Avio-ongelmia; yhteinen lapsi 3v mies ei haluakaan sitä

[asiat kuntoon,nyt.]

En ole oikeen viesteistäsi huomannut, että onko teillä hellyyttä ja välittämistä ollenkaan parisuhteessa? Että onko koko hommma siis ihan jumissa vai koskeeko onngelmat ainoastaan miehen asennetta lapseen?

 

[asiat kuntoon,nyt.]

Haluaisinkin puhua ja puhua, mutta useasti kun olen yrittänyt niin mies on sitä mieltä, että meillä on kaikki hyvin ja minulle ei vain mikään riitä.

Ja tähän sinä voit vastata, että kaikki ei ole hyvin, koska minusta siltä tuntuu ja minun tuntemuksia sinulla ei oo oikeutta väheksyä tai tyrmätä. Nyt jutellaan ja piste.

 

[Ap]

Parisuhteen tila on vaihdellut kovasti vuosien aikana. hellyyttä on vähän, hyvänyönsuukko ehkä aamulla suukko lähtiessä. Ei oikeastaan muuta. Seksi vaihtelee kovasti, välillä on usein ja hyvää, välillä harvoin ja paskaa. Hellyyttä kuitenkin tosi vähän, mitä kaipaisin kovasti kyllä. Itse kuitenkin niin katkera ja vihainen miehelle, että ei ole kiinnostusta alkaa halimaan tms.

 

[h]

Ap:n viestiin vastaten.

Jos olisin sinä, ottaisin eron, niin pahalta kuin se tuntuukin. Siitä toipuminen kestää aikansa, mutta siitä selviää kyllä.

Ensimmäisenä pitää ajatella omaa jaksamistaan, eihän tuollainen tee hyvää lainkaan ja selvästi, siis minun mielestäni miehesi sanomiset ovat jollain asteella nujertaneet omaa itseluottamustasi, kun pelkäät ettet saa enään uutta kumppania.

Toiseksi ja tämä on tärekä seikka mielestäni.
Sinun pitäisi yrittää ajatella lapsen kantilta tätä tilannetta.
Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos oma isäsi (en toki tiedä sinun ja isäsi välisistä suhteista ) päästäisi suustaa, ettei koskaan tahtonut sinua. Kyllä se satuttaisi ja syvästi.
Vieläpä noin pienestä lapsesta kun on kysymys, joka vasta rakentaa maailmankuvaansa omien läheistensä kautta, olisi varmasti hyvin turmiollista henkisesti, jos lapsi tuntee olevansa isälleen ei toivottu.

Tosi seikkahan on se, että lapsi muuttaa parisuhteen radikaalisti. Sille ei voi mitään. Ei voikkaan olettaa, että kun lapsi syntyy, kaikki on samanlaista. En ala tätä väitettä sen enämpää selventämään, varmasti moni voi tuon allekirjoittaa.
Mutta jos parisuhde menee metsään pikkulapsi aikana, ei se ole siltikään lapsen syy.
TArkoitan, että painotit muutamassa kohdin, että suhde alkoi mennä metsään heti lapsen synnyttyä.
Et varmasti tarkoittanut, että lapsi on syypää, ainakin toivon niin.
Lapsi muuttaa suhteen, mutta vanhempien harteilla on pyrkiä pitämään suhde kunnossa ja jos niin ei käy, ei voi sanoa, että lapsi pilasi kaiken...silloinhan suhteessa on ollut jotain vinksallaan, mutta kumpikaan ei ole sitä huomannut tai tohtinut myöntää ja lapsen synnyttyä ne ikävät puolet pyrkivät sitten esiin.

Jos kaipaat normaalia perhe-elämää, on kaiketi ainoa vaihtoehto erota ja ottaa aikaa vain itselleen ja lapselleen. Uuden parisuhteen aika on sitten myöhemmin. Sitten tiedät jo mitä vaadit ja voit tehdä sen selväksi heti kättelyssä, jolloin säästyt pahemmilta pettymyksiltä.

 

[Ap]

En todellakaan tarkoittanut, että lapsi olisi syypää mihinkään. Lapsesta olen ikionnellinen. Lapsi on parasta ja tärkeintä mitä minulla on. Tarkoitin sillä vain sitä, että sekin todistaa sitä, että mies ei oikeasti ole lasta halunnut.

 

[asiat kuntoon,nyt.]

Parisuhteen tila on vaihdellut kovasti vuosien aikana. hellyyttä on vähän, hyvänyönsuukko ehkä aamulla suukko lähtiessä. Ei oikeastaan muuta. Seksi vaihtelee kovasti, välillä on usein ja hyvää, välillä harvoin ja paskaa. Hellyyttä kuitenkin tosi vähän, mitä kaipaisin kovasti kyllä. Itse kuitenkin niin katkera ja vihainen miehelle, että ei ole kiinnostusta alkaa halimaan tms.

Vaikuttaa siltä, ettei tilanne olekaan toivoton. MUTTA myös sinun asenteesi mieheen on ongelma ja vaikuttaa koko ajan negatiivisesti.

Nyt ei ole mitään muuta ulospääsyä kuin ongelmien selvittäminen puhumalla ja vaikka rautalangasta vääntämällä jos ei muuten onnistu. Otatte nyt ekaks sitä kahdenkeskistä aikaa. Sanot miehelle että nyt on laitettava asiat kuntoon. Ero ei ole tässä tilanteessa ratkaisu mihinkään, asiat on selvitettävä.
Jos kaiken olette tehneet ja asiat ajan kanssa selvittäneet ja edelleen ei toimi niin sitten vasta voi eroa miettiä.

 

[Ap]

Mä itse olen omassa päässäni ajatellut asian jotenkin niin, että huonon parisuhteen kestän, mutta sitä en kestä, että koko elämäni haaskaan huonoon parisuhteeseen ja sen takia mulla on sitten myös vain yksi lapsi. Se toinen lapsi olisi mulle äärettömän tärkeä ja haluttu. Mä eläisin vaikka paskassa suhteessa, jos saisin sen toisen lapsen ja hoitaisin sen pääasiassa yksin niin kuin tämän ensimmäisenkin. Erottaisiin sitten joskus. Olisi mulla sitten edes ne pari lasta eikä tarvitsisi pohtia, että mistä sen uuden miehen löytää ennen kuin on liian vanha saamaan lapsia. Tuntuu, että nämä asiat on sekoittanut mun pään ja ajatusmaailman ihan kokonaan. Ja joo tiedän, että huonon suhteeseen ei lapsia kannata hankkia, mutta... Eikä mies toista lasta haluaisi kun ei ole halunnut ensimmäistäkään. Joskus on sanonut, että hankitaan sitten, jos mä välttämättä haluan, mutta hän ei ole sitä sitten halunnut. Kyllä mun elämä on sontaa, lasta lukuun ottamatta. Ja onneksi mulla on ihana työ ja työkaverit, auttaa jaksamaan.