Ei kunnon seksiä enää ikinä???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erotako?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Iso kiitos kaikille tänäänkin kommentoineille, varsinkin Kepsikselle. Olen nukkunut viime yönä vain 4 tuntia, kun olen miettinyt tätä asiaa niin kovasti.

Seksi ei ole ainoa ongelma, totta. Mutta jotenkin kaikki kärjistyy nykyään siihen. Mulla on päässä vinksahtanut sen kanssa. Kun alussa tökki enkä asialle tehnyt mitään, nyt sitä hedelmlää sitten niittää. Aikansa syö pakkopullaa ja kirstelee hampaitaan, käy näin.

Kun parisuhde ei muutenkaan ole hyvä, ihan tosissaan miettii että kannattaako tämä. Lapsen takiahan tässä ollaan yhdessä. Hyvä isähän tuo on kuitenkin, vaikka puolisona ei niin hvyä.
 
Joku ehdotti kirjeen kirjoittamista. Kokeilin sitä joskus aiemmin. mies ei lukenut koko kirjettä ja loukkaantui siitä pahasti kun koki ihan arvosteluksi, vaikka kauniisti mielestäni krijoitin. Aina joskus saadaan puhuttua normaalistikin, mutta se on harvinaista ja nyt ei onnistunut. Pian on vuorokausi ollut hiljaiseloa.
 
Itse saanut kostean ja painostavan ilman takia sen 5 tuntia unta, että voi olla kuumottava ilma, ilman että on kuuma...

Parisuhde ei tunnu enää ollenkaan hyvältä kun asiat menee liian pitkälle. Isyys / äitiys ei ole parisuhteeseen millään tavalla liitännäinen, tiedät sen kyllä itsekkin, nyt vaan olet jotenkin itsesi syyllistänyt tilanteeseen vaikka olet loukkaantunut mieheesi niinkuin päinvastoinkin...

Moni menee siihen monttuun että perustelee lapsilla yhteiseloa, ei nyt eletä enää keskiaikaa, omasta mielestäni se "lasten takia" tekosyy on vain itselle hätävara sille ettei ongelmia tarvitse kohdata oikeasti...

Älä luovuta, vaadi mieheltäsi aikaa useampi tunti ja vaadi häntä puhumaan, yrittäkää välttää turhaa syyttelyä ja syyllistämistä, kertokaa vain mikä itsestä tuntuu pahalta ja miten haluaisi elää elämäänsä... sitten vasta keinoja miettimään asian ratkaisuun...

Jossain pisteessä on suhdeasiat kohdattava vaikka sitten työn tai jonkun muun kustannuksella, koska koko elämä kärsii siitä että parisuhde on pyllyllään... joka itseasiassa minua oudoksuttaa että miten ihmiset on niin taitavia lakaisemaan asiat maton alle kun tietävät että ne rokottavat sitten jokaiseen osa-alueeseen elämässä ajan kanssa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Zupzup:
Itse ratkaisin ongelman kun vaimo ei halunnut tarpeeksi seksiä rakastajalla. Oletko harkinnut toista miestä?

Mies eilen kiukuspäissään sanoi, että meidn pitää molempien hankkia rakastajat. Mutta jos suhde on muutenkin vaikea, mitä järkeä on jatkaa ja ottaa siihen vielä lisää osapuolia? Ennemmin mä hlauan kokonaan uuden miehen jollain aikavälillä.
 
surullista kuinka tyhmä mies sulla onkaan:( sainosinpa melkein, että vika on vain ja ainoastaan hänessä. eihän sulla ole mitään syytä harrastaa seksiä kun et saa siitä tyydytystä ja jos sen tekee vaan sen takia, että mies käyttäytyy hyvin on se jo alistumista. surullista, ehkä paras erota, ihan tosi.
 
