Eikö lapsen mielipidettä tarvitse kuunnella, jos ottaa uuden puolison?

[Sulphur]

Meille tuli ero puoli vuotta sitten ja alakoululaiset lapset ovat vuoroviikkosysteemillä.

Syynä on toinen nainen. 10-vuotiaani on jo kuukausia valittanut, kun tuo toinen nainen on omien lastensa kanssa joka viikonloppu heillä. Varsinkin, kun naisen toinen lapsi on luonteeltaan tosi rasittava marisija.

Nyt isä on ilmoittanut, että nainen muuttaa heille. Tämä on aivan järjetöntä! Minä olen muuttanut pois vajaa puoli vuotta sitten. Lapset eivät ole vielä täysin sopeutuneet eroon ylipäätään. Toinen lapsistani ei tykkää tämän naisen lapsista.

Eikö lapsella ole mitään sananvaltaa? Eikö häntä tarvitse kuulla? Eikö kukaan voi tehdä mitään estääkseen tätä kamaluutta?

Minulle on aivan sama, mitä mies puuhaa. Mutta tämä tilanne on mielestäni huolestuttava. Tuo lapsi tekee tulevaisuudessa kaikkensa, ettei tarvitisi kotona (isän luona) olla. Mihin se johtaa? Jengiytymiseen, kun ikää tulee enemmän.
Enkö minä voi mitään tehdä?

 

["tööt"]

Kyllä se vaan valitettavasti on niin, että aikuinen valitsee vastakappaleensa ihan itse. Se, että sinua risoo eksän pikainen pariutuminen(verhottuna siihen, että lapsi ei tykkää) - on valitettavasti asia, joka pitää vain ottaa vastaan. Elämä on.

 

[---]

Ota yhteyttä lastenvalvojaan. Kyllähän tuon ikäisen mielipidettä kuullaan, jos tapaamissopimusta muutetaan. Lapsi voisi käydä isällään vaikka joka toinen viikonloppu.

 

["Kenguru"]

Tuskin lapsella on sananvaltaa aikuisten asioissa...
Mikset yrittäisi saada tuota vuoroviikkosysteemiä pois, niin että lapset olisivat sinulla ja joka toinen viikonloppu isällään? Minusta lapsella olisi muutenkin hyvä olla vain yksi koti. Mulla ei kyllä ole kokemusta miten nämä asiat käytännössä järjestetään, että onko se kiveen hakattu jos joku järjestely on jo tehty, vai onko muutosmahdollisuutta ilman painavaa syytä.

 

[6yhj]

No, itse ottaisin lapsen mielipiteen huomioon asioista päättäessä, mutta loppupeleissä ei lapsi asiaa määrää, eikä saisikaan. Ei voi tietää, että onko isä vai lapsi asiassa enemmän oikeassa. Loppupeleissä isä saa tietenkin tehdä haluamansa ratkaisun, sopi se muille tai ei...

 

["tööt"]

Ota yhteyttä lastenvalvojaan. Kyllähän tuon ikäisen mielipidettä kuullaan, jos tapaamissopimusta muutetaan. Lapsi voisi käydä isällään vaikka joka toinen viikonloppu.

Mitä sä oikein selität?

 

["lilli"]

Oletko valimis ottamaan lapsen asumaan luoksesi,siten että kävisi isällään vaikka joka toinen viikonloppu?
Ei tuo ole lapselle mitään herkkua,erostakin vielä niin vähän aikaa.

 

[isoäiti mölykylästä]

ei siihen ole kenelläkään mitään sanomista, ei sinulla, ei sossulla eikä lapsella. jokaisella on oikeus perustaa perhe, vaikka niitä entisiä lapsia olisin. ja vaikka ne entiset ja uudet ei tulisi keskenään toimeen.

 

[Sulphur]

en myönnä, että minua risoo pariutuminen. He ovat olleet "pari" koko tämän ajan ja jo ennnen eroamme. Minua risoo se, että lapseni itkee minulle, että hän ei halua sitä. Minua risoo se, että lapsen mielipidettä ei kuunnella.

 

["Jonna"]

minä en ota uutta miestä mikäli lapseni olisivat vastaan, siis muuttoa vastaan. ja miehen perässä en tod muuttaisi. Lapset ensin!

 

[Karju]

Toinen lapsesi ei tykkää, mut toinen tykkää? Kyllähän tuossa on varmaan puolin ja toisin vastustelua tilanteen muutoksesta. Siellä vaan pitäs vanhempien toimia niin, että kaikilla lapsilla on hyvä olla.

