Anoppi haluaa tehdä kaiken ensimmäisenä lapsemme kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Itserakasko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Itserakasko?

Vieras
Onko liikaa pyydetty jos minä haluan syöttää lapselleni elämänsä ekat soseet, opettaa potalle, opettaa pyöräilemään.. Opettaa uusia asioita lapselleni, olla mukana ja nähfä ilmeet ekan jäätelön jälkeen?

Nyt seuraa avautuminen.
Anoppi oli ihan mukava ennen, mutta nyt lapsen syntymän jälkeen tietyt asiat ovat alkaneet tympiä yhä enemmän.
Ja ehkä eniten (itseselvyyksien toistelun lisäksi) ärsyttää anopin käytös, tuntuu kuin hänellä olisi jokin pakottava tarve saada opettaa ITSE kaikki asiat meidän lapsellemme ja sen lisäksi hänen täytyy saada olla aina eka joka tekee jotakin lapsemme kanssa.

Ärsyttävimmät, siis ihan kaikista totaalisesti ärsyttävimmät ovat olleet nämä kerrat;
-poika alkoi olla siinä iässä, että soseita saa antaa piakkoin.. Olin odotellut jotakin "sopivaa hetkeä" että kotona yhdessä miehen kanssa maistatettais kiinteitä pojalle. No.. Mieshän oli tietenkin ollut käymässä poikamme kanssa anoppilassa ja siellä oli anoppi totuttanut poikaamme ruuan makuun. Anoppi oli siis saanut syötettyä pojallemme elämänsä ensimmäiset soseet. Mies ei ollut "ajatellut" että se olisi minulle niin tärkeää, kun äitinsä oli ollut niin innoissaan eikä tahtonut satuttaa tätä ja pilata iloa. Tämän jälkeen on anoppi maistattanut lähes kaikki uudet maut pojallemme mitä emme olleet ehtineet vielä antaa (mm. karkeita vajaa 7 kuisena). Tämän jälkeen olen vähän avautunut miehelleni ja hän on vahtinut äitiään enemmän. Karkeita kun antoi pojalle, niin oli puhe että antaisi sileitä, mutta olikin sitten "yllättäen" antanutkin karkeita.

-Tahdoimme odottaa noin 10 kuiseksi, että alamme pojalle antamaan maitotauloustuotteita antamaan.
No, eräällä anoppila vierailullamme anoppi meni keittiöön "keittämään kahvia" poikani kanssa". Kohta menimme keittiöön katsomaan että mitä se anoppi tekee poikamme kanssa kun olivat niin kovin hiljaa. Siellä hän istuu ja tunkee maitotuotteita pojallemme mahan täydeltä. Siinä vaiheessa olin jo sen verran tuohtunut että asialliseen tapaani vaan totesin jtn: "menit sitten antamaan jo nyt ensimmäiset maitotuotteet" johon anoppi vastasi "joo, kyllä sitä on hyvä mahdoll. aikasin alottaa. Mummun kulta ihan selvästi tykkää kun mummu antaa viiliä ja muita herkkuja joita et kotona saa"

-sitten tämä tarina : (poika silloin 9-kuukautta). Syötin poikaa anopin luona. Muori tulee yhtäkkiän ja nostaa pojan sylistäni sanoen; anna mummi syöttää mummin kullan loppuun. (Mulla vähän loksahti suu auki tässä vaiheessa). Anoppi kokoajan kehui itseään lapsen kautta mm. "tulee hyvin masu täyteen kun mummu antaa hyvää ruokaa. "(Meillä oli omat ruoat mukana vauvalle, mutta anoppi otti "parempia" heidän jääkaapistaan. Syötettyään anoppi totesi pojalle, että "tiedätkö mitä me nyt seuraavana tehdään? No me mennään tonne vessaan ja mummu opettaa sut potalle!"
Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille molemmille mieheni kanssa ja yhtäaikaa aloimme hieman pudistelemaan päitämme. Yritimme kohteliaasti selittää, että se ei nyt ole vielä ajankohtaista. Anoppi melkein syyllisti meidät, että emme ole pottailleet vielä. Tässä vaiheessa miehenikin yritti puolustaa mielipidettämme ja sanoi vastaan. (Liekkö muisti että miten pahalta minusta tuntui kun hänen oma äitinsä oli antanut ekat soseet pojallemme. )

Sitten pari viikkoa tämän jälkeen "mummu osti maailman parhaan potan" pojalle 'lupaa' kysymättä. Pottailun ollessa puheenaiheena, mies oli kertonut äidilleen, että minkä merkkistä pottaa mä olen kattonut pojalle jo vähän etukäteen valmiiksi. Anoppihan tietty potta-analyytikkona haukkui potan maanrakoon ja kertoi kaikki virheet mitä siinä on ja miten se on niin kovin huono!
Onhan tuo potta nyt ihan kiva lahja, mutta tapa jolla kertoi oli ikävä.
Anoppihan ei sitten uskonug, ettei meidän 9 kk ole vielä valmis potalle vaan ilmoitti potan oston jälkeen potan odottavan mummulassa mummun pikku-vessaoppilasta.

