Antakaa vinkkejä miten kestää tällaisen miehen kanssa?

[kooäffä]

Mutta aapeelle, kun tiedostaa että mies on "joko tai" tyyppiä, niin oppii kyllä asian kanssa elämään, toimii vain sen mukaan.

Kuten joku jo mainitsikin, alat ottamaan ohjat omiin käsiisi. annat joko tai vaihtoehdot, se toimii meillä
Esim. tuo ruokajuttu, sanoisin, että joko syöt nyt kaiken oman osasi (miehen osuus koko ruokasatsista on oikeesti yli puolet, vaikka meitä on täällä 4 syömässä) ja syöt huomenna jotain muuta, tai sitten syöt nyt sen verran, että riittää huomiseksikin. Voi sitten itse tehdä päätöksensä noista joko tai vaihtoehdoista.

Ja sanottakoon nyt vielä, että mun mies söisi ihan mitä vain, sen mahaan mahtuu uskomaton määrä sitä ruokaa ja haluaisi aina vetää ihan ähkyyn saakka. Ihmisen kun ei tarvitse aina saada sitä ähkyä

 

[M-a]

Ap:n esimerkit oli tietty vain esimerkkejä, mutta ymmärrät varmaan että muiden, tuntemattomien on aika hankala antaa parin yksittäisen tilanteen pohjalta mitään järkeviä neuvoja. Eihän me tunneta teitä ollenkaan.
Siksi suurin osa yhdistää nuo esimerkit omaan elämäänsä ja tulkitsee niitä sen pohjalta.

Voi olla, että miehelläsi on oikeasti tosi vaikea luonne, ja se voi johtua jostain ihan muusta kuin siitä miten sinä käyttäydyt.

Tai sitten voi olla, että itse huomaamattasi käyttäydyt siten, että mies kokee olevansa jatkuvasti puolustuskannalla, että häntä ei kuunnella tai että suhteenne ei ole hänen mielestään tasa-arvoinen, tai jotain vastaavaa, ja siksi hän hermostuu tai vaikuttaa hermostuvan "pikkuasioista". Mahdotonta sanoa näin ulkopuolisena.

Sen olen kuitenkin omassa elämässä huomannut, että tärkeintä on olla oman puolison kanssa samaa tiimiä, ei kilpailijoita. Se ei tarkoita kynnysmatoksi ryhtymistä vaan sitä, että tavoittelee yhteistä hyvää, ja pitää sekä itseään että puolisoa yhtä tärkeinä.

Esim. Ilkeyteen kannattaa harvoin vastata ilkeydellä, koska se johtaa siihen, että elämänne täyttyy ilkeydellä. Joskus voi auttaa, jos vain sanot miltä inhottava vastaus/käytös susta tuntuu, se tuntuu kurjalta/surulliselta/epäreilulta tms. Älä pidä tavoitteena, että saat heitettyä vähintään yhtä monta tikkaa takaisin, siinä saatte vain molemmat enemmän naarmuja.

Jos puoliso on jatkuvasti epäreilu eikä käyttäydy sua kohtaan reilusti vaikka itse käyttäydyt häntä kohtaan niin, hän saattaa olla sulle väärä valinta. Silloin hän ei tod näk muutu, vaikka tekisit mitä.

 

["a.p"]

Ap:n esimerkit oli tietty vain esimerkkejä, mutta ymmärrät varmaan että muiden, tuntemattomien on aika hankala antaa parin yksittäisen tilanteen pohjalta mitään järkeviä neuvoja. Eihän me tunneta teitä ollenkaan.
Siksi suurin osa yhdistää nuo esimerkit omaan elämäänsä ja tulkitsee niitä sen pohjalta.

Voi olla, että miehelläsi on oikeasti tosi vaikea luonne, ja se voi johtua jostain ihan muusta kuin siitä miten sinä käyttäydyt.

