Antaisitko tässä tapauksessa lapsesi leikkiä romanilapsen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huoli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En päästäis lastani leikkimään kenenkään tuollaisen luokse, mutta kaveri vois joskus tulla meille. Tosin ei liian usein, en haluais siitä bestistä lapselleni, ja muutenkin vahtisin suhdetta tarkemmin kuin jos kaverin vanhemmat olisivat luotettavia.
 
En tietty. Mutta varsinkaan nyt en päästä kun tiedän että ovat romaneja.Heilä tuo kulttuuri hippasen eri kuin meillä.Eivätkä lisäksi kunnioita valkolaisnaisia lainkaan niin miksi päästäisin pienen tyttöni leikkimään heidän lapsen kanssa? Yksi riita kun tulisi tytöille niin olisi joku varmaan puukon kanssa oven takana. Ja en usko että päästäis moni muukaan. Täällä nyt on pakko esittää suvaitsevaista.

No voi jeesus sentään.
Mä olen kakarana leikkinyt mustalaisten kanssa, asuttiin samassa pihapiirissä. Ja joo, tapeltiinkin ihan niin kun lapset nyt tappelee keskenään eikä kukaan koskaan tullut oven taakse puukon kanssa tai ilman. ihan samanlainen kaveruus suhde oli niihin lapsiin kun pihan muihinkin lapsiin.

Ja en päästäisi lastani juoppoporukan keskelle leikkimään. Mutta uskon että juopon vanhemman laspi voisi kyllä tulla meille.
 
Tähän haluan kertoa hiukan omaa tarinaani!

Lapsellani oli juuri ensimmäiset kaverisynttärit koulun puolesta. Mulla on tosi rankka nuoruus takana ja olen tehnyt melkein jokaisen virheen (paitsi tappanut ktn) elämäni aikana. Lasten myötä olen kovan taistelun, terapian, tuen jne saattelemana päässyt kiinni normaaliin elämään, tai ns. normaaliin elämään. Itse olen ylpeä itsestäni, todella ylpeä. Mutta kun vanhempainilta koittaa, huomaan kuinka kukaan vanhemmista ei istu viereeni, ei puhu kanssani, mielipiteitäni ei kuunnella jne. Tätä on ollut jokainen kerta! (vanhin lapsi tokalla) Kaikki vanhemmat ovat minua vanhempia ja takuulla näin pienessä pitäjässä tietävät kuka olen. Tiedän jokaisella olevan ennakkoasenteita minua kohtaan, mutta en anna niiden häiritä, itken sitten jälkikäteen kotona.

OLIN AIVAN SATA VARMA, ettei yksikään vanhempi päästä lastaan meille syntymäpäiväjuhliin, mitään ei alkanut kuulua ja laitoin kaikkien lasten vanhemmille txt ja varmistin tuloa, kuinka ollakkaan, JOKAINEN LAPSI luokasta tuli synttäreille!! Kaikki olivat vähintään 3h ja heillä oli superKIVAA!!! Jälkikäteen vanhemmat laitelleet viertiä et lapsilla oli kivaa ja saako teillä joskus kyläillä muutenkin jne!

ETTÄ TUNKEKAA JOSKUS NE ENNAKKOASENTEENNE ROMUKOPPAAN NIIN VOITTE YLLÄTTYÄ!

AP: Painu takas töihisi, samankaltaisten soskun kaikkitietävien pellejen kanssa olen käynyt jopa käräjäoikeutta ja kun soskuntantat taistelun hävisivät, niin eipä enää ovella näkynyt. Eikö apua enää tarjota jos tuomari työntääkin nuijansa teidän takamukseenne, hyijj, sylettää moiset.
 
