Alkoholi, minä ja mies

[Rakastunut tyttö]

Hei Ellit auttakaa!!

Asiani on varmaan tuiki tavallinen mielestänne.

Saa kylmät väreet nousemaan kun katselen mieheni alkoholinkäyttöä. Haluan ymmärtää itseäni ja miestä. Hän ei ole juoppo. Mutta kun olemme lähdössä ulos, hän juo sen kontrolloimattomasti, humalahakuisesti. Väliä humaloiden välillä voi olla viikkoja, kuukausia jne. mutta kun on tuparit, konsertti tms aina täytyisi kai kitata kaksin käsin. Kysyn, miksi?

Itseäni pelottaa ja ärsyttää sekä mielen pahoittaa juopunut mies. Tunnen voimakasta ahdistusta ja huolta hänestä, suorastaan panikoidun tilanteessa. Hän on pikkuisen säälittävä, idiootti humalassa, tyhmä ja ärsyttävän v-mäinen. (ei minua kohtaan vaan yleisesti) Ei hän kuitenkaan väkivaltaiseksi muutu.

Tämä lie perua siitä, että setäni on alkoholisti ja aikoinaan murkkuna sen asian käsitteleminen on ollut vaikeaa. Lapsuudenkodissani en milloinkaan joutunut näkemään juopuneita. Omat kokeiluni alkoholin kanssa ajoittuvat täysi-ikäisyyden kynnykselle enkä ole ikinä nauttinut "kännäämisestä" vaan nautin seurustelusta, juominen on illanvietossa sivuseikka.

Ex-mieheni kohdalla oli sama juttu, hänen raittiina kausinaan oiln kuin toinen ihminen. (ei huolta ja murhetta) mutta kun hän joi olin ehdottoman kielteinen.
Itse olen käyttänyt kohtuullisesti tai en ollenkaan alkoholia. Villeinä kausinani opiskeluvuosina join lauantaisin muutaman paukun tai siiderin. Nykyään viinilasi tai kaksi tai pari pulloa olutta piisaa.

Mieheni on takajaloillaan kritiikistä. Hän välittää siitä, mitä ajattelen. EN halua nujertaa häntä tossun alle. AIkuinen ihminen tekee päätökseen juomisesta itse. En halua saarnata.

Kaikkein eniten haluaisin relata, ja ymmärtää! Rauhoittakaa minua.

Vastatkaa, suomalaiset. En tunne olevani yksi teistä.

 

[Jaakko 1]

Hei Ellit auttakaa!!

Asiani on varmaan tuiki tavallinen mielestänne.

Saa kylmät väreet nousemaan kun katselen mieheni alkoholinkäyttöä. Haluan ymmärtää itseäni ja miestä. Hän ei ole juoppo. Mutta kun olemme lähdössä ulos, hän juo sen kontrolloimattomasti, humalahakuisesti. Väliä humaloiden välillä voi olla viikkoja, kuukausia jne. mutta kun on tuparit, konsertti tms aina täytyisi kai kitata kaksin käsin. Kysyn, miksi?

Itseäni pelottaa ja ärsyttää sekä mielen pahoittaa juopunut mies. Tunnen voimakasta ahdistusta ja huolta hänestä, suorastaan panikoidun tilanteessa. Hän on pikkuisen säälittävä, idiootti humalassa, tyhmä ja ärsyttävän v-mäinen. (ei minua kohtaan vaan yleisesti) Ei hän kuitenkaan väkivaltaiseksi muutu.

Tämä lie perua siitä, että setäni on alkoholisti ja aikoinaan murkkuna sen asian käsitteleminen on ollut vaikeaa. Lapsuudenkodissani en milloinkaan joutunut näkemään juopuneita. Omat kokeiluni alkoholin kanssa ajoittuvat täysi-ikäisyyden kynnykselle enkä ole ikinä nauttinut "kännäämisestä" vaan nautin seurustelusta, juominen on illanvietossa sivuseikka.

Ex-mieheni kohdalla oli sama juttu, hänen raittiina kausinaan oiln kuin toinen ihminen. (ei huolta ja murhetta) mutta kun hän joi olin ehdottoman kielteinen.
Itse olen käyttänyt kohtuullisesti tai en ollenkaan alkoholia. Villeinä kausinani opiskeluvuosina join lauantaisin muutaman paukun tai siiderin. Nykyään viinilasi tai kaksi tai pari pulloa olutta piisaa.

Mieheni on takajaloillaan kritiikistä. Hän välittää siitä, mitä ajattelen. EN halua nujertaa häntä tossun alle. AIkuinen ihminen tekee päätökseen juomisesta itse. En halua saarnata.

Kaikkein eniten haluaisin relata, ja ymmärtää! Rauhoittakaa minua.

Vastatkaa, suomalaiset. En tunne olevani yksi teistä.

Ennuste ei ole hyvä...juoppo lopettaa omasta halustaan tai sitten ei lopeta...valitettavasti.

 

[Ansku*]

Ymmärrän hyvin tuon tunteen minkä saat kun katsot miehen juomista ja kuinka hän humaltuu. Mutta voin lohduttaa sinua hieman: itse seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa jonka juomista/humaltumista minun pitää katsoa lähes päivittäin... samat tunteet tulevat aina pintaan, ärsyttää, harmittaa ja ahdistaa todella paljon. Mies on kuin toinen ihminen humalassa, tyhmä ja vi..umainen. Mietin mitä tästä oikein tulee kun toinen ei voi olla päivääkään ilman alkoholia? Välillä ottaa vähemmän jolloin humalatila on edes jotenkin hallinnassa mutta välillä juominen menee yli niin paljon että on aivan "tolkuttomassa" kunnossa. Olen ajatellut että tilannetta voisi kestää paremmin jos juomista tapahtuisikin vaikka vain kerran viikossa, kuukaudessa tai puolessa vuodessa. Ei taida häneltä koskaan onnistua...