Tai sitten voi olla, että itse huomaamattasi käyttäydyt siten, että mies kokee olevansa jatkuvasti puolustuskannalla, että häntä ei kuunnella tai että suhteenne ei ole hänen mielestään tasa-arvoinen, tai jotain vastaavaa, ja siksi hän hermostuu tai vaikuttaa hermostuvan "pikkuasioista". Mahdotonta sanoa näin ulkopuolisena.

Sen olen kuitenkin omassa elämässä huomannut, että tärkeintä on olla oman puolison kanssa samaa tiimiä, ei kilpailijoita. Se ei tarkoita kynnysmatoksi ryhtymistä vaan sitä, että tavoittelee yhteistä hyvää, ja pitää sekä itseään että puolisoa yhtä tärkeinä.

Esim. Ilkeyteen kannattaa harvoin vastata ilkeydellä, koska se johtaa siihen, että elämänne täyttyy ilkeydellä. Joskus voi auttaa, jos vain sanot miltä inhottava vastaus/käytös susta tuntuu, se tuntuu kurjalta/surulliselta/epäreilulta tms. Älä pidä tavoitteena, että saat heitettyä vähintään yhtä monta tikkaa takaisin, siinä saatte vain molemmat enemmän naarmuja.

Jos puoliso on jatkuvasti epäreilu eikä käyttäydy sua kohtaan reilusti vaikka itse käyttäydyt häntä kohtaan niin, hän saattaa olla sulle väärä valinta. Silloin hän ei tod näk muutu, vaikka tekisit mitä.

Kyllä mä ymmärrän että kukaan ei oppinut tuntemaan elämäämme aloitukseni perusteella. Odotin vinkkejä lähinnä sellaisilta joilla on kokemusta tuollaisesta joko-tai-tyypistä. He kyllä tietävät mistä puhun
He jotka eivät tuollaista ihmistyyppiä tiedä, olettivat minun harkitsevan avioeroa yhden kyläilyreissun perusteella

Mä olen yrittänyt puhua miehelle. Olen käskenyt sanomaan suoraan jos mussa joku ärsyttää. Ei kuulemma ärsytä. Mä haluan kehittyä ihmisenä. Vaikean nuoruuden jälkeen olen tehnyt tosissani töitä että kasvoin ihmisenä. Kyllä mä haluan ymmärtää asioista toisenkin puolen enkä suoraan vaan syyttää toista.

Mutta kun mies ei tule vastaan. Mä olen muuttanut radikaalisti lähestymistapaani suhteemme alkuajoista. Olen äkkipikainen mutta olen nykyään pyrkinyt aina sanomaan asiat kannustavasti, enkä lyttäävästi haukkumalla niinkuin ennen. Kehun miestäni koska tiedän hänellä olevan äärimmäisen huono itsetunto. Ei mitään apua. Mies ei kestä pienintäkään kritiikkiä vaikka se olisi kuinka rakentavasti ja kannustavasti sanottu. Hän vastaa huutamalla ja kiroilemalla vaikka pieni lapsi on vieressä. Miten siinä sitten voi puhua kun toinen ottaa heti tuollaisen kannan ettei edes halua yrittää ymmärtää minua?

Miehen ongelma on huono itsetunto. Mä en keksi enää keinoja yrittää parantaa sitä. Mies haukkuu itseään ja velloo itsesäälissä vaikka miten kehuisin.

Ja hänessä on oikeasti paljon hyvää. Siksi ajatus avioerosta ahdistaa koska en mä toisaalta halua tuota miestä menettää. Mä alan vaan olla loppu.

 

[M-a]

Jos olet tehnyt kaiken mitä voit, eikä toinen muutu niin huonoltahan se suhteen keston kannalta näyttää. Toisaalta, huono suhde tekee kaikki pidemmän päälle onnettomiksi.

Olin aiemmin vähän saman tapaisen miehen kanssa (musta-valkoinen, vaikea puhua tunteistaan tai tehdä kompromisseja), se suhde päättyi lopulta, tosin siinä oli muitakin seikkoja vaikuttamassa eropäätökseen. Nyt, kun nykyisen miehen kanssa olimme molemmat eläneet ns. Vaikeiden tyyppien kanssa aiemmin, ymmärrämme varmaan sekä itseämme että toisia me enemmän kuin aikaisemmissa suhteissa, mikä helpottaa tosi paljon.

