No niin. Kävin lukemassa noita asokotien sivuja, ja luulen ymmärtäneeni idean. Eli, asokoti, mun käsittääkseni, on ihmisille joita ei kiinnosta joku 150 000-200 000e asuntolaina eikä välttämättä edes mahdollisuutta sellaista maksaa, mutta on toivomus pitää asumistasonsa hyvänä. Ja on halua asua pidempään samassa paikassa, ja saada Helsingistä mahdollisesti 3h+k+s (ihan maksimissaan tuon kokoinen!) järkevään hintaan. Tässä vaiheessa vuokramarkkinat voidaan unohtaa, koska maksaa taatusti ihan reippaasti toista tonnia vuokrata tuollainen asunto (paitsi esim. HOASilta, jossa nyt asumme.) Eli, asumisoikeusasunto on meidän juttu, eikö? Tuolla kynnysmaksulla, tai mikä onkaan, saattaa ilmeisesti saada jopa vähän voittoa, jos kuitenkin päättää muuttaa. Ja sittenhän se on jo pesämunana omistusasuntoa varten. En kyllä usko, että "oikeaa" omistusasuntoa koskaan tulemme hankkimaan. Onko tässä mitään huonoja puolia? Paitsi että koti ei ole koskaan ns. kokonaan oma, jos sillä nyt sitten on merkitystä?
Tämä tarve olisi aikaisintaan vajaan kolmen vuoden päästä, mutta jonotusnumeron voi ja ilmeisesti kannattaakin hakea nyt heti? Voinko itse päättää, milloin ryhdymme ottamaan tarjouksia vastaan, etteivät alvariinsa ala niitä jo nyt lähettelemään?
Tämä tarve olisi aikaisintaan vajaan kolmen vuoden päästä, mutta jonotusnumeron voi ja ilmeisesti kannattaakin hakea nyt heti? Voinko itse päättää, milloin ryhdymme ottamaan tarjouksia vastaan, etteivät alvariinsa ala niitä jo nyt lähettelemään?
. Mies ei edes tiedä vielä yhtään mitä oon täällä meidän pään menoksi suunnitellut...Mutta yleensä se aina lopuksi sanoo että tehdään kuten haluat, rakas 
), ja pelkän vuokrankin maksaminen alkaa tuntua hullulta, jos summa on nelinumeroinen. Vuokraaminen ehkä vielä onnistuisi, mutta kokonaan omaksi ostamalla meillä olisi varaa ehkä pieneen kaksioon jollain levottomalla alueella, enkä ole tästä vaihtoehdosta kovin innoissani. Minusta tuo lainasumma ei ole mitenkään kovin iso, ja onhan se itselle sekin. Pääasia olisi kuitenkin saada asua viihtyisästi.
