Ärsyttävä anoppi,haluaa vauvan hoitoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä anopin hössötyksestä voi ja saa ärsyyntyä. Oma äitini kuoli pari kuukautta ennen lapsemme syntymää yllättäen, ja se oli vaikea paikka. Omaan äitiyteen suhtautuminen muuttui erisävyiseksi ja prosessi jatkuu vielä pitkään. Nyt lapsella on vaan se yksi mummo, joka jo ennen raskautta moneen kertaan pyyteli että "Tehkää hänelle sellainen pikku-vauva". Lasten saaminen ei ensinnäkään ole itsestään selvyys ja jokainen pariskunta miettii itse perheen perustamista omista lähtökohdistaan. Mummo olisi lapsen synnyttyä heti ängennyt laitokselle, mutta mieheni sai hänet taivuteltua tulemaan vasta kotiin. Mieheni puhelin soi sitten joka päivä ja kyseltiin ollaanko jo kotona että tulevat käymään. Olisin itse halunnut olla ekan viikon rauhassa, mutta toisena kotiutumispäivänä kutsuivat itsensä kylään. Samantien oli pakko saada lapsi syliin, vaikka totta puhuen en siinä vaiheessa vielä itsekkään ollut saanut lastani tarpeeksi sylitellä (lapsi 5 päivää vanha). Ekan käynnin jälkeen meidän sitten olisi pitänyt heti mennä heille kylään vauvan kanssa. Kun ei vielä muuallakaan oltu käyty! Jatkuvasti mummo sitten soitteli ja kyseli koska mennään kylään. Mulla oli rinnat ihan rikki imetyksestä ja muutenkin kotona homma luisti jotenkuten, joten ei paljon kiinnostanut lähteä kylään. Kerran mies sitten puolipakolla vei sinne ja olin aika stressaantunut. Sama juttu kävi äitienpäivänä. Edellisenä päivänä isovanhemmat olivat olleet meillä, mutta äitienpäivänä oli vielä pakko ajella heille kylään. Halusin toki käydä äitini haudalla äitienpäivänä, mutta se on mielestäni vähän eri asia. Eniten tässä ärsyttää se, että isovanhemmat ajattelevat vaan omia tarpeitaan mummona ja pappana eivätkä lapsen parasta. Pieni ilmavaivainen lapsemme ei puolentoista kk:n iässä ollut tyytyväisimmillään istumaan autossa pitkiä aikoja. Kotona syötöt ja ilmavaivalohdutukset oli helpoin hoitaa, ja lisäksi kotona oli kaikki tavarat. Muualle lähtiessä oli pakko muistaa ottaa kaikenlaista mukaan. Äitienpäivän tienoilla meilä vielä oli sitkeää sammasta lapsen suussa ja minulla rinnoissa, joten lääkkeet siihen oli muistettava laittaa aina syötön jälkeen. Ja pestä kädet, vaihtaa liivinsuojat yms. Kotiinsa anoppi on hommannut kaikenlaista lasta varten, pinnasängystä lähtien. Hän olettaa että lapsi kohta viedään sinne hoitoon. Mutta miten se onnistuisi. Hän tulee toimeen vauvan kanssa vain silloin kun hän ei itke. Kun itku alkaa hän työntää sen isälle tai äidille ja sanoo että kuuluu mummon oikeuksiin nauttia lapsenlapsesta silloin kun hän on iloinen. Vaippaa vaihtamaan hän on aina kyläillessämme rynnännyt heti mieheni kanssa, mutta mieheni totesi, ettei hän osaa sitä vaihtaa. Haloo... olemme olleet matkassa perus kertakayttövaipoilla. Kun lapsi on sitten ollut imetettävänä ja pitänyt hetken tauon niin heti mummo on ollut ottamassa sitä syliin. On ollut pakko todeta, että meillä syödään vielä malta mielesi. On ihan ok, että isovanhemmat haluavat luoda suhteen lapsenlapseensa, mutta mielestäni sen pitäisi mennä lapsen ehdoilla. Ei voi olettaa, että pieni lapsi kuljetetaan kylään joka viikko. Kyllä kahden aikuisen ihmisen on helpompi tulla lasta katsomaan varsinkin jos lapsi on kovin itkuinen.

Kyllä jokainen vanhempi itse päättää minne ja milloin lapsi viedään hoitoon tai yökylään. Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, mutta sen aika on päätettävissä itse. Anopin pitää vaan itse ymmärtää tämä ja olla loukkaantumatta.
 
oliskin lapsella mummo joka haluaa hoitaa. olen kateellinen !!!!
Toki 2 matamia on elossa, mutta ei tuo poju niitä kiinnosta.
Yksin/kaksin kun elettään niin suuresti arvostaisin hoitoapua.
Älkää viitsikö valittaa, oikeesti onnelliset !
 
