Aurinkovauvat *59*

[Kliivia*]

Heippa hei!

Ja tervetuloa mukaan BuuBuu! Tämä on juuri oikea paikka purkaa ja pohtia kaikkea vauva-haaveisiin liittyvää! Minä aikanani sain täältä loistavaa vertaistukea & tsemppausta! Niin vauvahaaveisiini ja siihen liittyviin mieltä vaivanneisiin asioihin, kuin keskenmenoonikin ja myös sen jälkeisiin asioihin. Itse en ole tässä vaiheessa mitenkään aktiivinen haaveilija, mutta käyn täällä säännöllisen epäsäännölliseti lukemassa kuulumisia ja tsemppaamassa muita. Ja pyrin aina välillä kertomaan omiakin kuulumisia, vaikka ei niissä kertomista juuri olekaan - ainakaan vauvahaaveiluun liittyvää. Tai haaveita on, mutta toteutuminen onkin sitten ihan toinen asia!

Täällä onkin sitten viime visiittini tapahtunut kaikenlaista! En varmasti pysty kaikkea kommentoimaan (enkä muistakaan), joten yleisesti ja yhteisesti kaikille toivottelen tsemppiä olevaan ja tulevaan! Ihana, kun aurinko on tullut esiin piilostaan, ihan itsekin piristyy

Joulua odotellessa

Halauksin,
K

 

[Frizzante*]

Kiva, tervetuloa mukaan BuuBuu! Ja rutkasti onnea haaveisiin! Tiedä vaikka plussaisit ekana...
Frizzis on ollut kolossaan koko viime viikon hoitaen vain välttämättömät työvelvoitteet ja niiden jälkeen vaappunut kotikoloonsa surkeaa oloaan potemaan! Siis anteeks, etten ole linjaillut, olo ei vain oo ollut kovin kaksinen. Voitteko kuvitella, että nää viimeisimmät menkkani kesti sitten 9 (!!!) päivää (normaalisti 4!) päättyen eilen ja ollen todella runsaat. Kivut oli poikkeuksellisen kovat ja alaselkää vihloi. Argh.
Nyt pitää kuitenkin kääntää katse eteenpäin eikä miettiä noita menneitä. Karenssi on ohi, ja tästä kierrosta alkaen yritystä. Saas nähä.
Kiitos noista jumppia selventävistä selostuksista - nyt pitää ihan oikeasti ryhdistäytyä. Siispä taidankin lähteä íhan just ainakin kävelylle, tänään vapaapäivä.
Mitä muille kuuluu...on ollutkin palstalla hiljaista viime päivinä näemmä...

Kivaa päivänjatkoa kaikille!

 

[Kiiruska*]

Hei vaan kaikille, ja tervetuloa uudet tähdet taivaalle
Minäkin olen pitänyt tietoisesti hiljaiseloa, kun enää aktiivisesti jaksa haaveilla, tai oman mielenterveyden takia on parempi unohtaa, että koskaan nämä uusiohaaveet edes aloitin... No mutta, ei minulla ole mitään syytä vajota synkkyyteen kuitenkaan, elämä jatkuu, ja käyn teitä täällä tsemppaamassa ja kuulumisia kurkkimassa kaikesta huolimatta. Mukavaa joulunalusaikaa kaikillle, kaikesta huolimatta, tai juuri siksi!

 

[Inkku-64]

Lämpimästi tervetuloa BuuBuu. On varmasti jännittävää seurata oman kropan toimintaa luomuna, kun takana on noin pitkä pilsukausi. Onnea yritykseen!

Missäs vaiheessa muitten kierrot ovat? Meillä mennään vissiin kp 24/27-32, mutta nyt toivon, ettei olisi tärpännyt, sillä olen joutunut napsimaan vahvoja kipulääkkeitä kyhmyruusuun. Toki kerroin lääkärille vauvahaaveista, mutta silti kehotti ottamaan tabut. Tiedän vaan oman mieleni, että miettisin tätä koko raskausajan ;-(

 

[Vierailija toistaiseksi]

Olen jo jonkin aikaa taustaillut sekä tätä, että muita ketjuja. Vaikka elämäntilanteet -tätä vauvaprojektia lukuun ottamatta- saattavat olla naisilla hyvinkin erilaiset, niin selkeä tarve oli minulla omanikäisten pariin. Maailma on niin erilainen parikymppisen silmissä :-O!

