Y
I
Inkku-64
Vieras
Jaahas kohta pääsemme jännäämään Frizzanten kierron päättymistä tai jatkumista. Toivotaan, että menee seuraaviin menkkoihin ainakin vuoden verran. Pelkoja varmasti tulee vielä moneen kertaan mieleen, mutta vähitellen ne laimenevat. En tiedä kuinka peloissani keskenmenosta nyt olisin, yhden onnistuneen raskauden jälkeen.
Meidän pitäisi oikeasti ryhdistäytyä ja aktivoitua vauvanyritykseen, jos sellainen vielä halutaan. Ei oo aikaa, eikä muitakaan mahdollisuuksia leikkiä tällä jutulla. Kieltämättä vähän silti kauhistutti, kun odottelin tästä kierrosta lyhyempää, eikä menkkoja kuulunut. Vikana aamuna selkä oli tosi kipeä ja kun mietin, että mites tällä selällä hoidetaan kahta lasta, niin kylmäsi tosissaan. Mutta uskon, että selkä saadaan kuntoo, joten ei kun vauvaa yrittämään.
Meidän pitäisi oikeasti ryhdistäytyä ja aktivoitua vauvanyritykseen, jos sellainen vielä halutaan. Ei oo aikaa, eikä muitakaan mahdollisuuksia leikkiä tällä jutulla. Kieltämättä vähän silti kauhistutti, kun odottelin tästä kierrosta lyhyempää, eikä menkkoja kuulunut. Vikana aamuna selkä oli tosi kipeä ja kun mietin, että mites tällä selällä hoidetaan kahta lasta, niin kylmäsi tosissaan. Mutta uskon, että selkä saadaan kuntoo, joten ei kun vauvaa yrittämään.
F
Frizzante
Vieras
Inkku, ootko kuullut sellaisesta kun hermoratahieronta? Siis mietin tuota selkäongelmaasi, ja jos siinä ei alunperinkään ollut mitään rakenteellista haittaa, niin sitten voisit kokeilla? mulla on henkilökohtaisesti kokemusta vuosien takaa, vielä Suomessa asuessani kokeilin, ja kävin sitten parin vuoden ajan säännöllisesti hierottavana, ja kyllä olin kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa! Tuolla hermoratahieronta-sanalla jos googlettaa, saa luettavakseen niin negaa kuin myös hyvääkin, itse olin tyytyväinen! (Vaan luulen, ettei raskaana ollessa kyllä sitten saa käydä tuossa hieronnassa.)
Muutoin kommenttina Inkku tilanteeseesi, tuo biologisen kellon tikittäminen on inhan ahdistavaa, koko ajan tiedostaa sen. Tiedän tunteen, ei tässä montaa vuotta perässäsi tulla. Sitä ei voi vaan enää ajatella niin kuin nuoremmat tyyliin: "lapset teen sitten kun olen jotain 3-kymppinen jne..." . Ja eh, kun niitä lapsia ei niin vaan tehdä.
Itse mietin, että on se todellinen ihme, jos uudestaan pian raskautuisin..kun tosiaan ekalla kerrallakin yritystä oli melkeenpä vuosi. Joka tapauksessa tunnen palautuneeni keskenmenosta fyysisesti ihan ok. Siis jos ei oteta lukuun sitä, että hormonit heittelee tyyliin finni siellä, toinen täällä..samoin mielialat heittelee pahimmin kuin koskaan pms-oireista kärsiessä. Nyt tän toisen km:n jälkeisen kierron aikana mulla on ollut koko ajan vatsa ihan turvoksissa, eikä johdu ruokavaliostani. On vähän outo olo tuosta. Mutta nyt riittää omanapaiset pohdinnat, ilmotelkaahan te muutkin siellä kuulumisistanne. Aurinkoa tähänkin päivään!
Muutoin kommenttina Inkku tilanteeseesi, tuo biologisen kellon tikittäminen on inhan ahdistavaa, koko ajan tiedostaa sen. Tiedän tunteen, ei tässä montaa vuotta perässäsi tulla. Sitä ei voi vaan enää ajatella niin kuin nuoremmat tyyliin: "lapset teen sitten kun olen jotain 3-kymppinen jne..." . Ja eh, kun niitä lapsia ei niin vaan tehdä.
Itse mietin, että on se todellinen ihme, jos uudestaan pian raskautuisin..kun tosiaan ekalla kerrallakin yritystä oli melkeenpä vuosi. Joka tapauksessa tunnen palautuneeni keskenmenosta fyysisesti ihan ok. Siis jos ei oteta lukuun sitä, että hormonit heittelee tyyliin finni siellä, toinen täällä..samoin mielialat heittelee pahimmin kuin koskaan pms-oireista kärsiessä. Nyt tän toisen km:n jälkeisen kierron aikana mulla on ollut koko ajan vatsa ihan turvoksissa, eikä johdu ruokavaliostani. On vähän outo olo tuosta. Mutta nyt riittää omanapaiset pohdinnat, ilmotelkaahan te muutkin siellä kuulumisistanne. Aurinkoa tähänkin päivään!
I
Inkku-64
Vieras
Tuunpa tännekin tuulettelmaan, sillä tänään niksauttaja sai kaksi alaselän nikamaa "paikoilleen". Ainakin toistaiseksi, sanoi läksiäisiksi, että katsotaan kauanko pysyvät. Mutta nyt siis ekan kerran yli vuoteen, vaivaan löytyi apua. YES!!! Ryhtiviat, nikamavälin madaltuma ja kehityshäiriöinen nikama siellä ovat ja pysyvät, mutta tähän akuuttin vaivaan tuntui nyt auttavan. Toki oon menossa uudestaan sinne, sillä lihakset vetää vinoon edelleen.
Raskautumisen nopeus tai hitaus on yksi kummallisimpia asioita, joihin olen törmännyt. Sattumastakin on niin paljon kiinni. Itse olen raskautunut kaksi kertaa aika helposti. Niin helposti, että gynekin sitä ihmetteli. Nyt taitaa tehdä ikä jo tepposet. Ilman yrittämistä ei kuitenkaan tule mitään.
Raskautumisen nopeus tai hitaus on yksi kummallisimpia asioita, joihin olen törmännyt. Sattumastakin on niin paljon kiinni. Itse olen raskautunut kaksi kertaa aika helposti. Niin helposti, että gynekin sitä ihmetteli. Nyt taitaa tehdä ikä jo tepposet. Ilman yrittämistä ei kuitenkaan tule mitään.
L
Liljaxx
Vieras
Huomenta!
Yritän omalta osaltani nyt käydä vähän kirjoittelemassa, kun uudelleen ilmoittauduin mukaan
Lääkäriaika on joulukuun puolessavälissä. Sain eilen lähetteen omalääkäriltä sairaalaan, joka tässä kaupungissa on erikoistunut lapsettomuuteen. Ekalle käynnille pitää mies ottaa mukaan. Onko normaali käytäntö muualla? Miehellä ei ole luonnollisestikaan mitään asiaa vastaan, päinvastoin.
Vähän tuntuu hassulta; olen vuosikausia jahkaillut tämän asian kanssa, ja nyt 43-vuotiaana sitten otan ensimmäisen askelen "hoitosuuntaan". Tai vastahan tässä aletaan selvittelemään asiaa, ei vielä voi hoidoista mitään puhua. Askel kerrallaan.
Onnistuin myös eilen löytämään sattumalta apteekin, missä myytiin ovistikkuja ilman, että niitä olisi pitänyt tilata erikseen. Aamulla näytti viivat siltä, että ovis lähenee; tosin sen kyllä tunnenkin ovulaatiokipuina. Mielestäni ovistikut on aika kalliita; tuollainen apteekin oma testi maksoi 30 .
Hyvä, että fiilikset on muillakin positiivisia (olisipa r-testitkin
Inkulla selkävaivat vähenee ja Frizzante katsoo hyvin mielin tulevaisuuteen.
Hyvää viikonloppua kaikille!
t. Lilja
Yritän omalta osaltani nyt käydä vähän kirjoittelemassa, kun uudelleen ilmoittauduin mukaan
Lääkäriaika on joulukuun puolessavälissä. Sain eilen lähetteen omalääkäriltä sairaalaan, joka tässä kaupungissa on erikoistunut lapsettomuuteen. Ekalle käynnille pitää mies ottaa mukaan. Onko normaali käytäntö muualla? Miehellä ei ole luonnollisestikaan mitään asiaa vastaan, päinvastoin.
