Auttakaa joku onnetonta tunaria parisuhdeasiassa (miesasiaa)!!

[Neuvoton blondi]

Tilanne: Vaikea, mutta toivottavasti selvitettävissä.. ideoita oikaisemiseen kaivataan kipeästi..

Eli olen saanut parisuhteessa kyttääjän ja pikkumaisen ämmän roolin hommattua itselleni tässä viimesen kolmen vuoden aikana. Meillä on kaksi pientä muksua. Puutun kuulemma liikaa mieheni asioihin, kuten ajankäyttö (harrastukset, kaverit, viihdepuoli) ja viimeksi moottoripyörän ostoon tuppasin nokkani. Tästä tietenkin hyvin moniulotteinen toisen kadottamisen tilanne niin henkisesti kuin psyykksisestikkin, kun ei ole ollenkaan toisen ajatusten tasolla.

Tänään tuli sitten pattitilanne, kun menin möläyttämään puhelimessa (ottaisin sanani takaisin, jos voisin) mieheni pornon ja akkojen vahtaamiseen netissä. (jota hän ei kuulemma ole tehnyt, vaikka osoitteet tietty on koneella). En vain osaa suhtautua tähän tarpeeksi aikuismaisesti vaan tulee semmonen mustasukkaisuuspiikki kaiken maailman marika fingeroosseista! *hävettää oikeasti* MIes on tietenkin minut noteerannut läskiksi, joten tunnen itseni rumaksi, kun hän ei edes sanomisiaan oikaise..

Jep..olen tylsä nuori nainen, jonka päivät kuluu opiskellessa ja illat kodin ja lasten hoidossa..en ehdi huolehtimaan itsestäni,harrastamaan tms.. eikä hemmotteluihin ole varaa..samoin hotelli yöpymiset saa unohtaa: mummula on lähellä mutteivat suostu ottamaan lapsia edes yhdeksi yöksi..Olen TYLSÄ IHMINEN ja nähtävästi aika paatunut tähän kaikken oravanpyörään..Seksi tuntuu karsealta, mutta kerran viikosta pakosta se 5min...

Miten ihmeessä saisin tämän tilanteen kuntoon??? Voinhan olla piittamatta siitä mitä mieheni touhuaa, mutta ei se tunnu oikealta ratkaisulta.. Ja toisaalta tunnen itseni hyvin yksinäiseksi lasten kanssa, kun miehellä on kuitenkin harrastuksia, kuten salilla käynti ja moopttoripyöräily. Hän myös käy baarissa tismalleen silloin kun haluaa. Miten vois yhdessä kokea mielihyvää ja löytää kadonneen "yhteyden" arjesta ennen kaikkea??..lasten kanssa touhutessa kuitenkin pitää huomioida vain heitä, kun ovat niin pieniä ja vaativat kaiken huomion.

Niin ja tämän päivän puhelin episodin jälkeen mies käski minun pakata kamani ja olla häipynyt siihen mennessä kun hän tulee kotiin...

 

[tiltu]

öö...siis mikä mies?! minusta tuommoinen käytös ei oikeen oikeuta Mies-titteliin..isästä nyt puhumattakaan.

elikkö ensinnä otat itseäsi niskasta kiinni nainen!!

minä itseasiassa tekisin niin, että pakkaisin ne kakaran kamat siihen oven viereen(ellei kyseessä ole miehen omistuksessa oleva asunto)ja kun hän oven avaa, niin kehoittaisin häntä viemään romunsa muualle. pärjäät varmasti paremmin yksin ja löydät oikean miehenkin kuin tuommoisen kakaran kanssa, joka ei näemmä osaa ajatella omaa munaansa pidemmälle.

 

[hmmm]

Siis sinun pitäisi pelastaa teidän parisuhde ja perhe-elämä, jonka eteen miehesi ei tee mitään? No, mies on aina poissa, kun kotona on tylsä akka ja pari kitisevää tenavaa (mistähän ne siihen tuli? ) ja muutenkin kotona on ikävää. Eli sinun pitäisi tehdä jotain, että mies kiinnostuisi sinusta ???? ja perheestään? lapsistaan????