Sanoisin, että tilanteesi on varsin vaaraton ja voit kuitenkin suurimmaksi osaksi aikaa viettää normaalia elämää miehen kanssa. Minä taas olen todella pettynyt seurustelukumppaniini, enkä usko että saamme tästä koskaan normaalia parisuhdetta aikaiseksi hänen juomisensa takia. Välillä olen kysynyt edellisenä päivänä, että ethän sitten huomenna ota kännejä niin on luvannut ettei ota. Sitten kuitenkin huomaan saman jatkuvan. Tällainen käytös on todella itsekästä kun ei välitetä toisen tunteista eivätkä lupaukset pidä...

Sanoisin siis, että koita vaan ymmärtää enemmän miestäsi jos juominen on noin harvoin tapahtuvaa ja sitten taas kaikki palautuu ennalleen. Ymmärrän, että se voi olla aluksi vaikeaa jos on kokemusta alkoholistista. Luulen, että tämä seurusteluni tekee saman minulle. En usko että pystyn enää olemaan täysin reagoimatta edes harvoin tapahtuvaan juomiseen. Negatiiviset tunteet ovat niin pinnalla että asia tulee pitkään olemaan arka. Tsemppiä ja hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi!

 

[Yksjätkävaan]

Sinulle sopisi varmasti paremmin keskieurooppalainen tapa käyttää alkoholia, seurustelu- ja ruokajuomana muutama lasillinen viiniä. Juodaan pieni hiprakka nautiskellen, mutta ei mennä humalan puolelle.

Suomessa on valitettavasti humalahakuinen alkokulttuuri. Humala on täällä tunnettu ja hyväksytty olotila. Olet tavallaan vähän niinku eri planeetalta jos et näe sitä "hauskuutta" mikä on pään vetämisessä sekaisin

Mutta jos miehesi ymmärtää sinua, kuuntelee kantojasi, uskon että sopu sijaa antaa ja keskitie löytyy. Etenkin kun kaverisi ei ole joka viikonloppu vetämässä lärviä.

 

[Zuzan]

Kirjoituksesi oli täsmälleen samanlainen, minkä olisin voinut myös kirjoittaa. Mieheni on aivan ihana ihminen selvinpäin. Hän ottaa alkoholia yleensä noin kerran kuussa. Itse otan vielä harvemmin ja jos otan niin vain muutaman paukun tai siiderin. Minua huolestuttaa/ärsyttää myös mieheni humalahakuinen juominen. Hän ei tunne omia rajojaan, että milloin olisi syytä lopettaa, ettei menisi yli! Arvelutta myös sen vuoksi, että tiedän tämän ominaisuuden liittyvän alkoholismiin! Vaikka usein ennen kuin lähdetään viettämään iltaa tai mennään baariin, niin mies lupaa minulle ettei juo paljoa. Kuitenkin huomaan taas jossain vaiheessa, että nyt alkaa taas mennä yli..huomautan asiasta ja hän yleensä lupaa pitää taukoa tai lopettaa juomisen siltä illlalta, mutta muistaa lupauksensa kaikki 5 min.

Vaikka mieheni ei ole ikinä ilkeä minulle vaan pikemminkin sieltä alkaa tulla imelää tekstiä yms. , mikä myös tuntuu jotenkin ällöttävältä! Samoin miehestä tulee kovaääninen ja hänen kertomansa jutut ovat hänen mielestään tosi hyviä ja kaikki ihmiset ovat hänen ystäviään ja jokaiselle pitää käydä jotakin hölmöä höpöttämässä! Nolointa on se, että itse näkee selvempipäisenä, ettei muut jaksa kuunnella mitään dorkia höpinöjä. Ja kun jurri alkaa olla todella kova hän lulee olevansa paikan kovin kundi jne!!!

Voi, kun olisikin joku ratkaisu, jos joku tietää olisin ikionnellinen. No joo tietenkin voi etsiä toisen miehen, mutta sitä en kuitenkaa haluaisi tehdä...ainakaan vielä. Toivottomalta tuntuu se, että vaikka asiasta on niin keskusteltu kuin riideltykin ja aina mies lupailee ottaa vähemmän niin melkeinpä joka kerta se lupaus on tyhjä. Olen jotenkin menettänyt jo uskoni, ettei se siitä ikinä miksikään tule muuttumaan, et ehkä pitää vaan hyväksyä tämä puute/vika tai sit lopettaa ruikutus ja vaihtaa miestä.

 

[waterlily]

Olisin aivan hyvin voinut kirjoittaa alkuperäisen tai Zuzanin viestin. Minullakin mies ottaa alkoholia aika harvoin mutta kun joudaan niin juodaan kunnolla. Miehellä ei ole mitään kontrollia määrään! Ja kun minä yritän huomauttaa että älä viitsi juoda enempää niin mies alkaa vittuilemaan ja huutaa ettei ole juonut yhtään mitään ja hakee uhallaankin lisää... Todella masentavaa. Nytkin on juonut kahtena viikonloppuna peräkkäin ja molempina sama juttu.

