Apua, mokasinko?

[minun kokemus nettimiehistä]

minusta tuo että vähän kärjistetysti hyökkää arvostelemaan toisen kuviteltuja piirteitä ei kuvaa kyllä hyvää loppu tulosta. ap. olit rehellinen ja mies ei jostain syystä tykännyt että joutuu heti selvittämään millä mielellä on. Minusta mies joka haluaa ihan oikeesti sitoutua ja etsiä itselleen oman kullan pystyy sen periaatetasolla kyllä kertomaan lähes heti. Nämä kokeilijat ja netti seilaajaat on juuri tuollaisia, kun homma ei etene 3 treffillä sänkyyn niin sitten hermostutaan.

 

[ap.]

No ei ihmeempää - huomenna nähdään miehen kanssa... Mutta olen funtsinut näitä asioita aika paljon... Siis miksi se negatiivinen ryöppy tuli? Mies sanoi, että mennään nyt yksille kunnon treffeille ja katsotaan sitten. Teinkö ihan oikeasti niin pahasti, että meillä ei ole mahdollista saada enää mitään hyvää aikaan? Mun mielestä nimittäin oli hyvä, että mies kertoi fiiliksistään suoraan. Silti ihmettelen, että hän alkoi siinä samalla kritisoida mua - oikeesti, miksi hän ei sanonut mulle aiemmin suoraan ja rauhallisesti, että hei toi sun hassu provosointi ei oikein uppoa muhun. Ei, hän oli hiljaa asiasta ja ehdotti että tehdään jotain muuta ja päräytti sitten kaikki mun niskaan siinä yhdessä purkauksessa. Siksi ajattelen, että se oli reaktio johonkin - jos olen niin hemmetin ärsyttävä, niin miksi hän haluaa tavata mut ja sanoi lopuksi, että ei nyt mitään _ihan_ kauheaa ole tapahtunut? Kun mä olen samaa mieltä: mun käytös ei ollut millään tavalla rumaa tai vastenmielistä. Ja miksi mun tavasta asettaa raamit yhdessäololle oli niin paha juttu, että mies kyseenalaisti kaiken? Jos hän lopulta oli kuitenkin haluton jättää tapailun sikseen?

 

[ap.]

Mä siis uskon, että mies on vakavalla mielellä liikkeellä ja että hän ei ole narsisti. Mutta - en vaan keksi mikä juttu multa on jäänyt tässä huomaamatta...

 

[ap.]

Äh, en osaa kiteyttää, mutta tässä on kuitenkin yritys: mihin mies ihan oikeasti reagoi? Edellisiin pettymyksiin kenties? Ja: miksi purkaus, miksi hän ei vaan sanonut suoraan ja nätisti asioista kuten minä tein? Ja. miksi hän haluaa tavata kaiken jälkeen? Mä olen ehkä vähän etääntynyt tästä jutusta. Ei oikein vastaa unelmamiestäni.

 

[mezmerize]

Vatvot ihan liikaa, olet ilmeisesti varsin tyypillinen ylianalysoijanainen... Eli kaikessa toisen puheessa nähdään piileviä merkityksiä ja syvempiä, kätkettyjä tarkoitusperiä. Näin ei läheskään aina ole. Anna olla, katso miten jatkossa sujuu.

Ei kaikilla ole samanlainen (eli sinun tapasi) reagoida asioihin ja osata sanoa niistä. MIes ei ehkä ensin kehdannut/osannut vastata tai kommentoida, ja kun hän oli saanut miettiä, osasi jäsennellä ajatuksensa paremmin. Jolloin ehkä sanoi turhan kärkevästi tai tylysti. Mieti sitäkin, sanoiko mies oikeasti tylysti (mitä sanoja tarkalleen käytti, haukkuiko?) vai sanoiko hän ainoastaan asioista suoraan, kiertelemättä?

Itseäni ärsyttää suunnattomasti - vaikka nainen olenkin - monien naisten tapa puhua tunneasiosta niin kierrellen ja kaarrellen, ettei lopullista mielipidettä saa millään esille. Jos joku sitten sanoo jotain suorempaan, siitä ollaan heti ihan vereslihalle loukkaantuneita, etenkin ylianalysoinnin jälkeen, mihin mielestäni itsekin syyllistyt.

