Ekaluokkalainen ei halua olla uskonnontunneilla.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Varmaan menee nuppi sekaisin siinä vaiheessa kun aletaan käsittelemään muita uskontoja...

Meillä ainakin pojalla loppui se vastenmielisyys uskontotunteja kohtaan, kun alettiin käsitellä muita uskontoja, se oli hänestä hyvin mielenkiintoista.

No 'omaa' uskontoa opetetaan niin, että tää on totuus, usko tai joudut helvettiin. Muista uskonnoista taas kerrotaan 'jotkut ihmiset uskovat tällaiseenkin' ... On siinä eroa tosiaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Varmaan menee nuppi sekaisin siinä vaiheessa kun aletaan käsittelemään muita uskontoja...

Meillä ainakin pojalla loppui se vastenmielisyys uskontotunteja kohtaan, kun alettiin käsitellä muita uskontoja, se oli hänestä hyvin mielenkiintoista.

Aika jännä, että yksi ainoa uskonto aiheutti vastenmielisyyttä.

Jännä? Luulen, että kyse oli juuri siitä, että lapsi tunsi, että häneltä vaaditaan sitä uskomista. En tiedä oliko se hänen tunteensa vain. Mutta kun alettiin puhua muista uskonnoista, ei siihen liittynyt samanlaista tunnetta hänellä. Millä lailla jännää tämä sinusta on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hdtry5:
No 'omaa' uskontoa opetetaan niin, että tää on totuus, usko tai joudut helvettiin. Muista uskonnoista taas kerrotaan 'jotkut ihmiset uskovat tällaiseenkin' ... On siinä eroa tosiaan

Ja oppilaat ovat useita vuosia vanhempia tuossa vaiheessa, kun muista uskonnoista aletaan puhua, luulen senkin vaikuttavan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Varmaan menee nuppi sekaisin siinä vaiheessa kun aletaan käsittelemään muita uskontoja...

Meillä ainakin pojalla loppui se vastenmielisyys uskontotunteja kohtaan, kun alettiin käsitellä muita uskontoja, se oli hänestä hyvin mielenkiintoista.

Aika jännä, että yksi ainoa uskonto aiheutti vastenmielisyyttä.

Jännä? Luulen, että kyse oli juuri siitä, että lapsi tunsi, että häneltä vaaditaan sitä uskomista. En tiedä oliko se hänen tunteensa vain. Mutta kun alettiin puhua muista uskonnoista, ei siihen liittynyt samanlaista tunnetta hänellä. Millä lailla jännää tämä sinusta on?

Vaikka sillä lailla, että vanhemmat eivät kykene vakuuttamaan lastaan, että lapsen ei tarvitse uskoa eikä sitä kukaan häneltä voi vaatia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Vaikka sillä lailla, että vanhemmat eivät kykene vakuuttamaan lastaan, että lapsen ei tarvitse uskoa eikä sitä kukaan häneltä voi vaatia.

No joo, yritin kyllä parhaani mukaan :) Minulla oli itselläni hyvin tunnustuksellista uskonnonopetusta koko ala-aste, minulle siitä jäi melko kielteiset tunteet, en luule että pojallani on ollut sellaista opettajaa. Toinen poikani on suhtautunut uskonnon opetukseen hyvin toisella tapaa.
 
Tuntuupa tutulta tuo lapsen vastenmielisyys uskontoa kohtaan. Meillä 12-v poika sanoi myös tuntevansa suurta vastenmielisyyttä uskontoa kohtaan. Hän käytti perusteluna myös sitä, ettei hän usko niitä asioita mitä kerrotaan. Kummasti vastenmielisyys häipyi jo vuotta myöhemmin, kun et-opettaja vaihtui. Vastenmielisyydessä oli kyse vain siitä, että poika halusi päästä helpommalla.
 
Niin mä ajattelen asian, että jokaisen lapsen olisi hyvä tietää uskonnon perusteet. Oma poika kapinoi kanssa joskus ala-asteeööa ja ei tykännyt uskonnosta MUTTA minun tehtävä oli vanhempana asettaa ne rajat, että se on samanlainen aine kuin muutkin ja siellä tunneilla käytiin. Menestys tosin vaih´teli :) Nyt poika on jo rippikoulun käynyt ja perusteet on hanskassa :) Hän saa oman valintansa tehdä jota minä tuen 100%. Nyt hän ymmärtää jo asiat ja pystyy harjoittelemaan omien päätöksien tekemistä ja aikuiset kannustaa ja rohkaisee siihen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Tuntuupa tutulta tuo lapsen vastenmielisyys uskontoa kohtaan. Meillä 12-v poika sanoi myös tuntevansa suurta vastenmielisyyttä uskontoa kohtaan. Hän käytti perusteluna myös sitä, ettei hän usko niitä asioita mitä kerrotaan. Kummasti vastenmielisyys häipyi jo vuotta myöhemmin, kun et-opettaja vaihtui. Vastenmielisyydessä oli kyse vain siitä, että poika halusi päästä helpommalla.