Mies muuttuu humalassa idiootiksi, puhuu mitä sattuu ja käyttäytyy aivan järkyttävällä tavalla. Itse siinä tilanteessa häpeän silmät päästäni, kiva kun näkee kavereiden ilmeestä että ne säälii mua kun on tuollainen poikaystävä... Olen vakavasti harkinnut että kiellän poikaystävääni tulemasta mihinkään mun kavereiden juhlaan, menen ennemmin yksin kuin pelkään ja jännitän koko juhlien ajan että milloin karkaa mopo käsistä. en ole viime aikoina juuri nauttinut kaveripiirin bileistä. Itse juon hyvin vähän ja kun katsoo toisen juomista niin ei maistu kyllä itselle enää kohta ollenkan. Itse kyllä hahmotan hyvin milloin olen juonut sen verran etten ota enempää ja joskun nuorena kun joku huomautti että älä juo enempää niin lähdin heti kotiin koska tiedän että silloin olen liian humalassa.

Ymmärrän juhlimisen silloin kun ollaan nuoria ja mennään mutta jotenkin se ei mielestäni kuulu enää parisuhteessa elävien ja töissäkäyvien tilanteeseen. Meillä lapsista on keskusteltu mutta en halua hankkia lapsia miehen kanssa jolta kontrolli menee täysin. Entä jos lapset näkevät kännissä sössöttävän ja oksentelevan isänsä? En todellakaan halua sellaista!!! En ole kotonani tottunut alkoholin käyttöön, isäni joskus otti saunakaljan mutta se siitä.

Mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä? poikaystäväni ei muista sekoilustaan seuraavan päivänä mitään. Kerran hän meinasi lähteä ajamaan autolla hirvittävässä humalassa, onneksi sain estettyä. Kotona on oksenneltu pitkin mattoja yms. ja tiedän että hän joutunut putkaan juomisensa takia joskus nuorena. Jos yritän sanoa jotain niin nalkutan kuulemma täysin turhasta ja koska hän ei muista töppäilyistään mitään niin hän suhtautuu asiaan niin että minä valehtelen...

Neuvoja?

 

[Viola Tricolor]

Taitaa olla yksi pahimpia suomalaisten kansantauteja. Harva myöntää, että kyseessä sairaus, astevaihteluita on.Wi pidä aliarvioida tätä vastustajaa.Viina on huume ja vie ihmisen pois tästä maailmasta, todellisuudesta.

Näyttää siltä, ettei asia toisen pyytämällä korjannu. Miettikää nyt kestättekö tuota vai lähdettekö ajoissa pois. Jo kerran kuukaudessa on humalassa pitkäänkin, se vielä on siedettävää, mutta kun alkaa olla jokaviikkoista, minä vaan sanon varotuksen sanan:ei näytä hyvältä. Pahempaa tulossa. Ihan hyvin voisin sanoa:juoskaa.

 

[Biibi]

Ei juomiseen puolison sanominen mitaan vaikuta. Viina on aina naille juopoille tarkeampaa. Jos aikuinen ihminen vetaa larvit ja oksentelee yhteisen kodin lattioille, mina heittaisin seuraavana paivana oksennellut matot pain sikailevan puolison nakoa ja kysyisin etta peseeko herra nama heti vai pakkaanko kamat ovenpieleen ja lahdet heti tanaan etsiin uutta kamppaa ja mattojenpesijaa.

 

[Pehkuleka]

Meillä on sellainen tilanne, että seurustelemme, vaikkakin vietämme paljon aikaa yhdessä jomman kumman asunnolla. Tärkein syy siihen, miksi emme asu yhdessä on se, että mies vetää välillä kovat kaatokännit. Koska itselläni on lapsia edellisestä liitosta, en halua lasten näkevän häntä oksentamassa ja saapumassa kotiin ympäripäissään.

Meillä mies reagoi työstressiin sillä, että hän haluaa nollata päänsä juomalla. Hän myöntää, että tapa on typerä ja että hänellä on seuraavana päivänä hirveä morkkis asiasta krapulan lisäksi. Miehellä rankkaa dokaamista on noin kerran kuukaudessa. Aiemmin niitä oli enemmän, mutta olen kuulemma antanut hänelle elämänsisältöä, joten hän on vähentänyt juomista tosi paljon. Hän käy yhä baarissa 1-2 kertaa viikossa, mutta silloin hän juo nätisti. Kotona hän ei käytä mitään alkoholipitoista tuotetta.

Käymme joskus yhdessä baarissa, mutta koska itse olen usein kuskina ja limulinjalla, niin mies kokee, että pilaan häneltä juomisen ilon olemalla "normaalisti" (eli en ole riehakas ja nousuhumalasta johtuen iloinen). Niinpä hän haluaa käydä ryyppäämässä yksin. Itse ryyppääminen ei minua sikäli pelota, että hän asuu lähellä baaria ja hän pitää ryypätessään aina vain käteistä rahaa mukana (ei pankkikorttia). Hän ei ole humalassa myöskään väkivaltainen, joten en juuri pelkää myöskään ryöstämistä tms.

Meille parisuhteen toimimisen edellytys on siis omat asunnot. Ongelmaksi tilanne muodostuu vasta sitten, jos haluaisimme lapsia, sillä kummallakin on pienet asunnot enkä kyllä haluaisi sitten yhteisiä lapsiamme kasvattaa kahdesta kodista käsin.

 

[parisuhteen toimivuudesta]

"Meille parisuhteen toimimisen edellytys on siis omat asunnot. Ongelmaksi tilanne muodostuu vasta sitten, jos haluaisimme lapsia, sillä kummallakin on pienet asunnot enkä kyllä haluaisi sitten yhteisiä lapsiamme kasvattaa kahdesta kodista käsin."

Älä pidä kiirettä yhteenmuuton kanssa nimimerkki Pehkuleuka.