Vähän tuntuu hassulta; olen vuosikausia jahkaillut tämän asian kanssa, ja nyt 43-vuotiaana sitten otan ensimmäisen askelen "hoitosuuntaan". Tai vastahan tässä aletaan selvittelemään asiaa, ei vielä voi hoidoista mitään puhua. Askel kerrallaan.
Onnistuin myös eilen löytämään sattumalta apteekin, missä myytiin ovistikkuja ilman, että niitä olisi pitänyt tilata erikseen. Aamulla näytti viivat siltä, että ovis lähenee; tosin sen kyllä tunnenkin ovulaatiokipuina. Mielestäni ovistikut on aika kalliita; tuollainen apteekin oma testi maksoi 30 .
Hyvä, että fiilikset on muillakin positiivisia (olisipa r-testitkin
Inkulla selkävaivat vähenee ja Frizzante katsoo hyvin mielin tulevaisuuteen. Hyvää viikonloppua kaikille!
t. Lilja
F
fatima*
Vieras
Tervehdys taustailijalta kaikille tutuille ja uusille tuttavuuksille!! Olen ihan aktiivisesti käynyt lukemassa kuulumisia, mutta kirjoittamiseen ei ole jäänyt aikaa, siitä pitää neiti 10 kk huolen!
Ensinnäkin ihania uutisia annalla ja senoralla!!! Näin keskenmenon kokeneena, tunnen jotenkin erityistä onnea, kun kohtalotoverit raskautuu! Tiedoksi uusille tuttavuuksillekin, että meidän neiti on kolmen keskenmenon jälkeen IVF:n avulla aikaan saatu täydellinen pikkuihminen!!
Mulla taitaa olla vähän samoja tuntoja kuin inkulla, olisi ihana saada lapselle sisarus, mutta enää ei ole sellaista pakonomaista tarvetta raskautua, joten vaikka ovulaation ajankohdan tiedänkin, en saa sydänkohtausta, niinkuin ennen, jos juuri silloin ei samaan punkkaan miehen kanssa päästäkään. Toisaalta olen kauhuissanikin ajatuksesta, että tähän hässäkkään, kun neiti ei ihan aina nuku öitään, tulisi uusi valvottaja... Ja kun vasta viimeiset kuukaudet on olleet vähän vähemmän sidottuja ja on ollut mahdollisuus tehdä ilman lastakin jotain pientä... Mutta kuitenkin toisen lapsen haluan ja voi kun voisikin sanoa, että tässä viiden vuoden sisään sitten.... (ikää siis 40 ja +)
No, tällä hetkellä siis ihan tjot ja ehkä vuoden vaihteen jälkeen alan panostaa asiaan hieman enemmän!
Mutta meillä on siis ensimmäinen joulu!! Ja en olisi ikinä uskonut,että entisen elämän eivoisivähemmänkiinnostaajoulukataloogit leluineen on nyt meidän perheen parasta lukemistoa! En jaksaisi odottaa että saan tytölle näyttää kaikki kauniit joulujutut ja ostaa kivoja leluja....jaaha ja tähän päättyykin vapaahetki, neiti haluaa pullon ja nukkumaan päikkäreitä. Joulun alkuja kaikille!
Ensinnäkin ihania uutisia annalla ja senoralla!!! Näin keskenmenon kokeneena, tunnen jotenkin erityistä onnea, kun kohtalotoverit raskautuu! Tiedoksi uusille tuttavuuksillekin, että meidän neiti on kolmen keskenmenon jälkeen IVF:n avulla aikaan saatu täydellinen pikkuihminen!!
Mulla taitaa olla vähän samoja tuntoja kuin inkulla, olisi ihana saada lapselle sisarus, mutta enää ei ole sellaista pakonomaista tarvetta raskautua, joten vaikka ovulaation ajankohdan tiedänkin, en saa sydänkohtausta, niinkuin ennen, jos juuri silloin ei samaan punkkaan miehen kanssa päästäkään. Toisaalta olen kauhuissanikin ajatuksesta, että tähän hässäkkään, kun neiti ei ihan aina nuku öitään, tulisi uusi valvottaja... Ja kun vasta viimeiset kuukaudet on olleet vähän vähemmän sidottuja ja on ollut mahdollisuus tehdä ilman lastakin jotain pientä... Mutta kuitenkin toisen lapsen haluan ja voi kun voisikin sanoa, että tässä viiden vuoden sisään sitten.... (ikää siis 40 ja +)
No, tällä hetkellä siis ihan tjot ja ehkä vuoden vaihteen jälkeen alan panostaa asiaan hieman enemmän!
Mutta meillä on siis ensimmäinen joulu!! Ja en olisi ikinä uskonut,että entisen elämän eivoisivähemmänkiinnostaajoulukataloogit leluineen on nyt meidän perheen parasta lukemistoa! En jaksaisi odottaa että saan tytölle näyttää kaikki kauniit joulujutut ja ostaa kivoja leluja....jaaha ja tähän päättyykin vapaahetki, neiti haluaa pullon ja nukkumaan päikkäreitä. Joulun alkuja kaikille!
L
Liljaxx
Vieras
Kiva kuulla kuulumisia, Fatima! Hienoa, että elämä vauvan kanssa sujuu Varmasti, Inkku ja Fatima, jaksaisitte sen toisenkin vauvan. On ehkä joskus tullut mainittua, että mun äiti teki kaksi lasta 40- ja 41-vuotiaana. Mulla ja veljelläni on vuoden ikäero, ja lapsena oli kivaa, kun oli niin samanikäinen leikkikaveri. Mutsi ei ole koskaan valittanut, että olisi ollut rankkaa tms.
Varmasti, Inkku ja Fatima, jaksaisitte sen toisenkin vauvan. On ehkä joskus tullut mainittua, että mun äiti teki kaksi lasta 40- ja 41-vuotiaana. Mulla ja veljelläni on vuoden ikäero, ja lapsena oli kivaa, kun oli niin samanikäinen leikkikaveri. Mutsi ei ole koskaan valittanut, että olisi ollut rankkaa tms.
I
Inkku-64
Vieras
Fatimaa täällä jo kaipailinkin Kirjoiteltiin niin tiiviisti ensimmäisiä vauvoja haaveiltaessa. Ootko tällä kertaa valmis lähtemään hoitoihin asti, jos on tarvis? (En enää muista oliko teillä "syy" tiedossa vai ei)
Kiva kuulla Liljan kokemus iäkkään äidin lapsena olosta. Joskus sitä aina törmää palstoilla kommentteihin, joissa kirjoittaja kertoo hävenneensä vanhaa äitiään. Mutta niinhän se on, että kyllä sitä vanhemmistaan aina jotakin hävettävää löytää, jos on tarve sellaiseen.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Kirjoiteltiin niin tiiviisti ensimmäisiä vauvoja haaveiltaessa. Ootko tällä kertaa valmis lähtemään hoitoihin asti, jos on tarvis? (En enää muista oliko teillä "syy" tiedossa vai ei)Kiva kuulla Liljan kokemus iäkkään äidin lapsena olosta. Joskus sitä aina törmää palstoilla kommentteihin, joissa kirjoittaja kertoo hävenneensä vanhaa äitiään. Mutta niinhän se on, että kyllä sitä vanhemmistaan aina jotakin hävettävää löytää, jos on tarve sellaiseen.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
F
Frizzante - ei jaksa kirjautua
Vieras
Heiiii! Täällä ollaan, viime viikko oli aikamoista liikkeellä oloa, joten linjaillaan nyt vasta! Terveisiä ihan kaikille, ja aurinkoa alkavaan viikkoon ja ennenkaikkea jokaisen mieleen.
Inkku, aivan ihana juttu, että selkäsi on taas parempi! Selkäkivut on ihan mielettömän raadollisia. Nyt pidetään peukut pystyssä, että kivut pysyvät kanssa poissa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin - vaikkapas miettien vielä pienokaista?!
