Anoppi julisti sitten sodan, kun haluaa olla "mamma" ja isoisä "pappa"...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Entäpä jos olisi tilanne, että appivanhemmilla on jo lapsenlapsia lasten suomenkielisten puolisojen kanssa ja näillä käytössä nimitykset mamma ja pappa? Että yhdelle lapsenlapselle sitten pitäisi olla jonkun muun niminen?

Mitä siitäkään tulisi.
 
No on se nyt hemmetin kumma, jos isovanhemmuudessa kutsumanimestä pitää tehdä joku kynnyskysymys. :headwall: Eiköhän se oo pääasia normaaleille ihmisille että saa viettää aikaa lapsenlastensa kanssa.

Ja ymmärrän ap:ta ihan täysin. Kuulostaa siltä, et anoppi tekee tahallaan kärpäsestä härkäsen, periksi ei voi antaa.
 
mä kyllä ymmärrän tän ihan täysin ap:n kannalta.

heti tuli mieleen jo ihan perusyksinkertainen lause, joka voi olla kotona käytettynä hieman ristiriitainen... vai kuulostaisko muiden mielestä tyhmältä esim. "ny ska vi åka till mamma och pappa med mamma o pappa"
 
AP pidä puolesi. Oma anoppi on päättänyt kutsu (kolmatta) lastamme lapsen toisella nimellä, vaikka ketään muu ei sitä käytä.
Anoppi on vain niin päättänyt, ja kyllä se mnua sieppaa. Siis lapsen nimi Kerttu Liisa Suominen (nimet muutettu) ja kaikki muut kutsuvat lasta Kertuksi, mutta anoppi ei suostu muuttamaan kutsumanimeä, kun Liisa nimeä lapsesta käytettiin, ennen kuin lopullinen päätös nimestä tehtiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän molempia puolia:
Entäpä jos olisi tilanne, että appivanhemmilla on jo lapsenlapsia lasten suomenkielisten puolisojen kanssa ja näillä käytössä nimitykset mamma ja pappa? Että yhdelle lapsenlapselle sitten pitäisi olla jonkun muun niminen?

Mitä siitäkään tulisi.

Mikä tossa on ongelma. Ainakin meidän lasten serkut kutsuu mun vanhempia eri nimillä kuin meidän lapset.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Rähmäkäpälä:
Taidan olla ensimmäinen musta joka on ap:n kanssa samoilla linjoilla. Tietysti äidinkielestä riippuen äidin/mamman titteli on sen verran iso juttu, että se kuuluu yksinoikeudella lapsen äidille. Isovanhemmat eivät ole äiti ja isä vaan ISOäiti ja ISOisä. Miltäs kuulostaisi isomamma ja isopappa? tosin se suomalaisittain antaa ymmärtää että ovat isoisovanhempia, mutta jos mamma-nimi on tärkeä isoäidille, niin kyllä sen isomammana hyväksyisin.

En suostuisi missään nimessä että kukaan muu kuin minä (olkoon anoppi tai muu) väittäisi minun lapsilleni että "olen sinun äitisi".

Mun mielestä tää kuulostaa oikein järkevältä. Näinhän se on ISOäiti ja ISOmamma. Sama asia, eikä kukaan vedä herneitä nenuun. Vai vetääkö joku jos sanotaan isoÄITI?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lily of the valley:
No on se nyt hemmetin kumma, jos isovanhemmuudessa kutsumanimestä pitää tehdä joku kynnyskysymys. :headwall: Eiköhän se oo pääasia normaaleille ihmisille että saa viettää aikaa lapsenlastensa kanssa.

Ja ymmärrän ap:ta ihan täysin. Kuulostaa siltä, et anoppi tekee tahallaan kärpäsestä härkäsen, periksi ei voi antaa.

Tuota minäkin siis ajattelin.
 
meillä taisteltiin siitä, että kumpi isoäideistä saa olla se MAMMA. Mieheni äiti oli jo toisille lapsenlapsille mummi ja miehen isä pappa. Sitten sanoin että minun vanhemmat ovat mamma ja ukki niin ei mennyt kuin viikko niin anoppi sanos, että he ovat sittenki mamma ja ukki. nooh, nyt he ovatkin mamma ja pappa... Minun vanhemmat ovat sitten mummi ja ukki. Voi luoja tuota soutamista! Pakko oli sitten anopin omia tuo MAMMA, vaikka minun äitini sitä oli itsellensä kaavaillut. anoppi kun tosiaan oli jo kahdelle muulle mummi...
 
Ihan älytön tilanne. Nimittäin meilläkin kaksikielinen perhe, ja lapset kutsuvat minua suomenkielistä äitiään mammaksi ja isäänsä (ruotsinkielinen) papaksi ihan kummallakin kielellä.

Mun äitini on mummo, se on perinne, mutta isääni isoisänä kutsuttaisiin suomenkielellä papaksi. Selkeyden vuoksi hän on mofa-pappa tai niin olemme hänestä lapsille puhuneet ja näin hän on itsekin ruvennut itseään kutsumaan.

Anna ap ajan kulua, asia järjestyy ihan itsestää. Ja aika nuijia olette, jotka syyttelette ap:ta itsekkääksi ja ties vaikka miksi.
 
