Ei kunnon seksiä enää ikinä???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erotako?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Voi ap, kaikki sympatiat sulle hankalan tilanteen takia. Kirjoittelin aiemmin sulle tässä ketjussa, että oot nyt ottanut härkää sarvista ja suunta on vain eteenpäin, tavalla tai toisella. Joko eron kautta tai sitten jotain muuta kautta. Tilanne on sulle (ja myös miehelle, ja lapsellekin) tosi raskas, mutta olet ainakin pitänyt pintasi! Kerroit eri tilanteista, joissa olet yrittänyt puhua miehen kanssa. Kuulostaa siltä, että joka kerta kun yrität herätellä rakentavaa keskustelua miehen kanssa, hän ottaa sen syyttelynä ja sitten kääntää kuvittelemansa syytökset sun niskoillesi. Sellainen keskustelu on todella, todella uuvuttavaa. Kun tarpeeksi kuuntelee syytöksiä, on vaikeaa tietää, mikä on totta ja mikä ei - onko sittenkin itse ihan luulotautinen ja mies oikeassa. Ehkä mies oikeastikin ajattelee, että sä olet syyllinen, mutta mun veikkaus on, että syyttely on vain miehen tapa pelata ja manipuloida. Kun sä syytät miestä jostain, mies kiistää kaiken tai kääntää sen päinvastoin, eli sulle ei miehen syyttämisestä ole paljoa hyötyä. Sen sijaan kun mies syyttää sua jostakin (oli se totta tai ei), sä alat pohtia, mitä teet väärin, mitä voisit tehdä toisin ja oot harmissasi siitä, että mies on pahoittanut mielensä. Tuon kuvan oon saanut sun kirjoitusten perusteella ja jos tuo pitää paikkansa, niin teidän on tosi vaikeaa ellei mahdotonta keskustella yhtään mistään vakavasti. Tietenkään syyttely ei olekaan mikään rakentava tapa puhua, mutta kuulostaa siltä, että on ihan sama syytätkö vai et, mies tulkitsee sen niin. Sun yritykset keskustella miehen kanssa on kuin heittelisi palloa seinään, pallo pompahtaa aina takaisin eikä seinä muutu miksikään. Se on sulle varmasti tosi turhauttavaa. Ja sen toisen pitäisi olla tunteva, kuunteleva ihminen, eikä mikään seinä!

Vaikka tilanne on sulle niin turhauttava ja raskas, niin on hyvä, että et ole unohtanut ja kuopannut asiaa ja taipunut miehen tahtoon. Sitä kautta tuskin löytyy muutosta tilanteeseen.

Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ottaisihan se mies mun toiveet nyt huomioon. Seksissä siis. Mutta kun mä en enää halua ollenkaan seksiä. Mun vika siis tässä ja nyt. Mä haluaisin, että ensin muuttuisi joku muukin tässä suhteessa, niinkuin suhtautuminen minuun ja kotiin. Olen ollut ihan itsestäänselvyys ja nalkuttava akka kotona.

Muistatko kun kirjoitit aiemmin, että kun viimeksi erositte, mies lupasi muuttuneensa ja luikerteli takaisin elämääsi. Tuokaan, että se ottaisi sut nyt huomioon seksissä, ei ole mitään muuta kuin tyhjä lupaus, jos hän ei ole valmis tekemään mitään kuitenkaan sinun ehdoillasi. Totta kai sulla on oikeus toivoa isompaakin muutosta. Tähän mies ei näköjään kuitenkaan ole valmis, näinköhän on mihinkään muuhunkaan?

Totta kai ero on paha kolaus lapsellekin, mutta pahinta tilanteessa lapselle ovat ihan muut asiat. Gwenhwyfar kirjoitti, että lapsi oppii vääränlaisen roolimallin, että naista/äitiä saa kohdella kaltoin. Tästä olen ihan samaa mieltä, lapsi tosiaankin oppii oikean ja väärän kotoaan ja helposti toistaa samoja malleja omissa parisuhteissaan tulevaisuudessa. Lapsi myös kärsii suunnattomasti vanhempiensa riitelystä, ja sanoit lapsen jo toivoneen, ettei isä tulisi enää kotiin riitelemään. Koska tilanne koskettaa sinun ja miehesi lisäksi myös lastanne, ota ihmeessä hetimmiten yhteys perheneuvolaan ja pyydä pikaisesti apua! Jos et pysty tekemään sitä itsesi takia, niin ehkä lapsen edun ajaminen motivoi? Se on tosiaankin sun oikeus hakea sieltä apua, vaikka ootkin hakenut aiemmin saman asian takia apua. Oikeastaan se, että oot joutunut aiemmin hakemaan apua saman asian vuoksi, kertoo siitä, että asia on tosi vakava.

