Alta 3 v lapsen kanssa kotona kotiäitinä "oikeutuksesta"

[kookosta]

Ite oon valinnu lasten edun ja hoidan heitä kotona. Jos joku muu ei näin tee ei se multa oo pois, mut siltä lapselta kyllä.

Henkilökohtaisesti en koe jääneeni nyt kamalasti osattomaksi jostain.
Minut siis laitettiin hoitoon hyvin pienenä. Hyvä suhde äitiin (ja isään) on silti joka kasvaa tässä elämän myötä kokoajan.
Ja sen lisäksi tunnen kohdalleni osuneen varsinaisen onnenpotkun hotoonviennistä. Sain lapsuuteeni (ja myöhempään elämään) kaksi ihmistä lisää jotkaminusta välittivät ja huolehtivat ja kenestä minä välitin ja joita pidin isovanhempinani, nimittäion sen perhepäivähoitajan ja hänen miehensä :heart:
Vielä yli 20 vuoden jälkeenkin käydään hoitomummolla kylässä ja häntä kiinnostaa vieläkin meidän elämä (minun ja siskoni) ja hän oli onnellinen viime kesänä kun kävimme tuon ipanan kanssa kylässä ja hän kerkesi nähdä minunkin lapsenlapseni.
Kaikenkaikkiaan tunnen saaneeni osaksi paljon jotain mitä kotihoito ei olisi välttämättä voinut antaa tuon hoitoon viemisen perusteella.

Mutta ehkä minä ja kokemukseni olemme väärässä ja hoitoon vieminen onkin ollut yksi suuri erehdys äidiltäni ja tietämättäni kärsin siitä ehkä edelleen?

 

[kotona]

Tämä (niin kulunut) aihe ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Sekin on aika karua, että sitten kun lapsi on 3v, hän onkin yhtäkkiä kypsä olemaan 9-10h hoidossa :-( Kokonaisuus on tärkeämpää kuin jokin maaginen ikäraja.

...mutta onhan vauvalla ja 3-vuotiaalla kuitenkin paljon eroa, vaikka kokonaisuus olisi mitä tahansa.

En tullut oikein ymmärretyksi. Minusta on omituista ajatella, että se 3v. voikin sitten olla valveillaolooaikansa hoidossa. Kolmivuotias on pieni vielä hänkin ja hoidossa olo ajalla on iso merkitys. Jos pitäisi valita 9-10h hoitopäivä 3-vuotiaana tai 5-6h hoitopäivä alkaen kaksivuotiaasta niin valitsisin jälkimmäisen.

onko joku sitten sanonut että kun on 3 vuotias niin voi olla kellonympäri hoidossa?
En ainakaan ole sellasita lukenut eli ei vedetä nyt ihan sivuraiteille tätä.

itse monessa paikassa lastenhoitajana ollut ja on se vaan hurjaa kun 9kk aloittaa hoidon ja monesti se on se 9h minimissään.

Tähän aikaan pitäisi tullakin laki. Eli lapsi ei voisi olla esim 7h pitempää hoidossa tai sitten kotona kokonaan.

Itse oli sen melun ja työpäivänjälkeen todella väsy (7h ja rapiat)
ikävä kyllä moni lapsi jäi vielä sitten hoitoon.

Eikä mun mielstä 2 v lyhyillä päivillä ole niin hurja kun että lapsi kiikutetaan jo 9kk hoitoon. Ei raukka edes ensimmäistä elinvuottaan saa olla kotona. Se pitäisi myös olla lailla kielletty.
Tämä maailma ei pysähdy vaikka äidit olisivat pitempään kotona.
Mutta niinkun joku sanoi niin kyllä se ikä ja hoitopäivän pituus pitää tutkia ja sitten miettiä "tuomiota" alle 2 vuotias voisi olla vain sosiaali tapauksissa hoidossa.
Alle 1 v täys kielto ja tukea tarvii niin muoto toinen.
Ja tosiaan siihen hoidon pituuteen tulisi kiinnittää huomiota!!!!

 

[kotona]

Ite oon valinnu lasten edun ja hoidan heitä kotona. Jos joku muu ei näin tee ei se multa oo pois, mut siltä lapselta kyllä.