Minustakin tuntuisi pahalta! Minä olen myös lapsilleni mamma ja isänsä pappa. En todellakaan olisi suostunut siihen, että isovanhempia kutsuttaisiin samoilla nimillä, mutta onneksi asiasta ei tullut riitaa koska anoppi ilmoitti itse että häntä voi kutsua fammuksi. Jos anoppisi ei halua asiassa joustaa ei kai auta muu kuin opettaa lapselle että isovanhemmat ovat vanha mamma ja vanha pappa tai isomamma ja isopappa. Kyllä se siitä!
 
en ymmärrä niitä jotka ei ymmärrä ap:tä, vaikken kaksikielinen olekaan. mutta ajattelen niin että mulle aivan vastaava tilanne olis että anoppi vaatis että lapsi sanoo häntä äidiksi ja appea isäksi. tuskin kovin moni tähän suostuisi.

meillä ei ainakaan lapsi ole itse päättänyt miksi sanoo isovanhempiaan, vaan lapsen synnyttyä puhuimme kunkin isovanhemman kanssa siitä miksi haluavat itseään sanottavan ja he myös kysyivät meiltä onko meillä toivomuksia asiasta.
 
En minäkään antaisi periksi tuossa asiassa. Mamma on äiti ja that's it. En täysin suomenkielisenäkään suostuisi siihen että isoäiti olisi mamma, koska se sana tarkoittaa äitiä. Meillä kaikkia isoäitejä (myös isoiso-) kutsutaan mummoiksi ja isääni vaariksi (miehen isä kuollut, mutta oli pappa). Mummot erotetaan toisistaan sitten lisäämällä etunimi mummo sanan eteen tai sitten puhutaan isomummoista.

Olen tehnyt oman anoppini kanssa sellaisen havainnon että minä ja minun vanhempani olemme kaiken pahan alku ja juuri. Minut ja isäni anoppi on minulle haukkunut pystyyn jo vuosia sitten.
 
No mää oon ehdottomasti ap:n kannalla. Tökeröä alkaa anopin vääntään tuollaisesta.

Mun sukulaisen lapsi kutsuu äitiään mammaksi, vaikka on ihan vaan suomenkielinen. Se vaan on, että mamma on aina äiti, eikä minusta ainakaan se ole mikään isoäiti suomessakaan vaan ihan puhtaasti äiti..
 
Kurja anoppi...

Me ollaan ihan yksikielisiä mutta muutaman kerran kävi niin että appiukko tohkeissaan selittin meidän esikoiselle että näytäs äidille tms vaikka tarkoitti anoppia, ei siis ollut vielä ihan tottunut mamma/pappa-juttuihin..ja kyllä se tuntu pahalta vaikka olikin vain vahinko :ashamed:
 
Peesaan täysillä aapeeta! Tuntuu siltä, että hänen kaksikielisyytensä on anopille se kynnyskysymys tässä: hän ei suostu ymmärtämään mistä tuossa oikein on kyse. Anna, aapee, hänelle valmiit vaihtoehdot joista valitsee, ja tee selväksi että ruotsinkieli tulee olemaan lastesi toinen kieli, jolloin he eivät todellakaan tule kutsumaan isovanhempia vanhemmikseen kuten hän nyt ehdottaa ja toivoo. Luulen, että olisi ehkä hyvä puhua asista vakavasti ensin miehesi kanssa ja ehkä hän haluaa olla se, joka tekee asian selväksi vanhemmilleen. Once and for all.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän molempia puolia:
Entäpä jos olisi tilanne, että appivanhemmilla on jo lapsenlapsia lasten suomenkielisten puolisojen kanssa ja näillä käytössä nimitykset mamma ja pappa? Että yhdelle lapsenlapselle sitten pitäisi olla jonkun muun niminen?

Mitä siitäkään tulisi.

Meillä appiukko meille farfar ja lasten serkuille moffa eikä kukaan ole suuremmin sekaisin...anopilla menee välillä sekaisin ja sanoo meidän muksuille jotain moffasta, jolloin korjaan mahdollisimman nätisti, että farfar.

Isomummi sanoi itseään ensin vanhamummiksi (meiltä ekat lapsenlapsenlapset) mutta minusta se oli niin hirvittävän ikävä nimitys pirteälle maailmanmatkaajalle, joten sanoin häntä lasten kuullen isomummiksi ja hän mieltyi siihen itsekin.
 
Tämä anopin reaktio voi vain olla eka hämmennys, joka menee itsestään ohi. Meillä appiukko oli saada slaagin, kun kuuli pari päivää ennen häitä, että mies ottaa minun sukunimeni. Häissä oli jo ihan tottunut ajatukseen.
 
Mie oon ykskielinen ja silti sanoin anopille, joka ehdotteli itelleen mamma, että mie oon äiti, mamma, mami jne. Hän voi sit olla mummo, mummi, mumma tai mikä ikinä, mut äiti-sanat on miulle. Meillä kotona äitiä kututtiin noilla sanoilla ja ne on nyt miun nimiä. Ei onneks anoppi vängänny vastaan. Ties kyllä, kumpi päättää.
 

Yhteistyössä