Antakaa vinkkejä miten kestää tällaisen miehen kanssa?

["hops"]

Mun mielestä aikuisen ruoka-annoksiin ei puututa, ei kommentoida ottiko liikaa, liian vähän tai vääränlaista.

Se on vähän niinkuin oikeus ja korvaus siitä että joutuu aikuistumaan, saa ottaa niin paljon kuin tarvitsee eikä ole pakko ottaa parskaalia, jos ei halua.

Oikeasti, jos mun ukko valittais mun ottamasta ruuasta niin ei hyvä heiluis, ei todellakaan.

 

["Lissu"]

[QUOTE="hops";29679403]Mun mielestä aikuisen ruoka-annoksiin ei puututa, ei kommentoida ottiko liikaa, liian vähän tai vääränlaista.

Se on vähän niinkuin oikeus ja korvaus siitä että joutuu aikuistumaan, saa ottaa niin paljon kuin tarvitsee eikä ole pakko ottaa parskaalia, jos ei halua.

Oikeasti, jos mun ukko valittais mun ottamasta ruuasta niin ei hyvä heiluis, ei todellakaan.[/QUOTE]

No kyllähän nyt aikuinen ihminen voi sanoa toiselle aikuiselle ihmiselle että syödään niin että tästä riittää huomiseksikin, ilman että siitä kumpikaan vetäisee melonia nenään. Meillä ainakin voi huoletta sanoa, kumpi tahansa. Ei se mitään arvostelua ole ellei sitä halua sellaisena ottaa, vaan ihan vaan arjen suunnittelua (ei tarvitse tehdä ruokaa joka päivä ja sitten heitellä niitä jämiä pois, mitä ei kuitenkaan kaikille riitä).

Ap:n mies kuulostaa vähän tiukkapipoiselta tapaukselta, hänen tapansa on ainoa oikea ilmeisesti. Itsekin olin joskus samantyylinen joten ymmärän tuon takakireän asenteen, onneksi itse opin irti siitä.

 

[kooäffä]

niin et kyl kooäffä sit joka päivä kokkailee lisää jättiannoksia ruokaa, antaa miehen syödä vaikka kaikki kerralla jos maistuu, kyllä se kooäffä sit kokkailee hei lisää jotta mies saa syödä vielä enemmän hei...

Meillä on jääkaappi täynnä ruokaa, jos mun tekemästä ruoasta on tarkoitus syödä vielä seuraavanakin päivänä niin KYLLÄ, mies ottaa sitten sen jättiannoksensa lisäksi vaikka 4 lihapiirakkaa lisäksi jotta se nälkä lähtee. Mä kokkailen täällä muillekkin kuin vain miehelleni ja haluan, että sitä ruokaa saa muutkin (silloin vielä seuraavana päivänä)

Tai jos mä teen 8 annosta jotain herkkua, niin se ei tosiaan mene niin, että miehelle 5 annosta ja meille muille 1, tällöinkin sanon, että tästä pitää riittää kaksi kertaa jokaiselle. Sitä herkkua ei tartte syödä ämpäristä, kun muut syö jälkiruokakulhosta

 

[Joo...]

No kun sitä ruokaa on oikeasti kyllä riittävästi kaikille, jopa sille miehelle. Mutta kun sitä pitää vetää ihan kaksin käsin ähkyyn saakka ja sitten seuraavana päivänä ei enää riitäkkään kaikille. Salaattia ja leipää on lisäksi.

Laitat ruoan pöytään ja ilmoitat että tämän pitää riittää kaikille myös huomiseksi ja siksi aterialla pitää ottaa salaattia ja leipää ruoan lisäksi.

Toisaalta ulosantisi on välillä sitä luokkaa, etten ihmettele yhtään että mies ei välttämättä aina ehkä täysin ymmärrä sanomaasi...

 

["hmh"]

Mitäs jos vain annostelisit lautasille ja jemmaisit säästettävän ruoan kaapin perukoille varustettuna lapulla ÄLÄ KOSKE!