Ulkopuolisen silmin: Miehesi käytös on väkivaltaista. Teillä tapahtuu joka viikko monta kertaa seksuaalista ja henkistä väkivaltaa. Kuvittele itsesi miehesi saappaisiin - painostat puolisoasi seksiin, nussit häntä omaan tyydytykseesi saakka vaikka hän ei ole saanut ollenkaan tarpeekseen ja jätät sitten oman onnensa nojaan, olethan itse saanut haluamasi. Vuodesta, kuukaudesta, viikosta ja päivästä toiseen et välitä siitä, että puolisosi kertoo olevansa tyytymätön ja haluavansa toisenlaista seksiä, vaan monta kertaa viikossa käytät rakastamaasi ihmistä vain panopuuna, jonka tunteilla ei ole väliä. Jos hän yrittää aloittaa keskustelua asiasta, kiukuttelet, uhkailet tai mökötät, koska tilanne on sinulle nykyisellään hyvä, eikä sinua huvita muuttaa sitä.

Kamalaa tekstiä, voisitko kuvitella kohtelevasi puolisoasi noin? Miksi puolisosi saa kohdella sinua niin? Miehesi on ollut sinua kohtaan jo niin pitkään seksuaalisesti alistava, että ihmettelen, että jaksat vielä miettiä, kuinka saisit seksielämänne toimimaan. Yleensä tuossa vaiheessa ovat halut kadonneet hyväksikäytetyltä osapuolelta kokonaan. Ihan oikeasti, kohteleeko miehesi sinua rakastavasti? Mikä hänessä on niin hyvää, että voit antaa anteeksi uskomattoman törkeän kohtelun?

Ja on pakko varovasti kysyä... onko mies ollut fyysisesti väkivaltainen? Uhkaava? Merkit ovat ilmassa. :/

Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja myötätuntoa:
Ulkopuolisen silmin: Miehesi käytös on väkivaltaista. Teillä tapahtuu joka viikko monta kertaa seksuaalista ja henkistä väkivaltaa. Kuvittele itsesi miehesi saappaisiin - painostat puolisoasi seksiin, nussit häntä omaan tyydytykseesi saakka vaikka hän ei ole saanut ollenkaan tarpeekseen ja jätät sitten oman onnensa nojaan, olethan itse saanut haluamasi. Vuodesta, kuukaudesta, viikosta ja päivästä toiseen et välitä siitä, että puolisosi kertoo olevansa tyytymätön ja haluavansa toisenlaista seksiä, vaan monta kertaa viikossa käytät rakastamaasi ihmistä vain panopuuna, jonka tunteilla ei ole väliä. Jos hän yrittää aloittaa keskustelua asiasta, kiukuttelet, uhkailet tai mökötät, koska tilanne on sinulle nykyisellään hyvä, eikä sinua huvita muuttaa sitä.

Kamalaa tekstiä, voisitko kuvitella kohtelevasi puolisoasi noin? Miksi puolisosi saa kohdella sinua niin? Miehesi on ollut sinua kohtaan jo niin pitkään seksuaalisesti alistava, että ihmettelen, että jaksat vielä miettiä, kuinka saisit seksielämänne toimimaan. Yleensä tuossa vaiheessa ovat halut kadonneet hyväksikäytetyltä osapuolelta kokonaan. Ihan oikeasti, kohteleeko miehesi sinua rakastavasti? Mikä hänessä on niin hyvää, että voit antaa anteeksi uskomattoman törkeän kohtelun?

Ja on pakko varovasti kysyä... onko mies ollut fyysisesti väkivaltainen? Uhkaava? Merkit ovat ilmassa. :/

Tsemppiä!

Olipa ajatuksia herättävä kirjoitus!

Multa on menneet seksihalut kokonaan! Ihan kokonaan koskien mun miestä. Joskus yksinäni saatan katsella netistä jotain seksijuttuja ja tyydyttää itse itseni.

Mutta mutta, mies ajattelee, että vika on tietysti mussa, kun mun halut on menneet, ei hänen. ja sitten sanoo, ettei voi tehdä asialle mitään, koska ongelma on mun korvien välissä. Hän heittää pallon mulle takaisin, kun kyselen mitä tälle tilanteelle voisi tehdä.