En yritä valittaa tai vähätellä tunteitasi, yritän vain sanoa, että miehen tapa puhua voi olla erilainen kuin naisen, eikä se välttämättä ole pahasta. Älä nyt heti ole tuomitsemassa vaan katsele tilannetta vähän pidempään. Jos ärsyyntyminen jatkuu, jätä sikseen, sillä selvä.

Ja ota elämä rennommin, hyvä nainen!

 

[ap.]

Joo, tiedän että vedän analyysini aina ihan överiksi oikeasti olen kyllä ottanut miehen sanomisen vakavasti ja miettinyt, että voin sorvata jotain juttuja itsessäni - siitä voi olla mulle hyötyä, en miellyttääkseni miestä. Ja mun pitää kyllä oppia tota kevyempää asennetta...

 

[kuppiteekuppi]

Minä näkisin asian niin, että ap:llä on alunperin valmiiksi hiottu sabluuna, käsikirjoitus. Siihen käsikirjoitukseen hän haluaa miehen. Tapahtumien mies etenee asiassa päinvastoin, eli hän tutustuu ensin naiseen ja vasta sen jälkeen katsoo, mitä hommasta voisi tulla.

Itse valitsisin ehdottomasti ko. miehen lähestymistavan, vaikka nainen olenkin. Ihmiset ovat elämänkokemukseltaan, ajatuksiltaan ja reagointitavoiltaan erilaisia, enkä pidä kovinkaan realistisena mahdollisuutena löytää _juuri_sen_oman_haavekuvan_mukaista_ 'Prinssi Uljasta valkoisella ratsullaan'.

Mitä seksikysymykseen tulee, niin sanoisin ap:lle, että teet niin tai näin, tee se siksi ja silloin, jolloin siltä oikeasti tuntuu, ei siksi että käsikirjoituksen _juuri_tässä_ kohdassa niin määrätään.

Elämä on täynnä ihania erilaisia harmaan sävyjä, elämä on elämistä varten.

 

[samanlainen friikki]

Ap, olen itsekin täysi kontrollifriikki, mutta sanon silti, että onnistunut suhde menee ihan omalla painollaan ja "se on siinä". Valehtelematta vain kaksi kertaa olen tälläisessä mutkattomassa jutussa elämäni aikana ollut mukana. TOisesta seurasi parivuotinen suhde ja toisen rikostoverin kanssa olen juuri mennyt neljän vuoden yhteiselon jälkeen kihloihin. Ei tarvinnut kertaakaan miettiä että mitähän tää nyt ja jos mä teen näin niin tekeeks se näin ja entä jos se ei tykkää jne. Sai olla aivan oma, sensuroimaton itsensä.

Tuollaiset suksien ristiinmenot ja se että tulee tarve miettiä ja pohtia, eivät kuulu menestyksekkään suhteen reseptiin. Kyllä sen tietää viimeistään toisen tapaamisen perusteella, jatkaakko suhdetta hengailupohjalta (=kunnes jotain parempaa ilmaantuu) vai lopettaa muut viritelmät ja laittaa kaikki paukut siihen yhteen juttuun. Oikeesti, jos kummallakaan on parin tapaamisen perusteella sellainen olo, ettei tiedä haluaako edes YRITTÄÄ tosissaan, niin ei hyvä heilu..

Tuollaiset deittipalstojen ammattilaiset kammoksuvat päätöksentekoa ja pelkäävät jäävänsä yksin, joten pitävät juuri tuolla lailla varalla deittailumatskua kuin mies sinua pitää. Heti kun hänet pistää päätöksenteon eteen niin näet pelkät perävalot joko nyt tai muutaman deitin kuluttua.

Ikävää sanoa näin, mutta mä en näe tuossa jutussa mitään onnistumisen mahdollisuuksia. Mielenkiintoisia ja panostuksen arvoisia ihmisiä ei käydä arvostelemaan kontrollifriikiksi ja soitella milloin sattuu. Eikä varsinkaan käydä deittipalstalla virittelemässä uusia verkkoja vesille. Tämä koskee myös sinua.