Lilja, kiva että aktivoiduit kirjoittelemaan, ja onnittelut tuosta että otitte ryhtiliikkeen ja käytte tutkimuksissa lapsiasian suhteen. Oot laillani ulkosuomalainen - niin ainaskin olin siis ymmärtävinäni..millaisena olet kokenut asioimisen muulla kuin äidinkielellä näissä gynis-lapsiasioissa?? Mulle kesti pitkään tottua esim. gynellä käydessä tän maan tapoihin - ensinnäkin gynellä hyvin harva nainen käy yksin, vastaanotolla on mukana niin mies kuin usein koko perhekin! Samoin oli vähän vaikea tottua siihen, että täällä jossakin (en tahdo maata mainita tuttujen tunnistamisen pelosta..) gynellä täytyy pukea sairaalakaapu päälle, ja sitten gynen tehdessä sisätutkimusta tai ultraa, on mukana aina hääräämässä sairaanhoitajakin - ekat kokemukset oli aika epämiellyttäviä. Nyttemmin tähän avoimeen ilmapiiriin alkaa jo olla tottunut. Alussa vaan huvitti, kun odotushuoneessa mua silmäiltiin tosi säälivästi, kun olin yksin liikkellä - kaitpa ajattelivat, että joku jumalanhylkäämä skandinaavi on joutunut pulaan, kun on ilman miestään gynelle menossa, heh! Nyttemmin on kyllä sitten mies matkassa - ja heti kun näin tein, alkoi myös vakiogynekologi kohdella mua kunnioittavammin ja rouvaksi nimitellen..aiemmin olin vain neiti, vaikka sormukset näki kyllä. Tää on niin tätä..
Fatimalle kanssa hei, hauska tutustua, me ei ennestään "tunnetakaan"...ilmeisesti en ole taustaillut riittävän pitkään/lukenut ketjuja kauemmas. Paljon onnea 10 kuukauden ikäisestä ihanuudesta! Olet varmasti kaiken kokemasi jälkeen onnesi ansainnut, nyt nautit siitä hyvällä omallatunnolla. Voin kuvitella, miten ihanan spesiaalilta jouluaikakin nyt tuntuu moisen pikkuveitikan kanssa, varmasti fantastista.
Omanapaisiin kuulumisiin ei mitään uutta tämän auringon alla. Nyt kp 27/29-31, eiköhän se täti sieltä tulossa ole, koska tämä kierto ollaan oltu säästöliekillä lääkärin kehotuksesta. Nyt vaan jännä nähdä pysyykö kierto normina, vai saiko kaavinta kierron pituuden sekaisin..eka täti kyläili ihan ajallaan, katsotaan kuin käy tämän toisen kanssa. Missään nimessä en ota nyt stressiä tästä tulevasta uudesta yrityksestä. On paljon työprojekteja, jotka omalta osaltaan pitää mietteet muissa jutuissa, hyvä juttu, ei jää liikaa aikaa pohdintoihin. Jos uudestaan raskautuisin, niin ei kyllä kerrotaisi kenellekään odotuksesta ennen kuin ainakin kolmen kk:n pyykki ohitettu (paitsi teille tulisin kertomaan..). Sellainen pelätys oli tuo keskenmeno, että toista kertaa raskautuessa olis aikamoisen inhorealisti eikä arvais iloita ihan kunnolla, ennen kuin vauva lopulta olisi syntynyt?!
Millaisissa mietteissä siellä te muut olette näin viikon alussa? Maanantai on aina toivoa täynnä...
Inkku, aivan ihana juttu, että selkäsi on taas parempi! Selkäkivut on ihan mielettömän raadollisia. Nyt pidetään peukut pystyssä, että kivut pysyvät kanssa poissa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin - vaikkapas miettien vielä pienokaista?!
Lilja, kiva että aktivoiduit kirjoittelemaan, ja onnittelut tuosta että otitte ryhtiliikkeen ja käytte tutkimuksissa lapsiasian suhteen. Oot laillani ulkosuomalainen - niin ainaskin olin siis ymmärtävinäni..millaisena olet kokenut asioimisen muulla kuin äidinkielellä näissä gynis-lapsiasioissa?? Mulle kesti pitkään tottua esim. gynellä käydessä tän maan tapoihin - ensinnäkin gynellä hyvin harva nainen käy yksin, vastaanotolla on mukana niin mies kuin usein koko perhekin! Samoin oli vähän vaikea tottua siihen, että täällä jossakin (en tahdo maata mainita tuttujen tunnistamisen pelosta..) gynellä täytyy pukea sairaalakaapu päälle, ja sitten gynen tehdessä sisätutkimusta tai ultraa, on mukana aina hääräämässä sairaanhoitajakin - ekat kokemukset oli aika epämiellyttäviä. Nyttemmin tähän avoimeen ilmapiiriin alkaa jo olla tottunut. Alussa vaan huvitti, kun odotushuoneessa mua silmäiltiin tosi säälivästi, kun olin yksin liikkellä - kaitpa ajattelivat, että joku jumalanhylkäämä skandinaavi on joutunut pulaan, kun on ilman miestään gynelle menossa, heh! Nyttemmin on kyllä sitten mies matkassa - ja heti kun näin tein, alkoi myös vakiogynekologi kohdella mua kunnioittavammin ja rouvaksi nimitellen..aiemmin olin vain neiti, vaikka sormukset näki kyllä. Tää on niin tätä..
Fatimalle kanssa hei, hauska tutustua, me ei ennestään "tunnetakaan"...ilmeisesti en ole taustaillut riittävän pitkään/lukenut ketjuja kauemmas. Paljon onnea 10 kuukauden ikäisestä ihanuudesta! Olet varmasti kaiken kokemasi jälkeen onnesi ansainnut, nyt nautit siitä hyvällä omallatunnolla. Voin kuvitella, miten ihanan spesiaalilta jouluaikakin nyt tuntuu moisen pikkuveitikan kanssa, varmasti fantastista.
Omanapaisiin kuulumisiin ei mitään uutta tämän auringon alla. Nyt kp 27/29-31, eiköhän se täti sieltä tulossa ole, koska tämä kierto ollaan oltu säästöliekillä lääkärin kehotuksesta. Nyt vaan jännä nähdä pysyykö kierto normina, vai saiko kaavinta kierron pituuden sekaisin..eka täti kyläili ihan ajallaan, katsotaan kuin käy tämän toisen kanssa. Missään nimessä en ota nyt stressiä tästä tulevasta uudesta yrityksestä. On paljon työprojekteja, jotka omalta osaltaan pitää mietteet muissa jutuissa, hyvä juttu, ei jää liikaa aikaa pohdintoihin. Jos uudestaan raskautuisin, niin ei kyllä kerrotaisi kenellekään odotuksesta ennen kuin ainakin kolmen kk:n pyykki ohitettu (paitsi teille tulisin kertomaan..). Sellainen pelätys oli tuo keskenmeno, että toista kertaa raskautuessa olis aikamoisen inhorealisti eikä arvais iloita ihan kunnolla, ennen kuin vauva lopulta olisi syntynyt?!
Millaisissa mietteissä siellä te muut olette näin viikon alussa? Maanantai on aina toivoa täynnä...
I
Inkku-64
Vieras
Frizzanten kuvailtua "gynekäyttäytymistä" asuinmaassaan, mun on nopeasti kerrottava oma kokemukseni Atlanttin takaa. Minulle tuli rypäleraskauden ja kaavinnan jälkeen valtavat vatsakivut ollessani työmatkalla. Jouduin sairaalaan, jossa sitten tehtiin ultraäänitutkimus (oli muuten ainoa gynekologinen tutkimus, mikä tehtiin). Hassuinta asiassa oli, että minun piti itse viedä "ultrasauva" sisääni. Jouduin kysymään kolmeen kertaan, että mitä lääkäri pyytää, vaikka sanat ymmärsinkin. Saatuani vekottimen sisääni päälläni oli koko ajan kaapu, jottei lääkäri tai hoitaja mikä lie, ei näkisi mitään. No eivät ne siellä mitään löytäneetkään ja "karkasin" sairaalasta ja lensin kotiin. Minulla oli kohtutulehdus, koska ekat menkat eivät päässeet kaavinnassa jääneiden repalaiden jälkeen valumaan pois. Mutta oli se tosi erilaista hoitoa kuin meillä täällä.
F
Frizzante, ei edelleenkään jaksa kirjautua
Vieras
Inkku, voi mitä horroria!! Siis jos ihan Jenkkilää tarkoitat, niin onpas jännä, miten huolimattomia ja suurpiirteisiä ovat siellä - ja kuitenkin kyseessä maa, missä todella uskomattomista asioista haastetaan ihmisiä oikeuteen mitättömistäkin syistä! Juu, varmaan just tuosta lakijutun pelosta jouduit ite ultrasauvan itseesi tunkemaan - muutenhan olisit saattanut haastaa ko. ultraajan oikeuteen seksuaalisesta ahdistelusta tai satuttamisesta ultran laittaessa, heh..! Asuin aikanaan pari vuotta tuossa maassa, ja monenmoista juttua tuli tuona aikana sikäläisistä lääkäreistä kuultua. On joo aikamoista hoito-ja diagnosointikulttuuri monessa paikassa. Toistan jo aiemmin esittämäni kommenttini siitä, että oikeasti Suomen sairaanhoidon taso on ihan eri tasolla kuin monessa muussa maassa!