 

[kooäffä]

Laitat ruoan pöytään ja ilmoitat että tämän pitää riittää kaikille myös huomiseksi ja siksi aterialla pitää ottaa salaattia ja leipää ruoan lisäksi.

Toisaalta ulosantisi on välillä sitä luokkaa, etten ihmettele yhtään että mies ei välttämättä aina ehkä täysin ymmärrä sanomaasi...

Kyllä mies voi mun puolestani syödä mitä tykkää, mutta jos sanon että tästä ruoasta syödään huomennakin, et otetaan sen mukaan sitä, niin ei siitä tartte hernettä nenään vetää ja jättää kokonaan syömättä, vaan voi ottaa silleen sopivasti että tulee täyteen (ei ähkyyn) ja jos nyt väkisin sen ähkyn haluaa niin kaapista löytyy lisää syötävää.
Kiva huomata, että tällaisia miehiä on useampikin Mä oon jo ainakin tottunut ja annan miehen sitten olla kokonaan syömättä, omahan on valintansa. Outoa vain, että ensin haluaa jotain aivan mielettömät määrät ja sit on mieluummin kokonaan syömättä, kuin et ottais silleen sopivasti

 

[kooäffä]

[QUOTE="hmh";29679497]Mitäs jos vain annostelisit lautasille ja jemmaisit säästettävän ruoan kaapin perukoille varustettuna lapulla ÄLÄ KOSKE![/QUOTE]

Miks ihmeessä? Kun mä voin myös sanoa sille miehelle että tästä syödään huomennakin. Jos hän haluaa olla sit mieluummin kokonaan syömättä niin olkoon...

ja nämä nyt on vain esimerkkejä, sama ajattelutapa toistuu monissa asioissa (siis tää kaikki tai ei mitään, ääripäästä toiseen)

 

[iu]

En aikonut tuohon ruoka-asiaan puuttua, kun ei ollut ap:n juttu, mutta en nyt malta olla tätä mainitsematta:

Meillä saa kyllä jokainen syödä ruokaa niin paljon kuin maistuu, ei siinä mitään. Mutta se joskus aikoinaan vähän närästi, että jos olin tehnyt esim. lihapullat tai pihvit valmiiks seuraavan päivän ruokaa varten, niin mies oli saattanut mättää niitä illan mittaan naamariinsa niin, ettei niistä enää riittänyt seuraavan päivän ruuaksi. Pelkkää kastiketta ja perunaa sitten vedeltiin lounaalla... (No, tätä tapahtui joskus hamassa menneisyydessä, ja sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa.)

 

["Samu"]

Aika pahalta vaan kuulostaa, että rajotetaan ruuan määärää. "saat syödä vaan tän ja tän verran" Tosin ymmärrän kyllä alkuperäisen pointinkin, voisit vaikka välillä käskeä ukkoa kokkaamaan itse?

 

[kooäffä]

En aikonut tuohon ruoka-asiaan puuttua, kun ei ollut ap:n juttu, mutta en nyt malta olla tätä mainitsematta:

Meillä saa kyllä jokainen syödä ruokaa niin paljon kuin maistuu, ei siinä mitään. Mutta se joskus aikoinaan vähän närästi, että jos olin tehnyt esim. lihapullat tai pihvit valmiiks seuraavan päivän ruokaa varten, niin mies oli saattanut mättää niitä illan mittaan naamariinsa niin, ettei niistä enää riittänyt seuraavan päivän ruuaksi. Pelkkää kastiketta ja perunaa sitten vedeltiin lounaalla... (No, tätä tapahtui joskus hamassa menneisyydessä, ja sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa.)

Niin, kyllähän se vähän potuttaa vääntää jotain juttua ja sit mies tulee ja syö siitä kerran ja menee koko hommelista 3/4 ja se 1/4 jää meille muille... Ehkei vituttais niin paljon jos mieskin joskus tekis jotain ruokaa, mutta kun se olen aina minä joka väännän sille miehelle niitä sapuskoja, jotta voi niitä mielettömät määrät vetää

 

[ööää]

Enemmän nuo tässä ketjussa esitetyt esimerkit minusta kertoo parisuhteen sisäisestä valtataistelusta kuin "kaikki tai ei mitään periaatteesta". Kovin rakentava tapa siihen ei tietysti ole suhtautua suuttumalla tai vetämällä vihannesmaata sieraimiinsa, mutta asiaa ei vie eteenpäin sekään että toinen osapuoli kieltää asian tai on sitä näkemättä.