Klassinen neuvo on: pukeudu seksikkäästi punaiseen tai mustaan pitsialusasuun, osta hyvää viiniä ja houkuttele mies viinilasillisen äärelle, hiero miehen olkapäitä ja niskaa ja PLAAAAAAAHHH!!

Oletko kysynyt mieheltä, mitä tämä itse haluaa?
Oletko kysynyt, mikä miehen itsensä mielestä on se isän rooli, isän tehtävä ja puolison tehtävä?
Oletko kysynyt, miten te kaksi saisitte yhteistä aikaa - vaikka illalla kotona lasten mentyä nukkumaan, niin ne muutkin lastenhoito-ongelmaiset parit tekee?! Oletko kysynyt, kiinnostaako se edes miestä?

Eli nalkuttamisen ja vaatimusten sijaan asettaisit miehellesi kysymyksiä siitä, mitä tämä itse oiekasti haluaa elämältään, parisuhteeltaan. Jos hän haluaa että vallitseva tilanne jatkuu, ja sinä olet tyytymätön, miten se tilanne sitten ratkaistaan? Onko muuta kuin ero?

 

[heidiS23]

eihän toi ole mies vaan kakara joka ei aikuistu ikinä ,mä ainakin pakkaisin tavarat ja lähtisin tai ajaisin miehen pihalle ,ei tollasta tarvi kestää. :hug: :hug:

 

[Jep]

Oon ihan samaa mieltä tiltun kanssa, en ainakaan itse tuollaista katselis. Jos mun mies kattelis pornoa, varsinki salaa, netissä niin kyllä varmana sanoisin siitä jotain katumatta pätkääkään, varsinki jos mieheni kehtais nimitellä mua eikä tuntus katuvan omia sanojaan. Parisuhteessa toisen asioihin pitää mun mielestä saada ja voida puuttua, ei mun mielestä isältä ole hyväksyttävää kulkea miten itse haluaa ajattelematta muiden perheenjäsenten hyvinvointia ja kysymättä mielipidettä. Seuraavan kerran ku lähtee "salaa" baariin niin laita ittes nätisti ja käy komentaa kotiin se. Oikeasti ei mun mielestä oo kovin hyvän kuuloista jos et saa puuttua miehesi moottoripyöränostoon, onhan se melko iso investointi, tosin jos olette rikkaita niin mikäs siinä- mutta sain käsityksen että ette ole kovin iso tuloisia jos hemmotteluihin ei ole varaa. Jos et saa hemmotella itseäsi edes- ymmärtääkseni sinä hoidat lapset?- niin miksi miehesi saa ostaa itselleen kalliin uuden lelun kysymättä sulta muka? jätä vaan tuollainen idiootti. En itse ainakaan kattelisi tuollaista käytöstä. Voithan ottaa sen takaisin joskus jos vaikka olisi eron/tauon aikana kasvanut aikuiseksi.

 

[Tuli mieleen..]

Tuli vaan sellanen olo tosta mitä miehes oli käskenyt sun pakata kamat ettei kauheasti arvosta sua ihmisenä..saatan tietenkin olla väärässäkin.
Tollaselle ihmiselle pitää laittaa kova kovaa vastaan ja käskee pakata ite kamansa ja viedä ne v...ttuun sieltä.Eikä missään nimessä olla vaan kiltti pikku vaimo!
Kova kovaa vaan vastaan, eikä minkäänlaisia kiltteilyjä!

 

[hei]

eihän toi ole mies vaan kakara joka ei aikuistu ikinä ,mä ainakin pakkaisin tavarat ja lähtisin tai ajaisin miehen pihalle ,ei tollasta tarvi kestää. :hug: :hug:

Ei se ero aina niin yksinkertainen ja helppo juttu ole.

ja minua ihmeteyttää, että aina kun on parisuhdesolmuja ja kriisejä, täällä neuvotaan eroamaan!
ja kuitenkin samat (?) ihmiset vaahtoo, miten helposti nykyään erotaan ja miten yh:t on yhteiskunnan luusereita ja miehenkipeitä narttuja ja muuta moskaa ja sen klassinen: olisit miettinyt ennen kuinlapsia teet ja mitäs teit lapset semmoselle äijälle jne jne ..

joten miksi sitten aina pitäisi erota, kun niitä ongelmia on!?