Henkilökohtaisesti en koe jääneeni nyt kamalasti osattomaksi jostain.
Minut siis laitettiin hoitoon hyvin pienenä. Hyvä suhde äitiin (ja isään) on silti joka kasvaa tässä elämän myötä kokoajan.
Ja sen lisäksi tunnen kohdalleni osuneen varsinaisen onnenpotkun hotoonviennistä. Sain lapsuuteeni (ja myöhempään elämään) kaksi ihmistä lisää jotkaminusta välittivät ja huolehtivat ja kenestä minä välitin ja joita pidin isovanhempinani, nimittäion sen perhepäivähoitajan ja hänen miehensä :heart:
Vielä yli 20 vuoden jälkeenkin käydään hoitomummolla kylässä ja häntä kiinnostaa vieläkin meidän elämä (minun ja siskoni) ja hän oli onnellinen viime kesänä kun kävimme tuon ipanan kanssa kylässä ja hän kerkesi nähdä minunkin lapsenlapseni.
Kaikenkaikkiaan tunnen saaneeni osaksi paljon jotain mitä kotihoito ei olisi välttämättä voinut antaa tuon hoitoon viemisen perusteella.

Mutta ehkä minä ja kokemukseni olemme väärässä ja hoitoon vieminen onkin ollut yksi suuri erehdys äidiltäni ja tietämättäni kärsin siitä ehkä edelleen?

no jos vaikka osaat lukea ton ekan sivun niin varmaan ymmärrät kuinka naurettava tuo sun komentti on.

Ja luuletko vielä tuossa iässä että maailma on mustavalkoinen? Se on siis joko tai?

 

[...]

Tottahan nuo tutkimukset varmasti ovat... mutta oikeassa elämässä ideaalitilanne ja tosielämä ei aina pysty kohtaamaan. On niin monenlaisia seikkoja, jotka vaikuttavat asioihin.

terveisin "kymmenkuisen kokopäivähoitoon viejä"

 

[Kimppa]

Ongelma on se, että ei ole tutkimusta siitä, miten hoidossaolo tai olemattomuus ovat yhteydessä aikuisikään. Jos kerran kotihoito on se taikatemppu, niin miten on edes mahdollista, että niin suuri osa varttuneemmasta aikuisväestöstämme popsii jos jonkinmoisia pillereitä huonoon oloonsa??

Menisivät vaikka vankiloihin ja kysyisivät siellä, miten moni näistä on ollut hoidossa alle tai yli 3-vuotiaana tai ylipäätään. Enpä usko, että suoraa korrelaatiota saadaan hoidossaolon ja aikuisiän ongelmien välille. EHKÄ taustalla on laajempi vyhti asioita kuin vain se, onko lapsi ollut hoidossa vai ei: perheolot, väkivalta-, parisuhde- päihdeongelmat, perheen sosioekonominen tausta, vanhempien panostaminen kasvatukseen jne.

Milloin tulee joku rohkea tutkija joka sanoo, että nämä ovat niitä ratkaisevia asioita lapsen kehityksen kannalta, ei pelkästään se, onko hoidossa vai ei?? Tai sitten todistaa toisin..

 

[aapelus]

hän oli onnellinen viime kesänä kun kävimme tuon ipanan kanssa kylässä ja hän kerkesi nähdä minunkin lapsenlapseni.

Siis mitä?? Oletko jo mummo

 

[vieras]

Tämä (niin kulunut) aihe ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Sekin on aika karua, että sitten kun lapsi on 3v, hän onkin yhtäkkiä kypsä olemaan 9-10h hoidossa :-( Kokonaisuus on tärkeämpää kuin jokin maaginen ikäraja.

...mutta onhan vauvalla ja 3-vuotiaalla kuitenkin paljon eroa, vaikka kokonaisuus olisi mitä tahansa.

En tullut oikein ymmärretyksi. Minusta on omituista ajatella, että se 3v. voikin sitten olla valveillaolooaikansa hoidossa. Kolmivuotias on pieni vielä hänkin ja hoidossa olo ajalla on iso merkitys. Jos pitäisi valita 9-10h hoitopäivä 3-vuotiaana tai 5-6h hoitopäivä alkaen kaksivuotiaasta niin valitsisin jälkimmäisen.

onko joku sitten sanonut että kun on 3 vuotias niin voi olla kellonympäri hoidossa?
En ainakaan ole sellasita lukenut eli ei vedetä nyt ihan sivuraiteille tätä.

itse monessa paikassa lastenhoitajana ollut ja on se vaan hurjaa kun 9kk aloittaa hoidon ja monesti se on se 9h minimissään.