 

["Liisi"]

Kyllä mies voi mun puolestani syödä mitä tykkää, mutta jos sanon että tästä ruoasta syödään huomennakin, et otetaan sen mukaan sitä, niin ei siitä tartte hernettä nenään vetää ja jättää kokonaan syömättä, vaan voi ottaa silleen sopivasti että tulee täyteen (ei ähkyyn) ja jos nyt väkisin sen ähkyn haluaa niin kaapista löytyy lisää syötävää.
Kiva huomata, että tällaisia miehiä on useampikin Mä oon jo ainakin tottunut ja annan miehen sitten olla kokonaan syömättä, omahan on valintansa. Outoa vain, että ensin haluaa jotain aivan mielettömät määrät ja sit on mieluummin kokonaan syömättä, kuin et ottais silleen sopivasti

Kyse ei ole miehestä, eikä hänen syömisestään, vaan aikuisen itsemääräämisoikeudesta ja hienotunteisuudesta.

 

[kooäffä]

[QUOTE="Liisi";29679584]Kyse ei ole miehestä, eikä hänen syömisestään, vaan aikuisen itsemääräämisoikeudesta ja hienotunteisuudesta.[/QUOTE]

Kyse on siitä, että mies ottaa nokkiinsa, kun ei saakkaan sitä nenän eteen tehtyä ruokaa ottaa justiinsa niin paljon mitä tykkää. Jos MINÄ teen itselleni ja lapsilleni myöskin tätä ruokaa niin ei, mies ei saa siitä syödä suurinta osaa, koska haluan että lapsilleni on sitä vielä seuraavanakin päivänä. Aikuinen ihminen osaa varmasti ruokkia ihan itse itsensä jos tämä järjestely ei käy

 

[iu]

[QUOTE="Liisi";29679584]Kyse ei ole miehestä, eikä hänen syömisestään, vaan aikuisen itsemääräämisoikeudesta ja hienotunteisuudesta.[/QUOTE]
Vähän hienotunteisuutta sitä ruuanlaittajaakin kohtaan hei - tässä ei nyt kuitenkaan taidettu ketään olla nälkään tappamassa. Itsemääräämisoikeus kai se vois olla sillä kokillakin (eli jos haluaa kerralla tehdä ruokaa niin, ettei tartte seuraavana päivänä kuin lämmittää, niin mikä oikeus suursyömärillä on tähän itsemääräämisoikeuteen kajota?)

 

["huomio"]

Jos MINÄ teen itselleni ja lapsilleni myöskin tätä ruokaa niin ei,

Aivan taitaa olla tuo sana "lapsilleni". Sinun lapsillesi. Mieti hetkinen, mitä se merkitsee.

 

[kooäffä]

Vähän hienotunteisuutta sitä ruuanlaittajaakin kohtaan hei - tässä ei nyt kuitenkaan taidettu ketään olla nälkään tappamassa. Itsemääräämisoikeus kai se vois olla sillä kokillakin (eli jos haluaa kerralla tehdä ruokaa niin, ettei tartte seuraavana päivänä kuin lämmittää, niin mikä oikeus suursyömärillä on tähän itsemääräämisoikeuteen kajota?)

No just tätä, jos mä en halua seuraavana päivänä kokata taas uudestaan, niin silloin sitä ruokaa ei voi syödä kaikkea. Tää ruoan syöminen on ok jos hommaa meille jotain ruokaa sitten tilalle.
Ja hommaisi varmasti jotain pizzaa tms, mutta mä haluan mieluummin sitä minun edellisenä päivänä tekemääni terveellistä ruokaa jonka olen vaivalla meille tehnyt.