 

[mezmerize]

^Se hieno piirre sinussa ap. näyttää olevan, että täällä nettipalstalla tapahtuvaan kommentointiin ja kritiikkiinkin suhtaudut tosi kypsästi ja asiallisesti, hieno juttu!

Entäs jos ajattelisit ko. miehestä ja treffeistä, että miten voisitte viettää mahdollisimman mukavaa aikaa yhdessä ja tutustua siinä sivussa? Pyydä häntä vaikka mukaan tekemään jotain sellaista, mitä olet aina halunnut tehdä muttet ole saanut aikaiseksi (vaikka kalliokiipeilemään, cartingia ajamaan, aikuisten uimakouluun tms.)...

Paineettomien yhteisten hetkien lomassa oppii tuntemaan puolin ja toisin, ja jos ajan myötä koet, että tunteita olisi enempäänkin, ota uudelleen puheeksi se "tosissaan oleminen" jos tarpeen. Tavallisestihan suhde muodostuu suhteeksi vähitellen, tutustumisen syventyessä ihastumiseksi - ei sitä heti kättelyssä voi tietää, tuleeko niin käymään ja voiko sellaiseen suoraan tähdätä. Uskoisin, että miehen kritiikki alkujaankin kumpuaa tuosta, että hän luuli sinun vaativan syvää henkistä yhteyttä ja vakiintumista jo niistä 3. treffeistä lähtien. Epäilemättä välillänne jotain on, koska molemmat vielä haluatte nähdä

Jos paljastuukin, ettette tulekaan toimeen, molemmille jää kuitenkin mukavia muistoja. Tiedän, varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta jätä se "tosissaan oleminen" myöhempään vaiheeseen... seksiä ei silti TIETENKÄÄN tarvitse harrastaa ennen kuin oikeasti haluat, ja siitä miehen ei ole syytä valittaa/esittää kritiikkiä.

 

[se friikki]

Minä näkisin asian niin, että ap:llä on alunperin valmiiksi hiottu sabluuna, käsikirjoitus. Siihen käsikirjoitukseen hän haluaa miehen. Tapahtumien mies etenee asiassa päinvastoin, eli hän tutustuu ensin naiseen ja vasta sen jälkeen katsoo, mitä hommasta voisi tulla.

Eiköhän sillä miehelläkin ole silloin oma käsikirjoituksensa, joka vain sattuu olemaan kovin erilainen kuin ap:lla? Kysehän on siitä, että kaksi saman käsikirjoituksen omaavaa löytävät toisensa. Silloin asiat sujuvat.

Kyllähän se nyt jumaliste on aivan normaalia ja ihmiselle ominaista että suunnittelee elämäänsä ja omaa jonkinlaisia ennakko-oletuksia eri asioista. Ihmissuhteet eivät ole tästä mikään poikkeus.

 

[Näkemys]

Ap, olen itsekin täysi kontrollifriikki, mutta sanon silti, että onnistunut suhde menee ihan omalla painollaan ja "se on siinä". Valehtelematta vain kaksi kertaa olen tälläisessä mutkattomassa jutussa elämäni aikana ollut mukana. TOisesta seurasi parivuotinen suhde ja toisen rikostoverin kanssa olen juuri mennyt neljän vuoden yhteiselon jälkeen kihloihin. Ei tarvinnut kertaakaan miettiä että mitähän tää nyt ja jos mä teen näin niin tekeeks se näin ja entä jos se ei tykkää jne. Sai olla aivan oma, sensuroimaton itsensä.

Tuollaiset suksien ristiinmenot ja se että tulee tarve miettiä ja pohtia, eivät kuulu menestyksekkään suhteen reseptiin. Kyllä sen tietää viimeistään toisen tapaamisen perusteella, jatkaakko suhdetta hengailupohjalta (=kunnes jotain parempaa ilmaantuu) vai lopettaa muut viritelmät ja laittaa kaikki paukut siihen yhteen juttuun. Oikeesti, jos kummallakaan on parin tapaamisen perusteella sellainen olo, ettei tiedä haluaako edes YRITTÄÄ tosissaan, niin ei hyvä heilu..

