A
"aapee"
Vieras
[QUOTE="vieras";24025672]Miksi anopille pitää kertoa kaikki jutut, että mitä olette ostaneet/aiotte ostaa? Tai siis mistä se esimerkiksi tietää, millainen patja teillä sängyssä on? Meillä anoppi asuu naapurissa ja huomaa ja näkee kyllä kaiken, mutta vähiin ääniin tuon silti ostokset kotiin, kun toinen on niin pihi. Tuo esimerkiksi meidän vauvalle kassikaupalla kirpparilta vaatteita ("maksoi vaan kaks euroo koko pussi!"), joiden koot on ihan mitä sattuu, vaatteet epäkäytännöllisiä, rumia ja tahraisia, vanhanaikaisia... Hyväähän se vaan tarkoittaa, mutta on vähän kiusallista kun ei tiedä, mitä niille tekisi. Ja anoppi kommentoi aina meidän tavaroita, että olishan tuolla vintillä ollut ihan käyttämättömiä mitä oisitte saanut ottaa, mutta kun ei kelpaa (esim. pyyhkeitä, se ihan oikeasti on jemmannut vuosikausia uutena ostettuja tarvikkeita jossain), vaikka ei mistään kelpaamisesta ole kyse, kun ei todellakaan edes tiedetty, että sillä olisi niitä saatika että haluaisi niitä meille antaa... Mitään me ei saatais ostaa uutena
Eipä se onneksi kaikkia meidän lakanoita, vaatteita ja käsipyyhkeitä muista niin että pääsisi sanomaan aina kun näkee pyykkinarulla tai meidän kotona jotain uutta
Pakko vielä kertoa, että lisäksi anoppi valittaa aina kaupassa, miten hänen tekisi mieli ostaa itselleen uusia lakanoita tai niitä pyyhkeitä (joita minä, minimituloinen kotiäiti kehtaan meille ostaa), mutta kun ei ole varaa eikä ole ikinä ollutkaan, mutta sitten jos hän joskus jotain hankkii tai saa vaikka multa ja mieheltä lahjaksi, ne menee käyttämättöminä sinne vintille homehtumaan, ja keittiössä roikkuu edelleen ne rikkinäiset, venähtäneet ja kulahtaneet pyyhkeet... Myöskään mitään rikkinäisiä astioita ei voi heittää pois, ja silti haaveillaan kaupassa uusista (joihin ei muka ole varaa). Me jouduttiin käyttämään anopin keittiötä aika kauan yhteen aikaan, kun meidän asunnossa ei vielä ollut omaa, ja olisin vaikka ostanut hänelle uuden astiaston (ihan oman mukavuutenikin takia), jos sinne kaappiin olisi mahtunut, mutta minnepä ne uudet astiat mahtuu, kun kaikki kaapit ja pöytäpinnat pursuaa korvattomia kahvikuppeja, lohjenneita lautasia jne...
Eipä sillä, että olen mä ihan hyviäkin säästövinkkejä saanut anopilta, varsinkin ruuanlaittoon liittyen, ja hän on enimmäksene mukava ihminen ja hyvä mummo
[/QUOTE]
Juu no tämä se ongelma onkin. Itse ollaan vuosia sitten tehty päätös että ei kerrota mitään rahaan liittyviä juttuja sille,mutta kun se on niin pohjattoman utelias ja me ei haluta valehdella kuitenkaan sitten jos kysyy.
Mun anoppi kans roudas meidän lapsille kaikkia ihme tavaroita kunnes mun mies hermostui ja sanoi sille että anna olla viimeinen kerta kun haalaat tuota roinaa tänne. Sen koommin ei oo ostanu mitään tavaroita, mutisee vaan että ei hän enää osta kun ei mikään kelpaa. Ei pahalla mutta moni anopin juttu ei todella meille kelpaakaan.
Pakko vielä kertoa, että lisäksi anoppi valittaa aina kaupassa, miten hänen tekisi mieli ostaa itselleen uusia lakanoita tai niitä pyyhkeitä (joita minä, minimituloinen kotiäiti kehtaan meille ostaa), mutta kun ei ole varaa eikä ole ikinä ollutkaan, mutta sitten jos hän joskus jotain hankkii tai saa vaikka multa ja mieheltä lahjaksi, ne menee käyttämättöminä sinne vintille homehtumaan, ja keittiössä roikkuu edelleen ne rikkinäiset, venähtäneet ja kulahtaneet pyyhkeet... Myöskään mitään rikkinäisiä astioita ei voi heittää pois, ja silti haaveillaan kaupassa uusista (joihin ei muka ole varaa). Me jouduttiin käyttämään anopin keittiötä aika kauan yhteen aikaan, kun meidän asunnossa ei vielä ollut omaa, ja olisin vaikka ostanut hänelle uuden astiaston (ihan oman mukavuutenikin takia), jos sinne kaappiin olisi mahtunut, mutta minnepä ne uudet astiat mahtuu, kun kaikki kaapit ja pöytäpinnat pursuaa korvattomia kahvikuppeja, lohjenneita lautasia jne...
Eipä sillä, että olen mä ihan hyviäkin säästövinkkejä saanut anopilta, varsinkin ruuanlaittoon liittyen, ja hän on enimmäksene mukava ihminen ja hyvä mummo
Juu no tämä se ongelma onkin. Itse ollaan vuosia sitten tehty päätös että ei kerrota mitään rahaan liittyviä juttuja sille,mutta kun se on niin pohjattoman utelias ja me ei haluta valehdella kuitenkaan sitten jos kysyy.
Mun anoppi kans roudas meidän lapsille kaikkia ihme tavaroita kunnes mun mies hermostui ja sanoi sille että anna olla viimeinen kerta kun haalaat tuota roinaa tänne. Sen koommin ei oo ostanu mitään tavaroita, mutisee vaan että ei hän enää osta kun ei mikään kelpaa. Ei pahalla mutta moni anopin juttu ei todella meille kelpaakaan.