Mä sanoisin miehelle vielä nuo samat asiat, jotka kirjoitit tähän. Että hänessä ja teissä on tosi paljon hyvää. Että haluat, että olette samalla puolella, ja että voitte puhua vaikeistakin jutuista. Että arvostat häntä vaikka joskus kritisoitkin. Että olet yrittänyt muuttaa tätä yhtä asiaa, joka sun mielestä tekee teidän suhteesta vaikean. Onko hän huomannut, että olet muuttanut käytöstäsi? Mitä mieltä hän on?

Mun mielestä on hienoa, että olet tsempannut noin paljon ja saanut oman käytöksesi muuttumaan. Sun miehelläsi on nyt mahdollisuus muuttaa omaa käytöstään. Toivotavasti hän tarttuu mahdolisuuteen! Mutta jos ei tartu niin tiedät että oet yrittänyt kaiken mitä voit.

 

["Hipsukka"]

Hauskaa lukea täältä näitä kommentteja, joissa valitetaan kuinka tiukkapipo ja määräilevä ketjun aloittaja on. MIeshän se tässä haluu, että hommat tehdään just tietyllä tavalla tai sitten ei ollenkaan!

Oishan se kiva, jos mies vois vetäistä vaikka ruokaa mielin määrin. Pointti kai jutussa kuitenkin oli se, että JOS ja KUN sitä ruokaa ei ole jokaiselle NIIN paljon kuin ukko sitä kitusiinsa nykäisee, niin heittäytyy ihan kakaraksi ja syö sitten leipää. No miten hitossa se sillä leivällä sitten pärjää? Eikö voi ottaa vähän pienempää anosta ja sitä leipää sitten lisäksi. Ihan keskenkasvuista touhua. Vaikuttaa siltä, ettei mies ota vastuuta mistään. Lapsen päikkäreille nukahtaminen väärään aikaan on vaimon vika jne.

Ja tuosta romujen hamstrauksesta. Mun mies on kans hamsteri, pahimman päälle. Vanhoja, risoja lenkkareita säilytetään aina 3-5 paria jos tarvii niitä vaikka ruohonleikkuusseen. Joka vuosi määrä lisääntyy yhdellä parilla ja jos yritän ehdottaa et jotku heitettäis pois, niin jumalavita sitä valitusta. Heitän sit vaivihkaa vanhimmaty ja äijä ei huomaa mitään. Mitään oikeesti tärkeetä tavaraa en toki hävitä, mutta ois hukuttu tavaran määrään ajat sitten jos mieheltä jokaisen tavaran kysyisi.

 

[kooäffä]

Jotkut eivät asiaa tajunneet ja jotkut tajusivat erittäin hyvin.

Mä usein myös mietin pitkään, että miten voisin jostain asiasta sanoa niin, ettei mies ota sitä juurikin niin, että hän on ihan huono siinä tai ei osaa sitten ollenkaan. Kun pitäisi olla täydellinen, tai sitten ei voi tehdä asiaa ollenkaan. Esim juuri tuo ruoka, kun ei osaa ottaa sitä täydellisesti, niin eipä ota sitten ollenkaan. Tai kun ei osaa pelata tietokoneellaan juuri sopivaa aikaa, niin ei pelaa sitten ollenkaan.

Mä vähän luulen, että tällaiset jutut ovat ihan miehen luonteenpiirre ja niitä ei pysty hän itsekkään muokkaamaan... Mua ei tällaiset sinänsä haittaa, ei se ole minulta pois jos mies ei sitten haluakkaan syödä ruokaa ollenkaan. Tilanne meillähän kun voisi olla myös se, että minä en laittaisi hänelle sitä ruokaa ollenkaan, ei se ole mikään mun velvollisuus, ei todellakaan.