Tähän aikaan pitäisi tullakin laki. Eli lapsi ei voisi olla esim 7h pitempää hoidossa tai sitten kotona kokonaan.

Itse oli sen melun ja työpäivänjälkeen todella väsy (7h ja rapiat)
ikävä kyllä moni lapsi jäi vielä sitten hoitoon.

Eikä mun mielstä 2 v lyhyillä päivillä ole niin hurja kun että lapsi kiikutetaan jo 9kk hoitoon. Ei raukka edes ensimmäistä elinvuottaan saa olla kotona. Se pitäisi myös olla lailla kielletty.
Tämä maailma ei pysähdy vaikka äidit olisivat pitempään kotona.
Mutta niinkun joku sanoi niin kyllä se ikä ja hoitopäivän pituus pitää tutkia ja sitten miettiä "tuomiota" alle 2 vuotias voisi olla vain sosiaali tapauksissa hoidossa.
Alle 1 v täys kielto ja tukea tarvii niin muoto toinen.
Ja tosiaan siihen hoidon pituuteen tulisi kiinnittää huomiota!!!!

Ei ole sanonut ei. Otin esimerkin siitä, miten kokonaisuus on kuitenkin tärkeämpää kuin se, aloittaako lapsi hoidossa päivälleen kolmen vuoden iässä vai ei. Suomessa kun kaiken kaikkiaan valinnat ovat hyvin pitkälti joko tai. Joko ollaan koko päiväisesti töissä tai sitten ollaan kotona. Osittaista hoitovapaata käytetään varsin vähän ja osa-aikaista työtä vielä vähemmän.
Ei missään ole myöskään sanottu, että se 9kk vanha on automaattisesti 9h päivässä hoidossa. Get it?

Jos lapsi saisi olla max 7h päivässä hoidossa niin siloin meillä myöskin pitäisi olla laki, ettei vanhemman työpäivä saisi ylittää kuutta tuntia. Vaikka vuorotyö ja epäsäännölliset työajat ovat lisääntyneet, suurin osa suomalaisista työskentelee edelleen virka-aikaan ja voi varsin vähän vaikuttaa siihen, missä kohtaa päivästä työtunnit tehdään.

 

[vieras]

eniten minua hämmästyttää se, että eikö nämä työssäkäyvät vanhemmat koe jäävänsä jostakin paitsi jos lapsi 8-10 tuntia hoidossa ja kotona nähdään lasta n. kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa ?

 

[Työäiti]

Sanon suoraan että minähän en kotona kolmea vuotta olisi. Jos sellainen pakko olisi niin lasta en olisi tehnyt. En usko että nyt olen lapseni tulevaisuuden kuitenkaan pilannut. Kumma juttu että tämäkin taas kaatuu naisten niskoille, kotona oleminen nimittäin. Kun miehet eivät kuitenkaan voi olla kotona, kun leivässä pitää olla. sehän on tilanne varmaan 90% tämäkin palstan perheistä. Mä en tiedä miksi mun pitäisi luopua urastani, tuloista ja tulevasta eläkkeestä? Kysykää jäisivätkö miehenne kolmeksi vuodeksi kotiin...

 

[vieras]

ja lisään vielä senkin että miksi jotkut sanovat ettei ole mahdollista hoitaa kotona vaan on mentävä töihin..en tajua..eikä mun ehkä tarvikkaan. pääasia että itse tiedän mitä teen ja aion hoitaa lapseni kotona vaikka välillä tiukkaa onkin mutta hienosti pärjää kun osaa säästäen elää.

No, ehkäpä joillakin on enemmän lapsia kuin sinulla ja esimerkiksi olosuhteiden pakosta on ollut pakko ottaa opintolainaa, hankkia hyvä koulutus ja ammatti ja isompi asunto jne. Joku voi saada elämänsä tilaisuuden siis toivomansa työtarjouksen tai koulutusmahdollisuuden kesken äitiysloman jne. Elämäntilanteita on niin monenlaisia. Kaikille se kotonaolo ei ole mahdollista kolmea tai useampaa vuotta. Itsekin tiedän, että se olisi lapsille parasta, mutta aina ei voi valita.

Juuri näin. Kuitenkin tuo 3v on kyllä ehdoton takaraja lapselle kotona. 3v tarvii jo toimintaa ja ikäistensä seuraa muulloinkin kuin illala pari tuntia naapurin lasten kanssa. Helpottaa myös koulun aloitusta, kun tottuu olemaan suureemmassa lapsiryhmässä.