Tuollaiset deittipalstojen ammattilaiset kammoksuvat päätöksentekoa ja pelkäävät jäävänsä yksin, joten pitävät juuri tuolla lailla varalla deittailumatskua kuin mies sinua pitää. Heti kun hänet pistää päätöksenteon eteen niin näet pelkät perävalot joko nyt tai muutaman deitin kuluttua.

Ikävää sanoa näin, mutta mä en näe tuossa jutussa mitään onnistumisen mahdollisuuksia. Mielenkiintoisia ja panostuksen arvoisia ihmisiä ei käydä arvostelemaan kontrollifriikiksi ja soitella milloin sattuu. Eikä varsinkaan käydä deittipalstalla virittelemässä uusia verkkoja vesille. Tämä koskee myös sinua.

Tämä oli todella hyvin kirjoitettu! Ajattelen aivan samoin, ja olen vasta nyt (kun olen oman elämäni rakkauteni löytänyt <3 - ja löytyi niin läheltä, etten olisi ikinä arvannut) tajunnut, että parisuhde voi todellakin olla juuri niin helppoa, että ei tarvitse analysoida, pähkäillä, vääntää ja kääntää, vaan asiat loksahtelevat pitkälti paikoilleen ihan itsestään.

Aiemmat suhteet (mm yksi avioliitto, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut jäädä solmimatta) ovat aina olleet enemmän tai vähemmän "outoja" tai raskaita ja vaatineet minulta mukautumista ja pohtimista ja stressaamista ja ahdistumista. Nykyinen suhde on vaan niin ihana ja "helppo", että en uskoisi, jos en tässä eläisi. Puhumme aivan kaikesta, tunnemme toisemme läpikotaisin ja tiedämme toistemme ajatuksetkin ennen kuin toinen ehtii sanoa niitä ääneen.

 

[Näkemys]

Ap, olen itsekin täysi kontrollifriikki, mutta sanon silti, että onnistunut suhde menee ihan omalla painollaan ja "se on siinä". Valehtelematta vain kaksi kertaa olen tälläisessä mutkattomassa jutussa elämäni aikana ollut mukana. TOisesta seurasi parivuotinen suhde ja toisen rikostoverin kanssa olen juuri mennyt neljän vuoden yhteiselon jälkeen kihloihin. Ei tarvinnut kertaakaan miettiä että mitähän tää nyt ja jos mä teen näin niin tekeeks se näin ja entä jos se ei tykkää jne. Sai olla aivan oma, sensuroimaton itsensä.

Tuollaiset suksien ristiinmenot ja se että tulee tarve miettiä ja pohtia, eivät kuulu menestyksekkään suhteen reseptiin. Kyllä sen tietää viimeistään toisen tapaamisen perusteella, jatkaakko suhdetta hengailupohjalta (=kunnes jotain parempaa ilmaantuu) vai lopettaa muut viritelmät ja laittaa kaikki paukut siihen yhteen juttuun. Oikeesti, jos kummallakaan on parin tapaamisen perusteella sellainen olo, ettei tiedä haluaako edes YRITTÄÄ tosissaan, niin ei hyvä heilu..

Tuollaiset deittipalstojen ammattilaiset kammoksuvat päätöksentekoa ja pelkäävät jäävänsä yksin, joten pitävät juuri tuolla lailla varalla deittailumatskua kuin mies sinua pitää. Heti kun hänet pistää päätöksenteon eteen niin näet pelkät perävalot joko nyt tai muutaman deitin kuluttua.

Ikävää sanoa näin, mutta mä en näe tuossa jutussa mitään onnistumisen mahdollisuuksia. Mielenkiintoisia ja panostuksen arvoisia ihmisiä ei käydä arvostelemaan kontrollifriikiksi ja soitella milloin sattuu. Eikä varsinkaan käydä deittipalstalla virittelemässä uusia verkkoja vesille. Tämä koskee myös sinua.

Tämä oli todella hyvin kirjoitettu! Ajattelen aivan samoin, ja olen vasta nyt (kun olen oman elämäni rakkauteni löytänyt <3 - ja löytyi niin läheltä, etten olisi ikinä arvannut) tajunnut, että parisuhde voi todellakin olla juuri niin helppoa, että ei tarvitse analysoida, pähkäillä, vääntää ja kääntää, vaan asiat loksahtelevat pitkälti paikoilleen ihan itsestään.