 

[ruuttis]

piilota se huominen osuus jemmaan niin ukko ei saa kauhottua kaikkea heti lautaselleen

 

[kooäffä]

[QUOTE="huomio";29679618]Aivan taitaa olla tuo sana "lapsilleni". Sinun lapsillesi. Mieti hetkinen, mitä se merkitsee.[/QUOTE]

Niin? No ei ne miehenkään lapsia ole ja heitä ei täällä ole ruokkimassa kukaan muu kuin minä

 

["huomio"]

Niin? No ei ne miehenkään lapsia ole ja heitä ei täällä ole ruokkimassa kukaan muu kuin minä

Sanot, että teet ruokaa itsellesi ja lapsillesi. Jospa miettisit hetken, miltä se tuntuu siitä miehestä, jonka kanssa sinulla on se suhde, jonka et koskaan toivoisi muuttuvan toisenlaiseksi. Onko hän perheessänne rahahana, joka ei voi edes ottaa ruokaa lautaselle ilman, että hänelle sanotaan siitä? Oikeasti, tee ruokaa niin, että siitä riittää, ei se sen vaikeampaa ole, etenkin kun kaikki tiedämme, ettei rahasta ole kiinni.

 

[kooäffä]

[QUOTE="huomio";29679647]Sanot, että teet ruokaa itsellesi ja lapsillesi. Jospa miettisit hetken, miltä se tuntuu siitä miehestä, jonka kanssa sinulla on se suhde, jonka et koskaan toivoisi muuttuvan toisenlaiseksi. Onko hän perheessänne rahahana, joka ei voi edes ottaa ruokaa lautaselle ilman, että hänelle sanotaan siitä? Oikeasti, tee ruokaa niin, että siitä riittää, ei se sen vaikeampaa ole, etenkin kun kaikki tiedämme, ettei rahasta ole kiinni.[/QUOTE]

Sanoin: Jos MINÄ teen itselleni ja lapsilleni myöskin tätä ruokaa. En tee ruokaa pelkästään miehelleni, siitä PITÄÄ RIITTÄÄ myös muille, jos olen tehnyt sitä niin, että siitä syödään myös seuraavana päivänä. Pitäiskö mun lasten olla ilman ruokaa sitten seuraavana päivänä? Tai mun TAAS KERRAN kokkailla, vaikka just edellisenä päivänä tein jättiannoksen ettei tarvitsisi?

ja kuten sanoin, tämä on vain yksi esimerkki tästä ajattelutavasta "ääripäästä toiseen". Tällaisia miehiä on varmaan useita, ois kiva tietää että miten tällaiselle sitten voi sanoa asiasta ilman että menee herne nenään.

Sama parisuhdeasioissa, jos sanoo hänelle jostain, niin kokee että tekee KAIKEN väärin siis jos jostain yhdestä pienestä asiasta sanoo ja vielä ihan nätisti

 

[vieeras]

[QUOTE="hops";29679403]Mun mielestä aikuisen ruoka-annoksiin ei puututa, ei kommentoida ottiko liikaa, liian vähän tai vääränlaista.[/QUOTE]
Mun mielestä taas on hyvä puuttua, jos syöminen on häiriintynyttä. Mun mies saattoi päivässä syödä 2-3 kiloa suolakurkkuja. Sanoin siitä, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa. Vasta kun hänen äitinsä sanoi, ettei ole terveellistä syödä niin paljoa, niin sitten meni perille Mun miehellä määräkontrolli ei toimi ollenkaan normaalilla ruokavaliolla ollessa.

 

["a.p"]

Onneksi minulla ei ole ap:n kaltaista naista. Ajatuskin puistattaa ja sääliksi käy tuota miestä, ymmärrän hyvin tilanteen. Ei mitään ongelmaa mutta nainen loihtii päässään aivan helvetillisen ongelman ja pyytää toisilta samanlaiseilta anonyymeiltä pöljiltä internetistä vahvistusta. Eroa harkitaan. Ei jumalauta. Ei ju-ma-lau-ta.