 

[CrystalBlue]

Kyllähän se nyt mies on joka lähtee kodista ei vaimo JA LAPSET :kieh:
Mutta näyyttää siltä ettei hän sitten halua olla sun kanssas jos noin käyttäytyy.. :/

 

[Sama tunari]

Valitettavan paljon olen mieheltä koittanut kysyä, muttei se osaa ikinä vastata oikein mitään..mutisee vaan jotain, mistä ei saa selvää. Voisin ja jopa ehkä jaksaisinkin pukeutua pitsiin ym. mutten oikein uskalla: mitä jos teen itseni ihan naurettavaksi ja enhän edes tiedä jaksaako mieheni juuri sinä iltana yhtikäs mitään.. Mutta eihän se ota, jos ei anna..

Toivoisin, että miestä kiinnostais sitten olla muutenkin lähekkäin kuin sen 5 minuttia, koska se menee aina niin, että hän tekee aloitteen ja sitten homma hoidetaan sitten nukkumaan. Ja olen sanonut mielipiteeni tästä.

Olen myös kysynyt häneltä, kiinostaako häntä edes ollenkaan, mutta hän sanoo, ettei se siitä ole kiinni..mistä sitten?

 

[Peppari]

Teeppä ennemmin niinpäin että pakkaat kusipää-miehesi tavarat ja laitat ne oven ulkopuolelle.
Kun häntä ei huvita osallistua perhe-elämään niin ulkoistakoot itse itsensä.

 

[PipariSuu]

Oikein hyvä ap kun olet alkanut katsella itseesi päin. Olet ilmeisesti havainnut, että koska toista ei pysty muuttaan, niin kannattaa katsoa itseensä, jos itseään pystyisi jotenkin muuttamaan niin, että kaikilla on hyvä mieli. En nyt ala ruotimaan, kuka tekee väärin tai ei. Sillä ei sinänsä ole merkitystä..

Sun kannattaisi keskustella miehesi kanssa. Kysyt mitkä asiat ovat ärsyttäviä susta ja kysyt mitkä asiat taas miehen mielestä. Kysy myös, että onko halua pelastaa teidän tilanne ja yrittää, että teidän elämä vielä tuosta paranisi. Jos toisella ei ole halua, niin et sää sille mitään mahda. Mutta kyllä se silloin on se haluton osapuoli joka saa lähteä asunnosta muualle..

 

[vieras]

Niin sellaistahan se arki on tylsää ja työlästä. Aina välillä näyttää siltä että varsinkin miehille se on liikaa ja jatkavat harrastamista kuin olisivat edelleen lapsettomia poikamiehiä. Toki olisi kohtuullista että sinäkin voisit välillä ajatella muutakin kuin arkea. Ja jaksamisen kannalta oleellistakin.Hoitaako mies lapsia jos lähde johonkin ystävän luo käymään tms? Onko opintoja paljon jäljellä? Minkä ikäisiä lapset ovat? Onko sinulla ystävää jonka luona voisit vierailla vaikka lasten kanssa? Suunnittelisit mahdollisuuksien rajoissa omia menoja lasten kanssa. Onko mies kuinka äkkipikainen? Siis tarkoitan että kun käski pakata kamat ja häipyä, niin odottaako sen tapahtuvan vai oliko vain sellainen kiukunpurkaus? Jokatapauksessa ohittaisin tuollaisen "käskyn" kokonaan. Ihan liian lapsellista odottaa että vaimo pakkaa itsensä ja lapsensa pihalle ja lähtee kun mies käskee. (poikkeuksena, jos miehellä on taipumus väkivaltaisuuteen, missä tapauksessa lähtisin kyllä)

 

[PipariSuu]

eihän toi ole mies vaan kakara joka ei aikuistu ikinä ,mä ainakin pakkaisin tavarat ja lähtisin tai ajaisin miehen pihalle ,ei tollasta tarvi kestää. :hug: :hug:

Ei se ero aina niin yksinkertainen ja helppo juttu ole.

ja minua ihmeteyttää, että aina kun on parisuhdesolmuja ja kriisejä, täällä neuvotaan eroamaan!
ja kuitenkin samat (?) ihmiset vaahtoo, miten helposti nykyään erotaan ja miten yh:t on yhteiskunnan luusereita ja miehenkipeitä narttuja ja muuta moskaa ja sen klassinen: olisit miettinyt ennen kuinlapsia teet ja mitäs teit lapset semmoselle äijälle jne jne ..

joten miksi sitten aina pitäisi erota, kun niitä ongelmia on!?