 

[Karju]

Toinen lapsesi ei tykkää, mut toinen tykkää? Kyllähän tuossa on varmaan puolin ja toisin vastustelua elämäntilanteen muutoksesta. Siellä vaan pitäs vanhempien toimia niin, että kaikilla lapsilla on hyvä olla.

 

[Karju]

[QUOTE="Jonna";23763703]minä en ota uutta miestä mikäli lapseni olisivat vastaan, siis muuttoa vastaan. ja miehen perässä en tod muuttaisi. Lapset ensin![/QUOTE]

Eli jos lapset periaatteesta sanoo jokaiselle miehelle EI, niin sä elät mieluumin yksin? Aika martyyri olet.

 

[Sulphur]

mies ei suostunut siihen, että lapset olisivat vain minulla. Hän vaati vuoroviikkosysteemin. En usko hänen suostuvan.

Soitin heti miehen vanhemmille ja miehen oma äitikin totesi, että oli luullut tämän välittävän lapsistaan, mutta eipä hän välitä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="Kenguru";23763685]Tuskin lapsella on sananvaltaa aikuisten asioissa...
Mikset yrittäisi saada tuota vuoroviikkosysteemiä pois, niin että lapset olisivat sinulla ja joka toinen viikonloppu isällään? Minusta lapsella olisi muutenkin hyvä olla vain yksi koti. Mulla ei kyllä ole kokemusta miten nämä asiat käytännössä järjestetään, että onko se kiveen hakattu jos joku järjestely on jo tehty, vai onko muutosmahdollisuutta ilman painavaa syytä.[/QUOTE]

Noin minäkin sen järkeilisin.

Lapsella ei ole oikeutta vaikuttaa isän (tai äidinkään) parisuhteisiin, mutta tuo vouroviikkosysteemi nyt on sellainen jota muutenkin kritisoidaan paljon. Jos lapsi ei sitten halua olla isällään niin ehkä tosissaa olisi parempi että lapsen vakituinen koti on äidin luona ja isällään käy viikonloppuisin.

 

[Kinuski]

Ehkäpä lapsesi ottaa asian niin raskaasti, koska ei halua äitinsä tilalle ketään toista. Asia varmaan muuttuu ajan kanssa kun lapsi tottuu tähän uuteen naiseen, ja hänen lapsiinsa. Tai sitten otat lapsen kokonaan luoksesi asumaan, ja käy isällään vain viikonloppuisin. Mä en tiedä miten nykyään on, mutta ennen ainakin oli että 12v täyttänyt lapsi sai vaikuttaa siihen, kumman vanhemman luona haluaa asua. Muuten lapset ei kyllä voi päättää aikuisten asioista.

 

[Sulphur]

minun toinen lapseni on "pehmeä" ja sopeutuvainen, ja sen naisen lapset ovat saman ikäisiä kuin hän itse. Hän myös sopeutuu kaikkeen, mitä tapahtuu.
Tämä 10-vuotias on isompi.

Minullekin tulee lapset ensin. Itselläni ei ole halua pariutua kenenkään kanssa, mutta jos löytäisin jonkun, niin voisin nähdä häntä joka toinen viikko. Jos lapset olisivat miestä vastaan, niin helvettihän siinä on irti, jos siihen pakotetaan.

 

[Sulphur]

mies on siis koko tämän puoli vuotta sopeuttanut lapsia tähän uuteen naiseen ja hänen lapsiinsa. Alkuun minun lapseni ihan pitivät siitä, että he tulivat.

Nyt vain on lastenkin välinen kuherruskuukausi ohi. 10-vuotiaani valittaa, kun ei saa olla rauhassa. Lisäksi naisen känkkäränkkälapsi on alkanut näyttää todelista luonnettaan. Kuka nyt hankalaa lasta haluaa vapaaehtoisesti nähdä...lapsikaan. Ja kun tämä nainen on eronnut myös samaan aikaan kuin me, niin hankala lapsi on varmaan vielä hankalampi kuin ennen.

 

[misStar]

No ensinnäkin älytöntä että nainen muuttaa näin pian miehen luokse! Lapset ei ole edes kerennyt sopeutua eroon niin tulee jo äitipuoli.
Lapsen mielipidettä ei sinänsä voi ottaa huomioon tollasissa "pariutumisasioissa" koska se nyt vaan ei ole lapsen asia.MUTTA lapsen tilanteen voi ja pitää ottaa huomioon esim. yhteenmuuton suhteen.Kyllä mä ainakin kuuntelisin mun lasta tollasessa tilanteessa.En lopettais seurustelua mutta en muuttais vielä yhteen.Ja jos yhdessä olo miehen lasten kanssa tuntuis hankalalta niin sitäkin opeteltaisiin sitten pikku hiljaa eikä kerta rysäyksellä.