Mies on itsekäs muutenkin ja on meillä takana rankkaa henkistä väkivaltaakin. Se tosin on loppunut miltei kokonaa, joten kyllä tässä jotian kehitystäkin on tapahtunut. En vaan tiedä onko se riittävästi ja voiko vielä odottaa kehitystä. Mies on siinä suhteessa hitaasti lämpiävää ja kaikki ottaa aikaa. Ja ennenkuin joku kysyy, ollaan pian nelikymppisiä että ei ihan lapsia enää.
 
ei voi kun päivitellä kun lukee näitä anonyymien vastauksia tänne... Eiköhän oikea kysymys ole, haluatko yrittää vielä vai oletko lopussa, jos asianlaita olisi tuo jälkimmäinen, et varmaan olisi tänne kirjoittanut, jollet hae sääliä, mitä en oikein jaksa uskoa tässä tapauksessa...

myötätuntoa nimimerkillä kirjoittanut ei selkeästi ole ollut samankaltaisessa tilanteessa eikä oikeasti ole myötätuntoinen vaan tuomitsevan raivostunut mieheesi ja taika nimimerkin henkilö ajattelee että 5v suhde voidaan tiivistää muutamaan sanaan ja syyllistää täysin toinen ihminen kaikesta mitä on tapahtunut.

Ja ei, en puolustele miehen tekoja mitenkään, vaan ajan sitä takaa että yksikää suhde ei ole sellainen että vain yksi on syyllinen.

Ajatelkaapa miehen uhkausta "meillä ei sekstailla ennen kuin mä annan hänelle ekan kerran oikein kunnon hyvää seksiä." Mikä uhkaus tuo on jos naista ei kiinnosta seksi? sehän olisi hyväksikäytettävän ihmisen tilanteessa helpoitus, mutta asianomainen ei sitä ilmeisesti ota sellaisena, vaan kaipaa seksiä, ei ihminen kaipaa seksiä jos on uhri ja seksuaalisesti hyväksikäytetty viikottain / päivittäin...

Eli hän haluaisi korjata asiat, korjaa toki jos olen väärässä.

ärh, sori, mulla vaan alkaa keittämään kun ihmiset on typeriä :P
 
KYSYMYS: Onko vika silloin mussakin, kun en halua ja olen myös toisinaan kieltäytynyt miehen tarjoamasta tyydytyksestä? Mä nyt yritän kovasti miettiä, että onko miehellä oikeus olla loukkaantunut ja vedota mun passiivisuuteen.

Mies siis varmaan nykyisin jo tyydyttäisi mua jos haluaisin, mutta kun en enää halua ja sellaisia rauhallisia tilanteita ei juuri ole, että pystyisin rentoutumaan ja nauttimaan. Viimeksi kun sellainen oli, se päätyi suihinottoon. Mies olisi senä jälkeen tyydyttänyt mut kuulemma, mutta multa meni maku hommaan siinä välissä.
 
itsellä on 15 vuoden kokemus samasta asiasta. nyt alan parantua, mutta se vaati sen, että tajusin olla syyllistämättä itseäni haluttomuudesta ja tajuta missä se vika on eli miehessä. nyt on halut palanneet, eivät tosin miestäni kohtaan:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja taika:
itsellä on 15 vuoden kokemus samasta asiasta. nyt alan parantua, mutta se vaati sen, että tajusin olla syyllistämättä itseäni haluttomuudesta ja tajuta missä se vika on eli miehessä. nyt on halut palanneet, eivät tosin miestäni kohtaan:)

Olitko 15 vuotta suhteessa, jossa et halunnut miestäsi? Miten seksi hoitui teillä?
 
Olisi mielenkiintoista tietää mihin alunperin rakastuit miehessäsi, osoittautuiko hän odotuksiesi mukaiseksi ja olisiko hänessä ollut narsistisia merkkejä näkyvissä seurusteluaikana jos olisit osannut katsoa. Tuntuuko hänen persoonansa muuttuneen lapsen tulon jälkeen? Jos tuntuu, niin on hyvä ymmärtää ettei se ole mihinkään muuttunut vaan tullut vaan enemmän esille.