Aiemmat suhteet (mm yksi avioliitto, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi voinut jäädä solmimatta) ovat aina olleet enemmän tai vähemmän "outoja" tai raskaita ja vaatineet minulta mukautumista ja pohtimista ja stressaamista ja ahdistumista. Nykyinen suhde on vaan niin ihana ja "helppo", että en uskoisi, jos en tässä eläisi. Puhumme aivan kaikesta, tunnemme toisemme läpikotaisin ja tiedämme toistemme ajatuksetkin ennen kuin toinen ehtii sanoa niitä ääneen.

 

[tosi kyseessä]

ap: "Mies sanoi, että mennään nyt yksille kunnon treffeille ja katsotaan sitten. Teinkö ihan oikeasti niin pahasti, että meillä ei ole mahdollista saada enää mitään hyvää aikaan?"

Oletko jo liukenemassa miehen toiveisiin. Yhdet kunnon treffit? Halunnee omat toiveensa toteuttaa. Seksiä siis tiedossa, jos suostut siihen, että siten mahdollisesti voisit saada jotain hyvää jatkoon. Seksuaalinen kiinnostus on tietenkin tärkeä, mutta jos se on vain toisen motiivi suhteen jatkamiselle, niin silloin kannattaa pitää kiinni omista periaatteistaan. Naista arvostava mies ei vaadi seksiä ennen kuin nainen on siihen itse valmis.

Luultavasti mies ärsyyntyi nimenomaan apn halusta kontrolloida seksuaalisuuttaan. Tuskin muutamalla ensitapaamisella mihinkään pirttihirviön elkeisiin kukaan nainen yltää.
Tai sitten mies valmiiksi pelkää, että häntä ja hänen vapauttaa mahdollisesti (tässäkin) suhteessa kontrolloitaisiin. Älähtää ennen kuin kalikka kalahtaa ja yrittää valmiiksi ojentaa naista. Todellisuudessa saattaa itse olla siltä osin hyvin rajojaan ja toista kontrolloiva ja päättää kaikesta itse. Fiksun naisen on sellaiseen vaikea sopeutua.

 

[ap.]

Mutta ehkä yksi juttu tässä nyt mättää. En pitänyt sitä alkuun tärkeänä, mutta jatkan _ihan_ vähän tätä funtsimista vielä. Siis mies on jatkuvasti online siellä deittipalstalla. Huomasin myös, että hän oli tehnyt niin silloin, kun olimme hänen luonaan ja lähellä harrastaa seksiä, ja hän oli kyydinnyt minut kotiin. Siis heti kun palasi kotiin, meni nettiin. Ja sen jälkeen joka ilta, myös juuri nyt. Tiedän, että mun ei pitäisi vaklata, mutta kun näen sen aina kun itse menen verkkoon... Sen takia soitin hänelle silloin maanantaina - olin pahoilla mielin, ja mietin, mitä hän oikeasti haluaa jos jatkuvasti pitää olla siellä netissä. En sanonut asiasta mitään, mutta minä reagoin nimenomaan pahaa mieltäni sanomalla siitä seksistä ja kysymällä, onko hän ihan oikeesti tosissaan... Asia ei kuulu mulle, mutta se aiheuttaa epäluuloa...

 

[ap.]

No, mä funtsin liikaa - taas. Menen nukkumaan ja yritän suhtautua huomiseen päivään ilman mitään kummempia odotuksia.

 

[Näkemys]

Kyllä tuo tietysti vähän outoa on, tai itselleni tulisi sellainen olo, että mies katsoo olisiko tullut uusia profiileja ja vieläkin parempia tyyppejä vastaan, joille voi kirjoittaa ja joita pyytää treffeille.

Minuakin ko. juttu häiritsisi, vaan voihan olla, että jos mies on jo monivuotinen nettitreffaaja, niin tuo on vaan tapa. Voiko ko. sivusto olla sellainen, että vaikka mies ei olisi koneella, niin näyttää, että on online, jos ei ole kirjautunut ohjelmasta/sivulta ulos?

