Alkuperäinen kirjoittaja Eims Baum:
Mä laskeskelin myös että JOS mein lapsi olis hoidossa, näkisin häntä päivittäin n. muutaman tunnin. Kyllä olisi kamalaa, ainakin minulle.
Tämä näissä keskusteluissa onkin, kun ei nähdä kuin kaksi ääripäätä: Lapsi kymmeneksi tunniksi hoitoon joka päivä 1-vuotiaasta asti TAI lapsi kotona kolmevuotiaaksi asti. Suurimmalla osalla perheistä tilanne on jotain tältä väliltä ja suurin osa alle 3-vuotiaista ja etenkin alle 2-vuotiaista hoidetaan Suomessa kotona.
Sen sijaan, että hoetaan iänikuista mantraa "naiset kotiin kolmeksi vuodeksi joka lapsesta" tulisi lisätä mahdollisuuksia valita jotain noiden kahden "ääri"vaihtoehdon väliltä. Sillä se on sitä mitä useimmat perheet haluavat. Tämä tarkoittaa joustavia työ- ja hoitomahdollisuuksia, osittaista hoitovapaata, osa-aikatöitä, miehen osallistumisen perhevapaisiin jne. Eli että nainen voisi joustavammin ja helpommin yhdistää perheen ja työelämän.
Tämän mantran (naiset kotiin kolmeksi vuodeksi..) hokemisen ärsyttävyyden lisäksi enemmän huomiota vaatisi se, mitä isät voivat tehdä perheen ja lasten kasvatuksen eteen. Vielä nykyäänkin tämä on useimmiten vain naisten asia, vaikka niin ei pitäisi olla. Nuo niin fiksut asiantuntijatkin voisivat joskus tuoda tätäkin pointtia esiin.
Tai sitä tutkijat voisivat myös miettiä, että onko köyhyydessä jokin idealisoinnin paikka, koska noilla asiantuntijoilla ei ole hyvillä palkoillaan mitään hajua, miten perheen tulot romahtavat kotihoidotuen ajaksi. Useimmilla perheillä kun toimeentulo on kahden aikuisen varassa, ei yhden. Raha-asiat ovat tunnetusti yksi yleisimmistä riidanaiheista kotona. Kun sekin ongelma on pienempi, on tunnelma kotona taas parempi. Puhumattakaan siitä, miten hyvää työssäkäynti tekee monien naisten mielenterveydelle ja mielialalle.
Se on ihmeellistä, että monissa muissa maissa saadaan tutkimustuloksia, että hoidosta on jopa jotain iloa ja hyötyäkin lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Vain Suomessa ajatellaan niin, että kun lapsi menee hoitoon, niin vanhemmat katkaisevat siteen lapseensa eivätkä ole enää kiinnostuneita lapsen kasvattamisesta. Näin se ei ole.
Onnistuneella työn ja perheen yhteensovittamisella lapsi on edelleen vanhempiensa kanssa suurimman osan valveillaolotunneistaan. Esim meillä 1/3 hoidossa 2/3 kotona. Panostamme kasvattamiseen ja vietämme paljon aikaa lasten kanssa. Se sitoutuminen on se pointti sen lisäksi, että yrittää tehdä kaikkensa, etteivät hoitopäivät venyisi hyvin pitkiksi joka päivä.
