Avautumisia parisuhteesta

[vakava sosiaalitapaus]

Mä olen taas jotenkin niin sitä mieltä, että olisin paljon onnellisempi kaksin pojan kanssa. Välillä oltiin lapsen isän kanssa erossa ja olo oli hyvä koko ajan. Nyt ollaan vuosi taas seurustelu, eikä enää tunnu niin hyvältä. Missään vaiheessa ei ole tuntunut tosi hyvältä. Yhdessä sanan varsinaisessa merkityksessä ei olla ikinä asuttu. Miehelle ei kotini ei ole kelvannut eikä hänellä ole meille sopivaa paikkaa, tai edes paikkakuntaa.

Alunperin erottiin ihan mahdottoman parisuhteen takia. Oli paljon riitelyä, valtataistelua ja henkistä väkivaltaa. Mies oli tosi itsekäs ja minä kruunuani kiillottava marttyyri. Ja vaikka olin eroon enemmän kuin tyytyväinen, otin vuoden päästä miehen pitkin hampain takaisin. Pojan takia, ja perheen takia.

Mutta en vaan rakasta vieläkään. Lisäksi nyt on alkanut ärsyttämään taas se, että monet asiat jäävät miehen puolelta hoitamatta. Jos niistä muistuttelen (nalkutan), saan itse huudot ja haukut. En muutenkaan millään viitsisi hoitaa ja neuvoa kahta lasta.

Toista lastakin tekee kovasti mieli, mutta mies ei kuitenkaan ole valmis, vaikka välillä aina väittää että on. Täytän tänä vuonna 40. Jos sitä lasta haikailen, tulee aikamoinen kiire hankkia uusi mies, jos tämä ei siihen suostu. Viime yönä näin unta, että synnytin toisen lapsen, se oli ihmeellistä.

Tämmöisiä fiiliksiä tänä iltana...

 

[kielletty]

No mie sanon siulle että :hug:

Ja sen että kyllä sen vaan tietää kun joku ei ole oikein, eikä tunnu hyvältä. Ja yrittämisestäkään ei sakoteta, totta kai sitä yrittää kovemmin ja vaikka moneen otteeseen kun on lapsi(a) pelissä.

Voisitko sie puhua sen mieheis kanssa näistä siun tunteista? Tai siitä, miten hän ylipäätään kokee asiat, miten teillä menee. Se voisi vähän aukoa noita lukkoja..

 

[No]

Älkää nyt ainakaan lasta tehkö tuohon tilanteeseen!

 

[vieras]

joskus on tyydyttävä siihen mitä on tai tehdä sille jotain ja äkkiä!

 

[Chala]

Odottelinkin tätä avautumista sen toisen ketjun perusteella

Tosi hankalalta kuulostaa tilanne, ja miehesi.. Ei kai tuossa tilanteessa voi kuin yrittää kuunnella sydäntään ja tehdä järjellä päätöksiä sen mukaan. Jos tosiaan tuntuu että olisit onnellisempi pojan kanssa kahdestaan, se on suunta mihin pitää mennä. Toisaalta ymmärrän kyllä tuon toisen lapsen kaipuun, muistan sun jonkun aikaisemman kuumeiluketjun.

Vakava keskustelunpaikka miehen kanssa, jatketaanko yhdessä eri säännöin, lähdetäänkö erilleen, ja sitten vielä se toinen lapsi.. Ei käy kateeksi, toivottavasti löydätte jotain pohjaa edes suht rakentavalle keskustelulle ettei tartte yrittää toisen ajatuksia lukea.

 

[Ultramariini]

Odottelinkin tätä avautumista sen toisen ketjun perusteella

Tosi hankalalta kuulostaa tilanne, ja miehesi.. Ei kai tuossa tilanteessa voi kuin yrittää kuunnella sydäntään ja tehdä järjellä päätöksiä sen mukaan. Jos tosiaan tuntuu että olisit onnellisempi pojan kanssa kahdestaan, se on suunta mihin pitää mennä. Toisaalta ymmärrän kyllä tuon toisen lapsen kaipuun, muistan sun jonkun aikaisemman kuumeiluketjun.