Alle 2v kotihoito on parasta, mutta on lapsikohtaista sekin, joillekin sopii hoidossa olo ja huomattavasti helpompaa on laittaa lapsi hoitoon all1 v, kuin sitten 1v, se jäänti voi olla tosi vaikeaa.

Itse olen ollut kotona liki neljä vuotta ja nyt on töihin lähdettävä, kuopus on 10 kk. Kyllä vielä kuopuksen kanssa olisin kotona voinut olla, mutta meidän uhmis tarvii jo suurempia ympyröitä.

Onhan ne toki valintoja esim. asua pienessä vuokrakaksiossa lasten kanssa ja olla kotiäiti tai rakentaa omakotitalo, asua tilavammin, mutta käydä töissä. Molemmissa on omat hyvät puolensa ja huonotkin. Itse kyllä valitsen jälkimmäisen, jää lapsillekin joskus jotain perintöä.

Kaikille tuo kotiäitiyskään ei sovi, koulutuksen saanut nainen haluaa itsekin käydä töissä, varsinkaan, kun keskipalkkaiset eivät nauti hoitolisiä ym. yhteiskunnan avustuksia, kyllä minäkin jo 500e kk voisin kotiin jäädä, mutta 200e kuussa ei lainoja maksella tai ylipään edes eletä.
Toisaalta työssäkäynti voi olla myös äidille ns. terapiaa, jaksaa olla sitten parempi äiti lapsille. Ainakin mun kohdalla alkaa kotonaolon mitta tulla täyteen, mulla kun ei ole omaa aikaa ja olen päivittäin lähes kellon ympäri yksin lasten kanssa kotona.

Ei minusta voi suoraan sanoa, että toinen on toistaan parempi vaihtoehto. Tilanteiden mukaan mennään. Valitettavasti Suomessa ei kotiäitiyttä arvosteta. Itse kuitenkin sen verran aion joustaa, että lana tekemaan lyhennettyä työaikaa. Lapset ovat hoidossa neljä päivää viikossa tai korkeintaan 6½h päivässä.

 

[Kimppa]

Tottahan nuo tutkimukset varmasti ovat... mutta oikeassa elämässä ideaalitilanne ja tosielämä ei aina pysty kohtaamaan. On niin monenlaisia seikkoja, jotka vaikuttavat asioihin.

terveisin "kymmenkuisen kokopäivähoitoon viejä"

Niinpä. Aiheen kuin aiheen ympärillä häärii tutkijoita, jotka edustavat erilaisia "koulukuntia". Niin varmasti myös tässä. Harvoin on yhtä totuutta olemassa, vaikka se ihan validilla tutkimuksella olisikin saatu todistettua.

Se voisi myös olla vaarallista "myöntää", että hoito voi tehdä jotain hyvääkin lapselle, koska jotkut voisivat ymmärtää viestin väärin, että he voisivat siten laistaa omasta vanhempien vastuusta ja että hoitopaikka "osaa homman paremmin". Sehän ei olisi hyvä, koska päävastuu lapsista on aina vanhemmilla ja sitä parempi mitä lyhyemmät hoitopäivät ovat.

Peräänkuulutan edelleen tutkimusta vaikka vankien taustasta ja siitä, ovatko olleet hoidossa vai ei. Samoin tutkijat voisivat vastata, että miksi niin monilla aikuisilla on mielenterveysongelmia, vaikka aiemmin lapset hoidettiin yleisimmin kotona. Ja samalla voisivat vastata vielä vaikka siihen, että onko sellaisia pahoinvoivia nuoria esim, joiden taustalta ei löydy monien ongelmien vyhtiä, vaan vain se, että hän on ollut pienenä hoidossa. Tässä ihan ilmaiseksi tutkimuskysymyksiä alan tutkijoille

 

[lunacy sioux]

Luulisi tyhmenmmänkin tajuavan onko pienelle lapselle parempi olla äidin tai isän kanssa kun vieraiden tätien hoivissa jossain päiväkodissa.
Kotiäitejä saisi kyllä arvostaa enemmän.

 

[Aamuäree]

Olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni olla kotona kunnes nuorimmainenkin lähtee kouluun.
Tiukkaa tekee- tosin siihen ollaan totuttu.
Esikoinen oli päiväkodilla kunnes kuopus syntyi, mutta takaisin en ole viemässä, kuopusta en ollenkaan.
Hyvät kokemukset ja muistot jäivät päiväkodista, kovasti ei tuntunut edes sairastelevan kuin alkuun.