Kierto on nyt kp11/? ja aamulla tuli ihka ensimmäiseen ikinä testaamaani ovistikkuun (haaleahko) plussa. Se taasen tietää sitä, että ainakin miehelle on illalla luvassa leveä hymy kasvoille ;-D.

BuuBuu

 

[Frizzante*]

Inkku, korjaa mua jos oon väärässä - oon ollut siinä käsityksessä, että vasta noin 5. raskausviikosta eteenpäin pitää tarkemmin katsoa mitä esim. lääkettä suuhunsa pistää eli jos oisitkin raskaana, ei nuo ottamasi kipulääkkeet olis kuitenkaan vauvan verenkiertoon vielä tuossa vaiheessa päässeet tai mitään haittaa hälle aiheuttanut???

Mulla nyt kp 10/???????(ennen se 29-31, nyt en enää tiedä missä mennään tuon viimeisen oudon episodin jälkeen). Tää kuukausi on niin työstressiä täynnä, etten onneksi jouda liialti hermoilemaan tärppääkö vai ei..mutta kyllä kieltämättä silti vähän jännittää. Muutamat keskenmenon kokeneet on sanoneet, että keskenmenon jälkeen raskautuu helpommin..hmm..voi kyl tulla uusikin keskenmeno perään, huh. Henkisesti varaudun myös siihen, etten tuukkaan enää raskaaksi. Tuntuuko kenestäkään tutulta..siis että mietitte valmiiksi kaikki mahdolliset myös negatiiviset seuraukset ja pyritte siten valmistautuen suojaamaan itseänne tulevilta pettymyksiltä??? Putosin itse niin hurjan korkealta pilvilinnoista tuon ekan keskenmenon myötä, etten sellaista pudotusta enää tahtoisi kokea. Niinpä ihan konkreettinen haaveilu vauvasta on ollut nyt vähän hiljaisemmalla liekillä, karenssinkin vuoksi. Vaan jospa joulukuu toisi joululahjaksi jotain ensi vuodelle...? Toivossa on hyvä elää.

Onko teillä yhtään joulufiilistä tässä ja nyt?? Mun joulutunnelmat alkaa heräillä kun jouluvalot palaa ja istutukset katujen varsilla on jouluisia. Muistatteko vanhaa ihanaa kappaletta John Lennonilta...So this is Christmas...? Jostain kumman syystä se soi mulla äskeisen kävelylenkin aikana päässä koko ajan. Miltä teistä Suomessa asuvista tuntuisi viettää joulu poissa Suomesta? Mulla oli alkuvuosina aika vaikeaa, sanoisinko hankalaa, kun puuttui se olennainen elementti: lumi. Nyt oon jo niin tottunut, etten lumen lisäksi kaipaile joulupöytään kinkkuakaan. Mites Lilja, ootko muilla mailla vierahilla sinäkin joulun?

 

[Inkku-64]

Onnea haaleasta viivasta, BuuBuu. Ovistikkujen seuraaminen on jännää ja joskus aika turhauttavaa, kun ei meinaa se kunnon viiva tulla näkyviin.

Menkkojen poisjäämisen aikoihin/jälkeen alkaa istukka kehittymään kohdussa ja sen jälkeen aina sanotaan, että on tosiaan hyvä välttää alkoholia ja lääkkeitä. Tuossa mun ottamassa kipulääkkeessä vaan sanotaan, että ei saa käyttää edes vauvahaaveaikana. Toki tiedän, että sen vaikutukset ovat vain teoreettisia, mutta kun mulla on tällainen sekopää

 

[BuuBuu vierailijana]

Kyselit, Frizzante, joulufiiliksistä. Itse olen aiemmin ollut kovastikin jouluihminen, mutta kauppojen loputtomat pimpelipompelit ja koko maan valtaava ja kaikennielevä jouluhysteria "osta, osta, osta" -mantroineen on vienyt koko ilon asiasta. Joka paikka on niin joulua jo ennen isänpäivää, että huh. Mutta toisaalta eilinen joulukonsertti oli niin ihana, että kyllä sitä lämmintä joulufiilistä pääsi valumaan minuunkin. Jospa kuitenkin...

BuuBuu (odottelee yhä mailia ylläpidolta koskien rekisteröitymistä!)

