Eilinen mielenhäiriö, miten tässä nyt toimia?

[astrolabe]

Eikö olekaan normaalia pohtia näitä teoriassa ennen kuin mitään tapahtuu? Tiedän, että ite ko.tilanteessa kertoisin miehelleni ja toivoisin hänen voivan antaa anteeksi.

 

["vieras"]

Niimpä, mies voi sit itse päättää haluaako jatkaa petturinaisen kanssa vai mitä.

Itse kertoisin ja mies sais päättää tulevaisuudesta, meillä tosin ei olis edes mahdollista että tulis tällaista tilannetta eteen. 500% varmuudella kumpikaan ei pettäisi.

Sä olet kyllä palstan mustavalkoisin ja naiivein persoona.

 

["vieras"]

Onko oikeasti mahdollista, että miehesi saisi tietää jotain muuta kautta? Tunteeko tätä miestä, jonka kanssa vietit yön?

Pidä mölyt mahassasi ja kärsi oma häpeäsi, kertomalla pilaat muidenkin elämän kuin omasi.

En voi tätä enää paremmin muotoilla. Jos miehellä ei ole mahdollisuuksia kuulla mistään muualta, niin ei kannata kertoa.

 

[Idiootti]

Oma mieheni soitti äsken. Näillä näkymin ovat tulossa tosiaan vasta huomenna maihin. Yritin puhelimessa kuulostaa normaalilta, mutta mies huomasi kyllä väsymykseni ja kiusasi menikö eilen illalla pitkään. Puhelun aikana sain hillittyä itseni, mutta pillitin äsken varmaan vartin putkeen. En pysty kertomaan miehelleni, meillä oli vielä eilen asiat niin helvetin hyvin.

Ainoa varmuus saada asia pysymään meidän kahden välisenä, on varmasti soittaa viime öiselle miehelle? Minulla ei tosin ole tämän puhelinnumeroa, mutta saan sen kyllä jotain kautta selvitettyä.

Meillä ei viime yönä todellakaan ollut kyllä puhetta mistään suhteesta tai ihastuksesta, tai ylipäätänsä mistään. Joimme lasilliset, harrastimme seksiä ja kävimme nukkumaan. Mies meni aamulla töihin, minä nukuin krapulaani pois, kunnes uskalsin lähteä kotiin. En usko, että viime yö oli tosiaan tällä miehellekkään muuta kuin yksi yö.

 

[itsekin samaan sortunut]

Hei, ei se itkemällä tekemättömäksi muutu. Yritä unohtaa koko juttu, niin on perheesikin kannalta parempi.

 

[Yh-isä]

[QUOTE="vieras";28723894]Hei tuo on sun mielipide.

Mun mielipide on se, että jos mun miehellä olis tuollainen tilanne kuin ap:llä (kertalaaki ilman tunteita eikä ikinä enää) eikä asia ikinä, ikinä voisi tulla muuta kautta julki, niin en haluaisi tietää.

Se olis vähän niinkuin koittais vaan omaa huonoa omaatuntoa vaimentaa "tekemällä oikein" -paskat, sais mulle(kin) vaan pahan mielen. Edelleen: mitä en tiedä, se ei mua satuta.[/QUOTE]

Niin, mutta kukaanhan ei voi tietää mitä mies ajattelee, eli todennäköisesti saattaisi hyvinkin haluta tietää mitä se vaimo puuhaa selän takana. Itse ottaisin eron samantien...

 

["nella"]

Ja kyllä, minä rakastan miestäni yli kaiken. En ole koskaan harkinnut pettäväni. Se mitä eilen tapahtui ei ole selitettävissä oikein millään. En tunne tätä viime öistä kohtaan mitään ihastusta tai mitään.

Ei. Jos rakastaa, ei petä. Voit selitellä itsellesi mitä vaan, mutta et rakasta miestäsi, jos rakastaisit et pystyisi tekemään hänelle mitään näin kamalaa.

 

["vieras"]

Itse ottaisin eron samantien...