En ottasi minäkään mustalais lasta meille leikkimään, pihallamme on kyllä käynyt leikkimässä mutta ei sisälle.
Ihan sen takia jos mustalais lapsi on meillä sisällä niin tällä kulttuurilla on ihme tyyli luulla heti että se tarkoittaa kaveeraamista.
Ulkona saa leikkiä mutta sisälle ei tuoda.
Meidän tapauksessa tuossa mustalais lapsessa ei mitään vikaa mutta jos emme halua kaveerata vanhempien kanssa niin tuohon vedettävä raja.

Ja kyllä, sen verran olen oppinut olemaan näiden kulttuurin kanssa varuillaan sillä yrittäjäsuvusta kun olen niin totuus vaan on se että suurimmat ongelmat on juuri näiden kanssa.
 
En ottasi minäkään mustalais lasta meille leikkimään, pihallamme on kyllä käynyt leikkimässä mutta ei sisälle.
Ihan sen takia jos mustalais lapsi on meillä sisällä niin tällä kulttuurilla on ihme tyyli luulla heti että se tarkoittaa kaveeraamista.
Ulkona saa leikkiä mutta sisälle ei tuoda.
Meidän tapauksessa tuossa mustalais lapsessa ei mitään vikaa mutta jos emme halua kaveerata vanhempien kanssa niin tuohon vedettävä raja.

Ja kyllä, sen verran olen oppinut olemaan näiden kulttuurin kanssa varuillaan sillä yrittäjäsuvusta kun olen niin totuus vaan on se että suurimmat ongelmat on juuri näiden kanssa.

Ikävä, että yrittäjyys on sukurasite...
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tähän haluan kertoa hiukan omaa tarinaani!

Lapsellani oli juuri ensimmäiset kaverisynttärit koulun puolesta. Mulla on tosi rankka nuoruus takana ja olen tehnyt melkein jokaisen virheen (paitsi tappanut ktn) elämäni aikana. Lasten myötä olen kovan taistelun, terapian, tuen jne saattelemana päässyt kiinni normaaliin elämään, tai ns. normaaliin elämään. Itse olen ylpeä itsestäni, todella ylpeä. Mutta kun vanhempainilta koittaa, huomaan kuinka kukaan vanhemmista ei istu viereeni, ei puhu kanssani, mielipiteitäni ei kuunnella jne. Tätä on ollut jokainen kerta! (vanhin lapsi tokalla) Kaikki vanhemmat ovat minua vanhempia ja takuulla näin pienessä pitäjässä tietävät kuka olen. Tiedän jokaisella olevan ennakkoasenteita minua kohtaan, mutta en anna niiden häiritä, itken sitten jälkikäteen kotona.

OLIN AIVAN SATA VARMA, ettei yksikään vanhempi päästä lastaan meille syntymäpäiväjuhliin, mitään ei alkanut kuulua ja laitoin kaikkien lasten vanhemmille txt ja varmistin tuloa, kuinka ollakkaan, JOKAINEN LAPSI luokasta tuli synttäreille!! Kaikki olivat vähintään 3h ja heillä oli superKIVAA!!! Jälkikäteen vanhemmat laitelleet viertiä et lapsilla oli kivaa ja saako teillä joskus kyläillä muutenkin jne!

ETTÄ TUNKEKAA JOSKUS NE ENNAKKOASENTEENNE ROMUKOPPAAN NIIN VOITTE YLLÄTTYÄ!
AP: Painu takas töihisi, samankaltaisten soskun kaikkitietävien pellejen kanssa olen käynyt jopa käräjäoikeutta ja kun soskuntantat taistelun hävisivät, niin eipä enää ovella näkynyt. Eikö apua enää tarjota jos tuomari työntääkin nuijansa teidän takamukseenne, hyijj, sylettää moiset.

=) Ihana kuulla tällaisiakin juttuja... :hug:
 
Antaisin leikkiä, mutta vain omien valvovien silmieni alla. Kukaan lapsi ei vanhemmillensa ja heidän tavoillensa voi mitään. Se yksi kaveri voi olla juuri se, joka kantaa läpi vaikeiden aikojen esim. lapsuus, nuoruus, kriisitilanteet.