 

[Frizzante*]

Aamupäivää täältä jostakin! Aamuun heräsin jälleen tuota eilen mielessä ollutta Lennonin kappaletta hyräillen...onneksi mies oli jo ehtinyt lähteä töihin..on samaa mieltä kanssani lauluääneni estradikelvottomuudesta!! BuuBuu on päässyt eilen nauttimaan sulosävelmistä, oi..! Joulukonsertit ON niin mielettömän tunnelmallisia, herkistyy kovempinahkainenkin.

Oon toimistorottana tämän päivän, joten saattaapa ollakin, että käyn kurkkimassa viestejänne päivän mittaan. Mitä teille kaikille kuuluu? Joulukiireet vieneet mennessään?

Frizzis, kp 11/??

 

[Liljaxx]

On ollut tosiaan kiirusta, eikä muutenkaan mitään raportoitavaa tällä rintamalla.
Frizzis, me ollaan joulu täällä ulkomailla; ei ole Suomeen kovasti ikävä. Tosin tänään tuli pino joulukortteja, joten ajateltiin aktivoitua väsäämään omiamme viikonloppuna. Perinteisesti taiteillaan (??) lähisukulaisille ja parhaimmille ystäville ihan omin käsin joulukortteja ja ainakin meillä miehen kanssa on hauskaa niitä tehdessä. Toivottavasti vastaanottajillakin

Tänään töissä mieskollega infosi, että pitää huomenna vapaapäivän, kun pitää lähteä ostamaan lapsille lahjoja. Että kuulemma minunkin pitäisi nyt start up and have kids. Joojoo, mitä tohon nyt olisi voinut vastata...
Onneksi tyhmä kommentti ei pilannut muuten aurinkoista päivääni.
Maanantaina on sitten se lääkäriaika; vähän jännittää jo.

 

[Inkku-64]

No nyt alkaa Inkunkin asiat reilaantua, kun on saatu troppeja niveltulehdukseen ja kyhmyruusuun. Lieneekö tuo ikä tehdä sen, että kun oma rusotus vähenee niin ruusut lisääntyy. Paitsi että tyypillinen kyhmyruusupotilas onkin nuori nainen ja ajankohta vuoden alkupuoli. Minä nyt olen vähän kummallinen muutenkin.

Jännitin lääkityksen aloitusta, kun kierto oli lopuillaan. Mutta yllätys yllätys, menkat alkoivatkin edeltävänä iltana tosi ajoissa ja kierron pituudeksi tuli 25. Edellinen kierto 30, joten nyt riittää kiertovaihtelua 25-32.

Kylläpäs oli tahditon huomautus Liljan työkaverilta. Nuorempana minullekin asiasta huomauteltiin, mutta kyllä se neljääkymppiä lähetessä loppui, kun ei isäehdokasta ollut näkyvissä. Sitten kun paukautin naimisiin ja vauvakin aikanaan kertoi tulostaan, kaikki olivat aivan ihmeissään, miten vannoutunut vanhapiika nyt noin repäisi. Tuollaiset tokaisijat kuvittelevat vaan, että sanovat jotain sellaista, mitä henkilö itse ei muka olisi miettinyt. Ja todella voi olla haavoittavaa, jos syynä on lapsensaannin vaikeus. Hyvä, että sinulla on lääkäriaika noin lähellä ja saat sitten faktoja tietoosi.

BuuBuu, onko tänne tullut jokin erillinen raskassoutuisempi rekisteröitymiskuvio? Aikanani kun rekisteröin nimmarini, niin se oli heti käytössä. Tosin tulee aika harvoin kirjauduttua sillä tänne, kun ilmankin pääsee, joten vierailijana tässä kirjoitellaan jo kolmatta vuotta

Frizzanten laulunäänestä tuli mieleen eilinen Toivon nukuttaminen. Mieheni, jolla oikeasti on kamala laulunääni, lauleskeli pojalle unilaulua, mutta T senkun nauraa räkätti ääneen. Ei ollut unesta tietoakaan ennen kuin isi lopetti laulelun. Meillä lauletaan paljon ja eilen annoin Toivolle Hassunkuristen perheen pelokortin, jossa oli leipurin poika Olli Limppu. Siitä sitten laulaa lurautin jonkin pienen laulun "Olli Limppu, Olli Limppu, Olli Limppu, hei!" Ja Toivo ihastui lauluun niin paljon, että sitä laulettiin koko päivän ja vielä tänäänkin. Aika aivottomaksi itseni tunnen tätä hokiessani, mutta jos kerran lapsi tykkää...