Miksi? Minusta olis kiva kuulla perustelut siihen, miksi tuollainen hetken hairahdus romuttaisi muutoin varsin sujuvan perhe-elämän? Kun kyseessä ei todellakaan ole muu kuin seksi.

Mietin sitä, että johtuisiko ero omasta vaiko ulkopuolisten ajatusmaailmasta.

 

["vieras"]

Elä kerro.. En itse kertois, siinä menis perhe säpäleiks varmasti.

 

["vieras"]

[QUOTE="nella";28724153]Ei. Jos rakastaa, ei petä. Voit selitellä itsellesi mitä vaan, mutta et rakasta miestäsi, jos rakastaisit et pystyisi tekemään hänelle mitään näin kamalaa.[/QUOTE]

Höpö höpö.

 

[2good2be4gotten]

En ymmärrä, jos sulla ei ollut mitään tunteita sitä miestä kohtaan niin mikä ihme sai sinut sänkyyn sen kanssa? Seksin puute/himo? Ja jos kerta rakastat miestäsi yli kaiken niin miten pystyit unohtamaan miehesi ja harrastamaan seksiä toisen kanssa?
Ihan vilpittömästi ihmehtelen kun en pysty kuvittelemaan tuollaista tilannetta.

Itse kertoisin, en usko että voisin elää ns.valheessa. Typerä syyhän tuo on onnellinen perhe rikkoa mutta todella typerä on myös tuo teko. Kuitenkin haluaisin itsekin tietää jos mieheni pettäisi ja päättää sitten itse haluanko jatkaa vai en.

 

[Neydan]

[QUOTE="vieras";28723894]Hei tuo on sun mielipide.

Mun mielipide on se, että jos mun miehellä olis tuollainen tilanne kuin ap:llä (kertalaaki ilman tunteita eikä ikinä enää) eikä asia ikinä, ikinä voisi tulla muuta kautta julki, niin en haluaisi tietää.

Se olis vähän niinkuin koittais vaan omaa huonoa omaatuntoa vaimentaa "tekemällä oikein" -paskat, sais mulle(kin) vaan pahan mielen. Edelleen: mitä en tiedä, se ei mua satuta.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä. Omaa pahaa oloa ei saa eikä tarvii keventää tunnustamalla. Minä olen pettänyt ja vaikka mieli teki tunnustaa (kun tiesin sen helpottavan oloani), niin en sitä tehnyt koska tiesin miten paljon olisin miestä satuttanut.

Myöhemmin erottiin, mutta mies saa elää onnellisen tietämättömänä minun heikosta luonteestani.

 

["vieras"]

Täysin samaa mieltä. Omaa pahaa oloa ei saa eikä tarvii keventää tunnustamalla. Minä olen pettänyt ja vaikka mieli teki tunnustaa (kun tiesin sen helpottavan oloani), niin en sitä tehnyt koska tiesin miten paljon olisin miestä satuttanut.

Myöhemmin erottiin, mutta mies saa elää onnellisen tietämättömänä minun heikosta luonteestani.

Toisaalta eikö miehellä ole oikeus tietää siitä heikosta luonteesta, joka ajaa tekemään tuollaisia kamaluuksia? Kyllä mua ällöttäis jos mies kävis panolla ties kenen kanssa ja illalla tulis normaalisti nukkumaan mun viereen "kaikki on hyvin" -tyylillä. Hyi helvetti!

 

["vieras"]

Itse taas olin hyvilläni, kun oma mieheni itse tunnusti pettäneensä. Minä itkin ja raivosin muutaman päivän (omissa oloissani) jonka jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan antaa anteeksi tapahtuneen. Yhdessä itkimme ja jatkoimme eteenpäin vahvempina ja viisaampina.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28724228]Toisaalta eikö miehellä ole oikeus tietää siitä heikosta luonteesta, joka ajaa tekemään tuollaisia kamaluuksia? Kyllä mua ällöttäis jos mies kävis panolla ties kenen kanssa ja illalla tulis normaalisti nukkumaan mun viereen "kaikki on hyvin" -tyylillä. Hyi helvetti![/QUOTE]

Puhutaan kertahairahduksesta. Jatkuva pettäminen on asia erikseen. Se ei ole enää virhe, vaan järjestelmällistä.

