vieras minäkin, on vieläkin, vanhemmat ovat minusta vieläkin liian riippuvaisia, mutta minä en onneksi enää ole. muutama vuosi sitten tein vanhempiini henkisen pesäeron ja se kannatti, uskalsi toteuttaa omia unelmiaan. muutenkin teen nyt kaikkea sellaista, ettei tarvitse olla katkera menneisyydelleen, kuten äitini nyt on.
En ymmärrä, miksi hankit lapsen jos haluat vain toteuttaa unelmiasi? Eikö unelmat (opiskelu) olisi voinut odottaa muutaman vuoden että lapsi on isompi ja ymmärtää paremmin miksi äiti on poissa? Taustojasi sen kummemmin tietämättä en tietenkään voi mennä tuomitsemaan mutta kuulostaa siltä ettet ole valmis kohtaamaan todellisuutta lapsen kanssa, antamaan aikaasi ja kunnollisia rajoja lapselle. Tuosta ei pidemmällä aikavälillä hyvää seuraa! Eikä mielestäni ole oikein myöskään miestäsi kohtaan. Ei se elämä voi aina olla "mukavaa" ja "kivaa" lapsellakaan. Välillä joutuu vaan tekemään niitä ikäviäkin asioita -pätee sekä sinuun että lapseesi.
vieras minäkin, olen mielestäni ihan sujut itseni kanssa. ei valittamista. varsin muutama vuosi sitten kun tein henkisen pesäeron vanhempiini, olen voinut entistä paremmin. olen toteuttanut muutamia pieniä unelmia ja olen niistä äärettömän tyytyväinen. eipähän tarvitse vanhana olla katkera.
En halua loukata enkä tuputtaa terapioita kenellekään. Mutta minusta kuulostaa, että se henkinen pesäero koskee lastasikin.
Olisihan se mukavaa, että kaikki hoitaisivat aina asiat tyynesti ja aikuismaisesti. Mutta lapsi vasta opettelee tunneskaalaa ja sen ilmaisemista. Siksi hänellä pitää olla oikeus myös niihin raivokohtauksiin, eikä kypsä aikuinen niistä säikähdä tai vetäydy.
Vanhemman tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä, jotta hän oppii käsittelemään myös näitä tunteita turvallisessa ympäristössä. Hemmottelu ja periksi antaminen on lapsen pahoinpitelyä.
Kyllä minä ainakin keksin vaikka kuinka monta tärkeämpää vanhemman tehtävää kuin pettymysten tuottamisen. Tai siis ei minusta pettymyksiä varta vasten pidä lapselle tuottaa, normaali arkielämä sekä normaalien ja lapsen edun mukaisten rajojen pitäminen aiheuttaa niitä ihan riittävästi. Vanhempi, joka pitää tärkeimpänä tehtävänään pettymysten tuottamista lapselle, kuulostaa lähinnä sadistilta.
Ei sillä, aloittaja vaikuttaa todella kädettömältä, eikä häneltä luonnistu minkäänlaisten rajojen pitäminen. Ei edes sellaisten, jotka olisivat lapsen ja koko perheen etu. Ja isä sitten lasta pahoinpitelee, äitikin välillä, voi lapsiparkaa. Hankkikaa apua!