Niin kuin joku kirjoittikin, niin on varmaan hyvä pohtia tilannetta siltä kannalta että joku muu olisi viestisi kirjoittanut. Mielikuvaharjoituksena voisit myös kokeilla sellaista, että mietit millaisen viestin kuvittelet miehesi voivan kirjoittaa samasta asiasta vaikka Suomi24:lle ja miten sinä reagoisit siihen jos olisit kokonaan ulkopuolinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kepsis:
myötätuntoa nimimerkillä kirjoittanut ei selkeästi ole ollut samankaltaisessa tilanteessa eikä oikeasti ole myötätuntoinen vaan tuomitsevan raivostunut mieheesi ---

Eipäs vedetä liian äkkinäisiä johtopäätöksiä. :)

Ehdottomasti kaikki parisuhteen ongelmat muotoutuvat vuorovaikutuksessa, mutta tässä tapauksessa halusin yrittää tuoda esiin sitä, minkälaista kohtelua ap sietää suhteessaan. Monenlaiseen kohteluun ja ongelmiin tottuu vuosien kuluessa ja niille sokeutuu ja kirjoitin aika kärjistetysti. Jos se herätti ap:ssä ajatuksia, niin hyvä, sitä sydämestäni toivoinkin.

Olet, Kepsis, oikeassa siinä, että parisuhteen ongelmat eivät koskaan ole lähtöisin vain toisesta osapuolesta vaan ne muotoutuvat vuorovaikutuksessa. Se ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että ap:n kuvailema miehen toiminta on ollut melkein minkä tahansa määritelmän mukaan väkivaltaista.

Alkuperäinen kirjoittaja Kepsis:
Ajatelkaapa miehen uhkausta "meillä ei sekstailla ennen kuin mä annan hänelle ekan kerran oikein kunnon hyvää seksiä." Mikä uhkaus tuo on jos naista ei kiinnosta seksi? sehän olisi hyväksikäytettävän ihmisen tilanteessa helpoitus, mutta asianomainen ei sitä ilmeisesti ota sellaisena, vaan kaipaa seksiä, ei ihminen kaipaa seksiä jos on uhri ja seksuaalisesti hyväksikäytetty viikottain / päivittäin...

Olen tästä aivan eri mieltä, koska asiat eivät ole ollenkaan näin yksinkertaisia. Ap kirjoitti aiemmin, että "Joka ilta oli pakko antaa, kun muuten mies olisi näyttänyt pitkää naamaa." Oon ap:n kirjoituksista saan sen kuvan, että hän on harrastanut miehensä kanssa seksiä siksi, että a) välttyisi miehen kiukuttelulta ja b) on itsekin seksuaalinen olento ja elättelee yhä toiveita siitä, että seksi tämän miehen kanssa voisi hänet tyydyttää. Ap kirjoittaa kuitenkin myös, että tämä vuosien epätyydyttävä seksi (joka täyttää kaikki hyväksikäytön määritelmät) on vienyt hänen halunsa tätä miestä kohtaan, ei kuitenkaan seksiä kohtaan. Myös hyväksikäytetyillä on halut - toisilla ei juuri lainkaan, toisilla hyvinkin suuret.

Eli nyt kun mies uhkaa, että seksiä ei ole lainkaan, ennen kuin ap on antanut hänelle kunnon seksiä, hän samalla myös uhkaa, että näyttää pitkää naamaa siihen asti, kunnes saa seksiä, jonka on oltava nyt vielä erityisen hyvää. Ap on kirjoittanut, ettei hänellä ole haluja miestään kohtaan, joten saadakseen miehen mökötyksen loppumaan, ap:n olisi alistuttava tyydyttämään seksuaalisesti miestä, jota hän ei himoitse ja joka on käyttänyt häntä vuosia hyväksi. Ap on nimenomaan sanonut haluavansa kyllä seksiä, mutta ei sellaisena, kuin mieheltään sitä saa. Miksi tilanne siis olisi ap:lle helpotus, kun hänen vaihtoehtonsa näyttävät olevan a) olla ilman seksiä mököttävän miehen kanssa, joka on jopa uhkaillut sillä, että molempien pitäisi hankkia muualta itselleen seksikumppanit, b) alistua tyydyttämään jälleen kerran sitä miestä, joka ei häntä koskaan tyydytä tai tietysti c) kaikki muut vaihtoehdot, kuten tilanteen ratkaiseminen onnistuneesti jotenkin, ero jne.