Samaa mieltä. Ei ero ole tuollaisiin ongelmiin kyllä ratkaisu. Ero voi olla hyvä ratkaisu, väkivallalle yms. Mutta jos ihmisistä lähtee halua korjata suhdetta (myös itseään) niin en näe mitään syytä miksi pitäisi neuvoa eroa..

 

[nibbler]

oikasempa sulle yhen asian: SINÄ et ole tylsä! et todellakaan ja heti hus semmoset ajatukset. montako kertaa sä joudut ajattelemaan ittestäs nyt jotain hyvää että se kumoais tuon väitteen jonka ittestäs teit?! monta! usko mua.
sun elämäntilantees vaikeuttaa vaan sitä kivan tekemistä. en väitä että sun elämä on tylsää kokonaisuudessaan, mutta muuten en osaa sitä sanoa. mutta se perimmäinen tarkotus ei oo sanoa niin.. tällä hetkellä sä vaan et pysty ex-tempore lähtemään johonki etelänmatkalle romantisoimaan.

mun väite: teidän tehtävä on nyt kunnioittaa toisianne ja valintojanne niin kauan kunnes te voitte lähteä ex-temporeileimaan. moelmpien. miten miehen sen saa tajuamaaan? ei hajuakaan, niin pitkälle en oo päässy miettimään. mä oon vähän samassa tilanteessa ollu jo pidemmän aikaa vaikka lapsia ei ookkaan...

ja jos sun miehes ei tähän suostu niin hastalapaska sitte vaan! sä oot varmasti hieno ihminen ja hienot ihmiset tarttee vierelleen toisen hienon ihmisen että ne voi yhessä olle hienoja.
ihminen joka ei kunnioita toista jota ainakin joskus on rakastanut, ei voi ola hieno ihminen.

 

[Sama tunari]

eihän toi ole mies vaan kakara joka ei aikuistu ikinä ,mä ainakin pakkaisin tavarat ja lähtisin tai ajaisin miehen pihalle ,ei tollasta tarvi kestää. :hug: :hug:

Ei se ero aina niin yksinkertainen ja helppo juttu ole.

ja minua ihmeteyttää, että aina kun on parisuhdesolmuja ja kriisejä, täällä neuvotaan eroamaan!
ja kuitenkin samat (?) ihmiset vaahtoo, miten helposti nykyään erotaan ja miten yh:t on yhteiskunnan luusereita ja miehenkipeitä narttuja ja muuta moskaa ja sen klassinen: olisit miettinyt ennen kuinlapsia teet ja mitäs teit lapset semmoselle äijälle jne jne ..

joten miksi sitten aina pitäisi erota, kun niitä ongelmia on!?

Aloittajana olen toistaiseksi samoilla linjoilla..sillä kyllä tiedän, etä mun mies on aika lapsellinen mielipiteineen..eikähän tuota tiedä ollanko sitä elämän loppuun saakka yhdessä vai vuoden päästä erillään.. En kuitenkaan halua luovuttaa helpolla, jotenki tuntuu niin pahalta, kun nykyään kaikki eroaa ja mitä tiedän,. niin miehet ne on aina yhtä vastuuttomia ja itsekkäitä..mutta toivoisin että voitais kasvaa molemmat! Toisaalta sitä on aika poikki, kun pitää elää vaan toisia varten, joskus olsi hyvä heittäytyä ihan vaan itteensä varten! Ja da-daa tiedän että minusta kuoriutuisi uskomaton kaunis nuori nainen jolta ei elämäniloa puutu! MUtta joo---takas tiskien ääreen ja maan pinnalle...

