Kyllä toi on ihan tuttua. Jos kuuntelee vain toista osapuolta, niin saa hyvin yksipuolisen kuvan riippumatta siitä, ovatko molemmat halunneet eroa vai vaan toinen. Yleensä asiat eivät ole kovin mustavalkoisia.
Minä sanoin eron jälkeen, etten ole valmis keskustelemaan eron syistä vielä. Annoin ajan kulua ja vasta noin 2 vuotta erosta asiat olivat selkiintyneet niin paljon, että pystyin ilman vihaa ja raivoa puhumaan kunnolla. Sitä ennen tuon 2 vuoden ajan olin lähinnä vain itse miettinyt ja prosessoinut eroa ja siihen johtaneita syitä. En minä halunnut (enkä halua vieläkään) lähteä kertomaan ihan kokonaan todellisia syitä esim. huonoa seksielämää tms., koska se ei ole ollut eron ainoa syy. Sen sijaan tunnepuolen asioista olen puhunut parhaiden ystävieni kanssa esim. arvostuksen katoamisesta, miksi mies ei enää kunnioita jne.
On tosi surullista, että eron jälkeen ystävät jakaantuvat sinun ja minun ystäviin. Miksi ystävätkin pitäisi jaotella ja inventoida kuten omaisuus? Minä muutin aikanaan miehen perässä miehen kotipaikkakunnalle, joten vuosien varrella vietimme selkeästi enemmän aikaa miehen kautta tulleiden ystäväpariskuntien kesken. Kun ero tuli, ystävät jäivät miehen puolelle ja minä jäin myös sitä kautta yksin. Toisaalta eräs miespuolinen ystäväni ei saanut jatkaa minuun yhteydenpitoa, koska hänen vaimonsa oli mustasukkainen!!! Eli kun olin naimisissa, ystävyys oli vaaratonta, mutta kun minusta tuli uudelleen sinkku, olinkin vaarallinen uhka!!!