Alkuperäinen kirjoittaja ap:
KYSYMYS: Onko vika silloin mussakin, kun en halua ja olen myös toisinaan kieltäytynyt miehen tarjoamasta tyydytyksestä? Mä nyt yritän kovasti miettiä, että onko miehellä oikeus olla loukkaantunut ja vedota mun passiivisuuteen.

Kun tullaan tiettyyn pisteeseen, tilanne on jo niin solmussa, että se ratkaisu, joka olisi alun perin ollut ok, ei enää riitäkään. Eli kun tilanne on jatkunut vuosia ja koko ajan olet toivonut mieheltäsi sinut huomioivaa seksiä sitä kuitenkaan saamatta, ei vuosien päästä riitäkään enää, jos mies yhtäkkiä tätä hyvää seksiä suostuu tarjoamaan. On liian myöhäistä ja tänä aikana on ehtinyt syntyä monta uutta solmua. Teillä on iso vyyhti selvitettävänä, jos teillä riittää tarmoa sen selvittämiseen ryhtyä. Sinulla on hyvä syy olla haluamatta ja on ihan normaalia, että ongelman luonne on vuosien mittaan muuttunut. Sinulla on oikeus olla haluamatta seksiä tilanteessasi ja siitä ei voi sinua soimata. Olet ainakin täällä palstalla osoittanut halukkuutesi yrittää selvittää ja ratkaista tilanteen jotenkin, eikä silloin miehelläsi mielestäni ole oikeutta loukkaantua tai syytellä. Toivottavasti sieltä loukkaantumisen ja syyttelyn takaa hänkin löytäisi itsestään keskustelevan ja rakentavan puolen.

Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mies siis varmaan nykyisin jo tyydyttäisi mua jos haluaisin, mutta kun en enää halua ja sellaisia rauhallisia tilanteita ei juuri ole, että pystyisin rentoutumaan ja nauttimaan. Viimeksi kun sellainen oli, se päätyi suihinottoon. Mies olisi senä jälkeen tyydyttänyt mut kuulemma, mutta multa meni maku hommaan siinä välissä.

Tää kuulostaa siltä, että jos tilanteen haluaa korjata, niin molempien pitäisi pystyä sitoutumaan siihen. Sun kirjoituksista on tullut sellainen olo, että vain sinä olet valmis tällaiseen sitoutumiseen. Kirjoitit aiemmin näin:

Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ammattiauttaja ei kelpaa miehelle. Ei suostu, vaikka kuinka olen yrittänyt taivutella. Ennemmin kuulemma eroaa.

Tää kuulostaa tosi epäreilulta. Jos ammattiauttaja olisi ainut keino saada teidän suhteenne jatkumaan, solmut avattua ja kommunikaatio toimimaan, niin kieltäytyykö mies siitä silti? Miksi? Siksi, ettei halua suhteeseen muutosta vai siksi, että häntä pelottaa jokin muu? Mikä miehen oma vointi on, heijasteleeko hän jotakin omia ongelmiaan, joista ei uskalla puhua?

Edelleen - tsemppiä!
 
Nää mielikuvaharjoitukset tekisi kyllä hyvää. Olen näköjään ihan sokea omalle tilanteelleni. Tai en nyt ihan sokea, kun olen alkanut miettimään oko tässä mitään järkeä.

Mutta edeleen tohon mun kysymykseen tuossa pari viestiä sitten. Onko vikaa mussakin, kun olen passiivinen ja onko miehellä oikeus loukkaantua ja vetäytyä vastuusta?
 
Voi kun kuulostaa tutulta :( Mun äiti joutui kokemaan tuota ja vielä pahempaakin isäni kanssa lähes 30 vuotta, kunnes uskalsi erota. Äitini piti perhettä koossa lasten tähden, mikä oli kyllä virhe. Veljeni nykyinen masennus johtuu pitkälti lapsuuden perheen huonosta ja "sairaasta" ilmapiiristä.

En osaa auttaa muuta kuin kehottaa ammattiauttajan puheille. Voithan mennä sinne myös yksin; tuskin siitä haittaakaan on. Voimia!
 