 

[Kimppa]

eniten minua hämmästyttää se, että eikö nämä työssäkäyvät vanhemmat koe jäävänsä jostakin paitsi jos lapsi 8-10 tuntia hoidossa ja kotona nähdään lasta n. kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa ?

Kyllä mustakin kuulostaa hurjalta (ja kurjalta) jos ei ehdi olemaan lastensa kanssa kuin pari tuntia päivässä. Siksi juuri pitäisi edistää työn ja perheen yhteensovittamista keinoin joista aiemmin kirjoitin. Monet (kuten itsekin) kuitenkin käyvät töissä ja silti ovat lasten kanssa 2/3 heidän viikottaisista valveillaolotunneistaan. Onneksi näin, sillä mustavalkoinen valinnan paikka on varmasti monille raskas.

 

[vieras]

Keltikangas-Järvisen kommentti hyvä. Itse olin kotona tuon 3 vuotta, nyt ollut jo pitkään työelämässä. Lapsi on pieni vain kerran, töitä kerkiää tekemään kymmeniä vuosia.

Yhden lapsen kohdalla voikin kotona olla sen 3v. Harvemmin enää, kun toinen syntyy, usein silloin on lähdettävä työelämään. Paisti sellaisten, jotka yhteiskunnantukien varassa elävät.

 

[Turkilmas]

Voihan kökkö sanon minä. Mun mielestä on äärettömän tylsää syyllistää työssäkäyviä vanhempia. Ihan yhtä typerää on syyllistää myös kotiäitejä. Miksi ei voida antaa jokaisen tehdä niin kuin parhaaksi kokee?

Meillä esikoinen oli 1,5-vuotias kun hän meni päivähoitoon. Se oli aivan liian aikaisin, mutta silloin ei vaan yksinkertaisesti rahat riittäneet miehen palkalla. Oli pakko mennä tienaamaan.

Toinen oleellinen syy oli mun vakava masennus. En todellakaan ollut hyvä äiti huonotuulisena ja poissaolevana. Työelämä toi muutoksen myös omaan vointiini. Edelleen olin kyllä masentunut, mutta kuitenkin paremmassa jamassa.

Nyt koitetaan kyllä kaikkemme jotta tämä pieni kuopuksemme voisi olla kotona ensimmäiset 3 vuottaan. Mutta kun tulevaisuutta ei voi ennustaa. Jos talous ei kestäkään ainoastaan yhden ihmisen tuloja (ja tiedän jo nyt että se kestää sen huonosti), jos mulla masennus uusiutuu. Jos kärsinkin hirmuisesti kotona ja kaipaan työelämään...

Nuo edellä mainitut saattaa toki kuulostaa itsekkäältä selittelyltä. Mutta väitän että henkisesti hyvinvoiva äiti takaa paremmin lapsen hyvinvoinnin. Ja siis silti vaikka lapsi olisi päivät hoidossa.

Mun äiti oli muuten kotiäiti. Ja mä menin iltaisin nukkumaan haaveillen että leikkaan poskeni irti ja syön sen. Kun oli niin kova nälkä ja kaapit ammotti tyhjyyttään. Jospa tuo äippä olis käynyt töissä ja saanut sieltä ruokarahaa....

 

[vieras]

eniten minua hämmästyttää se, että eikö nämä työssäkäyvät vanhemmat koe jäävänsä jostakin paitsi jos lapsi 8-10 tuntia hoidossa ja kotona nähdään lasta n. kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa ?

Kyllä mustakin kuulostaa hurjalta (ja kurjalta) jos ei ehdi olemaan lastensa kanssa kuin pari tuntia päivässä. Siksi juuri pitäisi edistää työn ja perheen yhteensovittamista keinoin joista aiemmin kirjoitin. Monet (kuten itsekin) kuitenkin käyvät töissä ja silti ovat lasten kanssa 2/3 heidän viikottaisista valveillaolotunneistaan. Onneksi näin, sillä mustavalkoinen valinnan paikka on varmasti monille raskas.

Ja tämän pitäisi koskea muitakin kuin ihan pieniä lapsia. Esim. eka- tokaluokkalaiset ovat vielä pieniä viettämään tuntikausia kotona yksinään.