Oma lapseni kaveerasi romaanin kanssa, kävi heillä ja hän meillä. Pidin heitä ns. kunnollisina, työssäkäyviäkin ovat eivätkä ole romaanikultturissaan niin kiinni tai siis elävät nykyisyydessä.
Meillä kävi niin, että jommankumman meistä vanhemmista piti olla kotona kaverin käydessä, koska hän ei uskonut lapseani, mitä saa tehdä ja mitä ei. Silloin kyllä oli kunnolla, kun olimme kotona. Eli sai kyläillä meillä vain vanhemman läsnäollessa ja homma toimi.

Lapsiemme kaveruus loppui siihen, kun lapsi kävi väkivaltaiseksi omaani kohtaan, löi ja haukkui. Otin puhelun lapsen äidille, joka kielsi asian tapahtuneen. Soitin myös tälle 10 vuotiaalle lapselle ja kysyin, mitä ja miksi hän oli tehnyt lapselleni niin niinkuin oli tehnyt. Mulle tunnusti puhelimessa, mutta äidilleen valehteli tilanteen.
Lopputuloksena oli, että tämä äiti valehteli työpaikallaankin asian oikean laidan ja teki perheestäni valehtelevan "yksikön". Itse en tästä asiasta nähnyt tarpeelliseksi ympäri kyliä ruveta juoruamaan, mutta asiaa minulta kysyttäessä kerroin kyllä asian oikean laidan. Onneksi tämä äiti sanoi suoraan, että lastemme kaveruus on nyt ohi vaikka ohi se oli kyllä jo meidän puoleltamme. Tämä perhe näytti käyttävän sitten väistämistaktiikkaa meidän suhteemme jonkin aikaa ja hyvä niin, koska mulla kiehui sisällä aina nähdessäni ko. henkilöt.

Kyllä se alkuperä ja kulttuuri tulee esille joissain yhteyksissä, ainakin ikävien asioiden kohdalla näköjään. Mutta näitä asioita tapahtuu ihan jokaisessa ihmisryhmässä, mutta oma kokemukseni tällä erää oli ikävä.
 
No suoraan sanottuna ei kiinnosta mitä se tyttö ajattelee. Etsii muualta kaverinsa.Totta helvetissä omat lapset on muiden lapsia arvokkaampia, millainen äiti olet kun väität muuta? Paska?

Itse asiassa mm Sylvi Kekkonen on aikoinaan aika lailla päinvastoin tuumannut että nainen jolle omat lapset ovat muiden lapsia arvokkaampia, ei ole äiti ollenkaan.
Sellaista voisi pikemminkin kutsua jonkinlaiseksi syöjättäreksi...?
 
pikkumanne yrittu pölliä mopoani ollessani yläasteella. Hän ei tietenkään koulussa ollut vaan tuli pöllimään vehkeitä. Yhtäkään mannea ei ole 18 vuoden koulu-urani aikana tullut vastaan koulussa.

Sellaisia ne mannet on.
 
Jostain syystä ihmiset ei tunnu ajattelevan ollenkaan sitä, että vaikka lapsen kotiolot ja vanhemmat näyttäisivät melkeinpä täydellisiltä, se ei silti välttämättä ole niin. Mun perhe näytti ulospäin oikein hyvältä ja normaalilta. Todellisuudessa mun isä on ilkeä ja julma mies, joka ei arvosta vaimoaan yhtään, joka eriarvoistaa lapsensa, joka lasten nähden haukkuu vaimonsa maan rakoseen ja potkaisee päälle. Mutta kun talossa oli muita, käyttäydyttiin niin siivosti, niin siivosti.

Kaikissa perheissä on varmasti jotain ongelmia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Ja romanit nyt vaan ovat sen tyyppisiä, etteivät hirveästi kätke tunteitaan, vaan antavat tulla tuutin täydeltä. Toisaalta kumpi onkin sitten pahempaa? Se, että tapellaan reilusti ja avoimesti vai se, että perheessä on vaiettuja salaisuuksia?