Ja hoitoonpääsyn jonot on kanssa kurjia..esim. täällä mun asuinmaassa yksi nainen meni kunnalliselle gynelle helmikuussa epäiltyään jotain outoa olevan meneillään. Itse vastaanotolla häntä ei tutkittu kuinkaan, vaan sai lähetteen papakokeeseen. Tai oikeammin, hälle kerrottiin, että tulee saamaan "jonkun ajan kuluttua" kutsun papakokeeseen, joka tehtäisiin taas ihan eri paikassa kuin missä itse gynen vastaanotto oli. Noh, tuo kutsu saapui sitten aikanaan, koe otettiin lokakuussa...ja nyt tuo nainen sitten oottelee papan tuloksia - varmaan ens vuoden puolelle. Ajatelkaa, jos hällä on vaikka joku syöpäjuttu tms. Odottavan aika on pitkä (helmikuusta lokakuulle ensin ja kauanko vielä?)..ja tuolla naisella ei ole varaa mennä yksityiselle, jolloin näyte otettaisiin jo gynekäynnillä ja vastaus tulis kuukauden sisään.
Ja hoitoonpääsyn jonot on kanssa kurjia..esim. täällä mun asuinmaassa yksi nainen meni kunnalliselle gynelle helmikuussa epäiltyään jotain outoa olevan meneillään. Itse vastaanotolla häntä ei tutkittu kuinkaan, vaan sai lähetteen papakokeeseen. Tai oikeammin, hälle kerrottiin, että tulee saamaan "jonkun ajan kuluttua" kutsun papakokeeseen, joka tehtäisiin taas ihan eri paikassa kuin missä itse gynen vastaanotto oli. Noh, tuo kutsu saapui sitten aikanaan, koe otettiin lokakuussa...ja nyt tuo nainen sitten oottelee papan tuloksia - varmaan ens vuoden puolelle. Ajatelkaa, jos hällä on vaikka joku syöpäjuttu tms. Odottavan aika on pitkä (helmikuusta lokakuulle ensin ja kauanko vielä?)..ja tuolla naisella ei ole varaa mennä yksityiselle, jolloin näyte otettaisiin jo gynekäynnillä ja vastaus tulis kuukauden sisään.
I
Inkku-64
Vieras
Kyseessä oli Kanada, mutta varmasti samat vakuutuskorvauspelot lienevät kyseessä. Minulla oli lento samana iltana kotiin ja lääkäri sanoi, että mene nyt tuonne odotustilaan odottelemaan, niin tutkitaan sitten seuraavaksi varjoainekuvaus. Ultrassa löysivät "jotakin", mutta eivät osanneet sanoa mitä. Sanoi kyllä, että varmaankin kotiin voi lentää kipulääkkeiden kanssa. Pointti oli siinä, että lääkäri ei kirjoittanut minua ulos sairaalasta, vaan minä vain kävelin pois. Eli en olisi voinut haastaa sairaalaa hoitovirheestä, jos matkalla olisi sattunut jotakin.
Ei se diagnoosin tekeminen ollut helppoa Naistenklinikallakaan, kun tutkiva sisätautilääkäri totesi, että minulla on jokin kasvain vatsassa. Onneksi apuun saatiin erittäin kokenut gyne, joka totesi kyseisen kasvaimen olevan kohtu. Oli se aika episodi silloin, mutta paljon hyvää on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Se paras höpöttää nyt tuolla keittiössä isänsä kanssa siansaksaa.
Ei se diagnoosin tekeminen ollut helppoa Naistenklinikallakaan, kun tutkiva sisätautilääkäri totesi, että minulla on jokin kasvain vatsassa. Onneksi apuun saatiin erittäin kokenut gyne, joka totesi kyseisen kasvaimen olevan kohtu. Oli se aika episodi silloin, mutta paljon hyvää on ehtinyt tapahtua sen jälkeen. Se paras höpöttää nyt tuolla keittiössä isänsä kanssa siansaksaa.
F
Frizzante ejk
Vieras
; > Voi apua noita diagnooseja! Vaan toki hyvä se mun maallikkona on luimistella ja kritisoida sairaanhoitopuolen ihmisiä, kun en ole ammattilainen, heh. Ei se helppoa niillä lääkäreilläkään tietty ole, kun miettii meiden ihmisreppanoiden sairauksien ja vaivojen määrää..valitse tai arvo sieltä sitten se sopivin. Mutta on sulla Inkku melkoiset kokemukset noista lääkärikäynneistä, huh. "Jokin kasvain vatsassa" - no ihan "kiva" tuomio, toivottavasti et joutunut kauaa olemaan siinä luulossa kun tuli se ihmiselimistöstä kohdun tunteva paikalle. Toi kohtutulehdus on varmasti ollut ikävän kivulias sekin, ite kanssa pelkäsin sen joutuvani vielä kaavinnan jälkeen kokemaan (kun aika monelle se tulee, sanoi gyne täällä). Mutta kuten Inkku totesit, paljon hyvääkin on jälkeen ehtinyt tapahtua..Ihanaa, että vastoinkäymisten jälkeen saitte perheeseen uuden jäsenen ja saatte seurata hänen kasvamistaan!
I
Inkku-64
Vieras
Kohtutulehdus oli siihen astisten kiputuntemusten huippu. Toki synnytyskivut olivat paljon kipeämpiä, mutta on aivan eri asia olla tuskissaa tietämättään mitä sairastaa kuin innolla odottaa vauvaa tulevaksi. Ja hyvin minua sitten siellä NKL:llä hoidettiin, kun tiedettiin, mikä on vikana. Päivystävä lääkäri oli erittäin nuoren ja epävarman oloinen, mutta jostainhan heidänkin on aloitettava. Ja onneksi noin isossa talossa on aina saatavissa kokeneita lääkäreitä apuun.
L
Liljaxx
Vieras
No jopa on teillä kokemuksia!
Itse en ole vielä tässä asuinmaassa käynyt gynellä enkä keskustellut kenenkään kanssa näistä lapsiasioista paitsi lyhyesti omalääkärin kanssa, joka kirjoitti lähetteen sairaalaan. Ohimennen sanottuna inhoan syvästi kaikenlaisia sairaaloita ja lääkäreitä kaikissa maissa (lievä fobia ihan selvästi), joten alkuasetelma ei ole paras mahdollinen, kun tutkimuksiin olen menossa
Asuin ennen tätä maata toisessa ulkomaassa, jossa kävin gynellä ihan perustutkimuksissa ja jossa myös muutama vuosi sitten koin alkuraskauden huolenpidon ja keskenmenon. Keskenmeno oli ja tuli ihan yhdessä illassa eli lyhyesti: olin gynellä ultrassa (12. vko) ja se huomasi, että jotain on pielessä (sikiö oli kuollut), ja koska olin matkustamassa muutaman päivän sisällä Suomeen vihittäväksi, gyne päätti tehdä samantien kaavinnan (ettei mahdollinen verenvuoto alkaisi matkalla tai alttarilla...) ja lähti mun kanssa vastaanotoltaan sairaalaan (perui muut asiakkaat siltä illalta), teki kaavinnan, vei mut vielä illalla kotiin autollaan (mun mies asui silloin toisessa maassa) ja myöhemmin vielä jälkitarkastuksessa kuukauden parin kuluttua tämä gyne halusi nähdä valokuvia häätilaisuudestamme
Voisitteko kuvitella suomalaisen lääkärin toimivan näin?!
Huono puoli tässä on se - olen joskus miettinyt - että tapahtuikohan siinä kaavinnassa, joka siis tehtiin aika kiireellä, jotain sellaista, mikä nyt on estänyt uudelleen hedelmöittymisen. No, se selvinnee kuukauden sisällä. Keskenmenoni oli siitä aika erikoinen, etten tuntenut missään vaiheessa mitään kipua. Vatsa oli vähän turvoksissa, siinä kaikki.