Lisäksi tätä mun tai miehen sylistä varastamista tapahtuu usein. Ärsyttävää on sekin että melkein joka kerta kun syötä heillä poikaa, niin anoppi tai appiukko tunkee välissä hilloa tai jotain vastaavaa pojan suuhun lusikalla. Mä oon nyt kahdella eri vierairulla sanonut , että ei ruoka maita jos saa makeampaa välissä. Ei vät ole tajunneet. Naureskelevat vaan sitä että "mummulassa saa kaikkea hyvää (huom. aina muistetaaan korostaa sitä että täällä saat poikaressu parempaa ruokaa kuin kotonasi) "

Pahinta tässä on se että en voi laslkea miehen äitiä hetkeksikkään kahden lapseni kanssa kyläillessämme heillä. Hän tekee kaiken niin salakavalasti ja "hiljaa". Tuntuu kuin pyrkisi tekemään lapsen "ensimmäiset asiat" aina varman päälle salaa.
En päästä heitä enään kahden reissaamaan mummollaan ja yökyläilyt ei tuu aikoihin kuuloonkaan. Niistä se anoppi on jaksanut jauhaa jo siitä asti kun poika oli jotain noin 3 kk. Sillon ois jo kuulemman pitänyt mun poika luovuttaa viikonlopuksi hänelle "niin poiika saa nauttia mummolassa". Lisäksi anoppi on pyrkinyt kaikin keinoin kieltämään sen että poiika on vierastanut häntä aina välillä kun eivät ole nähneet hetkeen. Muutenkaan jos poika itkee kylässä heillä ja tahtoo syliini tai muuten vaan hellyyttä multa, niin aina on jompi kumpi repimässä poikaa sylistäni idioottina vaikka kuinka poikaa pelottaisi. Mun EI ei merkitse heille mitään.

Tiedän olevani itse osasyyllinen liialla vaikenemisella, en vaan osaa puolustautua.
Olenko mä liian vaativa jos tahdon itse antaa ensimmäisen kerran kiinteitä omalle lapselleni tai opettaa poikani potalle kotona? Anopin mukaan olen liian herkkänahkainen kun suutun näistä asioista. Miten voin hyväksyä tämän tilanteen?
Onko kohtalontovereita?
 
Mitäpä jos miettisit itsesi ja miehesi kanssa läpi nämä kuviot ja ihan oikeasti keskustelisitte mummun kanssa? Minuakin ärsyttäisi tuollainen, että ilman lupaa tuputetaan ja hössötetään minkä ehditään.
 
Mummulta on tainnut jäädä se viimeinen oma lapsi tekemättä. Mä en tuollaista "omimista" sietäis. Onhan ne isovanhemmat tärkeitä ja saavat hemmotella lapsenlapsiaan, mutta kyllä mäkin haluan noita tiettyjä juttuja tehdä itse ensin, perheenä. Anoppi kun ei kuitenkaan sitä ydinperhettä ole, vaikka kuinka haluaisi.
 
Oho, tulipa paljon tekstiä. Jos ette jaksa lukea, niin tiivistys;

Anoppi on ilman lupaa antanut pojalleni pojan ensimmäiset kiinteät. Sen lisäksi myös kaikki banaanit ja tomaatit joita ei ollut vielä maistanut silloin.
Sitten mm. anoppi antoi alle 10 kk ikäisenä pojalle ekat maitotuotteet salaa kun tiesi oikeasti ettei poika oo niitä saanut vielä kotona.

Lisäksi 9 kk ikäisenä alkoi anopin painostus potalle ja ei kunnioita meidän mielipidettä asiassa, tai pikemminkään yhtikäs missään kasvatus- ja opetusasioissa.

