Kivaa kun olen saanut näin paljon ajatuksianne, kiitos!
Olen miettinyt tässä kirjoituksianne, omia fiiliksiä ja vaikutelmia miehestä ja meidän molempien käytöstä. Olen samaa mieltä siitä, että on hyvä, että mies sanoi mitä ajatteli. Minä sanoin hänelle aika kärjistetysti asiat, mikä tässä vaiheessa ei ollut fiksua - mutta mähän en olekaan täydellinen. En halunnut seksiä siitä luontevasta syystä, että seksi on mulle myös turvaa ja vapautta olla oma itseni lähellä toista. Siksi se kuuluu mun maailmassa mulle vain silloin, kun koen itseni rakastetuksi ja täysin hyväksytyksi. Jos sellainen fiilis tulee, niin sen vietäväksi toki haluan heittäytyä. Ja kun sanoin tällaista miehelle, niin hänen mielestään mulla on liian selvä kuva siitä, miten asioiden pitäisi mennä. Mutta minusta se ei ole minun "virheeni" enkä minä ole "väärä" - olen aikuinen nainen ja varsin hyvä sellainen juuri siksi, että mulla on mun itse määrittelemäni maailmankuva. Jollain tasolla luulen, että mies on deittaillut aivan liian monen naisen kanssa ja kokenut traumoja. Hän mm. sanoi myös jotain, että jos tästä ei tule mitään niin sitten mä muka suutun. Olin ihan että täh ja totesin, että kuule nyt sä liität muhun jotain mikä mulle ei kuulu, en suutu jos musta ei tykätä
)
Edelliseen viestiin viitaten. Mulla oli tarve kertoa miehelle, että olen tosissani, en juoksemassa alttarille (hei, mullakin on kriteerit ja mä kyllä päätän myös!) mutta silti niin, että jos seksiä haluaa niin mun päänsisäiseen maailmaan pitää tutustua ensin.
Eli lopputulema: olen ehkä hitusen huolissani miehen puuskahduksesta. Jos hän on sitä mieltä, että 3 treffien jälkeen ei voi sanoa yhtään mitään, niin miten ihmeessä hän pystyi tuollaiseen luonneanalyysiin minusta, siis oikeasti?? Ja miksi siinä tuli nyt sitten pelkkää negatiivista palautetta - siis kyllähän mies itse koko ajan on soitellut perään ja halunnut tavata, eikö se kuitenkin kerro siitä, että mussa saattaa olla jotain hyvääkin? Lisäksi hän on esim. halunnut halailla ja kulkea käsi kädessä ihan julkisella paikalla, mikä musta ei viittaa ihan pelkästään seksin vonkaamiseen.
Ja nyt vikat kysymykset, jos joku enää tätä jaaritusta jaksaa
Mä olen ehkä hitusen sekaisin tämän jutun suhteen. Olen ollut suhteessa luonnehäiriöisen kanssa ja deittailin yhden ihan vinksahtaneen kanssa vähän aikaa sitten. Olen kuin magneetti siinä suhteessa
Olen siis tosi varovainen ja siksi jarrutan kovaa heti kun näen vaaran merkit. Tässä tilaneessa niitä pieniä signaaleja ovat esim se, että mies liittää muhun asioita ja ominaisuuksia, mitä hän ei vaan voi vielä tietää olevan. Hän puhui syyttävästi "sinä"-muodossa eikä kertonut, miltä hänestä tuntuu minun käytökseni. No se ei ole tietty mikään häiriö vaan hieman epäonnistunut tapa kommunikoida. Mutta tämä aikainen purskahdus vähän mietityttää - jos hän haluaa helppoa yhdessäoloa alkuun, niin eikö siitä voi rauhassa kertoa ja kenties myös perustella kantaansa mulle?
No niitä oikeita kysymyksiä. Kannattaako mun tavata hänet - voin yhä peruuttaa? Voiko teidän mielestänne tästä tulla mitään, kun alku on näin negatiivista ja mun käytös miehen mielestä vääränlaista? miksi mies haluaa yhä tavata mut, vaikka mussa on hänen mielestään huonoja puolia? ja miksi mies purskautti asiat mun niskaan, eikö puhuminen ja keskustelu ole kuitenkin ihan hyvä juttu? Mä siis yhä uskon, että hän reagoi johonkin... Ei näihin ole mitään varmaa vastausta, I know, mutta ajatuksenne auttaa mua reflektoimaan omaa tilannettani ja tekemään omia päätöksiä. En tänään ole nimittäin enää yhtään varma, että haluan nähdä tota kaveria - enkä ainakaan ala herraa miellyttää.