 

[Peppari]

eihän toi ole mies vaan kakara joka ei aikuistu ikinä ,mä ainakin pakkaisin tavarat ja lähtisin tai ajaisin miehen pihalle ,ei tollasta tarvi kestää. :hug: :hug:

Ei se ero aina niin yksinkertainen ja helppo juttu ole.

ja minua ihmeteyttää, että aina kun on parisuhdesolmuja ja kriisejä, täällä neuvotaan eroamaan!
ja kuitenkin samat (?) ihmiset vaahtoo, miten helposti nykyään erotaan ja miten yh:t on yhteiskunnan luusereita ja miehenkipeitä narttuja ja muuta moskaa ja sen klassinen: olisit miettinyt ennen kuinlapsia teet ja mitäs teit lapset semmoselle äijälle jne jne ..

joten miksi sitten aina pitäisi erota, kun niitä ongelmia on!?

Samaa mieltä. Ei ero ole tuollaisiin ongelmiin kyllä ratkaisu. Ero voi olla hyvä ratkaisu, väkivallalle yms. Mutta jos ihmisistä lähtee halua korjata suhdetta (myös itseään) niin en näe mitään syytä miksi pitäisi neuvoa eroa..

Niin, sinusta siis kannattaa lähteä etsimään itsestään niitä vikoja, miksi ei ole tyytyväinen siihen tilanteeseen missä elää.
Kannattaako sitten vaikka siirtyä onnellisuuspillereiden käyttäjäksi niin ei sitten miehen käytös mitenkään vituttaisi, ja jaksais yksin vetää perhettä eteenpäin?
Vai olisiko olemassa jokin terapia millä saisi mieleen iskostettua sellaisen 50-lukulaisen naisen maailmankatsomuksen?

 

[PipariSuu]

Niin, sinusta siis kannattaa lähteä etsimään itsestään niitä vikoja, miksi ei ole tyytyväinen siihen tilanteeseen missä elää.
Kannattaako sitten vaikka siirtyä onnellisuuspillereiden käyttäjäksi niin ei sitten miehen käytös mitenkään vituttaisi, ja jaksais yksin vetää perhettä eteenpäin?
Vai olisiko olemassa jokin terapia millä saisi mieleen iskostettua sellaisen 50-lukulaisen naisen maailmankatsomuksen?

Miksi pitää etsiä itsestään vikoja? Miksi ei voi katsoa itseään, sillain, että mitenkä voisi löytää sellaisen tasapainon itsensä kanssa, ettei miehen toiminta häiritse itseä niin paljon (jos se ei selkeästi ole sua loukkaavaa). Miksi ei yrittäisi keskustella miehen kanssa asioista ja yrittää selvittää mikä mättää? Jos molemmilla löytyy halua korjata suhdetta, niin miksi heittää koko aarre nurkkaan? Miksei siis tekisi yhtään suhteensa eteen? Miks heittää heti menemään, jos kaikki ei sujukaan prinsessakirjojen mukaan, kun suhdetta voi myös työstää?

 

[kuis]

Jos asunto on molempien, voisit kyllä pakata MIEHELLE viikonloppukamat valmiiksi eteiseen ja sanoa että jos oli tosissaan niin hän lähtee nyt ekaksi ja sä ens viikolla lasten kanssa kun olet saanut asiat järjestettyä. Ja jos ei ollut tosissaan niin antaa olla viimeinen kerta kun heittää edes suutuksissaan tuon. Ja sitten juttelette että mitkä on odotukset ja realistiset toetutusmahkut. Ei voi olla sekä lapsettoman poikamiehen seuraelämää ja perhe-elämän parhaita puolia, jossain tökkii. *hali*

 

[JSSAP]

JSSAP

 

[Sama tunari]

Niin sellaistahan se arki on tylsää ja työlästä. Aina välillä näyttää siltä että varsinkin miehille se on liikaa ja jatkavat harrastamista kuin olisivat edelleen lapsettomia poikamiehiä. Toki olisi kohtuullista että sinäkin voisit välillä ajatella muutakin kuin arkea. Ja jaksamisen kannalta oleellistakin.Hoitaako mies lapsia jos lähde johonkin ystävän luo käymään tms? Onko opintoja paljon jäljellä? Minkä ikäisiä lapset ovat? Onko sinulla ystävää jonka luona voisit vierailla vaikka lasten kanssa? Suunnittelisit mahdollisuuksien rajoissa omia menoja lasten kanssa. Onko mies kuinka äkkipikainen? Siis tarkoitan että kun käski pakata kamat ja häipyä, niin odottaako sen tapahtuvan vai oliko vain sellainen kiukunpurkaus? Jokatapauksessa ohittaisin tuollaisen "käskyn" kokonaan. Ihan liian lapsellista odottaa että vaimo pakkaa itsensä ja lapsensa pihalle ja lähtee kun mies käskee. (poikkeuksena, jos miehellä on taipumus väkivaltaisuuteen, missä tapauksessa lähtisin kyllä)