Anoppi / appi ottaa äidistään turvaa ja syliä hakevan vauvan äidin sylistä pois vaikka poika on itse taapertanut äidin luokse ja huutanut äitiä. Minun ärähtämiseni ei auta. Kohta en enään vie poikaani tuolle mummolle. Lisäksi esim. kesken ruokailun poika otetaan sylistäni "kun poika ihan selvästi haluaa että mummo syöttää. Tai sitten kesken aterian toinen isovanhemmista työntää hilloa pursuavan lusikan pojan suuhun todeten "tämä on parempaa. Ei syödä enään sitä, syödään vaan hilloa!" Hehheh, vitsikästä -eikös vaan. Tämänhän poika pian oppii.. Sitten saa mummo haukkua äidin maan rakoon huonona kasvattajana.

Lisäksi jatkuva jankkaaminen yökylästä viikonlopun yli siitä asti kun poika ollut noin 3 kk. Ei ole ollut koskaan siellä yökylässä ja tällä menolka ei tule ikinä menemäänkään.
 
Mulle tuli kyllä todella paha mieli sun takia.. Onpa todella ajattelematon anoppi!! :( Mut toisaalta, kyllähän hän jatkossakin tulee toimimaan juuri näin, jos et ota asiaa kunnolla puheeksi hänen kanssaan! Siis aloita järkevä, rauhallinen ja kahden aikuisen välinen keskustelu, missä kerrot, että sinua harmittaa, että sinulta jää näkemättä anopin käytöksen vuoksi esikoispoikasi ensimmäiset asiat. Jos suoraan selität, niin järkevä ihminen kyllä asian ymmärtää. Ja jos ei ekalla kerralla opi, niin sitten sanot jo suorempaan! Vaikenemisella ihan taatusti menetät kaikki ekat asiat!
 
Noh ole tyytyväinen että isovanhempi haluaa olla osa lapsenlapsen elämää. Meidän isovanhemmat ei ole vähääkään kiinnostuneita lapsistamme. Yksi vastahakoinen mummi ottaa pari kertaa vuodessa yöksi. Kyllä siinä vaiheessa kun lapsi on esim. kolme niin varmaan annat ihan mielellään yökylään, että saat joskus miehen kans aikaa kaksin...
 
Ymmärrän hyvin sua. Tuo on kyllä melko vastuutontakin käytöstä, mistä mummo voi tietää jos lapsella puhkeaa vaikkapa joku allergia ja sitten ette tiedä mistä tulee kun ei tiedä mitä se anoppi on suuhun tunkenut! Jos vaikka tuolla allergia-asialla saisitte sen päähän iskostettua että uudet maut annatte te maistiaisiksi jotta tietää mistä tulee oireet jos joku ei passaa, ja että lapselle annetaan näin alussa vain niitä ruokia joita teillä mukana.
Meillä isovanhemmat repi kanssa lapsen sylistäni, ja hyvä kun syötön ajaksi palauttivat itku kurkussa olevalle tuoreelle äidille. Allergiasta huolimatta on tarjottu jäätelöä (joka kerta kommentti; sehän on hylaa!), annettu lusikkaa yms. omasta suusta kiellosta huolimatta, vauva herätetty vaikka olisi vielä nukkunut jne. Nyt on tilanne tasaantunut kun lapsiakin enemmän. Olen ihan tietoisesti tehnyt vähän pesäeroakin anoppilaan, ja opetellut sanomaan tiukastikkin ei ellei muu auta. Loukkaantukoot jos loukkaantuvat. Joskus hekin eikä aina vain minä.
 
Kuulostaa ihan mun anopilta.. oon joutunut pariin kertaan käymään todella tiukkaa keskustelua.
Tuossa tulee esikoisen äidillä sellainen olo ettei omalle äitiydelle anneta rauhassa sitä roolia ja arvoa. Ja tuo sylistä varastaminen kun lapsi itkee.. sitä tuntuu moni muori-ikäinen harrastavan ainakin meidän suvussa ja se pistää potuttamaan ihan helkkaristi, että ihan joutuu ärisemään tai kävelemään lapsen kanssa kauemmas. Jos lapsella on paha mieli tai väsymys niin luonnollisesti äiti haluaa lasta lohduttaa ja tyynnytellä sylissä joka on lapsen turvapaikka. Se on normaalia kiintymystä ja halua ylläpitää sitä. Ei siihen saisi tulla häiritsemään.
 
Anoppi on idiootti, silleen lyhyesti muotoiltuna, siitä olen samaa mieltä.
Mutta mulle tulee kyllä fiilis että säkin olet aavistuksen hysteerinen, tai ainakaan ihan joka asiasta ei ehkä tarttis niin hirveesti ottaa nokkiinsa...