Meillä vastenmielisyys oli sitä, että jos kysyttiin lempiainetta ja vähiten mieluisaa, poika nimesi vähiten mieluisaksi aina uskonnon, vaikka oli olemassa aineita, joissa hän arvosanojen mukaan menestyi huonomminkin. Ja kokeisiinluku oli tervanjuontia, muttei hän koskaan ollut kieltäytymässä tunneilla käymisestä. Mikään muu aine ei ole ollut samaantapaan ei-kiinnostava, paitsi nyt sitten yläasteella ruotsi.... Mutta siihen ei kai sentään ole vaadittu uskomista :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Varmaan menee nuppi sekaisin siinä vaiheessa kun aletaan käsittelemään muita uskontoja...

Meillä ainakin pojalla loppui se vastenmielisyys uskontotunteja kohtaan, kun alettiin käsitellä muita uskontoja, se oli hänestä hyvin mielenkiintoista.

Aika jännä, että yksi ainoa uskonto aiheutti vastenmielisyyttä.

Mä taas uskon, että se tuo helpotusta, kun saa kuulla muistakin uskonnoista. Varsinkin sellaiselle lapselle, joka ei perusta kristinuskon höpinöistä ja jutuista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Varmaan menee nuppi sekaisin siinä vaiheessa kun aletaan käsittelemään muita uskontoja...

Meillä ainakin pojalla loppui se vastenmielisyys uskontotunteja kohtaan, kun alettiin käsitellä muita uskontoja, se oli hänestä hyvin mielenkiintoista.

Aika jännä, että yksi ainoa uskonto aiheutti vastenmielisyyttä.

Mä taas uskon, että se tuo helpotusta, kun saa kuulla muistakin uskonnoista. Varsinkin sellaiselle lapselle, joka ei perusta kristinuskon höpinöistä ja jutuista.

No miksi ette kerro lapselle muista uskonnoista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hdtry5:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Varmaan menee nuppi sekaisin siinä vaiheessa kun aletaan käsittelemään muita uskontoja...

Meillä ainakin pojalla loppui se vastenmielisyys uskontotunteja kohtaan, kun alettiin käsitellä muita uskontoja, se oli hänestä hyvin mielenkiintoista.

No 'omaa' uskontoa opetetaan niin, että tää on totuus, usko tai joudut helvettiin. Muista uskonnoista taas kerrotaan 'jotkut ihmiset uskovat tällaiseenkin' ... On siinä eroa tosiaan

Hmm. tälläseen uskonnon opetukseen mä en ole ikinä törmännyt..
 
Meilläkin poika oikein omasta halustaan meni rippikouluun ja suoriutui siitä mainiosti ja piti siitä. Hän kuuluu seurakuntaan edelleen, kuten pikkuveljensäkin, me vanhemmat emme ole kuuluneet useaan vuoteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa jatkaa:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Meidän tyttö ilmoitti myös eka luokalla että ei usko jumalaan. mutta en ole tiennyt että noista tunneista voi valita. Luulin että sitä luetaan uskontoa, uskoi tai ei ja sillä siisti. Ottaa ihan yleissivistyksen kannalta.
Juu emme laula virsiä enkä edes kuulu kirkkoon vaikka lapsi istuu koulun uskontotunneitlla kuten muillakin tunneilla.

Jos meidän lapselta kysyttäisiin niin ei kävisi yhdelläkään tunnilla. eka luokalla ilmoitti että on hirvittävän tylsää koulussa. Joten ...

Meidän lapsi taas kävisi. Tykkää koulusta tosi paljon, tykkää imeä itteensä tietoa ja pärjää loistavasti.

Juu meillä myös koulumenestys kiitettävää vaikka lapsi keksisi kyllä itselleen parempaakin tekemistä
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Varmaan menee nuppi sekaisin siinä vaiheessa kun aletaan käsittelemään muita uskontoja...

Meillä ainakin pojalla loppui se vastenmielisyys uskontotunteja kohtaan, kun alettiin käsitellä muita uskontoja, se oli hänestä hyvin mielenkiintoista.

Aika jännä, että yksi ainoa uskonto aiheutti vastenmielisyyttä.

Mä taas uskon, että se tuo helpotusta, kun saa kuulla muistakin uskonnoista. Varsinkin sellaiselle lapselle, joka ei perusta kristinuskon höpinöistä ja jutuista.

