O
Onko tietoa?????
Vieras
Olipa kerran, satoja vuosia sitten, valkoinen mies, joka matkusti Afrikkaan. "Terve veli musta! Terve mieheen!", huudahti valkoinen mies mustalle veljelleen. "Tervetuloa Afrikkaan", vastasi musta mies lempeästi.
Musta mies ja valkoinen mies elivät tasavertaisina ja onnellisina työtä tehden aina siihen asti, kunnes valkoinen mies näki mustan miehen peseytymässä alastomana. Mustan miehen märkä vartalo kiilteli lihaksikkaan ja salskeana vesinorojen virratessa alas rintalihaksia ja litteää vatsaa ja vielä alemmas kohti haaroväliä, jossa... valkoinen mies ei ollut uskoa silmiään... roikkui valtavan suuri musta sukuelin. Se oli kymmenen kertaa valkoisen miehen kalun kokoinen!
Valkoinen mies meni paniikkiin. "Tämä on vain sattumaa. Tällä yhdellä nyt vain sattuu olemaan tuollainen hevosen elin. Ei hätää. Sattumaa tämä vain on", rauhoitteli valkoinen mies itseään, samalla nieleskellen oudon hengästyneenä, kuin jotenkin kieroutuneella tavalla kiihottuneena, vaikka hän oli heteroseksuaali.
Kului päiviä, kului viikkoja ja kuukausia. Valkoinen mies oli vakoillut mustia veljiään, jotka mielellään peseytyivät lammella kuutamossa, pitkän ja kuuman päivän jälkeen. Ja mitä useampaa valkoinen mies pääsi vakoilemaan, sitä enemmän hän ahdistui: jokaisella mustalla miehellä oli kookas elin, niin paljon kookkaampi kuin hänellä itsellään tai kenelläkään toisella veli valkoisella.
Valkoinen mies tuli päivä päivältä yhä huonommalle tuulelle. Hän äyski ja tiuski mustalle veljelleen, joka ihmetteli vilpittömästi, mutta antoi aina anteeksi. Valkoista miestä sapetti sekin, että mustan miehen luonne oli niin sävyisä ja hyvä.
Kerran valkoisen miehen kontrolli petti. Musta mies oli nähnyt hänet alastomana, ja niin ollen oli nyt perillä hänen pienestä vaaleanpunaisesta pipulastaan. Valkoinen mies ei pystynyt hillitsemään raivoaan, vaan juoksi pihamaalle housut kintuissa, kaikkien, myös kylän naisten nähden ja huusi: "Hyvä on! Nyt te olette nähneet sitten mitä valkoisen miehen haarovälissä roikkuu! Miten pieni pipula! Onko nyt hauskaa vai?!", ja kun hän huusi sen, hänen äänensä kohosi kimeäksi vinkunaksi, mikä sai hänet punastumaan ja raivostumaan entistä enemmän.
Hyväsydämiset, lempeät mustat veljet totesivat hienotunteisesti, että kaikilla on joskus huono päivä ja olivat valmiita unohtamaan koko kiusallisen välikohtauksen.
Valkoinen mies päätti että vielä minä kostan ja siitä alkoi orjien tuonti.
Musta mies ja valkoinen mies elivät tasavertaisina ja onnellisina työtä tehden aina siihen asti, kunnes valkoinen mies näki mustan miehen peseytymässä alastomana. Mustan miehen märkä vartalo kiilteli lihaksikkaan ja salskeana vesinorojen virratessa alas rintalihaksia ja litteää vatsaa ja vielä alemmas kohti haaroväliä, jossa... valkoinen mies ei ollut uskoa silmiään... roikkui valtavan suuri musta sukuelin. Se oli kymmenen kertaa valkoisen miehen kalun kokoinen!
Valkoinen mies meni paniikkiin. "Tämä on vain sattumaa. Tällä yhdellä nyt vain sattuu olemaan tuollainen hevosen elin. Ei hätää. Sattumaa tämä vain on", rauhoitteli valkoinen mies itseään, samalla nieleskellen oudon hengästyneenä, kuin jotenkin kieroutuneella tavalla kiihottuneena, vaikka hän oli heteroseksuaali.
Kului päiviä, kului viikkoja ja kuukausia. Valkoinen mies oli vakoillut mustia veljiään, jotka mielellään peseytyivät lammella kuutamossa, pitkän ja kuuman päivän jälkeen. Ja mitä useampaa valkoinen mies pääsi vakoilemaan, sitä enemmän hän ahdistui: jokaisella mustalla miehellä oli kookas elin, niin paljon kookkaampi kuin hänellä itsellään tai kenelläkään toisella veli valkoisella.
Valkoinen mies tuli päivä päivältä yhä huonommalle tuulelle. Hän äyski ja tiuski mustalle veljelleen, joka ihmetteli vilpittömästi, mutta antoi aina anteeksi. Valkoista miestä sapetti sekin, että mustan miehen luonne oli niin sävyisä ja hyvä.
Kerran valkoisen miehen kontrolli petti. Musta mies oli nähnyt hänet alastomana, ja niin ollen oli nyt perillä hänen pienestä vaaleanpunaisesta pipulastaan. Valkoinen mies ei pystynyt hillitsemään raivoaan, vaan juoksi pihamaalle housut kintuissa, kaikkien, myös kylän naisten nähden ja huusi: "Hyvä on! Nyt te olette nähneet sitten mitä valkoisen miehen haarovälissä roikkuu! Miten pieni pipula! Onko nyt hauskaa vai?!", ja kun hän huusi sen, hänen äänensä kohosi kimeäksi vinkunaksi, mikä sai hänet punastumaan ja raivostumaan entistä enemmän.
Hyväsydämiset, lempeät mustat veljet totesivat hienotunteisesti, että kaikilla on joskus huono päivä ja olivat valmiita unohtamaan koko kiusallisen välikohtauksen.
Valkoinen mies päätti että vielä minä kostan ja siitä alkoi orjien tuonti.
Ei jumaliste, mua naurattaa, niin paljon ettei meinaa henki kulkee 