 

[vieras]

Komppaan Kimppaa

Juuri tätä minäkin ajoin takaa kokonaisuuden katsomisella. Osa-aikatöillä vanhempien olisi mahdollista hoitaa lapset jopa kokonaan kotona tai kevyiden päivähoitoratkaisujen tuella. Kaikki hyötyisivät eikä tarvitsisi naistenkaan taantua 50-luvulle ja hajottaa päätään kotona kuten monesti näkyy käyvän. Isän vastuu kasvaisi myös. Mutta verotus, hoitomaksut ja Kelan naurettava tuki pitävät huolen, ettei osa-aikainen työ kannata mitenkään päin kuin suurituloisimmille ja täytyy valita joko tai.

Minä olin se, joka kritiosi tutkimusta ja olen hoitanut lapset 2,5-vuotiaaksi kotona. Omatunto ei siis soimaa, vaikka odotettavissa on varmasti keskittymishäiriöitä koulussa kun vein puoli vuotta liian aikaisin hoitoon.

Keskittymishäiriöitä on yleensä kotihoidossa olleilla lapsilla, kun eivät ole tottuneet suureen lapsiryhmään. Mieheni meni aikoinaan kouluun suoraa kotoa eli äiti oli kotona hänet 7v hoitanut. Kaksi ekaa vuotta oli tosi vaikeaa ja hän sanookin, ettei liian pitkään kotona olo ole mikään ideaalitilanne.

 

[Kimppa]

Tämä (niin kulunut) aihe ei ole ollenkaan yksiselitteinen. Sekin on aika karua, että sitten kun lapsi on 3v, hän onkin yhtäkkiä kypsä olemaan 9-10h hoidossa :-( Kokonaisuus on tärkeämpää kuin jokin maaginen ikäraja.

...mutta onhan vauvalla ja 3-vuotiaalla kuitenkin paljon eroa, vaikka kokonaisuus olisi mitä tahansa.

En tullut oikein ymmärretyksi. Minusta on omituista ajatella, että se 3v. voikin sitten olla valveillaolooaikansa hoidossa. Kolmivuotias on pieni vielä hänkin ja hoidossa olo ajalla on iso merkitys. Jos pitäisi valita 9-10h hoitopäivä 3-vuotiaana tai 5-6h hoitopäivä alkaen kaksivuotiaasta niin valitsisin jälkimmäisen.

onko joku sitten sanonut että kun on 3 vuotias niin voi olla kellonympäri hoidossa?
En ainakaan ole sellasita lukenut eli ei vedetä nyt ihan sivuraiteille tätä.

itse monessa paikassa lastenhoitajana ollut ja on se vaan hurjaa kun 9kk aloittaa hoidon ja monesti se on se 9h minimissään.

Tähän aikaan pitäisi tullakin laki. Eli lapsi ei voisi olla esim 7h pitempää hoidossa tai sitten kotona kokonaan.

Itse oli sen melun ja työpäivänjälkeen todella väsy (7h ja rapiat)
ikävä kyllä moni lapsi jäi vielä sitten hoitoon.

Eikä mun mielstä 2 v lyhyillä päivillä ole niin hurja kun että lapsi kiikutetaan jo 9kk hoitoon. Ei raukka edes ensimmäistä elinvuottaan saa olla kotona. Se pitäisi myös olla lailla kielletty.
Tämä maailma ei pysähdy vaikka äidit olisivat pitempään kotona.
Mutta niinkun joku sanoi niin kyllä se ikä ja hoitopäivän pituus pitää tutkia ja sitten miettiä "tuomiota" alle 2 vuotias voisi olla vain sosiaali tapauksissa hoidossa.
Alle 1 v täys kielto ja tukea tarvii niin muoto toinen.
Ja tosiaan siihen hoidon pituuteen tulisi kiinnittää huomiota!!!!

Ei ole sanonut ei. Otin esimerkin siitä, miten kokonaisuus on kuitenkin tärkeämpää kuin se, aloittaako lapsi hoidossa päivälleen kolmen vuoden iässä vai ei. Suomessa kun kaiken kaikkiaan valinnat ovat hyvin pitkälti joko tai. Joko ollaan koko päiväisesti töissä tai sitten ollaan kotona. Osittaista hoitovapaata käytetään varsin vähän ja osa-aikaista työtä vielä vähemmän.
Ei missään ole myöskään sanottu, että se 9kk vanha on automaattisesti 9h päivässä hoidossa. Get it?