 

[Karju]

Lapset voi myös oireilla teidän eroa ja vastustavat kaikkea uutta muutosta. Nyt kun ovat huomanneet, että isän luokse on muuttamassa nainen lapsineen, niin yrittävät kaikkensa, että tilanne pysyisi ennallaan. Ehkä se pelko muutoksesta ja luopuminen vanhasta tutusta kaavasta tuntuu nyt lapsilla päälimmäisenä. Tämä vanhempi lapsi oireilee voimakkaammin.

Kävisikö, jos toinen lapsista muuttaisi sun luo asumaan (vanhempi) ja toinen asuisi sit isällään?

 

[rtee]

Tietysti lapsi ei pidä naisesta ja tämän lapsista aluksi, koska erosta on vasta vähän aikaa ja hän haluaisi, että oma perhe on vielä yhdessä. Tai näin ainakin minulle kävi kun olin 10-vuotias vanhempieni erotessa. Nyt kymmenen vuoden jälkeen he ovat minulle todella rakkaita ja osa perhettäni. Ei lapsella ole asiaan sananvaltaa ja luultavasti hän sopeutuu asiaan ajan kanssa, vähentäisin kyllä sitä isällä vietettyä aikaa jos mahdollista.

 

[misStar]

Ehkäpä lapsesi ottaa asian niin raskaasti, koska ei halua äitinsä tilalle ketään toista. Asia varmaan muuttuu ajan kanssa kun lapsi tottuu tähän uuteen naiseen, ja hänen lapsiinsa. Tai sitten otat lapsen kokonaan luoksesi asumaan, ja käy isällään vain viikonloppuisin. Mä en tiedä miten nykyään on, mutta ennen ainakin oli että 12v täyttänyt lapsi sai vaikuttaa siihen, kumman vanhemman luona haluaa asua. Muuten lapset ei kyllä voi päättää aikuisten asioista.

Niin lapsi voi kokea että äitiä ollaan syrjäyttämässä tai että nainen ja lapset tulevat hänen reviirilleen.Ja voi just mennä ajan kanssa sitten ohi kun tottuu tai sitteen kun suhde äitipuoleen alkaa huonosti niin se voi jäädä "päälle" ja sitten myöhemminkin on vaikea korjata asioita kun on tietyllä asenteella (varsinkin kun teini-ikä tulossa).

 

[Karju]

En lopettais seurustelua mutta en muuttais vielä yhteen.Ja jos yhdessä olo miehen lasten kanssa tuntuis hankalalta niin sitäkin opeteltaisiin sitten pikku hiljaa eikä kerta rysäyksellä.

Nimenomaan tätä hitaasti etenemistä perhetilanteessa olen tähdentänyt omassakin suhteessa, joten suosittelen sitä myös AP:n exälle. Mut tuskin sinä neuvojas alat sille tyrkyttämään

 

[Sulphur]

Tiedän, että 12-vuotias saa vaikuttaa siihen, missä haluaa asua, ja tämän 10-vuotiaan kohdalla siihen ei ole pitkä aika.

Pienempi lapsistani on sitten se, joka on hyvin kiinni minussa. Hänellä on jatkuva ikävä ja hän on valittanut, miksi ei saisi asua vain minun luonani. Tuo 10-vuotias sitä vastoin on sopeutunut vuoroviikkosysteemin paremmin.
Mutta isä ei siis suostunut muuhun...

Eli tuo pienempi ei koskaan suostuisi siihen, että joutuisi asumaan isällään, mutta isompi pääsisi pois.

Asumme toisistamme parin kilometrin päässä. Näen lapsia viikollakin, jos he haluavat tulla luokseni.

 

[nyt profiili suomi24:ssä]

Näin se valitettavasti menee, omista lapsista jopa luovutaan uuden rakkauden tieltä, jätetään ilman ruokaa ja kaikkea kauheaa. En koskaan ole ymmärtänyt jotain isä-tai äitipuolta, järkkyä.
Yhteishuoltajuudessa olen lapseni kasvattanut, siellä tosin oli äitipuoli, mutta hyvä sellainen. Itse en ketään ole huolinut, en halua lapsilleni vaihtuvia isäpuolia, enkä pysyvääkään. Katsellaan, kunhan tuo kuopus muuttaa pois, jaksaako ketään ottaa kaveriksi itselleen.