ei mene ihan oikein tämäkään..

[toivotonta välillä]

Lapsi asuu toisen vanhemmistaan luona ja siellä sisarpuolia ja toisen vanhemman luona myös sekä sopasta löytyy vielä äitipuolia ja isäpuoliakin.
Nyt muksu ihan sekaisin ja lietsoo ns vihaa tätä kohtaan kenen luona asuu.
Etävanhempi puhelee ihan ihmeellisiä lapselle jotta tämä muuttaisi tai siiis haluaisi vielä enemmän muuttaa sinne. Esimerkiksi, saat niitä ja näitä eläimiä tai tavaroita kun asut täällä, saat valita koulun missä haluut käydä ja 12 vuotiaana saat itse päättää missä asut. Käskee lapsen ilmoittaa sossuun jos hänelle huudetaan tai esimerkiksi meinattiin evätä karkkirahat luokkareissulta todella huonon käytöksen vuoksi niin etä heti sanoi lapselle että noin ei saa sinua kohdella että kannattaa puhua asiasta jollekin. Lapsi saa ihan hirveitä raivareita tullessaan etän luota, kiukuttelee ja räyhää pikkusisarilleen, kiukuttelee ja raivoo niin kauan kunnes korotetaan ääntä ja sitten on taas hyvä syy soittaa etälle että kuinka huonosti häntä kohdeltu, vaikka hän ei mitään tehnyt...
Etä puhuu todella usein ilmeisesti pahaa lapselle vanhemmasta kenen luona nyt asuu, sillä mitenkään lapsi ei voi puhua sellaisia asiota joita tämä lapsi välillä juttelee lähinnä suutuspäissään.

Muilla kenties vastaavia tilanteita, miten selvititte ne?

 

[as if]

 

["vieras"]

kannattais varmaan ottaa lastenvalvojaan tms yhteyttä ja pitää joku palaveri aikuisten kesken... sairasta lapsella pelaamista.

 

[Peppari]

Ota yhteys myös perheneuvolaan, siellä voitte keskustella mitä tilanteelle voi tehdä ja lapsellekin tekee hyvää jutella asioista ulkopuolisen kanssa.

 

[alkuperäinen]

Olemme lapsen kanssa käyneet psykologilla ja varmaankin jatketaan..

 

[röppö]

Meillä on tilanne,että kohta 6 vuotias tyttäreni käy isällään toisella paikkakunnalla jokatoinen vkl.
Ensimmäinen päivä kotiin paluun jälkeen on yleensä ok ja sitten alkaa kunnon show joka loppuu pari päivää ennen isän luo lähtöä ja sitten kun sieltä tullaan alkaa sama uudelleen.
Lapsen isä antaa kaiken periksi,koska ei jaksa kuunnella itkuja ja kitinöitä..
Heillä ei ole ruoka-aikoja,ei nukkumaan meno aikoja tms..
Karkkia saa joka päivä...ja uusia leluja aina,kun pyydetään.

Täällä meillä asiat on toisin.
Meillä on säännöt,ruoka-ja nukkumaan meno ajat..
Karkkipäivä kerran viikossa ja jos käyttäydytään huonosti eikä entisistä tavaroista huolehdita..ei kyllä uusiakaan ostella.
Yllättäen mä olen aina paska,kusipää ym mukavaa..
Pikkusisko ottaa osumaa..( aina vahingossa :O )
Ja usein,kun olen kysynyt miksi tyttäreni on mulle niin ilkeä eikä käyttäydy nätisti on vastaus tää : " kyl mä isillä käyttäydyn,isi on sanonut ettei sulle tarvi olla kiltti ja sulle saa olla tuhma"

Välillä tuntuu,että eksä oikein odottaa,että mulla voimat loppuis ja luovuttaisin..
Ja sen vanhemmat hyppis riemusta,kun taas pääsisivät mua haukkumaan ja arvostelemaan...

Ja mä olen lastenvalvojalle puhunut asiasta mutta tyttäreni isälle ei käy ajat joita on ehdottanut lastenvalvoja hänelle ja perheneuvolaan ei kuulema mies lähe...

 

[nöppäri]

Ottakkaa nyt hyvänen aika yhteyttä lastenvalvojaan ja ruvetkaa selvittämään tilannetta, ei tommoista voi eikä tarvitse hyväksyä.

Kyllä ne tilanteeseen puuttuu, ja kun vilpittömästi olet huolissasi myös lapsen mielenterveydestä ja tulevaisuudesta on asialle ruvetta tekemään jotkain heti, eikä vasta ensi jouluna.

Siis mua niin sapettaa nää entise jotka on niin persiistä kuin vaan olla ja osaa.
Miehenkin entinen (joskus vuosis vuosia sitten) teki ties ja mitä temppuja, ei antanut tavat jne jne, kunnes lastenvalvoja rupesi puuttumaan asioihin, ei voinut lasten äiti enää kieltäytyä tapaamisista kun olisi selvinnyt saman tien kaikille kenessä se vika olikaan, on niin helppo syyttää toista kun ei tarvitse seistä sanojensa takana.

Ja minua ihan pikkasen yppii kun isommat muksut reissussa muutaman päivän ja kun kotiin tulivat alkoi heti keskinäinen kinaaminen ja vänkääminen, äidillä meni hermot : /

 

[alkuperäinen]

Meillä on tilanne,että kohta 6 vuotias tyttäreni käy isällään toisella paikkakunnalla jokatoinen vkl.
Ensimmäinen päivä kotiin paluun jälkeen on yleensä ok ja sitten alkaa kunnon show joka loppuu pari päivää ennen isän luo lähtöä ja sitten kun sieltä tullaan alkaa sama uudelleen.
Lapsen isä antaa kaiken periksi,koska ei jaksa kuunnella itkuja ja kitinöitä..
Heillä ei ole ruoka-aikoja,ei nukkumaan meno aikoja tms..
Karkkia saa joka päivä...ja uusia leluja aina,kun pyydetään.