Vielä kolme vuotta opintoja, eli aika alussa olen..Koitan tässä työharjotteluja suorittaa. Medän lapset on 3.5v ja 1.8v ja tosi villejä! Jos yritän lähteä yksin jonnekkin niin ei siitä oikein mitään tule. Yleensä joudun inttämään aika kauan, että voin mennä käymään yksin missään, esim. kaupassa, tai kävelyllä..ja harmillisen usein hän ei ole kotona, että olsi sellaista mahdollisuutta.
Mieheni on temperamenttinen, joten sinäänsä tuo pihalle passittamisen voi jättää omaan arvoonsa..mutta ei ole mukavaa kuultavaa jokaisen riidan aikana, kun passitetaan pihalle.. Raha-asiat ovat myös epätasa-arvoss, kun minulle ei tule kuin opintotuki, joka sekin menee heti laskuihin ja miehen siivellä sitten elelen. Tämän vuoksi minulla ei oikeasti ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään, ja tarvin kaikkeen hänen lupansa.

 

[Samantapaista kokemusta minullakin...]

Olen samaa mieltä yhden vastaajan kanssa siitä, että täällä kyllä kehotetaan eroamaan... Kuinkakohan moni itse sen tekisi "tuosta noin vaan"...?
Elämä ei vaan ole niin yksinkertaista, varsinkaan miehen kanssa. Miehet ei älyä, kuinka paljon omaa käyttäytymistään ja elämäänsä tulee muuttaa, kun perheeseen tulee lapsia. Monet ovat just noin tolloja, etteivät muuta mitään. Ja seurauksena juuri tämä, että äiti on ihan naulittuna kotona ja lapsissa kiinnim. Eihän silloin juuri ehdi eikä jaksa itsestään huolehtia ja seurauksena on tämä, ettei vain pysy kovin hehkeänä ja kilojakin kertyy...
Miehellesi pitäisi tehdä selväksi ihan ensimmäisenä se, että hänenkin tulee osallistua arjen pyörittämiseen niin, että sinäkin saat omaa aikaa. Eihän aina tarvitse mennä kalliisiin hoitoihin ja kampaajalle jne. vaan itsekkin voi tehdä paljon. Ja jo se kaunistaa, kun pääsee vähän liikkumaan, solakoituu ja piristyy. Silloin jaksaa olla parempi vaimo ja äiti, eikä vain väsynyt ja kyllästynyt hapannaama.

 

[ölömölö]

Vielä kolme vuotta opintoja, eli aika alussa olen..Koitan tässä työharjotteluja suorittaa. Medän lapset on 3.5v ja 1.8v ja tosi villejä! Jos yritän lähteä yksin jonnekkin niin ei siitä oikein mitään tule. Yleensä joudun inttämään aika kauan, että voin mennä käymään yksin missään, esim. kaupassa, tai kävelyllä..ja harmillisen usein hän ei ole kotona, että olsi sellaista mahdollisuutta.
Mieheni on temperamenttinen, joten sinäänsä tuo pihalle passittamisen voi jättää omaan arvoonsa..mutta ei ole mukavaa kuultavaa jokaisen riidan aikana, kun passitetaan pihalle.. Raha-asiat ovat myös epätasa-arvoss, kun minulle ei tule kuin opintotuki, joka sekin menee heti laskuihin ja miehen siivellä sitten elelen. Tämän vuoksi minulla ei oikeasti ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään, ja tarvin kaikkeen hänen lupansa.

Minkä ihmeen luvan? Eikö hän ole tiennyt tilannettasi (että tulet opiskelemaan) kun olette tehneet lapset? Olet siis kuin tytär joka pyytää vanhemmiltaan lupaa ja rahaa.. Ei aikuinen suhde ole tuollainen, ja perustuu ihan muihin asioihin. ASioista keskustellaan ja tehdään kompromisseja. Sitä paitsi aivan hyvin tilanne voi olla se, että sinä joskus vuosien päästä "elätätä" perheenne (jos vaikka miehesi joutuu työttömäksi). Luuletko että hän silloin kyselee sinulta lupia samoihin asioihin kuin sinä nyt...?