 

[Frizzante*]

Voi apua - päivät kuluvat kuin nopeutetussa filmissä! Oletteko tulleet miettineeksi, että jouluun on enää 9 yötä? Oon itse joulut ja uudet vuodet töissä, jos ei tule jotain viime hetken muutoksia..onneksi kuitenkin vain päiväsaikaan! Jotenkin odotan joulunajan iltoja, tunnelmaa on niissä täällä kaukanakin, lumen puuttumisesta huolimatta. Ollaan miehen kanssa kaksistaan, sukulaisia ei ole lähimailla kummaltakaan puolelta.

Inkku, hyvä että sulla nyt täsmälääkkeet - toivottavasti kaikki krempat nyt loppuvat kuin seinään! Aikamoisen hyppäys tuli sulla tällä kertaa kiertoon, olisiko jännitys aiheuttanut menkkojen alun aikaistumisen, toivotaan et ens kuussa palataan normia kohden! Nauratti Inkku tuo kun kerroit perheesi laulusessioista..pääasia, että laulatte, oli sävellykset ja toteutus sitten mitä hyvänsä! Mun mielestä yleisesti ottaen lapset, jotka tulee kodeista missä heille on laulettu, luettu ja harjoitettu yhdessäolemista (muutoinkin kuin yhdessä muumivideoita katsomalla) ovat selvästi sosiaalisempia ja sopeutuvat paremmin tähän älämölösekasotkutietotulva-yhteiskuntaan.

Miehen kanssa eilen pohdittiin syntyjä ja syviä ja mietittiin, miten maailma on muuttunut meiden elinaikanamme. Nyt ihan pienetkin lapset osaa käyttää tietokoneita, osaavat suvereenisti kännykän, digiboksin jne. käytön. Kun me oltiin pieniä, ei osattu ees haaveilla moisista kulutustarvikkeista. Itsekin mietin, että olen oman henkilökohtaisen kännykän hankkinut vasta 90-luvulla, ja voi taivas, että olikin alkuun painava Nokian loota..! Tän päivän tuutista tuleva tieto on ihan käsittätämätöntä määrältään..missä kulkee raja?! Muistatteko vielä menneitä aikoja...kun ei ollut "sosiaalista" tarvetta olla tavoitettavissa kännykällä 24/7 ?? Tai miten tuli viesteiltyä kaukaisten kavereiden kanssa kirjeitse, kun ei ollut sähköposteja...?? Oon muutamien kavereiden kanssa ylläpitänyt muuten tuota kirjeiden kirjoittelua...on ihan mielettömän ihana fiilis saada oikea kirje postilaatikkoon ja sitten lukea se ajan kanssa kahvikupposen äärellä...ja sitten säilyttää se laatikossa, ja taas voi jonkun ajan kuluessa palata sen ääreen uudestaan!? Mites te muut, ootteko ollenkaan ylläpitäneet mitään meiden eh, "vanhan maailman" tavoista????

Mitä tulee varsinaiseen palstan aiheeseen lopulta palaten...oon kirjoittelemaan asian vierestä ..niin nyt kp 13, ja olin yöllä tuntevinani ovismaiset vihlaisut pari kertaa. Ja kuinka ollakaan, tänään on mies ensin pitkään töissä ja sen jälkeen pikkujouluissa...no..aina ei voi voittaa..!

Nyt viikonloppujen viikonloppua kaikille, ja hyvää kolmatta adventtia huomiselle!!

 

[Frizzante*]

Voi apua - päivät kuluvat kuin nopeutetussa filmissä! Oletteko tulleet miettineeksi, että jouluun on enää 9 yötä? Oon itse joulut ja uudet vuodet töissä, jos ei tule jotain viime hetken muutoksia..onneksi kuitenkin vain päiväsaikaan! Jotenkin odotan joulunajan iltoja, tunnelmaa on niissä täällä kaukanakin, lumen puuttumisesta huolimatta. Ollaan miehen kanssa kaksistaan, sukulaisia ei ole lähimailla kummaltakaan puolelta.