Miten sua vois ällöttää, kun et tietäis asiasta mitään?

 

[M32]

Älä teeskentele hyväntekijää: jos kerrot, se on vain oman mielesi huojennukseksi. Kertomisesta ei seuraa perheellesi mitään hyvää, ainoastaan suurta kärsimystä. Jos olet varma, ettet ota tätä tavaksi, vaikene ja jatka elämääsi

 

[Neydan]

[QUOTE="vieras";28724228]Toisaalta eikö miehellä ole oikeus tietää siitä heikosta luonteesta, joka ajaa tekemään tuollaisia kamaluuksia? Kyllä mua ällöttäis jos mies kävis panolla ties kenen kanssa ja illalla tulis normaalisti nukkumaan mun viereen "kaikki on hyvin" -tyylillä. Hyi helvetti![/QUOTE]

Eihän sua voi ällöttää jos et tiedä

Toki voi ajatella, että miehellä on oikeus tietää. Toisaalta, miehellä on oikeus elää onnellisena parisuhteessa. Kyseinen ex ei olisi voinut olla onnellinen jos olisi tiennyt pettämisestä. Muuten pettäminen ei vaikuttanut suhteeseen, ainakaan negatiivisesti.

 

[drno]

Meidän suhteessa pettämistä tuhat kertaa pahempi olisi asiasta valehtelua. Eli kerro.

 

["vieras"]

Eihän sua voi ällöttää jos et tiedä

Toki voi ajatella, että miehellä on oikeus tietää. Toisaalta, miehellä on oikeus elää onnellisena parisuhteessa. Kyseinen ex ei olisi voinut olla onnellinen jos olisi tiennyt pettämisestä. Muuten pettäminen ei vaikuttanut suhteeseen, ainakaan negatiivisesti.

Elää onnellisessa parisuhteessa? Vitsailetko nyt?
Onko sinusta se onnellinen parisuhde, jossa on noin iso tabu ja valhe? Mielummin sinkkuna ja vapaana (jolloin voi löytää sen oikean) kun huonossa/epärehellisessä suhteessa!

 

["vieras"]

Oma mieheni soitti äsken. Näillä näkymin ovat tulossa tosiaan vasta huomenna maihin. Yritin puhelimessa kuulostaa normaalilta, mutta mies huomasi kyllä väsymykseni ja kiusasi menikö eilen illalla pitkään. Puhelun aikana sain hillittyä itseni, mutta pillitin äsken varmaan vartin putkeen. En pysty kertomaan miehelleni, meillä oli vielä eilen asiat niin helvetin hyvin.

Ainoa varmuus saada asia pysymään meidän kahden välisenä, on varmasti soittaa viime öiselle miehelle? Minulla ei tosin ole tämän puhelinnumeroa, mutta saan sen kyllä jotain kautta selvitettyä.

Meillä ei viime yönä todellakaan ollut kyllä puhetta mistään suhteesta tai ihastuksesta, tai ylipäätänsä mistään. Joimme lasilliset, harrastimme seksiä ja kävimme nukkumaan. Mies meni aamulla töihin, minä nukuin krapulaani pois, kunnes uskalsin lähteä kotiin. En usko, että viime yö oli tosiaan tällä miehellekkään muuta kuin yksi yö.

No hui, vai vielä vartin putkeen pillitit? Kesti ilmeisesti pidempään sitten, kun paneskelu sen komean miehen kanssa. Pliis, älä hae täältä sääliä. Olisit vaan hillinnyt itsesi. Jotenkin voisin ehkä ymmärtää, jos avioliitolla menisi huonosti, mutta jos kaikki on hyvin ja vielä onnistut möhlimään, niin oletkin ansainnut huonon olosi.