Varmaan kannattais ainakin yrittää keskustella sekä anopin, että appiukon, että miehenkin kanssa (joka tosin nyt jo näyttää ymmärtävän sun harmistuksen, mutta ehkä vois enemmän löytyä kanttia sanoa äidilleen vastaan.)
 
Kuulehan nyt, se on sinun lapsi eikä anoppisi. Sinulla on oikeus kieltää anoppia tekemästä asioita, mistä et pidä. Ei kuulosta lapsenkaan kannalta hyvältä tuollainen tuputtaja, esim maitotuotteethan tulisi aloittaa hyvin pienillä makuannoksilla ja sain tekstistäsi käsityksen että anoppi tunki viiliä ym maitotuotteita ison määrän kerralla? Sinun asemassa olisin raivostunut. Ja tuota sylistä pois nostamista en ymmärrä yhtään. Ihan esimerkkinä, meillä nyt hieman yli 1 v. poika ja olen halunnut tehdä ja tehnytkin kaikki "eka kerrat" itse. Anopin luona käydessä myös meillä anoppi oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa ehdottamassa milloin suolaista perunamuusia, munkkia, keksiä ja mitä näitä nyt olikaan, siihen sanoimme tiukan ein ja poika söi vaan omia ruokia. Kyllä anoppi sen uskoi, kun muutaman kerran toisti. Ja tärkeätä on, että pidätte miehen kanssa yhteisen linjan, te teette päätökset.
 
Ärsyttävää on sekin että melkein joka kerta kun syötä heillä poikaa, niin anoppi tai appiukko tunkee välissä hilloa tai jotain vastaavaa pojan suuhun lusikalla. Mä oon nyt kahdella eri vierairulla sanonut , että ei ruoka maita jos saa makeampaa välissä. Ei vät ole tajunneet. Naureskelevat vaan sitä että "mummulassa saa kaikkea hyvää (huom. aina muistetaaan korostaa sitä että täällä saat poikaressu parempaa ruokaa kuin kotonasi) "

Tunge ensi kerralla vauvan soseet väkisin sen ylimääräisen syöttäjän suuhun, 'että tässä on vähän terveellistä muonaa sinullekin'.

Hanki kotiin ihan sellainen potta kuin haluat ja anna anopin pitää se pottansa. Sinällään pottaan voi jo tutustuttaa, istuttaa sillä vaikka hetken ja kehua kovasti, jos sinne jotain tulee.
 
Jos olisin suuttunut anopille tai jollekin sukulaiselle, pitäisin lapsestani konkreettisesti kiinni eikä häntä minun käsistäni viedä. On kokeiltu, mutta kokeiluksi jäi. Onko sun käsissä jotain häikkää?
 
Et pyydä liikaa, et ole vaativa. Itsellä samanlainen alku esikoisen kanssa ja "mummon kullanmuruttelu" alkoi heti ensimmäisenä päivänä. Pelko ja "kyttääminen" anopin läsnä ollessa jatkuu kolmen vuoden jälkeenkin. Välillä yritti neuvoa, sekaantua, omia, viedä ensimmäiset hetket uuden oppimisen ilosta. Oli ostanut kotiinsa turvakaukaloista nokkamukiin tarvikkeita olettaen saavansa hoitaa lasta (sielä pölyä keräävät). Kovin sanoin olen joutunut asiasta sanomaan kuinka ME mieheni kanssa hoidamme lapsemme (nyt 2 lasta). Kerran esikoinen oli hoidossa ja viimeiseksi kerraksi jäi. Ei kyennyt noudattamaan yksinkertaisia ohjeita ja aiheutti vatsavaivoja lapselle.
Ehkä joudut taistelemaan "oikeuksistasi" Äitinä , mutta se kannattaa. Sinä olet lapsesi tuki, turva, kasvattaja, ehdotonta rakkautta antava olento joka ei lahjomalla kerjää lapsesi kunnioitusta. Sinä miehesi kanssa olette ainoat ihmiset joilla on oikeus rakastaa ja iloita jokaisesta ensimmäisestä asiasta lapsen kasvaessa. Ei anopilla ole oikeutta varastaa niitä hetkiä Teiltä. Hänen hetket ovat menneet ja sitä ei voi korvata toisen lapsella. Nauttikaa omasta kullanmurusta ja rakastakaa jokaista hetkeä. Huomenna voi sataa....
 