Vakava keskustelunpaikka miehen kanssa, jatketaanko yhdessä eri säännöin, lähdetäänkö erilleen, ja sitten vielä se toinen lapsi.. Ei käy kateeksi, toivottavasti löydätte jotain pohjaa edes suht rakentavalle keskustelulle ettei tartte yrittää toisen ajatuksia lukea.

tässäpä tuli sanotuksi se, mitä minäkin ajattelen.
Voimia sinulle päätösten tekoon :hug:

 

[vakava sosiaalitapaus]

Kyllä me ollaan yritetty jutella useampaan otteeseen. Mies vain hermostuu aina, kun haluan puhua. Hänelle se on eron merkki. Puhuminen ei kuulemma auta mitään. Teot auttavat. Ja jotenkin sekin kääntyy usein niin, että mun pitäisi toimia eri tavalla, niin sitten hänkin haluaisi toimia eri tavalla, ja sitten minulla olisi parempi olla Mun pää toimii naisen logiikalla eikä tuo yhtälö avaudu.

Lasta haluaisin joka tapauksessa, meni suhde syteen tai saveen. Olen tämän ykkösenkin hoitanut miltei kokonaan yksin. Olen ihan virallisesti yh. Oma lupa, oma tupa ja oma talous. Miksei tässä menisi kaksikin lasta samalla, tuntuu että rakkautta riittäisi vielä toiselle kullanmurulle :heart:

 

[armaselain]

Se unen toinen lapsi tarkotti elämänmuutosta. Ehkä aika on nyt kypsä. :hug:

 

[Ultramariini]

Kyllä me ollaan yritetty jutella useampaan otteeseen. Mies vain hermostuu aina, kun haluan puhua. Hänelle se on eron merkki. Puhuminen ei kuulemma auta mitään. Teot auttavat. Ja jotenkin sekin kääntyy usein niin, että mun pitäisi toimia eri tavalla, niin sitten hänkin haluaisi toimia eri tavalla, ja sitten minulla olisi parempi olla Mun pää toimii naisen logiikalla eikä tuo yhtälö avaudu.

Lasta haluaisin joka tapauksessa, meni suhde syteen tai saveen. Olen tämän ykkösenkin hoitanut miltei kokonaan yksin. Olen ihan virallisesti yh. Oma lupa, oma tupa ja oma talous. Miksei tässä menisi kaksikin lasta samalla, tuntuu että rakkautta riittäisi vielä toiselle kullanmurulle :heart:

Lainkaan tuntematta miestäsi tuo kuulostaa kyllä aika narsisitiselta näkökulmalta, jos suhteenne toimiminen/ toimimattommuus sälytettäisiin kokonaan sinun harteillesi.

 

[Kukka]

että,mieti vielä.

 

[Chala]

Kyllä me ollaan yritetty jutella useampaan otteeseen. Mies vain hermostuu aina, kun haluan puhua. Hänelle se on eron merkki. Puhuminen ei kuulemma auta mitään. Teot auttavat. Ja jotenkin sekin kääntyy usein niin, että mun pitäisi toimia eri tavalla, niin sitten hänkin haluaisi toimia eri tavalla, ja sitten minulla olisi parempi olla Mun pää toimii naisen logiikalla eikä tuo yhtälö avaudu.

Lasta haluaisin joka tapauksessa, meni suhde syteen tai saveen. Olen tämän ykkösenkin hoitanut miltei kokonaan yksin. Olen ihan virallisesti yh. Oma lupa, oma tupa ja oma talous. Miksei tässä menisi kaksikin lasta samalla, tuntuu että rakkautta riittäisi vielä toiselle kullanmurulle :heart:

Mun mies käyttää välillä tuota samaa logiikkaa kun on ollut pidempään riitaisaa ja tapellaan taas vaihteeksi kunnolla.. Ihan en ole sisälle siihen päässyt eikä hänkään yleensä osaa selittää miten se toimisi, mutta kiukuissaan sitä tulee itsekin sanottua tosi fiksuja asioita

Mä uskon että sä selviäisit ihan loistavasti kahdenkin pienen kanssa, varsinkin kun sun isompi pieni ei mikään vauva enää ole Toivottavasti mies siihen suostuu jos se on se mitä tosiaan haluat :heart:

 

[vakava sosiaalitapaus]

Lainkaan tuntematta miestäsi tuo kuulostaa kyllä aika narsisitiselta näkökulmalta, jos suhteenne toimiminen/ toimimattommuus sälytettäisiin kokonaan sinun harteillesi.