Lueskelin äsken www.people.com sivua. Siellä kerrotaan uutinen 20-vuotiaasta naisfilmitähdestä, joka on mennyt AA-kerhoon. Juominen ja bilettäminen karkasi käsistä. Monesti ryhmään hakeudutaan liian myöhään.

Juttelin vähän aikaa sitten erään ikäiseni yh-äidin kanssa. Nainen erosi miehen juomisen takia jo varhain lapsen ollessa pieni. Sitten nainen oli seurustellut muutaman miehen kanssa, joilla kaikilla taisi olla alko-ongelma. Viimeisen tapauksen hän sai ohjattua Minnesota-hoitoon.

Sanoin naiselle, että olen pysytellyt miehistä erossa avioeron jälkeen. Hakeuduin aikoinaan Al-Anon-vertaistuen pariin ja ensimmäisissä istunnoissa kuulin karun totuuden. Alkoholistin kanssa eläjä hakee tilalle samanlaisen. Näköjään teoria pitää melko hyvin paikkansa.

Täysraittiita naisia on melko vähän ja luulisin, että miehiä sitäkin vähemmän.
Todennäköisyys löytää täysin savuton ja raitis mies tällä iällä on häviävän pieni.
Suurempi todennäköisyys on voittaa täyspotti lotossa tai neula heinäsuovasta.

Nettijuttuihin en usko. Tämä on tässä ja That is it tekstiviesti lopetus nettijutun jälkeen on liian karua lifestyleä.

Ongelma on siis siinä ja häntäänsä heiluttaa, että suomalaiset juovat liian paljon.
Syitä juomiseen on tutkittu paljon. Mutta mitä se tutkiminen ketään auttaa.

Maailman yksinkertaisin konsti on pitää pullon korkki kiinni.

Olen ollut jo melko monta viikkoa laihdutuskuurilla. Viime yönä näin kummallisen unen.
Olin työpaikan kahvitauolla ja moni oli innostunut tuomaan munkkipossuja, pyöreitä pallomunkkeja ja karkeilla vuorattuja vasuja täynnä herkkuja.

Työkaveri sanoi, että hän ei laita murustakaan suuhunsa. Hän ei halua retkahtaa.
Minä olin kahden vaiheilla. Ajattelin, että mitä tuo yksi munkki haittaa.
Vieläkin näen nuo herkut silmissäni.

Varmasti alkoholistilla on samanlainen Jaakobinpaini joka sekunti. Koko ajan on viina mielessä, mutta yksikin tippa vie menessään. Jopa ehtoolisviini on kiellettyä.

Viinan juonnista seuraa järkyttäviä asioita. Kuulin äsken jutun nuoresta miehestä, joka on kadonnut biletysreissulla. Sanoin siihen, että ehkä selvännäkijä voi auttaa ja läheisten ja tuttujen rukoukset. Mies hävisi viime torstaina. Hän oli lähtenyt pois juhlapaikalta vahvasti juovuksissa. Lämpökamerat ym. konstit eivät ole auttaneet.

Nuoret naiset. Älkää lähtekö siihen mihin minä aikoinaan lähdin. Roikuin kynsin hampain alkoholiongelmaisen miehen kanssa avioliitossa. Voin erittäin pahoin ja sinnittelin lamavuodet ääriolosuhteissa. Hautauduimme seitsämäksi vuodeksi primitiivisiin olosuhteisiin viikonloppuisin ja vuosilomilla kesämökille. Kuvittelin, että mies on turvassa viinan houkutuksilta. Mutta kyllä sitä viinaa sielläkin löytyi ja juomakaveri naapurimökiltä. Sitten tuo mies veti itsensä hirteen ja meidän isukki ryyppäsi sitäkin enemmän. Sitten hän sekosi. Siitä alkoi minun toipuminen ja se jatkuu lopun ikääni.

 

[alkuperäinen]

ihanaa nähdä paljon kohtalotovereita, mutta surullista, että ongelmamme on näin yleinen..

Aiemmin olen saanut käsitykse, että mieheni juo juomisen ilosta. Mietittyäni, siihen saattaa vaikuttaa kuitenkin enemmän tapa, tottumus juoda .. ehkä oman isän esimerkki?! Luonteeltaan hän on myös hyvin ujo, joten hän tulee rohkeammaksi juotuaan. Itsekin ujoudesta kärsivänä en voi tätä täysin tuomita sillä tiedän miltä estoisuus tuntuu.

olemme keskustelleet ja toistaiseksi mieheni on todella huomioiva minua kohtaan. Hän jopa itse ehdotti viime kerralla autolla menemistä kekkereihin, kun olin jo edeltä käsin pelännyt mitä siellä sattuu...tuleeko riita, lähdenkö yksin kotiin tms..ehdotuksen jälkeen olin huojentunut ja iloinen ja kerroin avoimemmin kuin koskaan tunteista joita tunnen kun mies juo. Hän kuunteli hyvin hiljaa. Aiemmin hän on maininnut joskus selvin päin "juoneensa jo elämänsä aikana aivan riittävästi"..

Tuottaa iloa huomata, että joku rakastaa näin paljon, että jättää tekemättä jotakin mistä itse saan tuskaa, minun vuokseni, mutta on samalla valmis muuttamaan omiakin perinpohjaisia asenteitaan ja tapojaam ..myöntää ne huonoiksi ...

olen pahoillani kaikkien teidän takia, jotka joudutte katselemaan päivittäistä juomista ja oksentelua. Meillä ei oksentelua tai muuta sikailua katsella tai suvaita ollenkaan. Olen aika alkuvaiheessa suhteessamme kertonut miehelleni paljon itsestäni ja suhteestani päihteisiin, kammostani känniääliöitä kohtaan jne. Hän ei hiljaisena miehenä paljon kommentoi mutta teot puhuvat...käsitän hänen puheista hänen vähentäneen juomista paljon yhdessäolomme myötä..ehkä juominen ollut hänelle poikamiehen tapa viettää vapaa-aikaa..