 

[Hmm]

No mutta joudutko alistumaan ihan mihin vaan siksi ettei ole sinulla ole rahaa ja miehelläsi on?
Ei ole sananvapautta sanoa mistään asiasta, kun sitten käsketään pakata kamat..ei kyllä kuulosta kauhean hyvältä, miehesikin siis tietää ettet voi mitään joten käyttää ylilyöntiasemana tätä.

 

[sama tunari]

Olen samaa mieltä yhden vastaajan kanssa siitä, että täällä kyllä kehotetaan eroamaan... Kuinkakohan moni itse sen tekisi "tuosta noin vaan"...?
Elämä ei vaan ole niin yksinkertaista, varsinkaan miehen kanssa. Miehet ei älyä, kuinka paljon omaa käyttäytymistään ja elämäänsä tulee muuttaa, kun perheeseen tulee lapsia. Monet ovat just noin tolloja, etteivät muuta mitään. Ja seurauksena juuri tämä, että äiti on ihan naulittuna kotona ja lapsissa kiinnim. Eihän silloin juuri ehdi eikä jaksa itsestään huolehtia ja seurauksena on tämä, ettei vain pysy kovin hehkeänä ja kilojakin kertyy...
Miehellesi pitäisi tehdä selväksi ihan ensimmäisenä se, että hänenkin tulee osallistua arjen pyörittämiseen niin, että sinäkin saat omaa aikaa. Eihän aina tarvitse mennä kalliisiin hoitoihin ja kampaajalle jne. vaan itsekkin voi tehdä paljon. Ja jo se kaunistaa, kun pääsee vähän liikkumaan, solakoituu ja piristyy. Silloin jaksaa olla parempi vaimo ja äiti, eikä vain väsynyt ja kyllästynyt hapannaama.

Ihan totta! Tuossa vuosi sitten, kun en ollut vielä koulun penkillä jäi aikaa myös liikkumiseen ja laihduin siinä sitten vauvakilot -10kg pois! Ei ne ole takaisin onneksi tulleetkaan mutta kovin löysähän sitä on kun ei harrasta mitään..Kuitenkin, elämä silloin tuntui paljon valoisammalta vaikka oli pieni vauvakin ja öitä valvottiin! Ei me silloinkaan minnekkään kotoa suuremmin lähdetty luksus aikaa viettämään, mutta käytiin jopa yhdessä juoksemassa..ja illallakin oli sitten mukavaa.. Ikävä sitä aikaa.. En ole koskaan harrastanut mitään hioitoja tms..joskus ihana käydä bilettämässä, mutta sekin on ollut aina harvinaista.

Jotenkin vaan on ihan hukassa tuo yhdessä hyvän olon löytäminen..kaikki mitä sanon ärsyttää miestä, enkä osaa puhua niistä sen moottoripyöristä ja salituloksista!! (eikä oikeasti..valitettavasti..kiinnosta) Eikä sitä kiinosta kuulla mun koulujuttuja, jotka mun päässä pyörii tosi paljo..

 

[ölömölö]

Ehdottaisin että teet niin, että kun tiedät että miehesi tulee kotiin ja hänellä ei sinä iltana/päivänä ole muuta menoa, odotat valmiin takki ja kengät päällä, ja käsilaukku valmiina. Sanot että sinä lähdet nyt tuulettumaan, jääkapista löytyy ruokaa, JA SITTEN LÄHDET HETI. Etkä vastaa kun miehesi soittaa. Ei siellä mitenkään lapsille käy, mies vain haluaa pääästä helpolla kun sinä hoidat kaiken. Sitten kun sellaiset 4-5 tuntia viettää lasten kanssa niin huomaa ettei sitä vain tehdä sivumennen, ja ehkä jopa arvostus nousee. Ja jos sanoo että olikin rankempaa kuin mitä uskoisi, niin sanot että sinä lisäksi siivoat jne. siinä samalla.