Mummoudesta höpsähtänyt anoppi, joka ei vain tajua. Pidä hetki etäisyyttä ja jos kysytään syytä, kerro rehellisesti. Ihminen sokeutuu omalle höperyydelleen. Menee ns. mummous yli.
 
[QUOTE="...";30032831]Noh ole tyytyväinen että isovanhempi haluaa olla osa lapsenlapsen elämää. Meidän isovanhemmat ei ole vähääkään kiinnostuneita lapsistamme. Yksi vastahakoinen mummi ottaa pari kertaa vuodessa yöksi. Kyllä siinä vaiheessa kun lapsi on esim. kolme niin varmaan annat ihan mielellään yökylään, että saat joskus miehen kans aikaa kaksin...[/QUOTE]

Hassua että jokaiseen tämän tyyliseen keskusteluun tulee aina tällainen vastaus :D

Kyllähän tuollainen ap:n kuvaama käytös on väärin. Ja ei ole liikaa vaadittu että äiti itse haluaa kokea nuo ekat jutut lapsensa kanssa. Anoppi on saanut kokea ne aikanaan oman poikansa kanssa.
 
Oih ja voih! Kyllä olisi aika tehdä selväksi anopille että kenen lapsi se mahtoikaan olla ja se että TE päätätte mitä annetaan milloinkin ja milloin istutatte potalle ym yms. Anoppi on nyt saanut yliotteen teistä,ette te VOI seistä tumput suorina ja antaa toisen jyrätä teidän yli!! HEI HALOO nyt oikeesti,jos anoppi ei tajua että te ootte lapsen vanhempia ja te teette kaikki päätökset,niin silloin ette mene anoppilaan..ette päästä anoppia lapsen luo(eli teille kylään),näyttäkää sille että ootte tosissanne!! Jos nyt annatte ylivallan niin pian ette saa edes päättää mitä lapselle laitetaan päälle,vaan anoppi tulee hoitamaan senkin teidän puolesta! Pitäkäähän kunnon keskustelu ja jos sana ei mene perille niin sitten otatte etäisyyttä ja ette tyrannin anna nähdä lasta ollenkaan!!!!!! Mä oon ihan raivoissani täällä teidän puolesta! Mun anoppi ei vienyt lasta käsistä,eikä opettanut kiinteitä..mutta se arvosteli koko ajan kaikesta ja yritti ohjata meitä kuin pikkulapsia tai aivottomia sikoja. Käytännössä teoilla näytti sen ettei me osata mieheni kanssa mitään (hoitaa lapsia,kotia,ostaa huonekaluja,tehdä käynnössä yhtään mitään) ja arvostus sen silmissä oli minulla täysi nolla. Nyt anopin arvo on minun silmissäni nolla. :D
 
pistäs miehes asialle,lainaan nyt vähän dr Philiä tässä taannoin "Poikaansa hän rakastaa,mutta miniäänsä alkaa vihaamaan"
Samanlainen vastaava tilanne oli siellä.
 
Kannattaisiko opetella kommunikoimaan suoremmin? Sanot suoraan mitä ajattelet ja laitat stopin sellaiselle mikä sulle ei sovi. Se on niin yksinkertaista. Jotkut ei vaan tajua jos niille koittaa vihjaista kauttarantain että toi nyt ei oikein sovi. Tai eivät halua tajuta. Toisille vaan on laitettava rajat että ne tajuaa. Ja jos sekään ei auta niin sitten etäisyyttä sellaiseen ihmiseen.
En mä sietäisi tuota keneltäkään, en edes omalta äidiltäni. Joten osittain on oma vikanne kun ette osaa pitää huolta rajoistanne, mikä sopii ja mikä ei!
 
[QUOTE="kysyn";30033277]Montako kertaa ap olet kirjoittanut tähän ketjuun eri nimillä, tyyli kun useissa sama...?[/QUOTE]

Huomasin saman. Aika monessa on noita lainausmerkkejä ja räkyttävä tyyli. Tavallisesti täällä ollaan ihan eri mieltä kuin aloittaja, nyt kovasti haukutaan anoppia mukana.
 
Ei lapsi mene pilalle siitä, että häntä rakastavat muutkin kuin omat vanhemmat. Pane miehesi keskustelemaan äitinsä kanssa. Perustellut ohjeet varmaan auttavat, mieluummin asialinjalla kuin tunteiden kautta (esim. ruokien totuttelu vähitellen, terveelliset ruokarytmit, pottavalmius).
 

Uusimmat

Yhteistyössä