Lapsia meillä ei vielä ole..mutten pidä niiden hankkimsita mahdottomanakaan.

Puhuminen selvinpäin miehen kanssa voi osoittaa, miten hän suhtautuu naisen tunteisiin. Jos hän ei piittaa naisensa tunteista ja ei ajattele järjellä, voi olla turhaa jatkaa yhdessäoloa ja haaveilla perheestä. Lapset pelkäävät humalaisia, tiedän kokemuksesta, että juominen on lapselle hämmentävää eikä heidän saisi sitä kotona kärsiä. Alko-ongelma on todella suomessa ongelma nr yksi. Aion taistella valtakulttuuria vastaan ja kasvattaa omat lapseni aikanaan juomistavoiltaan eurooppalaisiksi.

Kirjoitelkaa ketjuun lisää ajatuksia..tsemppiä kaikille

 

[nainen26]

Minusta ei nuo juomiset kuulosta mitenkään kauhean vakaville. Itsellänikin mopo karkaa käsistä silloin tällöin, eikä niistä jutuista tehdä numeroa. Mitä sitten jos joskus vähän toilailee... Vaikka eihän tuo ole tietty mukavaa, varsinkaan jos oksenteleekin toistuvasti matoille yms. Kertamokia nyt voi sattua joskus itse kullekin. Itse olen nainen, hyvässä työssä, kaikenlaisia harrastuksia on ja minulla on samanhenkinen mies, ei stressata jos joskus vähän lipsahtaa. Kuulun itsekin niihin, jotka juovat aika harvoin mutta silloin harvoin nollataan kunnolla jos niikseen tulee. Lapsia ei tosin vielä ole.

Kannattaisikohan teidän etsiä samanhenkisempää seuraa?

 

[holistin vaimo]

meillä juodaan kans, selviä päivä ei ole monta kuukaudessa
eli hän on alkoholisti. syytän itseäni kun en ole
ollut ankarampi juomisen suhteen.
nuoret raittiit naiset vaihtakaa kohtuukäyttäjään.
sellaisia varmaan löytyy. ei tarvi koko elämää kärsiä

 

[n27]

otsikosta jo selviää, mitä pohdin. olen elänyt miehen kanssa, joka oli - ja tietojeni mukaan on edelleenkin - ainakin juomatilastojen mukaan "kohtuukäyttäjä"; hän ei juonut usein (opiskeluaikana ei ollut varaakaan) mutta jo vähäinen alkoholimäärä toi hänestä esiin hyvin negatiivisia luonteenpiirteitä. mutta jos rahaa juhlimiseen löytyi, hän otti huomattavasti reippaammin ja usein juhlinta meni siihen, että mies oli juhlatuulella, minua hävetti ja suututti ja olisin halunnut jo kotiin, mutten uskaltanut jättää häntä yksin hortoilemaan (ehkä olisi pitänyt) ja jos pyysin, että lähtisimme kotiin, mies suuttui. lopulta tilanne kärjistyi väkivaltaisuuteen ja jätin hänet.

olen nyt tekemisissä miehen kanssa, joka käyttää alkoholia huomattavasti useammin kuin exäni. hänelle on ihan normaalia, että esim. treenien jälkeen käydään ottamassa yhdet poikien kanssa. hän ei kuitenkaan juo itseään humalaan kuin erittäin harvoin ja humalassa hän ei ole lainkaan samanlainen kuin exäni. lyhyesti sanottuna tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan eikä hän ole samanlainen äkkipikainen ja lyhytpinnainen "äijä", olipa humalassa tai ei. minua kuitenkin huolestuttaa, että hänen alkoholinkäyttönsä voi luisua käsistä. hän on itse sanonut olevansa varovainen ja pitävän kirjaa juomisestaan, koska hänen lähipiirissään on ollut alkoholisteja. tuo ei minua paljon lohduta, sillä alkoholismihan on perinnöllinen sairaus... olen itse vähän hukassa koko asian kanssa enkä osaa päättää, uskallanko ryhtyä vakavaan suhteeseen tämän miehen kanssa. oma isäni ottaa pari kertaa viikossa saunakaljan eikä äitini käytä alkoholia koskaan. itse pidän alkoholia juhla- tai seurustelujuomana (illanistujaiset tai "hienommat" ateriat) ja olen ehkä kahdesti elämässäni ottanut kännit. olen 27-vuotias, joten haluaisin jo elämänkumppanin ja lapsia, ja tämä mies tuntuisi kaikin puolin mahtavalta, jos vain voisin jotenkin rauhoittaa mieleni alkoholikäytön suhteen.

 

[Kultahippu1]

ja usein juhlinta meni siihen, että mies oli juhlatuulella

Hei haloo...... Lues nyt vielä itse toi kirjoituksesi....

 

[Hankalia asioita]

Minulla ja miehelläni on molemmilla alkoholisti-isät - ja molemmat heistä lopettivat aikoinaan juomisen. Alkoholismihan ei varsinaisesti parane, voi vain muuttua alkoholistiksi, joka ei juo. Meillä käytetään alkoholia usein: saunaoluet, ruokaviini, iltaglögi, kauppareissusiideri... mutten silti koe sitä ongelmaksi, jos ja kun humalaa ei haeta. Myönnän, että siitä on tullut tapa, eikä mikään hyvä sellainen, mutta ainakaan omalla kohdallani se ei ole muuttunut tarpeeksi. Tiedän sen siitä, että testaan itseäni aika ajoin juuri siksi, että taipumus alkoholismiin on periytyvää.