Hyvä, että sulla on edes tällainen henkireikä, on tosi tärkeää että kuulet myös muiden ihmisten ajatuksia. Minä ainakin palaan viimeistään huomenna illalla katsomaan viimeisimmät kuulumiset, eli kirjoittele tänne vaan, jos siltä tuntuu!
 
Moi ap!
En nyt ihan tarkkaan jaksanut koko ketjua lukea, mutta mun silmille hyppäs ne jutut, että olit iloinen ja onnellinen kun olitte hetken erossa miehesi kanssa, sekä se, että mies ennemmin eroaa kuin suostuu mihinkään terapiaan....
Itselleni tämä olisi aivan selvä merkki! Jos sinä olet käynyt perheneuvolassa yms ja kuitenkin yrittänyt ja puhunut suoraan miehellesi tuntemuksistasi, ja mies ei suostu tosiaan itse mihinkään kannattaa nyt oikeasti miettiä haluatko tosiaan elää pitemmän päälle näin.
Ihmisellä on vain ja ainoastaan yksi elämä joten ei kannata tuhlata sitä.
Voithan tietty vielä esittää miehellesi vaatimuksen, että joko mennään terapiaan tai erotaan.Näin minä tekisin. Koita jaksaa :)
 
Täällä taas. Ihana huomata, että minua ja tätä tilannetta miettii joku muukin kuin minä :)

Eilen tapahtui kummia. Mies jätti tytön äidilleen ja tuli käymään täällä yksin. Yritin taas saada keskusttelua aikaiseksi. Ensin näytti menevän tosi huonosti ja alkoi tuntua jo siltä että mieskin haluaa erota. Mutta sittn mies kysyi tulisinko hänen kanssaan pihalle lepäilemään riippumattoon hetkeksi. Siinä sitten makoiltiin ja halailtiin, oltiin vaan. Sanoin, että tälläisiä hetkiä pitäsii olla enemmän. Mies kysyi haluaisnko että hän hieroo minua. Riisuin siinä pihassa itseni ja mies siveli ja hieroi ihan rauhassa, hänellä oli vaatteet päällä. Se tuntui hyvältä ja annoin hänen hieroa joka paikasta. Me rakastelimme.

En tiedä mitä tästä ajatella. Rauha palasi ainakin hektkeksi. Ei yksi hyvä iltapäivä kesää tee, mutta jos sitä ei olisi ollut, pakkaisin varmaan jo mihen tavaroita. Nyt eletään jatkoajalla ja katsellaan miten tilanne etenee. Voi olla, että hetken päästä ollaan samassa räjähdysherkässä tilanteessa kuin aiemmin. En osaa sanoa mtään.

Perheneuvolaan en soittanut, mutta juttelin ystävän kanssa ja hän kertoi työterveyslääkärin kautta saatavasta keskusteluavusta. taidan kokeilla sitä, kunhan palaan töihin ensi kuussa.
 
Hieno käänne kumminkin synkähkössä tarinassa. Saanen huomauttaa tässä kohti että asiat alkoivat luistamaan kun mies aloitti tekemisen syyttelyn sijaan, kohteli sinua arvosi mukaan. Tuosta se tie vasta alkaa niinkuin olet kirjoituksessasi maininnutkin. Sehän on oikeasti fakta että parisuhde vaatii aina panostamista (työ on jotenkin typerä sana, koska se saa parisuhteen kuulostamaan juuri tuolta palkkiohakuiselta toiminnalta, eli minä tiskaan, sinä pyllistät jne...)
Gwenhwyfar on täällä kirjoittanut paljon asiaa, thumbs up :)

pakko sen verran kirjoittaa vanhasta kokemuksesta että se on aivan kauhea olotila kun parisuhteessa elää ja toinen ei halua sinua ollenkaan. Siitä tulee aivan järkyttävät seuraukset ajan kanssa oman pään sisällä. En siis puolustele ketään vaan yritän kertoa että tiedän miten hirveä olotila siitä seuraa, se on jotain todella painajaismaista miten huonoksi tuntee itsensä ja arvottomaksi. Varsinkin jos toinen muuten osoittaa välittävänsä, muttei halua mitään fyysistä seksuaalisuutta, se tekee siksi vaikeammaksi asian koska ero on vaikeampi päätös kun toinen muuten kyllä osoittaa välittävänsä eli jää sellaiseen "limboon" suhteessa. Kun sellainen olotila jatkuu riittävän pitkään ei ole enää kovin rakentava persoona vaan suhtautuu kaikkeen parisuhdetoimintaan kuin jonain vastenmielisenä velvollisuutena, kun tuntuu että aivan sama mitä tekisi niin toisen silmissä ei olekkaan haluttu enää.

 

Similar threads

Yhteistyössä