Vieläkin vähän naurattaa noi Frizzien kokemukset "perhegynestä", hih. Mä vajoaisin maan alle, jos mun pitäisi mennä anopin ja kälyjen ym. kanssa gynelle)
... eikä varmaan mikään ultrasauvan työntäminen sisuksiin sairaalakaavun helmojen alle myöskään olisi kovin luonnollista; varsinkin jos on kipuja tai muuten vaan hermona tilanteesta.
Nyt opiskelukirjojen pariin; aina kun en niitä lue, on huono omatunto
Itse en ole vielä tässä asuinmaassa käynyt gynellä enkä keskustellut kenenkään kanssa näistä lapsiasioista paitsi lyhyesti omalääkärin kanssa, joka kirjoitti lähetteen sairaalaan. Ohimennen sanottuna inhoan syvästi kaikenlaisia sairaaloita ja lääkäreitä kaikissa maissa (lievä fobia ihan selvästi), joten alkuasetelma ei ole paras mahdollinen, kun tutkimuksiin olen menossa
Asuin ennen tätä maata toisessa ulkomaassa, jossa kävin gynellä ihan perustutkimuksissa ja jossa myös muutama vuosi sitten koin alkuraskauden huolenpidon ja keskenmenon. Keskenmeno oli ja tuli ihan yhdessä illassa eli lyhyesti: olin gynellä ultrassa (12. vko) ja se huomasi, että jotain on pielessä (sikiö oli kuollut), ja koska olin matkustamassa muutaman päivän sisällä Suomeen vihittäväksi, gyne päätti tehdä samantien kaavinnan (ettei mahdollinen verenvuoto alkaisi matkalla tai alttarilla...) ja lähti mun kanssa vastaanotoltaan sairaalaan (perui muut asiakkaat siltä illalta), teki kaavinnan, vei mut vielä illalla kotiin autollaan (mun mies asui silloin toisessa maassa) ja myöhemmin vielä jälkitarkastuksessa kuukauden parin kuluttua tämä gyne halusi nähdä valokuvia häätilaisuudestamme
Voisitteko kuvitella suomalaisen lääkärin toimivan näin?!
Huono puoli tässä on se - olen joskus miettinyt - että tapahtuikohan siinä kaavinnassa, joka siis tehtiin aika kiireellä, jotain sellaista, mikä nyt on estänyt uudelleen hedelmöittymisen. No, se selvinnee kuukauden sisällä. Keskenmenoni oli siitä aika erikoinen, etten tuntenut missään vaiheessa mitään kipua. Vatsa oli vähän turvoksissa, siinä kaikki.
Vieläkin vähän naurattaa noi Frizzien kokemukset "perhegynestä", hih. Mä vajoaisin maan alle, jos mun pitäisi mennä anopin ja kälyjen ym. kanssa gynelle
) ... eikä varmaan mikään ultrasauvan työntäminen sisuksiin sairaalakaavun helmojen alle myöskään olisi kovin luonnollista; varsinkin jos on kipuja tai muuten vaan hermona tilanteesta.
Nyt opiskelukirjojen pariin; aina kun en niitä lue, on huono omatunto
F
Frizzante
Vieras
No onpa ollut Liljalla vauhdikas toimenpide, hurjaa! En kyllä ihan hevin monen gynen uskois tekevän noin paljon potilaansa eteen, ei Suomessa eikä ulkomailla. Aivan poikkeuksellisen upean empaattinen ja välittävä gynekologi ollut todellakin kyseessä. Pohdit sitä, oliko liian vauhdikas toimenpide ja aiheuttiko se nää teidän raskautumis-ongelmat. Mä LUULEN (en tiedä), että ainoa mikä vois kaavinnassa aiheuttaa raskautumisen vaikeutumisen jatkossa olis se, että kaavinnassa tulis vahingossa reikä kohdunseinämään. Mutta luulis, että se kyllä oireilis jollain tavoin. Ja nythän tutkimuksissa selviää tilanteenne, joten ainakin yritä tässä vaiheessa olla miettimättä asiaa. Tai jos ajattelet, niin ajattele positiivista asiaa siinä surullisessa vastoinkäymisessä, sitä, miten uskomattomalla tavalla toimi tuo gynekologisi. Lisäksi, eiköhän siinä jälkitarkastuksessa olis näkynyt, jos olis ollut kohtu jotenkin tulehtunut tai jotain muuta isompaa ongelmaa?
Yhtäkaikki, tuo Liljan gynis tuntuis näin kaukaa analysoiden harvinaisen sympaattiselta ammattinsa harjoittajalta. Sillä mun kuvailut ja kokemukset tuon ammattikunnan edustajien luonteesta ovat nämä: kylmiä, tunteettomia ja potilaisiinsa ylemmyydentuntoisesti suhtautuvia - poikkeuksia toki on! Mä aina joka paikasta yritän kuitenkin etsiä naisgynekologin, sillä kokemukset muutamasta tosi idiootista (!) miespuolisesta gyniksestä on saanut kyllä aikaan sellaisen inhon, ettei mitään rajaa. Mites te muut, onko teillä väliä sillä, onko gynis mies vai nainen?
Lilja, sulla on siis ollut keskeytynyt keskenmeno, niinhän? Niin mullakin, tosin kipuilin, vaan kohtu ei tyhjentynyt, joten jouduttiin kaavintaan (täällä ei ees tarjottu lääkkellisen hoidon/tyhjennyksen mahdollisuutta, sitä en kyllä tosin olis halunnutkaan). Mun gynekologi lohdutti (kun kyynelehdin vastaanotollaan ihan valtamerenä) sanoen tomerasti, että kuulehan nyt, sä olet kuitenkin oikeasti raskaaksi tullut eli ei se tuulimuna ollut, saatat hyvinkin tulla joskus uudestaan raskaaksi. No niinhän koitan ajatella. Ajattele Lilja siellä samoin! Pidän Lilja peukkuja, että teillä onni on myötä ja asiat etenee! (ja jos joku keskustelua lukevista närkästyi että jotenkin vähättelisin tuulimunan kokeneita tms. niin silloin olette tulkinneet väärin, mulla ei ole mitään tarvetta vähätellä yhtään kenenkään kokemuksia, kaikki keskenmenon kokeneet ollaan koettu rankkoja aikoja, oli sitten ollut tavallinen keskenmeno, keskeytynyt keskenmeno, tuulimuna, rypäleraskaus, kohdunulkoinen jne.jne..)
mutta nyt kauniita unia kaikille ja positiivisia tuulia...
Yhtäkaikki, tuo Liljan gynis tuntuis näin kaukaa analysoiden harvinaisen sympaattiselta ammattinsa harjoittajalta. Sillä mun kuvailut ja kokemukset tuon ammattikunnan edustajien luonteesta ovat nämä: kylmiä, tunteettomia ja potilaisiinsa ylemmyydentuntoisesti suhtautuvia - poikkeuksia toki on! Mä aina joka paikasta yritän kuitenkin etsiä naisgynekologin, sillä kokemukset muutamasta tosi idiootista (!) miespuolisesta gyniksestä on saanut kyllä aikaan sellaisen inhon, ettei mitään rajaa. Mites te muut, onko teillä väliä sillä, onko gynis mies vai nainen?
Lilja, sulla on siis ollut keskeytynyt keskenmeno, niinhän? Niin mullakin, tosin kipuilin, vaan kohtu ei tyhjentynyt, joten jouduttiin kaavintaan (täällä ei ees tarjottu lääkkellisen hoidon/tyhjennyksen mahdollisuutta, sitä en kyllä tosin olis halunnutkaan). Mun gynekologi lohdutti (kun kyynelehdin vastaanotollaan ihan valtamerenä) sanoen tomerasti, että kuulehan nyt, sä olet kuitenkin oikeasti raskaaksi tullut eli ei se tuulimuna ollut, saatat hyvinkin tulla joskus uudestaan raskaaksi. No niinhän koitan ajatella. Ajattele Lilja siellä samoin! Pidän Lilja peukkuja, että teillä onni on myötä ja asiat etenee! (ja jos joku keskustelua lukevista närkästyi että jotenkin vähättelisin tuulimunan kokeneita tms. niin silloin olette tulkinneet väärin, mulla ei ole mitään tarvetta vähätellä yhtään kenenkään kokemuksia, kaikki keskenmenon kokeneet ollaan koettu rankkoja aikoja, oli sitten ollut tavallinen keskenmeno, keskeytynyt keskenmeno, tuulimuna, rypäleraskaus, kohdunulkoinen jne.jne..)
mutta nyt kauniita unia kaikille ja positiivisia tuulia...