Miehestäni olen huolissani. Hän on kuluneen puolen vuoden aikana ollut yhä enemmän viinavetoinen. Jos se olisikin vain liikaa juomista, mutta kun se tuo mukanaan vihaa, piittaamattomuutta ja laiminlyöntejä. Viina menee kaiken edelle. Sitä paitsi hänellä ei oikeasti olisi varaa istuskella baareissa. Juominen ei ole halpaa hupia.

Juopon oireita näkyy mieheni käytöksessä yhä enemmän, mm. "syyn" hakeminen juomiselle rankasta työpäivästä, pahasta tuulesta tai vain keksimällä jonkin käsittämättömän syyn suuttua ja lähteä. Hän myöskin hakee "oikeutusta" juomiselleen laittamalla ruokaa tai korjaamalla jotakin osoittaakseen, että tekee muutakin kuin juo. Hän lunastaa luvan. Tai sitten hän vain ansaitsee kännäämisensä siksi, että on hänelläkin oltava omaa aikaa. Hän ei tosin keksi mitään muuta tapaa sitä omaa aikaa viettää kuin juopottelu.

Mieheni puolittain myöntää ongelmansa, mutta ei ole halukas tekemään asialle mitään. Minun pitäisi muuttua suvaitsevammaksi ja sietämään sitä, että asiat eivät aina mene niin kuin minä tahdon. Varmasti totta tuokin, mutta siltikään en tajua, miksi alkoholistin kanssa pitäisi elää hänen juomistaan myötäillen ja tukien. Se pahan olon määrä, mikä toistuvasti ympäripäissään olevan ihmisen kanssa elämiseen liittyy kaikkine lieveilmiöineen, on käsittämätön. Mieheni ei sitä tajua, vaikka on juopon isänsä karmeita tekoja joutunutkin todistamaan. Kuten minäkin. Ne eivät unohdu, eikä se lapsena koettu pelko ja ahdistus ole kovinkaan syvälle hautautunut. Ja niistä ajoista on kuitenkin yli kaksikymmentä vuotta aikaa.

Rakastan miestäni. Rakastan häntä tavattomasti omana, selvänä itsenään. Humalainen hän on joku ihan muu, sietämätön hyypiö. Valitettavasti hän näkee asian päinvastoin: hän ei pidä oikeasta itsestään, mutta kännissä hän on vastustamaton persoona. Surullista.

Taitaa olla asiaa ammattiauttajalle.

 

[nuori exrouva]

Tein elämäni viisaimman teon ja otin eron alkoholistimiehestäni.

Kuuntelin aikani selityksiä miksi hän juo; olut maistuu hyvältä/teen paljon töitä/juon vaan viikonloppuisin (teki reissuhommia, joi myös viikot ja ajellen välillä promilleissa rekkaa). Mies kantoi minulle jatkuvasti kotiin kahta "saunasiideriä" joka tietenkin oikeutti hänelle vähintään sikspäkin juontia. Uskoin aikani selityksiä, lopetuslupauksia, epämääräisiä menoja mutta kuten eräs raitis alkoholisti minua muistutti: "Alkoholisti on maailman paras valehtelija ja ne valheet eivät koskaan liity ainoastaan alkoholiin". Tottahan se meidän osalta olikin - liitossa kävi aikamoinen tungos, tosin tämä selvisi vasta eron jälkeen. Vieläkin vaan sapettaa miten sinisilmäinen silloin olin ja puolustelin valehtelijamiestäni ponnekkaasti muille jos kuulin negatiivisia huhuja jne.!

Nyt exällä on uusi puoliso. Sain mieheltä viestin, jossa kiitti minua siitä mitä kaikkea olen tehnyt hänen vuokseen. Ei kuulemma sanojensa mukaan voi koskaan korvata minulle niitä. Oli omien sanojensa mukaan raitistunutkin. En tiedä mitä ajatella. Tuntuu todella pahalta että olin vuosikausia jonkun ihmisen harjoituskappale!

Ja silti se ihminen on elämäni rakkaus Eikä yksikään eron jälkeen tapailemani mies ole omistanut tervettä suhdetta herra alkoholiin. Taidan myös minulla olla asiaa ammattiauttajan pakeille edellisen kirjoittelijan tavoin ....

Ohoh, menipäs todella itsekeskeiseksi vuodatukseksi. Anteeksi. Tuli vain "vanhat" asiat taas mieleen...

 

[tuleva ex-rouva(ko)?]

Löysin tän vanhan ketjun jossa keskustellaan liiallisesta juomisesta. Itkien luin tätä ketjua kun tuli niin omat ajatukset mieleen. Työttömänä ollessaan mieheni joi lähes päivittäin, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja yritti sen vielä salata minulta. Nyt työssä ollessaan pitää kuitenkin joka viikonloppu päästä "rentoutumaan", joka meidän perheessä tarkoittaa nimenomaan juomista. Ja vieläpä monena päivänä. Hän lupaa minulle joka viikonloppu että ensi viikonloppuna ei ota, mutta kun perjantai taas koittaa niin alkaa se mieletön kinuaminen että "jos muutaman ottaisi". Ja vaikka sanon että nyt et kyllä ota niin kuuroille korville tuntuu puhe menevän. Ollaan käyty ammattiauttajankin puheilla tämän ongelman tiimoilta ja siellä hän lupailee kaikkea mutta miksi ne lupaukset ei kuitenkaan käytännössä toteudu. Rakastan miestäni yli kaiken enkä haluaisi hänestä erota, mutta kuinka kauan minun pitää tällaista jaksaa? Täytyykö meidän erota jotta itse jaksaisin? Väkivaltaiseksi hän ei muutu juotuaan mutta olen liian läheltä katsonut äitini taistelua isäni juomista vastaan enkä samanlaista elämää itselleni halua. Onko mitään keinoa jolla saisin mieheni vähentämään juomistaan jotta voisimme jatkaa yhdessä?