Kun tällaiset joko tai jutut tiedostaa, niin niiden kanssa osaa elää ihan huomaamatta koko asiaa

On aapee meissäkin varmaan ne omat jutut jotka ei ole niin mukavia miehen mielestä

 

[kooäffä]

Ja tavallaan varmasti joku "tälleen saan tahtoni läpi" juttukin tuossa saattaa olla taustalla. Oma poikanikin välillä yrittää sitä, että jos mun pitää syödä noi porkkanatkin, ni en syö sit ollenkaan tms vastaavaa.

Mieskin varmasti yrittää, että jos nyt ei saa ottaa tätä sapuskaa just niin paljon ku haluaa, niin ei sitten tartte ollenkaan, vaikka siitä leivästä tms tuskin lähtee nälkä edes niinkään paljoa mitä siitä normaalista annoksesta ruokaa. JOTTA sanoisin, että no ota sitten

 

[iu]

Ihme ruuansäännöstelyä. Mä näkisin että jokainen saa syödä mahansa täyteen ruokailulla kun kyseessä peruskotiruoka. Seuraavana päivänä tehdään sitten jotain muuta mutta ei tulis mieleenkään sanoa kellekään ruokapöydässä että älä syö kuin yks lautasellinen.

Nyt kyllä ihan alkoi kiinnostaa, että miten sä toimisit vaikkapa seuraavassa tilanteessa: Teillä olisi vaikkapa kaksi kanan rintafilettä / naama varattuna, ja sitten lisukkeita (riisiä, kasviksia, salaattia, leipää jne) niin, että pitäis molempien saada vatsansa täyteen. Miehesi sitten päätäiskin syödä kaikki neljä filettä ja jättää lisukkeet vähemmälle. Olisko ok?

 

[kooäffä]

No tässä hei kuva miehen "normaalista" annoksesta, vieressä ISO teema lautanen malliksi, että kuinka helvetin iso toi miehen lautanenkin on ja kuinka SYVÄ :O

Vähän spagettia ja pastakastiketta
toisen samanmoisen jos söisi vielä lisäksi, niin ei riittäisi 2 pussia pastaa, tuossa on nyt melkein pussillinen spagettia-

 

[ruuttis]

No tässä hei kuva miehen "normaalista" annoksesta, vieressä ISO teema lautanen malliksi, että kuinka helvetin iso toi miehen lautanenkin on ja kuinka SYVÄ :O

Vähän spagettia ja pastakastiketta
toisen samanmoisen jos söisi vielä lisäksi, niin ei riittäisi 2 pussia pastaa, tuossa on nyt melkein pussillinen spagettia-

ristus että on lajitoverilla romakat syömälystit

 

[kooäffä]

ristus että on lajitoverilla romakat syömälystit

Niin, halusin nyt vaan näyttää että ei sitä miestä kyllä nälässä pidetä

Ja kyllä, monesti olen miettinyt että miten sinne mahaan VOI MAHTUA, eikä tee edes tiukkaa. Ja edelleen olen sitä mieltä, että mulla on täys oikeus sanoa, että ruokaa ei syödä hevosen JA virtahevon annosta, koska siitä pitää riittää myös seuraavalle päivälle

 

[ruuttis]

Niin, halusin nyt vaan näyttää että ei sitä miestä kyllä nälässä pidetä

Ja kyllä, monesti olen miettinyt että miten sinne mahaan VOI MAHTUA, eikä tee edes tiukkaa. Ja edelleen olen sitä mieltä, että mulla on täys oikeus sanoa, että ruokaa ei syödä hevosen JA virtahevon annosta, koska siitä pitää riittää myös seuraavalle päivälle

samaa oon ihmetelly kun katon teinipoikani syömisiä

mutta en perusta, aika hoitaa tuon jantterin kohta jonku muun ruokintaan

 

[kooäffä]

Kaipa se vatsalaukku vaan venyy ja venyy jos aina vetää ittensä aivan ähkyyn