K
Kiiruska*
Vieras
Huomenta tännekin pitkästä aikaa, kiva kun ketju on mukavasti virkistynyt, hieno merkki!
Onnea Liljalle tutkimuksiin ihan ensiksi, meillähän on kaikki mahdolliset tutkimukset tehty ennen hoitojen aloittamista, ja tulos oli sitten sellainen tilanne, ettei mitään syytä löytynyt, minulla on edelleen lämmin suhde naispuoliseen lapsettomuuslääkäriin yksityisellä klinikalla missä hoidoissa kävimme, ja jatkan gynekäyntejä hänen luonaan, vaikka emme enää hoitoja jatkakaan, tämä on meidän ratkaisu näin.
Minä en onnekseni ole koskaan keskenmenoa joutunut kokemaan, mutta lähipiirissä niitäkin on ollut aivan liikaa, tiedän ne rankkoina, suuri suru oli myös viimeisin läheisen ystävän odottaman vauvan menetys, kun samalla menetimme odotetun kummilapsemme. Omasta kokemuksesta voin tuohon rankkojen kokemusten listaan lisätä ivf-hoidot, jotka päättyvät nega tulokseen, eihän ne toki ole ihan keskenmmenoja, mutta toiveet silti korkealla, ja sieltäkin tullaan kovaa kyynelten kanssa alas, tietenkin elimistöön pistetyt hormoonit sekoittavat mielialaakin ihan oleellisesti... Keskenmeno on sitten vielä siinämielessä kamala kokemus, että jos ja kun sydän on sykkinyt ultraruudulla tai dobberilla, ja sitten se sieltä hiljenee...
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille taas toivottelen tasapuolisesti!
Onnea Liljalle tutkimuksiin ihan ensiksi, meillähän on kaikki mahdolliset tutkimukset tehty ennen hoitojen aloittamista, ja tulos oli sitten sellainen tilanne, ettei mitään syytä löytynyt, minulla on edelleen lämmin suhde naispuoliseen lapsettomuuslääkäriin yksityisellä klinikalla missä hoidoissa kävimme, ja jatkan gynekäyntejä hänen luonaan, vaikka emme enää hoitoja jatkakaan, tämä on meidän ratkaisu näin.
Minä en onnekseni ole koskaan keskenmenoa joutunut kokemaan, mutta lähipiirissä niitäkin on ollut aivan liikaa, tiedän ne rankkoina, suuri suru oli myös viimeisin läheisen ystävän odottaman vauvan menetys, kun samalla menetimme odotetun kummilapsemme. Omasta kokemuksesta voin tuohon rankkojen kokemusten listaan lisätä ivf-hoidot, jotka päättyvät nega tulokseen, eihän ne toki ole ihan keskenmmenoja, mutta toiveet silti korkealla, ja sieltäkin tullaan kovaa kyynelten kanssa alas, tietenkin elimistöön pistetyt hormoonit sekoittavat mielialaakin ihan oleellisesti... Keskenmeno on sitten vielä siinämielessä kamala kokemus, että jos ja kun sydän on sykkinyt ultraruudulla tai dobberilla, ja sitten se sieltä hiljenee...
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille taas toivottelen tasapuolisesti!
I
Inkku-64
Vieras
Todella ihmisläheistä toimintaa Liljan lääkäriltä. Vaikka miten yksityispotilaaksi menisi, niin ei varmasti lääkäri siltä istumalta lähtisi operaatioon ja vielä kuljettelisi kotiin. Kyselit vielä aikaisemmin, että onko tavallista, että miehen pitää tulla ensimmäiseen lapsettomuuskäyntiin. Mullahan ei ole asiasta kokemusta, mutta Suomessahan ei hoideta vain naista, joten mies kyllä joutuu tulemaan mukaan kuvioon. Ja koska miehen tutkiminen (siemenestenäyte) on niin helppo juttu, se yleensä tehdään ihan ensimmäisten joukossa.
Mulla oli pitkään sama naisgyne, mutta kun ekassa raskaudessa jouduin ottamaan vuodon vuoksi kenet tahansa gynen, jolta ajan sain. Hän oli mies ja kävinkin useaan kertaan hänellä, sillä oli todella asiansa osaava. Ei kovin empaattinen, mutta hainkin sitä lääketieteellistä osaamista. Nyt olemme muuttaneet ja olen kerran käynyt eräällä naisgynelleä, joka kovasti tsemppasi toisen lapsen hankinnassa. On itsekin saanut omat lapsensa 42 ja 43 vuotiaana. Jotenkin olin aikaisemmin hieman häveliäs menemään miesgynelle, mutta nyt on kaikki sellainen karissut. Sukupuolta enemmän painaa vaa'assa osaaminen ja tietysti se, miten meillä synkkaa.
Allekirjoitan Kiiruskan sanat siitä, miten sykkeen näkemisen jälkeen on todella kamalaa, kun alkio menehtyy. Se ultra, jossa näkee elämän on niin huikea kokemus ja kun syke lakkaa, silloin todella tuntuu, että joku on kuollut. Siksi, jos joskus tulen vielä raskaaksi, menen ehdottomasti alkuraskauden ultraääneen varmistamaan, että kaikki on ainakin siinä vaiheessa kunnossa. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, ettei meille enää kakkosta suoda. Vaikka kierrot toimivat ihan normaalisti, on jotenkin "hedelmätön" olo. (Niin kuin sen nyt jotenkin muka tuntisi...)
Mulla oli pitkään sama naisgyne, mutta kun ekassa raskaudessa jouduin ottamaan vuodon vuoksi kenet tahansa gynen, jolta ajan sain. Hän oli mies ja kävinkin useaan kertaan hänellä, sillä oli todella asiansa osaava. Ei kovin empaattinen, mutta hainkin sitä lääketieteellistä osaamista. Nyt olemme muuttaneet ja olen kerran käynyt eräällä naisgynelleä, joka kovasti tsemppasi toisen lapsen hankinnassa. On itsekin saanut omat lapsensa 42 ja 43 vuotiaana. Jotenkin olin aikaisemmin hieman häveliäs menemään miesgynelle, mutta nyt on kaikki sellainen karissut. Sukupuolta enemmän painaa vaa'assa osaaminen ja tietysti se, miten meillä synkkaa.
Allekirjoitan Kiiruskan sanat siitä, miten sykkeen näkemisen jälkeen on todella kamalaa, kun alkio menehtyy. Se ultra, jossa näkee elämän on niin huikea kokemus ja kun syke lakkaa, silloin todella tuntuu, että joku on kuollut. Siksi, jos joskus tulen vielä raskaaksi, menen ehdottomasti alkuraskauden ultraääneen varmistamaan, että kaikki on ainakin siinä vaiheessa kunnossa. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, ettei meille enää kakkosta suoda. Vaikka kierrot toimivat ihan normaalisti, on jotenkin "hedelmätön" olo. (Niin kuin sen nyt jotenkin muka tuntisi...)
K
Kiiruska*
Vieras
Vielä jatkaa tämä "tietäjätär" noista hoidoista, että ainakin täällä Suomessa, Helsingissä, ja yksityisellä klinikalla, (emme siis asu siellä mutta lapsettomuushoidoissa kävimme pääkaupungissa) niinpä kuitenkin, on suositeltavaa että ensimmäiselle käynnille mennään yhdessä, silloin kartoitetaan tilanne ja tehdään suunnitelmat yhdessä hoitavan lääkärin kanssa, tai sitten voi siinä vaiheessa viel'ä päättää, ettei halua hoitoihin lähteä, kunhan vaan selvittelee asioita, kuin sitten tuntuukaan... No me sitten edettiin aika nopsasti ivf-hoitoihin, kun luomuilua oli tuoplloin takana jo reilun vuoden verran, eikä yhtään raskautta, eikä mitään selitystä tälle ongelmalle, niin lääkäri katsoi viisaimmaksi jättää inssit yms. kevyemmät hoidot väliin, jo ikänikin takia, olin silloin noin 39-vuotias. Miehen iällä ei ainakaan suomessa katsota olevan merkitystä, vaikka onhan siitäkin erilaista tutkimustietoa olemassa. Minä en sitten enää henkilökohtaiseti usko raskaaksi tulevani, olen kerran sen kokenut, ja siitäkin on aikaa jo pieni ikuisuus...