 

[raitistunut]

Sinä et voi vähentää tai lopettaa miehesi juomista. Van hän itse voi tehdä sen.

Sinä voit valita vain yhdessä asiassa: haluatko elää hänen kanssaan kun hän juo vai et.

Jos päätät, ettet halua elää hänen kanssaan, kun hän juo, hänelle jää kaksi vaihtoehtoa: lopettaa juominen tai luopua sinusta.

Tämä on tylyä mutta totta. Olen itse juoppo, joka joutui valinnan eteen ja valitsi olla juomatta. Se oli hyvä päätös, jota en kadu.

 

[Alkkiksen tytär]

Alkoholiongelmaisia on erilaisia. Helpoimmillaan kyse on ehkä siitä, että vetää esim. pikkujouluissa ja juhannuksena koomakännit. Joku taas tissuttelee jatkuvasti ollen pienessä pöhnässä joka ilta. Kolmas taas saattaa korkata pullon heti perjantaina kotiin päästyä ja juoda sunnuntai-iltaan asti. Tällaisia työssäkäyviä alkoholiongelmaisia on vaikka kuinka paljon. Osa näistä tissuttelijoista retkahtaa täysin pohjalle juoden itseltään työpaikan, omaisuuden ja parisuhteen sekä lasten huoltajuuden.

Oma isäni ja parin tätini miehet olivat niitä, jotka arjen pysyttelivät selvinpäin, mutta perjantaina ruokatunnilla piti käydä alkossa ostamassa viikonlopuksi viinaa, jota sitten juotiin reippaasti perjantai ja lauantai. Sunnuntaina sitten tutistiin krapulassa tai juotiin vähän "loivennusta". Jälkikäteen ajateltuna se oli aika kamala kasvuympäristö, kun näki, miten kivasta arki-isästä tuli itseensä keskittyvä alkoholistisohvaperuna viikonlopuiksi ja loma-ajoiksi.

Mitä kauemmin tällaista ongelmajuomista jatkuu, sitä vaikeampi siitä on päästä eroon, koska sen tilalle pitäisi saada jotain kiinnostavaa. Jos vuosikaudet on vain halunnut viinan aiheuttamaa hyvää oloa, niin on aika työlästä lähteä rupukuntoisena esimerkiksi harrastamaan urheilua, josta saisi hyvää oloa tilalle.

Mieheni kanssa teemme siten, että minä en tingi omista menoistani. Menen sukujuhliin, työpaikan juhliin jne SELVINPÄIN ja AUTOLLA. Joskus otan oluen tai siiderin, mutta vain yhden. Minulle kelpaa sen jälkeen vesilasi tai limu loppuillan ajan. Miestä en huoli mukaan kännäämään. Jos otan miehen mukaan ja hän kännää, niin hän voi olla varma, että lähden tilaisuudesta kesken kaiken pois autolla, joten mies saa rauhassa keksiä kotiinpääsykeinon.

Olen sanonut miehelle, että hän voi rauhassa ryypätä silloin, kun olen viikonlopun poissa, mutta myötätuntoa minulta on turha pyytää, jos päätä särkee tai on kännissä kaatunut polvet vereslihoille. Nyt mies ei ole retkahtanut juomaan moneen kuukauteen. Hän tietää, että suhteemme on ollut veitsenterällä pariin otteeseen juuri siksi, että olen ollut jättämässä miehen juomisen takia. Nyt ainakin olemme tehneet juomisen pelisäännöt selväksi: haluan, että minulle ilmoitetaan siitä edes tekstarilla, jottei tarvitse pelätä, miksi mies ei ole tullut töistä suoraan kotiin jne.

Minä en halua, että viina on tärkeämpää miehelle kuin minä. Minun täytyy olla tärkeämpää!!!

Olen miettinyt, että miksi juomiseen retkahtavat ihmiset vähättelevät juomistaan? Minusta jokaiselle tekisi tosi hyvää nähdä esim. kamerakännykällä nauhoitettuja pätkiä, kun ns. "perseet olalla" oleva mies tai nainen näkee selvinpäin niitä toilailuja. Jos kännää, niin estot katoavat. Silloin myös kasvaa esimerkiksi riski pettää, jota ei selvinpäin paremmassa kontrollissa tekisi.

 

[tarvitsevat kirkastusta]

Alkoholisti tulee sairaaksi ja sairastuttaa lähiympäristön.Paljon pahaa ja tuskaa viina teettää. Monenkin omasta mielestään "kohtuukäyttäjän" lähimmäiset kaikkoavat ja holisti valittaa, ettei kukaan välitä. Mutta ovat itse välinpitämättömiä lähimmäisiään kohtaan ja oravanpyörä pyörii.
Harvapa on lutunen käytökseltään kun juo.