...niin tämä ap sitten parin vuoden päästä valittaa täällä, kun ei pääse mihinkään hoitamaan parisuhdettaan eikä koskaan saa lapsiaan hoitoon. jos tahtoo elämässä jotain saada, on jostain muusta yleensä/useasti luovuttava. valtapeli on tässä kyseessä ja äiti luulee mummon vievän hänen statuksensa, mikä ei ole edes mahdollista.
 
En minäkään anna, enkä tule antamaan lapsiani anopille hoitoon, ellei oikeasti ole ihan viimeinen pakko. En yhtään pidä siitä, kuinka anoppi kohtelee toisen poikansa nelivuotiasta poikaa. Enkä siitä kuinka hän valittaa meille kun pitää hoitaa tämän toisen pojan lapsia.
 
Älkää valittako väsymystäkään sitten kun lasten kanssa on raskasta ja mihinkään ei enää pääse. Itse olette sen päätöksenne tehneet, että ei oteta hoitoapua vastaan ja leikitään superäitiä yrittämällä vaan selviytyä mahdollisimman yksin :) Että jos vaan joku kuulee että vauva on ollut hoidossa, niin pisteet laskee :) Sehän on silkka mahdottomuus antaa lasta puoleksipäiväksi hoitoon kerran kahteen vuoteenkaan, ettei lapsi traumatisoidu vierastamisen tuskissaan. Kaipa tuota lapsikin vierastaa kun muuta maailmankatsomusta ole kuin oman äidin tissiväli ympärivuorokauden kahden vanhaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja esikoisen äiti:
Kyllä anopin hössötyksestä voi ja saa ärsyyntyä. Oma äitini kuoli pari kuukautta ennen lapsemme syntymää yllättäen, ja se oli vaikea paikka. Omaan äitiyteen suhtautuminen muuttui erisävyiseksi ja prosessi jatkuu vielä pitkään. Nyt lapsella on vaan se yksi mummo, joka jo ennen raskautta moneen kertaan pyyteli että "Tehkää hänelle sellainen pikku-vauva". Lasten saaminen ei ensinnäkään ole itsestään selvyys ja jokainen pariskunta miettii itse perheen perustamista omista lähtökohdistaan. Mummo olisi lapsen synnyttyä heti ängennyt laitokselle, mutta mieheni sai hänet taivuteltua tulemaan vasta kotiin. Mieheni puhelin soi sitten joka päivä ja kyseltiin ollaanko jo kotona että tulevat käymään. Olisin itse halunnut olla ekan viikon rauhassa, mutta toisena kotiutumispäivänä kutsuivat itsensä kylään. Samantien oli pakko saada lapsi syliin, vaikka totta puhuen en siinä vaiheessa vielä itsekkään ollut saanut lastani tarpeeksi sylitellä (lapsi 5 päivää vanha). Ekan käynnin jälkeen meidän sitten olisi pitänyt heti mennä heille kylään vauvan kanssa. Kun ei vielä muuallakaan oltu käyty! Jatkuvasti mummo sitten soitteli ja kyseli koska mennään kylään. Mulla oli rinnat ihan rikki imetyksestä ja muutenkin kotona homma luisti jotenkuten, joten ei paljon kiinnostanut lähteä kylään. Kerran mies sitten puolipakolla vei sinne ja olin aika stressaantunut. Sama juttu kävi äitienpäivänä. Edellisenä päivänä isovanhemmat olivat olleet meillä, mutta äitienpäivänä oli vielä pakko ajella heille kylään. Halusin toki käydä äitini haudalla äitienpäivänä, mutta se on mielestäni vähän eri asia. Eniten tässä ärsyttää se, että isovanhemmat ajattelevat vaan omia tarpeitaan mummona ja pappana eivätkä lapsen parasta. Pieni ilmavaivainen lapsemme ei puolentoista kk:n iässä ollut tyytyväisimmillään istumaan autossa pitkiä aikoja. Kotona syötöt ja ilmavaivalohdutukset oli helpoin hoitaa, ja lisäksi kotona oli kaikki tavarat. Muualle lähtiessä oli pakko muistaa ottaa kaikenlaista mukaan. Äitienpäivän tienoilla meilä vielä oli sitkeää sammasta lapsen suussa ja minulla rinnoissa, joten lääkkeet siihen oli muistettava laittaa aina syötön jälkeen. Ja pestä kädet, vaihtaa liivinsuojat yms. Kotiinsa anoppi on hommannut kaikenlaista lasta varten, pinnasängystä lähtien. Hän olettaa että lapsi kohta viedään sinne hoitoon. Mutta miten se onnistuisi. Hän tulee toimeen vauvan kanssa vain silloin kun hän ei itke. Kun itku alkaa hän työntää sen isälle tai äidille ja sanoo että kuuluu mummon oikeuksiin nauttia lapsenlapsesta silloin kun hän on iloinen. Vaippaa vaihtamaan hän on aina kyläillessämme rynnännyt heti mieheni kanssa, mutta mieheni totesi, ettei hän osaa sitä vaihtaa. Haloo... olemme olleet matkassa perus kertakayttövaipoilla. Kun lapsi on sitten ollut imetettävänä ja pitänyt hetken tauon niin heti mummo on ollut ottamassa sitä syliin. On ollut pakko todeta, että meillä syödään vielä malta mielesi. On ihan ok, että isovanhemmat haluavat luoda suhteen lapsenlapseensa, mutta mielestäni sen pitäisi mennä lapsen ehdoilla. Ei voi olettaa, että pieni lapsi kuljetetaan kylään joka viikko. Kyllä kahden aikuisen ihmisen on helpompi tulla lasta katsomaan varsinkin jos lapsi on kovin itkuinen.