Edellisen pahoinvoinnin aikana 3-4 vuotta sitten mietin todella paljon näitä asioita. Kävin yli kaksi vuotta pariterapiassa (yksin, koska minä olin se hullu ) ja työstin ajatuksiani. Luin kaikki narsismista kertovat opukset ja nettisivut. En usko, että mies on narsisti, mutta hänen persoonansa on vähän lapsen kengissä ja tietyllä tapaa epävakaa. Ainakin hänellä on aleksitymiaa. Sitä oikein testailtiin tässä vähän aikaa sitten. Mies ei osaa tunnistaa tunteita. Ei omiaan eikä muiden.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Mun mies käyttää välillä tuota samaa logiikkaa kun on ollut pidempään riitaisaa ja tapellaan taas vaihteeksi kunnolla.. Ihan en ole sisälle siihen päässyt eikä hänkään yleensä osaa selittää miten se toimisi, mutta kiukuissaan sitä tulee itsekin sanottua tosi fiksuja asioita

Mä uskon että sä selviäisit ihan loistavasti kahdenkin pienen kanssa, varsinkin kun sun isompi pieni ei mikään vauva enää ole Toivottavasti mies siihen suostuu jos se on se mitä tosiaan haluat :heart:

Tuo on siis jotain miesten omaa logiikkaa =)

Kiitos rohkaisusta, uskoisin myös pärjääväni kahden kanssa yksin ja juuri tuosta syystä, että esikoinen on jo noinkin iso. Toki ajattelen, että ydinperhe on se ihanne ja siksi tässä tilanteessa nytkin olen. Mutta viime aikoina olen miettinyt, että se toinen lapsi saisi tulla vaikka ilman miestä. Perhe se äiti ja lapsetkin on.

 

[Ultramariini]

Lainkaan tuntematta miestäsi tuo kuulostaa kyllä aika narsisitiselta näkökulmalta, jos suhteenne toimiminen/ toimimattommuus sälytettäisiin kokonaan sinun harteillesi.

Edellisen pahoinvoinnin aikana 3-4 vuotta sitten mietin todella paljon näitä asioita. Kävin yli kaksi vuotta pariterapiassa (yksin, koska minä olin se hullu ) ja työstin ajatuksiani. Luin kaikki narsismista kertovat opukset ja nettisivut. En usko, että mies on narsisti, mutta hänen persoonansa on vähän lapsen kengissä ja tietyllä tapaa epävakaa. Ainakin hänellä on aleksitymiaa. Sitä oikein testailtiin tässä vähän aikaa sitten. Mies ei osaa tunnistaa tunteita. Ei omiaan eikä muiden.

Niin, ilmeisesti ei sitten kumppanina mitenkään yksinomaan helppo ihminen. ( tai kuka sitä sitten olisi) Sinulla taas tuntuu olevan kykyä analysoida tunteita, niin omiasi kuin toistekin ja vaikutat mielestäni tunneälykkältä ihmiseltä.
:flower: mutta jaksatko jatkaa suhteessa, jos se tuntuu ahdistavalta.
Eikö sellainen ole aika kuluttavaa.. no, olet varmaan kyllä punninutkin asioita monelta kannalta. Itse olen sellaisen parisuhteessa kannattaa vielä yrittää silloinkin kun se tökkii, ja rakkaus tai se tahto rakastaa on vähissä-ajattelun kannalla. Mutta kannattaa myös kuunella sitä, että onko yrittämisestä huolimatta tie kuljettu loppuun.. viisautta sulle tehdä valintoja. :hug:
Ja on äiti ja lapsi/lapsetkin perhe. =)

 

[vakava sosiaalitapaus]

Mun erittäin viisas terapeutti sanoi moneen kertaan, että mitään päätöksiä ei tarvitse tehdä tässä ja nyt. Se oli aika huojentavaa kun sen loppujen lopuksi ymmärsin. Sitä ennen yritin aina ratkaista kaikki asiat saman tien ja ahdistuin jos en onnistunut. Nyt pystyn elämään epätäydellisessä tilanteessa luottaen siihen, että ratkaisu tulee jossain vaiheessa tavalla tai toisella.