 

[äiskä -67]

Voi kun kuulostaa tutulta ! Mieheni vanhemmat olivat alkoholisteja ja olen tutkinut asiaa että alkoholismi on periytyvää. Olen sanonut sen miehelleni mutta hän ei sitä usko vaan nauraa minulle. Olemme edelleen yhdessä ja meillä on kaksi tytärtä. Yritän välttää erilaisia juhlia joissa ahkoholitarjoilua jotta vältyttäsiin harmeilta. Mieheni ei osaa rajoittaa juomistaan. Voimia sinulle ! Tiedän mistä puhut.

 

[tuleva ex-rouva(ko)?]

Valitettavan paljon tuntuu olevan samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Sitä kun kuvittelee olevansa ainoa joka tällaista joutuu kokemaan... Hirvittää vaan mitä tämäkin viikonloppu tuo tullessaan... Ollaan kyllä miehen kanssa puhuttu että hänen pitäisi vähentää juomistaan mutta teot ja puheet on tässä vaiheessa ainakin aikalailla eri asteilla. Selvinpäin hän on mitä ihanin ja huomaavaisin mies mutta pienessä sievässä hän ei olekaan enää niin ihastuttava. Itse hän ei tunnu tajuavan kuinka paljon hänen juomisensa minua loukkaa.

 

[ap.]

Valitettavan paljon tuntuu olevan samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Sitä kun kuvittelee olevansa ainoa joka tällaista joutuu kokemaan... Hirvittää vaan mitä tämäkin viikonloppu tuo tullessaan... Ollaan kyllä miehen kanssa puhuttu että hänen pitäisi vähentää juomistaan mutta teot ja puheet on tässä vaiheessa ainakin aikalailla eri asteilla. Selvinpäin hän on mitä ihanin ja huomaavaisin mies mutta pienessä sievässä hän ei olekaan enää niin ihastuttava. Itse hän ei tunnu tajuavan kuinka paljon hänen juomisensa minua loukkaa.

Miksi ette tee mitään konkreettista asialle? Mies huomaa, että nainen on kiltti, ja antaa anteeksi. Siis mies ei välitä muuttaa käytöstään, kun nainen vain vähän nalkuttaa.
Minä en hyväksyisi, jos mies joisi kotona itsensä räkähumalaan minun seurassani, sössöttäisi kuinka "rhakasthaa minhua", yrittäisi seksiä, josta ei tulisi yhtikäs mitään ja kuorsaisi haisevana vieressä, heräisi koomasta ja tärisisi seuraavan päivän krappiksessa. Ompa ihanan rentouttava viikonloppu. Kaikki kivat yhteiset tekemiset, samoin kuin liikunta, lasten kans reissaaminen tms. sais jäädä.

Mitenkö näyttäisin, etten hyväksy? Toimisin, lähtisin lipettiin! Tai ajaisin miehen lipettiin. Myöhemmin pitäisin piinaavan pitkän mykkä-ja vittuuntuneisuuskoulun, ja tekisin selväksi, että vihaan tuollaista käytöstä enemmän kuin ruttoa.

huomaan, että mieheni tekee välillä mieli viinaksia - eikä hän juomatta olekaan, mutta hän juo vähemmän kuin ennen, mutta vaikuttaa silti onnelliselta, vaikka juo "vain" muutaman kaljan tai paukun viikonloppuna (mikä on minullekin paljon).

Hänen työkaverinsa ilkkuvat tällaisia vaimoja, jotka rajoittavat miehensä juomista kotona.En välitä siitä, eikä hänkään. Taitaa olla siis normi, että vaimot itkevät salaa miestensä juomista, mutteivät tee mitään konkreettista sen eteen.

Vielä, jos kotona on lapsi, on juominen humalaan mielestäni arveluttavaa. Jos lapsi vaikka herää yöllä, haisevanako menette häntä uudelleen nukuttelemaan? Entäs jos täytyy lähteä tK-hon tai lääkäriin, kiva mennä taksilla?! Selittää lapselle miksi isi on aina viikonloppuaamuisin sairas!? Ihan perseestä tuo elo.

Olen kasvanut sen verran itsetuntemuksessani, että tiedän tasan tarkkaan missä minun rajani menevät tässä asiassa. Kenenkän ei tarvitse elää kanssani, jos olen mielestään liian tiukkapipo. Se on hyvä kun sen tietää. On mulla selkärangassa/geeneissä/ytimessä.

Juomisasiaa ei pelasta sekään, että mies olisi muuten ihana. Alkoa pitää osata käyttää vain "seurustelujuomana".

 

[alkoholistin lapsi]

Joku tuossa yllä sanoi, että syyttää miehensä juomisesta itseään, koska ei ole ollut napakampi juomisen kieltämisessä. Tämä on tyypillistä alkoholistin omaiselle, mutta läheinen ei koskaan ole syypää juomiseen! Juomiseen ei voi vaikuttaa muut kuin alkoholisti itse. Tämä olisi hyvä jokaisen sisäistää.
Läheisen kannattaisi pitää huolta omasta mielenterveydestään ja omasta elämästään. Alkoholistin juomista ei pidä salailla eikä hoitaa alkoholistin itse juomisen takia sotkemia asioita kuntoon hänen puolestaan. Näin tekemällä vain helpottaa juomista. Eli jo on jotain sovittua ja meno peruuntuu, koska alkoholisti on taas vetänyt pään täyteen, parasta olisi sanoa muille suoraan, mikä on homman nimi, vaikka tuntuisi miten nololta. Salailu vain pahentaa asiaa. Ja jos alkoholisti sotkee asiansa, pitäisi jaksaa olla puuttumatta niihin ja antaa hänen itse selvittää ongelmansa.
Voimia kaikille alkoholistien läheisille!