Kyllä jokainen vanhempi itse päättää minne ja milloin lapsi viedään hoitoon tai yökylään. Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, mutta sen aika on päätettävissä itse. Anopin pitää vaan itse ymmärtää tämä ja olla loukkaantumatta.

Kuullostaa ihan normi mummolta/anopilta, joka innoissaan lapselapsesta sekä aralta esikoislapsen äidiltä. Toisen kohdalla sitten mietitkin, että mitenkä tämä homma nyt niin hankalaa muka olikaan... :)

Ps. Osanottoni äitisi johdosta.
 
Kuulostaa siltä että mummi on tosi innoissaan (ilmeisesti ensimmäisestä) lapsenlapsenlapsestaan ja odottaa innolla että lapsen saa vielä jonain päivänä hoitoon tai yökylään. Ja että lapsen äiti on hiukan vielä hormonihuuruissa ja leijonaäidin tavoin puolustaa ettei kukaan omi vauvaa.

Ja säälittää hiukan anoppi joka vain kyselemällä kuulumisia saa haukut miniältä. Voi ihan sanoa anopille että vaikka viisivuotiaana voi tulla yökylään - ellei ole tarvetta aikaisemmin. Jos anopin ainoa vika on että on kovin innoissaan ja onnellinen lapsenlapsesta, niin voit ap olla todella onnellinen.
 
Olen tosi onnellinen siitä, että nuori miniäni iloitsee siitä, että me isovanhemmat molemmilta puolilta rakastamme lapsenlasta, pidämme mielellämme sylissä ja vähän ehkä hössötämme. Emme me työssä käyvät pysty ehkä tarpeeksi auttamana hoidossa, mutta tarvittaessa kyllä olemme varmasti valmiit siihenkin. Lapsesta riittää iloa meille kaikille, mutta tietysti omat vanhemmat ovat lapselle läheisimmät.
 
se kun anopin mielestä maailman loppu on ku ei tunnista poikansa ääntä (hänellä siis on 9 lasta joista poikia 4) nuorin on 13 (siis pojista vain) ja vanhin 22. Oma mieheni on 21 eli toiseksi vanhin. Anoppi on niin huono muistamaan joitain asioita ja sitten kun muistaa niin olisi valmis tappamaan itsensä kun muistaa liian myöhään.. Osaan itsekin olla vaikea ihminen ja varmasti olenkin mutta on asioita joita haluan selvittää itse ja toinen laukoo vastauksia esim. jos 6kk vauvamme itkee niin heti on muka aina nälkä tai väsy.. Onhan niitä nyt muitakin syitä! Ja jos on joku maailman yksin kertaisin asia esim 1+1=2 nii anopin mielestä se voi olla sen 4.... Miehelleni en uskalla sanoa mutta v*tuttaa kun toinen on niin rasittava.. Ja aina jos se tulee käymään nopeasti nii se voi olla sinne 9-10 illalla jotta ei varmasti pääse vauva eikä itsekkään nukkumaan ajoissa..
 
Ärsytti silloin kun lapsi oli pieni. Nyt ymmärrän että olin niin mustasukkainen etten olisi tahtonut antaa lasta edes syliin kenellekään. Silloin ärsytti appiukko ja anoppi ja omat vanhemmat myös. Nyt kun lapsi on jo kasvanut niin en ole yhtä mustasukkainen ja varovainen kuin silloin kun lapsi oli tosi pieni. Silloin vaan tuppasi hormonit jylläämään että pannaan niiden piikkiin :)
 

Yhteistyössä