Inkku, hyvä että sulla nyt täsmälääkkeet - toivottavasti kaikki krempat nyt loppuvat kuin seinään! Aikamoisen hyppäys tuli sulla tällä kertaa kiertoon, olisiko jännitys aiheuttanut menkkojen alun aikaistumisen, toivotaan et ens kuussa palataan normia kohden! Nauratti Inkku tuo kun kerroit perheesi laulusessioista..pääasia, että laulatte, oli sävellykset ja toteutus sitten mitä hyvänsä! Mun mielestä yleisesti ottaen lapset, jotka tulee kodeista missä heille on laulettu, luettu ja harjoitettu yhdessäolemista (muutoinkin kuin yhdessä muumivideoita katsomalla) ovat selvästi sosiaalisempia ja sopeutuvat paremmin tähän älämölösekasotkutietotulva-yhteiskuntaan.

Miehen kanssa eilen pohdittiin syntyjä ja syviä ja mietittiin, miten maailma on muuttunut meiden elinaikanamme. Nyt ihan pienetkin lapset osaa käyttää tietokoneita, osaavat suvereenisti kännykän, digiboksin jne. käytön. Kun me oltiin pieniä, ei osattu ees haaveilla moisista kulutustarvikkeista. Itsekin mietin, että olen oman henkilökohtaisen kännykän hankkinut vasta 90-luvulla, ja voi taivas, että olikin alkuun painava Nokian loota..! Tän päivän tuutista tuleva tieto on ihan käsittätämätöntä määrältään..missä kulkee raja?! Muistatteko vielä menneitä aikoja...kun ei ollut "sosiaalista" tarvetta olla tavoitettavissa kännykällä 24/7 ?? Tai miten tuli viesteiltyä kaukaisten kavereiden kanssa kirjeitse, kun ei ollut sähköposteja...?? Oon muutamien kavereiden kanssa ylläpitänyt muuten tuota kirjeiden kirjoittelua...on ihan mielettömän ihana fiilis saada oikea kirje postilaatikkoon ja sitten lukea se ajan kanssa kahvikupposen äärellä...ja sitten säilyttää se laatikossa, ja taas voi jonkun ajan kuluessa palata sen ääreen uudestaan!? Mites te muut, ootteko ollenkaan ylläpitäneet mitään meiden eh, "vanhan maailman" tavoista????

Mitä tulee varsinaiseen palstan aiheeseen lopulta palaten...oon kirjoittelemaan asian vierestä ..niin nyt kp 13, ja olin yöllä tuntevinani ovismaiset vihlaisut pari kertaa. Ja kuinka ollakaan, tänään on mies ensin pitkään töissä ja sen jälkeen pikkujouluissa...no..aina ei voi voittaa..!

Nyt viikonloppujen viikonloppua kaikille, ja hyvää kolmatta adventtia huomiselle!!

 

[Frizzante*]

just! ihan kahdesti piti lähettää - anteeksi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[Kiiruska*]

Hyvä että inkulla asiat on paranemaan päin, toivottavasti lääkkeet auttavat.

Sosiaalisuudesta ja lapselle lukemisesta ja laulamisesta voi sitten varmaan poikkeus vahvistaa säännön, minun poikani on kaikkea muuta kuin sosiaalinen, ja hänelle kuitenkin pieneneä luettiin tosi paljon, ja edelleen tuo kuuntelee mielellän nukkumaan mennessä kasetteja, tosin ei ihan satuja vaan Enid Blytonin seikkailu sarjan kirjoja, vielä sellaisia meidän paikalliseta kirjastosta löytyy, vaikka taitavat kasetitkin olla jo katoavaa kansanperinettä Ja minäkin laulelin hänelle paljon, kun hän oli pieni, vaikka minuakaan ei tosiaankaan ole sävelkorvalla tai musikaalisuudella siunattu, suosikki oli "pupulaulu", johon itse keksin sanoituksia, aina sen mukaan mitä pojalle itselle oli päivänaikoina tapahtunut, tai välillä omasta päästä, sitten joskus poika pyysi, että laula taas se pupulaulu, jossa pupulle tapahtuu jotain... ja kun itse niitä aina keksin sitä mukaa kun laulelin, oli joskus tosi hankalaa muistella, että mitenköhän se silloin menikaan? Ja poika tietenkin tarkkana muisti ja korjaili, että ei se viimeksi noin mennyt.... Että sellaista historiaa vähän lauantain ratoksi.