Nyt tulee tunnustus: Olen jo käynyt yksinäni pariterapiassa. Mies ei suostunut silloin eikä suostu varmasti nytkään. Tuolloin vuosia sitten oli pakko mennä, kun tyttö oli ihan pieni ja pää meinasi hajota miehen kanssa.

Siitä oli apua mulle ja oltiin erossakin hetki miehen kanssa. Sain voimia olla terveesti itsekäs ja nautin yksinolosta. mies pääsi luikertelemaan takaisin kun kertoi muuttuneensa ja kasvaneensa ja käyti tietysti sitä isä-lapsi-korttia taidokkaasti. Asiat parani vähän, ei kylläkään seksin kannalta. Silloin ohjeeksi tuli olla rakastelematta kokonaan jonkun aikaa ja olla muuten lähekkäin. No arvatkaa vaan onnistuiko.

Onkohan tää tässä, jos ei mies nyt suostu tulemaan mun kanssa jonnekin juttelemaan? Alkaa olla kaikki oljenkorret ja kaeverille soitot käytettynä...
 
Ap, suhteen elvyttäminen on vaikeaa tai mahdotonta, se varmaan riippuu eniten nyt siitä, saako mies itsestään irti niin paljon, että yrittäisi tosissaan. Vaarana on tietysti se, että mies yrittää ja on hyvä puoliso just niin kauan kunnes vaara on taas ohi, kuten viime kerrallakin. Vaatii tosi lujaa luonnetta, että saa pidettyä pään kylmänä, jos toinen alkaa lirkutella ja lupailee muuttuneensa. Tosi vaikeaa sanoa, milloin lupaukset on vain sanahelinää, varsinkin kun niin haluais uskoa toista. Ja se lupaileva puoliso voi itsekin uskoa lupauksiinsa sillä hetkellä, harmi vain, kun se ei ehkä kestä siltikään.

Sulla on kuitenkin monta asiaa tosi hyvin, joten uskon, että sun tilanne järjestyy kyllä parhain päin. :) Vaikutat tosi selväjärkiseltä naiselta ja sulla on viitseliäisyyttä miettiä, mikä olisi tilanteessa parasta. Olet hakenut ammattiapua aiemminkin ja koit, että siitä oli hyötyä, joten kynnys hakea sitä uudestaan on toivottavasti matalampi. Tosi lämpimästi kyllä suosittelen, että haet itsellesi keskusteluapua jostain. Jos mies ei lähde mukaan, niin ei lähde, tarvitset sitä itsesi (ja lapsen) takia kuitenkin! Uskon, että voisit varmaan sisulla pärjätä ilman ammattiauttajaakin, mutta koska sulla on oikeus apuun ja tukeen ja oot todella vaikeassa tilanteessa ollut pitkään, keskusteluapua todella kannattaa hakea, kun siitä on kerran ennenkin ollut hyötyä. Ja vieras tuossa ylempänä varoitteli siitäkin, mitä seurauksia kodin ilmapiiristä ja vanhempien vääristyneestä suhteesta voi olla lapsille.

Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Onkohan tää tässä, jos ei mies nyt suostu tulemaan mun kanssa jonnekin juttelemaan? Alkaa olla kaikki oljenkorret ja kaeverille soitot käytettynä...

Vähän se siltä näyttää, jos ei jotain muuta kautta synny isoa muutosta tilanteeseen. Ulkopuolisen on mahdotonta sanoa, milloin ero olisi paikallaan, koska vain suhteesta sisältäpäin voi sanoa, milloin huonot puolet ylittävät hyvät liian pahasti. En siis sano, että mun mielestä sun pitäis erota, koska voihan tääkin kriisi löytää yllättävänkin ratkaisun. Kaikki sun sanomissa jutuissa kuitenkin viittaa siihen, että sun olisi parempi olla ilman tätä miestä. Sanoit, että: "Siitä oli apua mulle ja oltiin erossakin hetki miehen kanssa. Sain voimia olla terveesti itsekäs ja nautin yksinolosta." Musta noi lauseet kuulostaa tosi hyviltä ja toivoisin, että pääsisit uudestaan tuohon terveen itsekkyyden tilaan, jossa saisit nauttia yksinolosta ja siitä, että kukaan aikuinen ei ole jatkuvasti kiukutellen vaatimassa sulta jotakin, mitä et itse halua. Kuulostaa tosi hyvältä.