Sitten pieni muistelu osuus sykkeistä, on jäänyt niin elävästi mieleen, kun kovasti odotetun kummilapsemme syke oli näkynyt, ja tämä ystäväni lähetti tekstiviestin, että "vilkutuksia tuleville kummeille, ultrassa näkyi syke, ja kaikki hyvin...", me olimme tuolloin lentokentällä lähdössä lomelle jonnekinpäin maailmaa, mutta tämä ilo ei sitten kovin kauaa kestänytkään, ja yhdessä sitten ystävän kanssa menetystä itkettiin, on se toisaalta jännä, kuinka sitä voi ottaa osaa myös toisen suruun ja menetykseen... Ehkä se on tämä myötäelämisen taito tässä kasvanut ja vahvistunut, kun ei itse enää usko tuota kokevansa, voi täydellä sydämellä tsempata tosia, joten plussasäteitä taas lähettelen teille, joilla on vielä toivoa :=)
i
Sitten pieni muistelu osuus sykkeistä, on jäänyt niin elävästi mieleen, kun kovasti odotetun kummilapsemme syke oli näkynyt, ja tämä ystäväni lähetti tekstiviestin, että "vilkutuksia tuleville kummeille, ultrassa näkyi syke, ja kaikki hyvin...", me olimme tuolloin lentokentällä lähdössä lomelle jonnekinpäin maailmaa, mutta tämä ilo ei sitten kovin kauaa kestänytkään, ja yhdessä sitten ystävän kanssa menetystä itkettiin, on se toisaalta jännä, kuinka sitä voi ottaa osaa myös toisen suruun ja menetykseen... Ehkä se on tämä myötäelämisen taito tässä kasvanut ja vahvistunut, kun ei itse enää usko tuota kokevansa, voi täydellä sydämellä tsempata tosia, joten plussasäteitä taas lähettelen teille, joilla on vielä toivoa :=)
i
I
Inkku-64
Vieras
Huomenia! Täällä sitä ollaan oltu jo pari tuntia hereillä, sillä ei anna Toivo äidin nukkua aamulla, vaikka miten kovasti nukuttaisi. Vauva-aikoina sainkin nukkua usein 10 asti, kunhan Toivo vain sai aamupalansa ja painui sitten takaisin pehkuihin. Aika ylellistä se oli silloin.
Mitäs meidän kp-jännärit, joko on täti tullut kylään vaiko onko askel vienyt raskaustestin ostoon?
Mitäs meidän kp-jännärit, joko on täti tullut kylään vaiko onko askel vienyt raskaustestin ostoon?
F
Frizzante
Vieras
Iltapäiviä kaikille!! Oon tosi iloinen, että keskustelussa näyttäs olevan vilkkaampaa kuin viime viikolla...nyt on sitten ihan "pakko" käydä kurkistelemassa työjuttujen lomassa josko uutta viestiä ilmaantunut, ja olihan täällä! Hienoa! Innostukaa toisetkin uudet ja vanhat "hukassa olleet" aiemminkin kirjoitelleet takaisin palstailemaan. Arvostan tosi paljon sitä, että pääsee omanikäisten eli 60-lukulaisten kanssa vaihtamaan näitä mielipiteitä. Niin..tosin, ainahan sanotaan, että ihmisen ikä on vain luku...että sitä on sen ikäinen, miksi itsensä tuntee..Hmm! Mun täytyy sanoa, etten itse ainakaan tahtoisi olla muun ikäinen kuin mitä nyt olen. Tiedän ja tunnen itseni, osaan nauttia elämästäni ja naiseudestani eri lailla kuin 20+ tai just ihan nahtisti yli 3-kymppisenä. Vielä tuntuis energiaa riittävän yleisellä tasollakin, vaikkei kuitenkaan voimat enää riitä vaikkapa valvomiseen ihan pikkutunneille ees tutussa kaveriporukassa istuen.. Oon alkanut arvostaa kotia ja parisuhdetta eri lailla kuin nuorempana, eikä tuu yhtään kateeksi sinkkuutta tai nuoruutta. Eli en haikaile menneitä, tosin ihan liikaa en myöskään tulevaa suunnittele vaikkapa eläkepäivien varalle..elämä kun ei aina kuiteskaan etene suunnitelmien mukaan. Tässä ja nyt, ei kuitenkaan viimeistä päivää -mentaliteetilla...! Millaisin fiiliksin te muut kannatte vuotenne??
Kiiruska, oot kokenut kovia noissa hoidoissa taatusti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sulla on aivan loistava asenne, vaikka omalle osallesi ei ole (vielä!) sitä onnistumista kuulunut, jaksat siitä huolimatta tsempata meitä muita. Älä kuitenkaan vielä lyö rukkasia naulaan, ei sitä koskaan kuule tiedä, elämässä sattuu toisinaan myös ihmeen kaltaisia onnellisia yllätyksiä. Olen varma, että kaikki täällä palstailevat toivovat täysin rinnoin onnistumista osallesi!
Täällä kuluva viikko mennään aika vauhdikkaissa merkeissä, on paljon menoja. Eilenkin tulin kotiin teien Suomi-aikaan kahdeksalta illalla lähdettyäni liikenteeseen aamukuudelta. Kuitenkin piti vielä netti avata, ja arvatkaa kuinka kävi - kun koitin jo eilen vastailla ja kirjoitin pitkät pätkät, onnistuin jälleen kerran "hukkaamaan" vastaukseni...enkä sitten enää jaksanut uusiksikaan aloittaa. No, uusi päivä uudet kujeet, en enää eilisiä mielessä olleita kommentteja muista, nyt sitten ihan muita...
Siis omanapainen maailma menee edelleen yllätyksettä. Kp 29/29-31, tätiä ei vielä ole kuulunut, mutta mahassa tuntuu normiin tapaan jo tätiä enteileväa juilimista, eli eiköhän se sieltä..! Jos sitten seuraavasta kierrosta vähän ottais jännityksen poikasta..olis melkoinen uuden vuoden lahja! Mites muuten on teien mielipiteet raskautumista harkitsevien vitamiinilisistä? Täällä suosittelevat voimakkaasti foolihapon lisäystä ja itseasiassa napsinkin päivittäin vitamiinipillerin, jossa vitamiinit yms. on laskettu nimenomaan raskautta aikoville tai jo raskaana oleville. Te, jotka olette pystyneet onnellisesti raskautumaan, ootteko syöneet mitä vitamiineja? Ja mikä on teien mielipiteenne joissain keskusteluissa hehkutetusta ja kehutusta greippimehun juomisesta kierron alussa ennen ovulaatiota???
Nyt pitäs ainakin kotva keskittyä ihan noihin pakollisiin kuvioihin, jotka kantavat nimeä työtehtävät..hmm...
Kiiruska, oot kokenut kovia noissa hoidoissa taatusti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sulla on aivan loistava asenne, vaikka omalle osallesi ei ole (vielä!) sitä onnistumista kuulunut, jaksat siitä huolimatta tsempata meitä muita. Älä kuitenkaan vielä lyö rukkasia naulaan, ei sitä koskaan kuule tiedä, elämässä sattuu toisinaan myös ihmeen kaltaisia onnellisia yllätyksiä. Olen varma, että kaikki täällä palstailevat toivovat täysin rinnoin onnistumista osallesi!
Täällä kuluva viikko mennään aika vauhdikkaissa merkeissä, on paljon menoja. Eilenkin tulin kotiin teien Suomi-aikaan kahdeksalta illalla lähdettyäni liikenteeseen aamukuudelta. Kuitenkin piti vielä netti avata, ja arvatkaa kuinka kävi - kun koitin jo eilen vastailla ja kirjoitin pitkät pätkät, onnistuin jälleen kerran "hukkaamaan" vastaukseni...enkä sitten enää jaksanut uusiksikaan aloittaa. No, uusi päivä uudet kujeet, en enää eilisiä mielessä olleita kommentteja muista, nyt sitten ihan muita...