Täällä meillä asiat on toisin.
Meillä on säännöt,ruoka-ja nukkumaan meno ajat..
Karkkipäivä kerran viikossa ja jos käyttäydytään huonosti eikä entisistä tavaroista huolehdita..ei kyllä uusiakaan ostella.
Yllättäen mä olen aina paska,kusipää ym mukavaa..
Pikkusisko ottaa osumaa..( aina vahingossa :O )
Ja usein,kun olen kysynyt miksi tyttäreni on mulle niin ilkeä eikä käyttäydy nätisti on vastaus tää : " kyl mä isillä käyttäydyn,isi on sanonut ettei sulle tarvi olla kiltti ja sulle saa olla tuhma"

Välillä tuntuu,että eksä oikein odottaa,että mulla voimat loppuis ja luovuttaisin..
Ja sen vanhemmat hyppis riemusta,kun taas pääsisivät mua haukkumaan ja arvostelemaan...

Ja mä olen lastenvalvojalle puhunut asiasta mutta tyttäreni isälle ei käy ajat joita on ehdottanut lastenvalvoja hänelle ja perheneuvolaan ei kuulema mies lähe...

Etä puhelimessa aina on niin ymmärtäväinen ym kun juttua lapsen kouluasiosta tms..
Mutta kyllä varmasti niin soimataan siellä lapsen ollessa paikalla että, siis tämän huomaa lapsen jutuista. Vai voiko 10 vuotias itse päätellä ja huutaa että hän soittaa sossuun kun kolmen tunnin yöllisten kiukutteluitten jälkeen lapsi vaan kehotetaan uudestaan ja uudestaan sänkyyn että alkaisi nukkumaan, niin tästäkin etä että kyllä tosta pitää jollekin puhua..
Hän on kyllä sen luokan valehtelija että jos lastenvalvojalle ym menisimme puhuun niin varmasti kaikki onkis ja suurentelis asiota ja tekis meistä ihan kauheita ihmisiä.

Etällä lapsi saa useimmiten aina rahaa, käydään shoppailemassa, herkuttelemassa. Siellä ei kuulema tarvi tai häntä ei pakoteta ulkoilemaan vaan ilmeisesti ihan ok pelata /katsoa tv kokoajan.
Elämä jokatoinen viikonloppu on niin lomailemista, että tottakai meidän arkirutiinit tuntuvat pakkopullalta. ja tyhmältä.
Ah tää tilanne niin vaivaa että pysty mitään muuta asiaa miettimäänkään..

 

[Non compos mentis]

Joo, meillä joskus ollut tuota. Sitten on hieman pidetty hajurakoa, koska etä ei ole koskaan allekirjoittanut mitään sopimusta tapaamisista, ei mulle tule mitään seuraamuksia, vaikkei lapsi tapaisikaan etää. Mielelläni avustaisin lasta tapaamaan toisia sisaruksiaan ja etäänsä, mutta jos tilanne vahingoittaa lasta, mieluummin valitsen vakaat olot lapselle, jos tapaamiset eivät suju rauhassa.

 

["jUu"]

ihania nämä uusperheet

 

["pip"]

kommentoin sen verran, että mun vanhemmat eros kun oli 7-vuotias ja kuljettiin joskus isän luona viikonloppuisin sisarusten kanssa suunnilleen täysi-ikäisiksi asti. ja mikäli muistan, niin ainakin minä oon ollut huonolla tuulella joka ikisen iskäreissun jälkeen kotona. aina tuli äidin kanssa jotain riitaa.

ja en todellakaan osaa sanoa mistä tuo johtuu. isän luona oli aina ihan kivaa ja sinne oli kiva mennä. mulla on ollu aina hyvät välit myös vanhempieni uusiin puolisoihin. en osaa sanoa onko äiti käyttäytynyt jotenkin erikoisesti aina meidän isäreissujen jälkeen vai ollaanko me muksut jotenkin iteksemme möksähdelleet pitkän matkustamisen jne jälkeen.

sanoisin, että mun kohalla se on ollu jotain "normaalia" oireilua siitä, kun harmittaa se että vanhemmat on eronnu jne. ei siihen välttämättä tarvita mitään suurta manipulointia toisen vanhemman puolelta. toki en kiellä, etteikö sellaistakin tapahtuisi.

 

[lapsi]

Olin samassa tilanteessa n. 20 vuotta sitten. Joka toinen viikonloppu mut roudattiin isän luokse, jossa oli mukavaa. Sitten kiva viikonloppu loppui ja oli paluu äidin luokse, joka jaksoi muistuttaa koko ajan kuinka rasittava olin ja komensi joka asiasta. Ei se sille lapselle ole kivaa katsoa kun äiti rakentaa uutta elämää jonkun muun kuin lapsen isän kanssa. Meidän tarinassa muutin isälle n. 14-vuotiaana ja näin äitini seuraavan kerran vasta 20-vuotiaana. En jaksa uskoa, että toivot sellaista tapahtuvan.

Pelastaaksesi oman äiti-tytär -suhteesi, ymmärrä lastasi! Hänellä on ikävä isäänsä jokaisen siellä vietettyn viikonlopun jälkeen. Voisitko myös itse yrittää olla mukavampi, eikä vain kurinpitäjä?