Anne Brunila on ollut aina henkisen tien kulkija. Tiibetinbuddhalaisuutta hän on harjoittanut yli 35 vuotta.
Kirjallisuus, henkisyys ja uuden oppiminen ovat aina kiehtoneet Annea. Hän perehtyi jo koulu- ja opiskeluaikana länsimaiseen filosofiaan ja itämaisiin henkisiin perinteisiin, erityisesti tiibetinbuddhalaisuuteen, hindulaisuuteen, konfutselaisuuteen, taolaisuuteen, stoalaisuuteen, Jungin teoksiin ja teosofiaan.
”Sadut, myytit, unet ja vanhat kulttuurit kiinnostivat minua. Jo lapsena mietin, mikä on elämän tarkoitus. Ajattelin, että se ei voi olla vain se, että opiskellaan, perustetaan perhe, tehdään töitä, tienataan rahaa, ostetaan tavaroita ja kuollaan pois”, Anne muistelee.
Hänen ensimmäinen tiibetinbuddhalainen opettajansa oli
Tarab Tulku. Tämä oli Kööpenhaminan yliopiston psykologian professori, joka kävi opettamassa Suomessa 1980-luvulla. Anne tunsi opetukset omakseen. Ne vastasivat hänen käsitystään todellisuudesta: on olemassa jotain pyhää, ihmistä suurempaa ja korkeampaa viisautta sekä meille näkymättömiä todellisuuksia.
Buddhalaisuus tarkoittaa Annen mukaan sitä, että ihminen oivaltaa todellisuuden perimmäisen luonteen ja sen, mikä on puhdas ja täydellinen mieli, johon ennakkoluulot, tunnetilat tai arvoasetelmat eivät vaikuta.
”Buddhalaisuuden harjoittaminen läpäisee koko elämäni. Minulla ei ole muuta elämää.”
”Olen myös aina halunnut oppia uutta ja ymmärtää itseäni, mielen toimintaa ja muita ihmisiä sekä sitä, miten maailma toimii.”
Tiibetinbuddhalaisuus on yksi monista buddhalaisista perinteistä, ja sen henkinen johtaja on Dalai-lama.
Anne harjoittaa Keski-Aasiasta levinnyttä bön-suuntausta, jonka perustajabuddha
Tönpa Shenrab eli Tiibetissä parituhatta vuotta ennen Intiassa syntynyttä
Gautama-buddhaa, jota yleensä pidetään buddhalaisuuden perustajana.
Annea puhuttelee buddhalaisuudessa selkeä ja systemaattinen polku, jota voi edetä askel kerrallaan. Kokemuksensa kautta voi nähdä, pitävätkö opetukset paikkansa.
”Haluan kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Olen myös aina halunnut oppia uutta ja ymmärtää itseäni, mielen toimintaa ja muita ihmisiä sekä sitä, miten maailma toimii”, Anne kertoo.
Hänen mukaansa henkisellä tiellä kyse ei ole suorittamisesta vaan luonnollisesta kasvusta.
”Tulen koko ajan enemmän siksi, joka olen. Se on vapauttavaa.”
Annen mukaan ystävien mielestä hän on muuttunut myönteisemmäksi, iloisemmaksi, rohkeammaksi ja avoimemmaksi buddhalaisuuden harjoittamisen myötä.
”Entiset työkaverit ja ihmiset, joita en ole tavannut pitkään aikaan, sanovat, että olin ennen sulkeutunut.”
”Lisäksi nauran nyt enemmän. Elämä on niin paljon hauskempaa, kun minun ei tarvitse surra ja murehtia. Silloin selviää vastoinkäymisistä paljon helpommalla ja pääsee helpommin eteenpäin.”