Jos lapsi saisi olla max 7h päivässä hoidossa niin siloin meillä myöskin pitäisi olla laki, ettei vanhemman työpäivä saisi ylittää kuutta tuntia. Vaikka vuorotyö ja epäsäännölliset työajat ovat lisääntyneet, suurin osa suomalaisista työskentelee edelleen virka-aikaan ja voi varsin vähän vaikuttaa siihen, missä kohtaa päivästä työtunnit tehdään.

Asiaa. Ja lisäksi voi sumplia miehensä tai jonkun muun kanssa, että toinen vie ja toinen hakee niin, että hoitopäivä on mahdollisimman lyhyt. Itse olisin palkannut hoitajan ainakin muutamiksi päiviksi viikossa hakemaan lapset kotiin aikaisemmin, ellen itse olisi voinut jäädä osittaiselle hoitovapaalle.

 

[kookosta]

hän oli onnellinen viime kesänä kun kävimme tuon ipanan kanssa kylässä ja hän kerkesi nähdä minunkin lapsenlapseni.

Siis mitä?? Oletko jo mummo

Pienenpieni asiavirhe
Hänen lapsenlapsenlapsensa (pitää minua ja siskoani lapsenlapsenaan)

Mutta pointti oli se, että lapsi ei välttämättä kärsi joutuessaan hoitoon kodin ulkopuolelle. Toki minun hoitopaikassani lapsia ei ollut kymmeniä ja hoitaja pysyi samana koko hoitosuhteen ajan.
Enkä väitä että maailma olisi mustavalkoinen (viitaten toiseen kommentoijaan), typeräähän se olisi kun oman ipanani kanssa kotona olen edelleen ja tarkoitus olisi olla ainakin siihen 3 vuotiaaksi asti pitää häntä kotihoidossa, pitenpäänkin mikäli olosuhteet niin suovat.

Jos jotain pitäisi väittää, niin vaikka sitten sitä, että maailma ei tosiaan ole mustavalkoinen ja joskus joku muukin kun kotihoito 3 vuotiaaksi asti saattaa olla positiivinen ratkaisu.

 

[Näinpä]

se menee, että jokainen löytää niitä tutkimuksia, jotka pönkittävät sitä omaa näkemystä asiasta.

Mua kiinnostaa kovasti yksi asia. Suomi on maa, jossa on todella pitkät vanhempainvapaat esimerkiksi EU:n muihin maihin verrattuna. Monissa maissa lapset joutuvat hoitoon jo huomattavasti aiemmin kuin reilun 1-vuoden ikäisinä tai 9kk vanhoina. Kuitenkin tutkittu fakta on myös se, että suomalaiset lapset ja nuoret voivat psyykkisesti huonommin kuin nämä aiemmin hoitoon menneet lapset muissa maissa. Eikö tässä ole aika suuri ristiriita, jos se päivähoito kerran on kaiken pahan alku ja juuri, niin kuin noissa yllämainituissa tutkimuksissakin(?) väitettiin???? Mihin se suomalaisten lasten kotihoidosta saama "hyvän elämän etu" katoaa, kun tässä maassa jo 5-vuotiaat popsivat masennuslääkkeitä?

 

[nöppönen]

Aina näistä tulee tappeluketju kun ihmiset syyllistyy ja alkaa kiukkuisena hyökkäämään. Kannattaa lukee tuon Keltinkangas-Järvisen ja Tammisen kirjoja tosi fiksuja naisia molemmat.
Ja tosi asiahan se on et alle 3v:n paras paikka on vanhempien luona kotona jos siis ei ole jotaki elämänhallinan ongelmatiikkaa perheellä.
Ite oon valinnu lasten edun ja hoidan heitä kotona. Jos joku muu ei näin tee ei se multa oo pois, mut siltä lapselta kyllä.

musta tää on jo epäreilua. aina kun se lapsen etu ei ole olla kotona 3 ikävuoteen asti eikä elämä ole niin mustavalkoista, että se joka ei hoida lastaan kotona tuohon maagiseen 3v asti, ei ajattelisi lapsensa etua. vanhemmuuteen kun liittyy niin paljon muutakin kuin se onko hoidettu kotona pienenä vai ei. ja mua ei voine syyttää syyllistymisestä kun lapset ovat kotona edelleen eli tätä en kirjoita siksi että syyllistyisin. silti minä en voi tulla sanomaan kuka ajattelee lapsensa etua ja kuka ei. jokainen perhe, jokainen lapsi ja jokaiset vanhemmat ovat erilaisia. käytäntö ja hieno teoria ei aina kohtaa (harvoin itseasiassa).