Joka tapauksessa se lapsi on tuossa kohtaa syytön. Jos mun kavereiden vanhemmat olisi tienneet meidän ongelmista ja kieltäneet heidän tulemisensa meille, mitäköhän se olisi mulle tehnyt. Mitenköhän antisosiaalinen ja arka musta olisikaan tullut. Olisiko mulla ollut yhtään ystävää? Lapsia ei saa syyttää vanhempien virheistä, mutta ei sitä omaa lastaankaan saa tietenkään päästää mihinkään vaaratilanteisiin.
 
Jostain syystä ihmiset ei tunnu ajattelevan ollenkaan sitä, että vaikka lapsen kotiolot ja vanhemmat näyttäisivät melkeinpä täydellisiltä, se ei silti välttämättä ole niin. Mun perhe näytti ulospäin oikein hyvältä ja normaalilta. Todellisuudessa mun isä on ilkeä ja julma mies, joka ei arvosta vaimoaan yhtään, joka eriarvoistaa lapsensa, joka lasten nähden haukkuu vaimonsa maan rakoseen ja potkaisee päälle. Mutta kun talossa oli muita, käyttäydyttiin niin siivosti, niin siivosti.

Kaikissa perheissä on varmasti jotain ongelmia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Ja romanit nyt vaan ovat sen tyyppisiä, etteivät hirveästi kätke tunteitaan, vaan antavat tulla tuutin täydeltä. Toisaalta kumpi onkin sitten pahempaa? Se, että tapellaan reilusti ja avoimesti vai se, että perheessä on vaiettuja salaisuuksia?

Joka tapauksessa se lapsi on tuossa kohtaa syytön. Jos mun kavereiden vanhemmat olisi tienneet meidän ongelmista ja kieltäneet heidän tulemisensa meille, mitäköhän se olisi mulle tehnyt. Mitenköhän antisosiaalinen ja arka musta olisikaan tullut. Olisiko mulla ollut yhtään ystävää? Lapsia ei saa syyttää vanhempien virheistä, mutta ei sitä omaa lastaankaan saa tietenkään päästää mihinkään vaaratilanteisiin.

Puhut asiaa. :)
 
Lisään vielä, että meillä on tämmönen "ongelmaperhe" tai pikemminkin "ongelmaäiti" niin meidän lapset ei edes tietäisi jos joku joisi olutta. Ei ole ollut tarvetta selittää, kun eivät ole moista ainetta nähneet ku varmaan joskus kaupassa ja silloin meillä ostetaan kivennäisvettä joka on kaukana oluthyllystä :D
Mutta tietenkin sinä sosiaalialanammattilaisena olet täydellisille lapsillesi kertonut, että maailmassa on myös PAHOJAPAHOJA ihmisiä, jotka juo saatanallista juomaa OLUTTA ja kiroilee, hyij, pois se meistä syntisistä :D
 
Lapsenko vika se on että vanhemmat on alkoholisteja? ja eiväthän he välttämättä edes ole jos pihallaan juovat olutta. Tiedän monia jotka pihallaan joskus juovat ja kyllä, ovat ihan "kantasuomalaisia". Myös "kantasuomalaisissa" perheissä erotaan ja vanhemmat riitelevät. Se EI ole lapsen syytä eikä lasta tarvitse rangaista siitä.

Omat vanhempani joivat viikonloppuisin ja silti meillä sai käydä kavereita. Olisi ollut hirveää jos minulla ei olisi ollut kavereita vanhempieni vuoksi.

Minusta olisi mukavaa jos lapsellani olisi kaverina vaikka maahanmuuttaja tai joku muu vähemmistöön kuuluva. Haluan opettaa lapselleni että erilaisuus on rikkautta.
 

Yhteistyössä