 

[Ultramariini]

Mun erittäin viisas terapeutti sanoi moneen kertaan, että mitään päätöksiä ei tarvitse tehdä tässä ja nyt. Se oli aika huojentavaa kun sen loppujen lopuksi ymmärsin. Sitä ennen yritin aina ratkaista kaikki asiat saman tien ja ahdistuin jos en onnistunut. Nyt pystyn elämään epätäydellisessä tilanteessa luottaen siihen, että ratkaisu tulee jossain vaiheessa tavalla tai toisella.

vaikka yksi kaikkein kuluneimmista klisheistä on se, että asioilla on tapana järjestyä se on kuitenkin totta. Aina ne eivät tosin järjesty siten miten oletamme. Mutta järjestyvät kuitenkin. =)

 

[mv]

Minusta homma on selvä. Jos olit aikaisemmin onnellisempi yksin kuin miehen kanssa, niin on varmaan nytkin. Tuntuu vähän, että olet suhteessa vääristä syistä. Kyllä sinun täytyy ihan oikeasti haluta olla siinä omana itsenäsi, jotta se olisi lasta ja miestä kohtaan oikein.
En siis tarkoita syyllistää, mutta mihin se ahdistus yhtäkkiä häviäisi?

Nämä jutut eivät ole mustavalkoisia, etenkään, jos niitä elää itse läpi - omat ajatukset menee jotenkin sekaisin eikä näe selviä juttuja. Mutta kertomasi perusteella et rakasta miestäsi. Kyllä se heikentää silloin kaikkien teidän elämänlaatua. Eikä mies tunnu näkevän omia mokiaan. Minullakin on vähän saamaton mies, mutta rakastan häntä tosi paljon. Siinä on ero. Silloin sietää tuollaisia, mutta jos et edes rakasta, niin mielestäni ei kannata jäädä. Mieti katuisitko 10 vuoden päästä, jos et nyt lähtisi? Vai olisitko tyytyväinen, että jäit? Voimia kovasti.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Minusta homma on selvä. Jos olit aikaisemmin onnellisempi yksin kuin miehen kanssa, niin on varmaan nytkin. Tuntuu vähän, että olet suhteessa vääristä syistä. Kyllä sinun täytyy ihan oikeasti haluta olla siinä omana itsenäsi, jotta se olisi lasta ja miestä kohtaan oikein.
En siis tarkoita syyllistää, mutta mihin se ahdistus yhtäkkiä häviäisi?

Nämä jutut eivät ole mustavalkoisia, etenkään, jos niitä elää itse läpi - omat ajatukset menee jotenkin sekaisin eikä näe selviä juttuja. Mutta kertomasi perusteella et rakasta miestäsi. Kyllä se heikentää silloin kaikkien teidän elämänlaatua. Eikä mies tunnu näkevän omia mokiaan. Minullakin on vähän saamaton mies, mutta rakastan häntä tosi paljon. Siinä on ero. Silloin sietää tuollaisia, mutta jos et edes rakasta, niin mielestäni ei kannata jäädä. Mieti katuisitko 10 vuoden päästä, jos et nyt lähtisi? Vai olisitko tyytyväinen, että jäit? Voimia kovasti.

Et syyllistä yhtään, ihan asiaa puhut. Suoraan sanottuna minulla on sellainen olo, etten saa olla täysin oma itseni. Tai siis ei tässä mitään näytellä tarvitse, mutta omat toiveet ja halut on työnnetty taka-alalle joissain asioissa. Kai se on osin sitä miehen miellyttämistä, jotta hänellä olisi hyvä olla, jotta sitten hänkin haluaisi toimia paremmin, jotta minulla olisi parempi olo (vai miten se nyt oli).

Mutta kun ei kai kumpikaan olla kauhean tyytyväisiä yritystemme tasoon :snotty: Miestä se ei haittaa kuin silloin, kun otan asian puheeksi. Hänellä on muuten aina kaikki hyvin, mutta jos minulla ei ole, sitten ei ole hänelläkään. Miehen logiikkaa osa II

 

[Ultramariini]

Toivotan nyt tässä hyvää yötä!

 

[vakava sosiaalitapaus]

Toivotan nyt tässä hyvää yötä!

Hyvää yötä =)

 

[Ota ämmä järki käteen.]

40 v. ja aivoton pska., ei hyvää päivää, pitäähän lapsilla olla isäkin vai tuoko ne haikara, oikutteleva sellainren....