 

[hmm123]

Minä en kyllä käyttäis aikaa mieheen joka ei ole koskaan elänyt parisuhteessa asunut yhdessä siis ja määrää treffikumppaniaan jo noin. Minusta tuo mies painostaa siinä että en taida tavatakaan sua ja tavataan sittenkin . Selvää pelaamista tyypiltä. Se nettiroikkuminen on monella oikeesti paha tapa . Luuletko ap. että se seurustelussa loppuisi. taitaa olla mies että sillei vikanen että etsii etsii aina uutta on sitten naista tai ei ole.

 

[ap. tilittää :)]

No niin, tänään tavattiin sitten - vihdoin. Mies haki mut autolla ja vei tosi romanttiseen ja kauniiseen paikkaan piknikille. Käytiin kaupassa ostamassa ruokaa ja juotiin viiniä. Minä relasin ihan täysin - hoin mielessäni "annan kesän viedä" Koska mies on hiljaisen sorttinen - tai harkitsevainen - en edes yrittänyt täyttää hiljaisuutta kommenteilla tai kysymyksillä, vaan nautin luontaisesta hilajisuudesta. Ympärillä oli kaunista ja mieskin kyseli rauhallisesti mun asioistani. Maattiin vierekkäin, mutta ei edes koskettu toisiimme. Alkoi sataa ja mies toi mut kotiin - ja tuli mukaan. Hän puhui paljon, esim. työstä ja kokemuksista elämässä, meillä oli tosi kivaa. Ja mäkin kerroin omasta elämästä, mies kyseli ja oli kiinnostunut. Olin ihan rela ja tarjoilin viiniä Lopulta käytiin kävelyllä, ja mies lähti sitten kotiin. Me ei koskettu kertaankaan toisiimme - olin kyllä pitänyt tästä palopuheen - ja lopulta mies sanoi "soitellaan ja katsotaan mihin maailma tästä pyörähtää" ja minä vain sanoin, että soita sinä vaikka minulle. sitten hän lähti.

Päivän aikana mies tunnusti, että hän olisi pysynyt mökillä, jos hän ei olisi sopinut tapaamista kanssani. Sanoin, että hän olisi voinut ihan hyvin soittaa ja sanoa, että tavataan myöhemmin. Mutta mies vaan tuhahti ja mutisi jotain epämääräistä, että ei se niin mee tms...

mitä luulette, soittaako?

 

[Mies_82]

Teette tyypillisiä naisten virheitä. Etsitte rivien välistä "oikeita" piilotettuja viestejä ja tarkoituksia. Miehet harvoin sellaista harrastavat, sellainen vihjailu on enemmän naisten juttu.

Nyt myös tekemällä teette ongelmia asioista, jotka eivät tarkoita välttämättä yhtään mitään.

Tuollaista liikaa harrastavia voi kuvata yhdellä sanalla: sinkku.

 

[ap.]

Ai niin, ja mies oli se, joka soitti mulle aamulla ja kyseli tapaamisesta. Olin itse ottanut kännyn kauniiseen käteen soittaakseni kun se kilahti. Kivaa että hän on aktiivinen ja vaikkei koskaan enää nähtäis, niin hyvät fiilikset on silti.

 

[ap.]

Mies_82: tota, tuo ei ollut kai mulle suunnattu?

 

[Mies_82]

Just luin tapaamisesta, kun laitoin tuon viestin. Onneksi relasit sen verran, ettet kuitenkaan kuvitelmien ja itsetehtyjen ongelmien vuoksi jättänyt menemättä tapaamiselle.

 

[Mies_82]

Siis laitoin viestin ennen tapaamisesta lukemista...

 

[ap.]

Joo eihän siinä oikeesti ollut mitään ongelmaa? Tyyppihän on selvästi kiinnostunut?

 

[Mies_82]

Joo, sitä olen yrittänyt sanoakin. Kannattaa rauhassa katsoa miten menee ja jättää pois kauhukuvat ja pelaamiset. Uskon, että soittaa, mutta älä mieti sitä. Ota rennosti ja tee omia askareitasi sillä aikaa, kun olet erossa.