 

[Neydan]

[QUOTE="vieras";28724295]Elää onnellisessa parisuhteessa? Vitsailetko nyt?
Onko sinusta se onnellinen parisuhde, jossa on noin iso tabu ja valhe? Mielummin sinkkuna ja vapaana (jolloin voi löytää sen oikean) kun huonossa/epärehellisessä suhteessa![/QUOTE]

Ei se minun mielestäni tietenkään ollut, koska minä tiesin pettäneeni. Mutta mies, joka ei asiaa tiennyt, piti suhdetta onnellisena. Enkä minä kokenut oikeaksi oman luonteenheikkouteni vuoksi särkeä hänen onnellisuuttaan. Mieluummin tunsin itseni huonoksi kun sain hänet tuntemaan itsensä petetyksi. Valitsin kahdesta pahasta pienemmän pahan ja niin neuvon myös ap:ta tekemään. Rakkaan pettäminen oli häpeällistä, mutta koska se oli jo tapahtunut, niin päätin kärsiä seuraukset itse, enkä laittaa miestä kärsimään.
Mies ei olisi ikimaailmassa antanut anteeksi ja edelleen heikko luonteeni esti minua olemasta niin jalo, että olisin miehen jättänyt pahan tekoni vuoksi.

Varmaan ymmärrät ajatuskulun, joka siis on jotain sieltä mustan ja valkean välistä.

 

[Neydan]

[QUOTE="vieras";28724298]No hui, vai vielä vartin putkeen pillitit? Kesti ilmeisesti pidempään sitten, kun paneskelu sen komean miehen kanssa. Pliis, älä hae täältä sääliä. Olisit vaan hillinnyt itsesi. Jotenkin voisin ehkä ymmärtää, jos avioliitolla menisi huonosti, mutta jos kaikki on hyvin ja vielä onnistut möhlimään, niin oletkin ansainnut huonon olosi.[/QUOTE]

Kyllä mä ap:ta säälin! Tiedän kyllä miten inhottavaa on olla erehtyväinen ihminen ja mokata pahasti.

 

[kepsis]

[QUOTE="vieras";28724295]Elää onnellisessa parisuhteessa? Vitsailetko nyt?
Onko sinusta se onnellinen parisuhde, jossa on noin iso tabu ja valhe? Mielummin sinkkuna ja vapaana (jolloin voi löytää sen oikean) kun huonossa/epärehellisessä suhteessa![/QUOTE]

Vitsailetko sinä nyt?

 

["vieras"]

Ei se minun mielestäni tietenkään ollut, koska minä tiesin pettäneeni. Mutta mies, joka ei asiaa tiennyt, piti suhdetta onnellisena. Enkä minä kokenut oikeaksi oman luonteenheikkouteni vuoksi särkeä hänen onnellisuuttaan. Mieluummin tunsin itseni huonoksi kun sain hänet tuntemaan itsensä petetyksi. Valitsin kahdesta pahasta pienemmän pahan ja niin neuvon myös ap:ta tekemään. Rakkaan pettäminen oli häpeällistä, mutta koska se oli jo tapahtunut, niin päätin kärsiä seuraukset itse, enkä laittaa miestä kärsimään.
Mies ei olisi ikimaailmassa antanut anteeksi ja edelleen heikko luonteeni esti minua olemasta niin jalo, että olisin miehen jättänyt pahan tekoni vuoksi.

Varmaan ymmärrät ajatuskulun, joka siis on jotain sieltä mustan ja valkean välistä.

Miten tämän nyt sulle sanoisi.. Sä tiedät vielä että mies olisi jättänyt sut jos ois tiennyt totuuden? Se on aika todella likaista ja kertoo susta ihmisenä paljon.

"laittaa miestäni kärsimään" Voi hyvänen aika! Ihmiset menee eteenpäin elämässä, etenkin jos huomaavat, ettei voi toista arvostaa ja hän on pettänyt luottamuksen.

Sun mies olisi voinut löytää elämänsä naisen, luotettavan ja aidosti miestä arvostavan ja rakastavan. Sen sijaan sinä veit sen mahdollisuuden häneltä. Häpeäisit.

 

["vieras"]

Vitsailetko sinä nyt?

Ihmisillä on taso, etenkin kumppanin valinnassa. Se vähimmäiskriteeri on yleensä luottamus ja rehellisyys.