Oot sysännyt jo monta isoa juttua liikkeelle kun oot jo näin pitkällä asian miettimisessä. Tästä ei ainakaan tarvitse palata siihen vanhaan arkeen, eli suunta on eteenpäin, tavalla tai toisella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nää mielikuvaharjoitukset tekisi kyllä hyvää. Olen näköjään ihan sokea omalle tilanteelleni. Tai en nyt ihan sokea, kun olen alkanut miettimään oko tässä mitään järkeä.

Mutta edeleen tohon mun kysymykseen tuossa pari viestiä sitten. Onko vikaa mussakin, kun olen passiivinen ja onko miehellä oikeus loukkaantua ja vetäytyä vastuusta?

Passiivisuus on sinun puolustusmekanismi tyydyttämättömään tilanteeseen jossa sinulla on oikeus olla vetäytyvä koska toinen osapuoli ei halua keskustella aidosti asioista vaan on lapsellinen kiukuttelija joka yrittää kiristää sinua.

Eli tilanne on niin tulehtunut että joko saatava pysyvä keskusteluyhteys mikä tyydyttää molempia jolla saadaan tuloksia, tai sitten se eroaminen, koska niinkuin tässä ketjussa aiemminkin on todettu, lasta vahingoittaa tilanne missä ilmapiiri on näinkin tulehtunut.

myötätuntoa: pahoittelen jos kommenttini oli liian kärkevä :)
 
Nyt kun kerkesin lukemaan lisää tätä ketjua niin avautui ahaa-elämys, sinulla siis on kumminkin olemassa seksuaalisia haluja etkä ole niitä hukannut ihan kokonaan, no sehän selventää sen entisestään että jos ei mies ymmärrä alkaa muuttamaan asioita kanssasi niin ainoa vaihtoehto on kyllä se ero, koska haluttomuutesi ei voi olla fyysistä peruakaan jos niitä esiintyy kumminkin ajoittain vaikkakin harvoin... Eli kaikki on psyykkistä ja johtuu tilanteesta joka on päässyt kehkeytymään jo hyvin suhteen alussa.

Vaatii aika paljon työtä muuttaa jotain johon olette suhteen alkumetreillä jo "tottuneet" jos saa käyttää näin hölmöä sanaa. Ja työ on mahdoton oikeasti jos ei mies oikeasti myönnä ongelmaa ja sitoudu sen ratkaisemiseen loppuelämäksi...

Muokkaus:

Niin siis hypin välillä asiasta toiseen turhan nopeasti, ajoin tuolla aiemmalla osalla tätä viestiä sitä takaa että syy ei todellakaan haluttomuuteen ole sinussa jos asia oikeasti on näiun kun olet sen esittänyt tässä ketjussa, vaan miehesi tavat ja mielihalut ovat liian kontrolloivia ja hänen pitäisi alkaa olemaan empaattinen sen itsekkyyden sijaan...
 
Teistä on ollut kaikista niin iso apu. Lämmin kiitos. Nyt on oikeasti sellainen rohkaistunut olo, että uskallan edetä asiassa jollain tavalla. Ensin tietty keskustelemalla. Mutta vanhaan en enää halua palata. Mä olen koko ajan syyllistänyt itseäni aika laillakin tän seksin suhteen ja alan pikkuhijaa tajuamaan, ettei vika ole missään nimessä vain mussa. Että mulla on oikeus tuntea tältä kuin musta tuntuu. Pahalta.

Joku kysyi olenko kysynty mieheltä onko hänelle kunnia-asia että vaimokin saa orgasmin. Kysyin eilen vähän vastaavan kysymyksen mieheltä ja vastaus oli kyllä. Mutta kun mä en halua, hän ei voi tilanteelle mitään. Eli vika on aina vaan mussa.
 

Similar threads

Yhteistyössä