Sä et ole varmaan koskaan tavannut joko-tai-tyypin ihmistä?

Se on oikeasti rankkaa kun missään asiassa ei ole kultaista keskitietä. Ja kuten alussa mainitsin, olen itsekin ollut nuorena sellainen ja nyt ymmärrän myöhemmin miten hankala senkaltaisen kanssa on elää.

 

[kooäffä]

[QUOTE="a.p";29679817]Sä et ole varmaan koskaan tavannut joko-tai-tyypin ihmistä?

Se on oikeasti rankkaa kun missään asiassa ei ole kultaista keskitietä. Ja kuten alussa mainitsin, olen itsekin ollut nuorena sellainen ja nyt ymmärrän myöhemmin miten hankala senkaltaisen kanssa on elää.[/QUOTE]

Suosittelen ottamaan toisenlaista asennetta

Tuon kanssa tulee toimeen kun antaa toisen vaan olla sellainen, tehköön tai jättäköön tekemättä ne juttunsa jos ei voi tehdä jotenkin "siltä väliltä"

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras.";29677757]Mies kokee että sinä määräät ja päätät kaikesta. Se että lapsi menee päiväunille on sekin samaa. Mies kokee että hän teki kaikkensa ehtiäkseen tiettyyn kellonaikaan, mutta sinä (lapsen verukkeella) sitten muutitkin kaiken. Miehen olisi itse pitänyt sanoa se ääneen, että ei voida lähteä vielä koska lapsen pitää saada päikkärit. Voisin veikata että tuo miehen käyttäytymismalli pätee vähän joka asiassa. Jos hän on tekemässä jotain/päättänyt jotain ja sinä teet/sanot siihen muutoksen, hän reagoi näin.

Teidän pitäisi saada päätöksenteko jollain konstilla tasavertaiseksi. Kyläilyyn lähdettäessä olisit voinut esimerkiksi ensin harmitella, että hitsi kun aikataulu ei taidakaan onnistua ja kysyä mieheltäsi että mitä nyt tehdään... mikä olisi hänen ratkaisunsa tilanteessa jossa lapsen pitää saada ottaa ne päikkärit. Se että sanoit asian suoraan ja kaunistelematta, teki miehellesi olon että sinä se vaan taas "kiusallasi" päätit toisin ja miehen teoilla ja sanoilla ei ollut mitään painoarvoa.

Tuo kirpparikeissi on tätä ihan samaa. Eihän miehesi nyt oikeasti pelkää varastelua, sillä olisiko hän yhtään suostuvaisempi vaikka siihen että myisit tavarat netissä? Tuskin olisi. Hän kokee että sinä olet määrännyt tavarat myytäväksi ja hän ei voi vaikuttaa asiaan.[/QUOTE]

On ollut suostuvaisempi netissä myyntiin kyllä. Mies vaan oikeasti haluaa hamstrata tavaraa, sukatkin pitäisi säästää vaikka olisi varren resori vaan jäljellä

 

["a.p"]

[QUOTE="Liisi";29678902]Mun täytyy nyt kyllä sanoa, että ymmärrän paremmin miestäsi kuin sinua. Ei kukaan tee avioeroa siksi että mies viivyttelee kylään menossa. Kuka oli alunperin sopinut kyläilyn kesken lapsen päiväunia? Kai soititte ja sanoitte että myöhästytte? Miksi olet myymässä miehen tavaroita, joista hän ei halua luopua?
Minusta sinulla on ymmärrysongelma. Tuo "ehdottomuus" miehen osalta taitaa olla vain vastareaktio siihen, että et ymmärrä miestäsi ja sitä mitä hän ajaa takaa.[/QUOTE]

Nuo oli vain pari esimerkkiä. Ja sinäkään et ole tainnut tavata joko-tai-ihmistä.

Mies sopii 9 kyläilyä kymmenestä, koska suurin osa samalla paikkakunnalla asuvista ovat tuttuja hänen kauttaan. Meillä ei ole tiettyä päiväuniaikaa.