 

[Vastausta odotan]

se menee, että jokainen löytää niitä tutkimuksia, jotka pönkittävät sitä omaa näkemystä asiasta.

Mua kiinnostaa kovasti yksi asia. Suomi on maa, jossa on todella pitkät vanhempainvapaat esimerkiksi EU:n muihin maihin verrattuna. Monissa maissa lapset joutuvat hoitoon jo huomattavasti aiemmin kuin reilun 1-vuoden ikäisinä tai 9kk vanhoina. Kuitenkin tutkittu fakta on myös se, että suomalaiset lapset ja nuoret voivat psyykkisesti huonommin kuin nämä aiemmin hoitoon menneet lapset muissa maissa. Eikö tässä ole aika suuri ristiriita, jos se päivähoito kerran on kaiken pahan alku ja juuri, niin kuin noissa yllämainituissa tutkimuksissakin(?) väitettiin???? Mihin se suomalaisten lasten kotihoidosta saama "hyvän elämän etu" katoaa, kun tässä maassa jo 5-vuotiaat popsivat masennuslääkkeitä?

miekin tähän mielenkiinnolla.

 

[vieras]

mulla lapsi nyt 1v. ja olen hoitovapaalla. Ja haluaisin olla vielä jonkin aikaa, mutta sinnittelyä se on tulojen kanssa, hoitovapaan korvaus on niiin pieni(jää 370e kuussa) miksei lapsiperheitä tueta enemmän.tms miksei tuki ole suurempi?mieluusti olsin vaikka siihen asti kun lapsi on 3 v. mutta ei taida rahat riittää.... :|

Mä hoidin esikoisen kotona 3½v, niistä olin 10kk äitiyslomalla kuopuksen kanssa, jolloin tulot oli suuremmat. Mutta hoitovapaalla ollessani sain rahaa 230e/kk, joten sullahan on suuret tulot.

Lapsiperheitä pitäisi todellakin tukea. Äitiysloman tulisi olla vähintään sen 1v, kuten Ruotsissa, siihen asti siellä päivät riittää, jos rahaa jokapäivä nostaa. Kotiäidin tulisi saada vähintään sen mitä saa työttömänä.

 

[Kimppa]

se menee, että jokainen löytää niitä tutkimuksia, jotka pönkittävät sitä omaa näkemystä asiasta.

Mua kiinnostaa kovasti yksi asia. Suomi on maa, jossa on todella pitkät vanhempainvapaat esimerkiksi EU:n muihin maihin verrattuna. Monissa maissa lapset joutuvat hoitoon jo huomattavasti aiemmin kuin reilun 1-vuoden ikäisinä tai 9kk vanhoina. Kuitenkin tutkittu fakta on myös se, että suomalaiset lapset ja nuoret voivat psyykkisesti huonommin kuin nämä aiemmin hoitoon menneet lapset muissa maissa. Eikö tässä ole aika suuri ristiriita, jos se päivähoito kerran on kaiken pahan alku ja juuri, niin kuin noissa yllämainituissa tutkimuksissakin(?) väitettiin???? Mihin se suomalaisten lasten kotihoidosta saama "hyvän elämän etu" katoaa, kun tässä maassa jo 5-vuotiaat popsivat masennuslääkkeitä?

Hyvä pointti. Tätä samaa ihmettelen. Täällä ehkä linja on ollut se, että lapset pitää hoitaa Itse kotona kouluikään vaikka hampaat irvessä. Ja sen jälkeen koulu kasvattaa ja päästetään otteesta irti. Esim Etelä-Euroopan maissa perheyhteisö on paljon tiiviimpi ja ote lapsiin pidempään tiukempana paljon myöhempään ikään asti. Täällä ei keskustelussa vain olla päästy sen pidemmälle kuin että "naiset kotiin kolmeksi vuodeksi joka lapsesta, sillä selvä" ja sitä pidetään viisasten kivenä, vaikka sillä(kään) reseptillä ei ole kovin täyspäisiä ja onnellisia ihmisiä aikojen saatossa kasvatettu kuten masennuslääkkeiden käyttöluvut kertovat..