Joulu se tulla jollottaa, minulla on tosi kiireinen viikko tiedossa työympyröissä, mutta keskiviikkona meinaan vähän hellittää ja mennä Rajaton yhtyeen joulukonsettiin, muutoin meillä joulun vietto alkaa rauhallisissa merkeissä viikonloppuna, ensiksi koti tavalliseen putsinkiin, en meinaa tosiaan mitään suursiivousta jouluntakia tehdä, ja muutenkin otamme lokoisasti vain oman perheen kesken pyhien vieton, minulla on onnekseni vapaata perjantaista tapaninpäivään saakka.
Mukavaa lauantai iltaa kaikille!

 

[BuuBuu]

Dodii, nyt on rekisteröityminen vihdoin saatu hoidettua. Kun ei viime viikolla tullut mitään mailia aiheesta edes roskapostiin, niin otin yhteyttä ylläpitoon, joka hoiti asian jotenkin manuaalisesti. Hyvä niin ja nyt siis ilmeisesti ok.

Kävi vähän samalla tavalla kuin Liljaxx:lle. Noin viisikymppinen miespuolinen kollega kertoili juttuja pienistä lapsistaan mulle ja toiselle lapsettomalle kollegalle, jolla ikää on himpun vajaa 50v (sinkku ja siis nainen). Alkoi sitten kyselemään, että josko meillä kummallakaan on perheenperustamisajatuksia. Öööö... Onneksi kollega vaihtoi tyylikkäästi aihetta sivumpaan.

Taisi tämä kokematon mennä sittenkin vipuun niiden viimeviikkoisten ovistikutusten kanssa, sillä eihän edes optimisti usko oviksen kestävän viittä vuorokautta, heheh. Viiva tuli siis joka kerta, muttei nimenomaan -vahvempi- kuin kontrolliviiva, kuten ohjeissa sanotaan. Ovulaatiokipuja en ole yhtä oikeanpuoleista nipistystä (kp10) lukuun ottamatta huomannut, vaikka nyt jo kp17. Noh, tämä oli kyllä odotettavissa 22 vuoden pillereiden käytön jälkeen. Aamulämmöt mittaan, jotta tietäisin edes jälkeenpäin onko ovista ylipäätään tapahtunut. Vähän emmin lähteä miehelle kertomaan yksityiskohtaisemmin mitä kaikkea näistä asioista tiedän, sillä olisihan hyvä voida pitää tämä yritys -edes toisen puolelta- spontaanina. Pakkopullaa kun saattaa hyvinkin olla odotettavissa myöhemmin.

Yllätyksekseni mies kertoi hänellä olevan vauvakuumeen! On jo pariin kertaan sanonut, että ehkäpä siellä onkin jo pullat uunissa . Exänsä raskautui kuulemma aikoinaan heti ensimmäisestä kierrosta, mutta hän olikin silloin vasta reilu parikymppinen, joten aika lailla eri asia.

 

[Inkku-64]

Olethan BuuBuu lukenut tuolla etusivulla ensimmäisenä tai toisena olevan tarinan naisen kierrosta Lauran kokoamana? Siinä on hyvää juttua oviksesta, limoista yms. mukavasta, joiden olemassaoloa ei ennen vauvayritystä ole edes tajunnut.

Oviksen bongaaminen on joskus tosi vaikeaa ja juuri sen "tasavahvan tai vahvemman" viivan. Ja se viivahan voi olla vahva vain muutaman tunnin. Joten tikuttaa pitäisi ihan hirveästi, jos nappihetken haluaisi pongata.

Frizzante muisteli 90-luvun alun "kännyköitä" eli niitä tiiliskiviä. Olenpa joskus sellaisen kanssa ollut jopa uimarannalla. Koko kapistus oli siihen aikaan todellinen ihme, joten herätin kerrankin biitsillä huomiota

Kirjeen minä tai oikeastaan Toivo sai viimevuonna heti syntymänsä jälkeen. Aivan ihana kirje lapsuudenystävältäni, joka kertoilee vauvalle hänen ja minun yhteisestä taipaleesta. Siinä tosiaan kyynel kihoaa silmään, kun sen lukee. Nyt se on Toivon kallempien aarteiden joukossa odottamassa aikaa, jolloin hän voi sen lukea itse. Edellinen kirje oli toiselta ystävältäni, joka oli kutonut minulle kaulaliinan. Hän ei todellakaan ole mikään käsityöihminen, joten sitä taidonnäytettä pitää aidosti ihailla. Ihanaa, kun on hyviä ystäviä. Pitääkin muistaa kirjoittaa kirjeitä...