Siis omanapainen maailma menee edelleen yllätyksettä. Kp 29/29-31, tätiä ei vielä ole kuulunut, mutta mahassa tuntuu normiin tapaan jo tätiä enteileväa juilimista, eli eiköhän se sieltä..! Jos sitten seuraavasta kierrosta vähän ottais jännityksen poikasta..olis melkoinen uuden vuoden lahja! Mites muuten on teien mielipiteet raskautumista harkitsevien vitamiinilisistä? Täällä suosittelevat voimakkaasti foolihapon lisäystä ja itseasiassa napsinkin päivittäin vitamiinipillerin, jossa vitamiinit yms. on laskettu nimenomaan raskautta aikoville tai jo raskaana oleville. Te, jotka olette pystyneet onnellisesti raskautumaan, ootteko syöneet mitä vitamiineja? Ja mikä on teien mielipiteenne joissain keskusteluissa hehkutetusta ja kehutusta greippimehun juomisesta kierron alussa ennen ovulaatiota???
Nyt pitäs ainakin kotva keskittyä ihan noihin pakollisiin kuvioihin, jotka kantavat nimeä työtehtävät..hmm...
K
Kiiruska*
Vieras
Kiitos Frizzante positiivista sanoistasi, kyllä se aina lämmittää, kun joku ymmärtää tuskan, vaikka minun täytyy kyllä ihan rehellisesti tunnustaa, että olen mielestäni jo päässyt sen tuskan yli, mitä asian tiimoilta sain kokea, totta tuskaa oli sekä fyysistä, että psyykkistä, josta ainakin minun kohdallani tuo jälkimmäinen paljon rankempaa...
Minulla on ollut vähän surua ja murhetta poikani kanssa viimepäivinä, kun ei se äidin huoli helpota, vaikka lapsi olisi jo isokin, niin kuin tämä minun veijari on jo 16-vuotias, mutta silloin kun jotain sattuu, on äidin sydän aivan karrella, mutta nyt on jo kaikki siltäkin osin aivan kunnossa, ja voin taas välillä huokaista helpotuksesta.
Mukavaa keskiviikkoa sitten vaan kaikille!
Minulla on ollut vähän surua ja murhetta poikani kanssa viimepäivinä, kun ei se äidin huoli helpota, vaikka lapsi olisi jo isokin, niin kuin tämä minun veijari on jo 16-vuotias, mutta silloin kun jotain sattuu, on äidin sydän aivan karrella, mutta nyt on jo kaikki siltäkin osin aivan kunnossa, ja voin taas välillä huokaista helpotuksesta.
Mukavaa keskiviikkoa sitten vaan kaikille!
I
Inkku-64
Vieras
Niin se maailma näyttää erilaiselta nelikymppisen silmin kuin puolet nuoremman. Ikä sisänsä ei ole ongelma, mutta eihän se nyt mikään etukaan ole, ainakaan näin vauvahaaveiluissa. Se täytyy myöntää, että kyllä joskus mietin, että mitä muut pienten vauvojen äidit ajattelevat minusta. Perisuomalaista kuvitella, ettei muilla ole muuta ajateltavaa kuin minut Toisaalta en ole tuntenut itseäni vanhaksi äidiksi, sillä aina on porukoihin mahtunut myös (lähes) ikätovereita. Porukoilla tarkoitan muskareita, äiti-lapsijumppia ja perhekahviloita. Yleensä kyllä kuvitellaan, että minulla on jo muitakin lapsia.
Mä napsin ja napsin myös edellisissä haaveissani MultiTabsin Raskausvitamiinia, jossa on myös foolihappoa. Aikaisemmin join myös greippimehua, mutta siirryin sitten karpalomehuun, jonka piti olla vielä parempi. Oviksesta menkkoihin join lasin punaviiniä, paitsi että molemmilla kerroilla raskautuessani olen ollut huikattomalla helmikuulla. Nyt en oo jaksanut nesteillä pelata, sillä oikeasti en usko niiden taikaan. Monivitamiini oli hyvä raskaus- ja imetysaikana ja on varmasti sitä myös yritysaikana. Mehuja yms. enemmän uskon siihen, että siittiöt ovat virkeimmillään talvella. On kuulemma ihan tottakin jonkin tilaston mukaan. Kesällä on simoille liian kuuma
Frizzanten kp on jännittävä, mutta toisaalta, jos tiedät mitä on tulossa niin... Ensi kiertoon sitten. Ja Kiiruskaa aina lämmöllä ajattelen, niin kuin varmasti kaikki ja toivoo joku kerta tädin kiertävän. Ja niin tietysti toivon kaikkien osalta. Ja aika paljon niitä pikkuihmeitä on tännekin ketjuun kertynyt.
Maanantain jatkoja vaan kaikille!
Toisaalta en ole tuntenut itseäni vanhaksi äidiksi, sillä aina on porukoihin mahtunut myös (lähes) ikätovereita. Porukoilla tarkoitan muskareita, äiti-lapsijumppia ja perhekahviloita. Yleensä kyllä kuvitellaan, että minulla on jo muitakin lapsia. Mä napsin ja napsin myös edellisissä haaveissani MultiTabsin Raskausvitamiinia, jossa on myös foolihappoa. Aikaisemmin join myös greippimehua, mutta siirryin sitten karpalomehuun, jonka piti olla vielä parempi. Oviksesta menkkoihin join lasin punaviiniä, paitsi että molemmilla kerroilla raskautuessani olen ollut huikattomalla helmikuulla. Nyt en oo jaksanut nesteillä pelata, sillä oikeasti en usko niiden taikaan. Monivitamiini oli hyvä raskaus- ja imetysaikana ja on varmasti sitä myös yritysaikana. Mehuja yms. enemmän uskon siihen, että siittiöt ovat virkeimmillään talvella. On kuulemma ihan tottakin jonkin tilaston mukaan. Kesällä on simoille liian kuuma
Frizzanten kp on jännittävä, mutta toisaalta, jos tiedät mitä on tulossa niin... Ensi kiertoon sitten. Ja Kiiruskaa aina lämmöllä ajattelen, niin kuin varmasti kaikki ja toivoo joku kerta tädin kiertävän. Ja niin tietysti toivon kaikkien osalta. Ja aika paljon niitä pikkuihmeitä on tännekin ketjuun kertynyt.
Maanantain jatkoja vaan kaikille!
K
Kiiruska*
Vieras
Nyt on kyllä Inkku mennyt ihan sekaisin, kun maanantaita toivottelee ihan keskellä viikkoa ;-)) Onkohan siellä äitikin saanut jonkinlaisen "aivotärähdyksen"?
Kiitos myös lämpimistä ajatuksista sieltäpäin, mutta täytyy taas kaataa jäitä sinne hattuun ja paljastaa, että minulla on jo täti täällä kaffeella, että sellaiset todelliset iltasadut ja unihiekat lähti tänään tämän nukkumatin myötä ilmoille, että rauhallista yötä vaan kaikille ketjun kulkijoille!
Kiitos myös lämpimistä ajatuksista sieltäpäin, mutta täytyy taas kaataa jäitä sinne hattuun ja paljastaa, että minulla on jo täti täällä kaffeella, että sellaiset todelliset iltasadut ja unihiekat lähti tänään tämän nukkumatin myötä ilmoille, että rauhallista yötä vaan kaikille ketjun kulkijoille!
I
Inkku-64
Vieras
Täällä aivotärähdysäiti, hei vaan kaikille! En kyllä tiedä mistä tuo eilinen maanantai pongahti. Ehkä siitä, että Toivo otti ensiaskeleet maanantaina ja kirjoittelin siitä juuri ennen tätä ketjua Vanhemmuus-puolelle. Tänään on TORSTAI, kerrottakoon näin kirjallisesti, etten ihan joudu mökkiytynyt-listalle, vaikka olo joskus sellainen onkin.
Vai Kiiruska sitä tätiä kestitsee. No pidä hyvänäsi ja lähetä sitten huitshemmettiin, ettei eksy enää tämän palstan kirjoittajien oville. Tai ei kai se oville tule, enemmänkin pöksyihin. Yksi hyvä juttu lisää raskaudesta oli mulle se, että ekan päivän menkkakivut ovat poissa. Johtuivatko myomasta vai ei, mutta nyt ei enää tarvitse nappia napata sen takia. Onko muilla kovasti kipuja?
Vai Kiiruska sitä tätiä kestitsee. No pidä hyvänäsi ja lähetä sitten huitshemmettiin, ettei eksy enää tämän palstan kirjoittajien oville. Tai ei kai se oville tule, enemmänkin pöksyihin. Yksi hyvä juttu lisää raskaudesta oli mulle se, että ekan päivän menkkakivut ovat poissa. Johtuivatko myomasta vai ei, mutta nyt ei enää tarvitse nappia napata sen takia. Onko muilla kovasti kipuja?