No miksi ette kerro lapselle muista uskonnoista?

Ollaan kerrottukin omien tietämysten mukaan. Ja kerrottu myös ettei tarvitse uskoa mihinkään. Meillä ei ole mitään yksipuolista mielipidettä tähän asiaan, joten voin vakuuttaa että me vanhemmat ollaan annettu lapselle neutraali kuva uskonnosta ja uskosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa jatkaa:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Meidän tyttö ilmoitti myös eka luokalla että ei usko jumalaan. mutta en ole tiennyt että noista tunneista voi valita. Luulin että sitä luetaan uskontoa, uskoi tai ei ja sillä siisti. Ottaa ihan yleissivistyksen kannalta.
Juu emme laula virsiä enkä edes kuulu kirkkoon vaikka lapsi istuu koulun uskontotunneitlla kuten muillakin tunneilla.

Jos meidän lapselta kysyttäisiin niin ei kävisi yhdelläkään tunnilla. eka luokalla ilmoitti että on hirvittävän tylsää koulussa. Joten ...

Meidän lapsi taas kävisi. Tykkää koulusta tosi paljon, tykkää imeä itteensä tietoa ja pärjää loistavasti.

Juu meillä myös koulumenestys kiitettävää vaikka lapsi keksisi kyllä itselleen parempaakin tekemistä

Meillä ei.
 
Täällä on hirveästi väärä tietoa liikkeellä.

1. Kirkkoon kuuluva ei voi valita et-opetusta
2. Kirkkoon kuulumaton voi valita uskonnon opetuksen tai et:n
3. Evankelisluterilainen uskonnon opetus EI saa olla tunnustuksellista enää eikä uskonnonharjoittamista saa koulutunneilla tehdä (erikseen pienet hartaudet juhlapyhinä tms. jotka siis eivät ole uskonnontunteja, mutta uskonnonharjoittamisen koulussa voi vanhemmat lapsensa kohdalta kieltää, vaikka kirkkoon kuuluisikin.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
No just. En jaksanu lukea koko ketjua mutta mutta
- entäs kun lapsi kuuden vuoden päästä sanoo että en halua liikuntatunneille tai ruotsin tunnille???

No onpa sama asia, ei niille tunneille ole vaihtoehtoa. Oma usko painii vähän eri sarjassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja luokanopettaja:
Täällä on hirveästi väärä tietoa liikkeellä.

1. Kirkkoon kuuluva ei voi valita et-opetusta
2. Kirkkoon kuulumaton voi valita uskonnon opetuksen tai et:n
3. Evankelisluterilainen uskonnon opetus EI saa olla tunnustuksellista enää eikä uskonnonharjoittamista saa koulutunneilla tehdä (erikseen pienet hartaudet juhlapyhinä tms. jotka siis eivät ole uskonnontunteja, mutta uskonnonharjoittamisen koulussa voi vanhemmat lapsensa kohdalta kieltää, vaikka kirkkoon kuuluisikin.)

Kuinkahan paljon tai miten tuota kohtaa 3 valvotaan tai seurataan? Jos ajattelee vaikka pitkän linjan opettajia, ovatko he oikeasti muuttaneet opetustapojaan? Kysyn ihan riitaa haastamatta. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Meilläkin poika oikein omasta halustaan meni rippikouluun ja suoriutui siitä mainiosti ja piti siitä. Hän kuuluu seurakuntaan edelleen, kuten pikkuveljensäkin, me vanhemmat emme ole kuuluneet useaan vuoteen.

Mä nostan hattua tuosta asenteesta ettei vanhemmat itse kuulu kirkkoon ja nuoret (huom. nimenomaan omaan nuoret/teinit:) saa valita oman tapansa elää tätä maailmaa ja vanhemmat tukee. T. se toinen rippikoulun käyneen äiti
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Meilläkin poika oikein omasta halustaan meni rippikouluun ja suoriutui siitä mainiosti ja piti siitä. Hän kuuluu seurakuntaan edelleen, kuten pikkuveljensäkin, me vanhemmat emme ole kuuluneet useaan vuoteen.

Mä nostan hattua tuosta asenteesta ettei vanhemmat itse kuulu kirkkoon ja nuoret (huom. nimenomaan omaan nuoret/teinit:) saa valita oman tapansa elää tätä maailmaa ja vanhemmat tukee. T. se toinen rippikoulun käyneen äiti

Kiitos, lämmitti mieltäni sanasi :) Erosin seurakunnasta vasta silloin, kun lapsia ei enää automaattisesti erotettu vanhempiensa mukana. Nuorempikin pojistani aikoo käydä rippikoulun. Miehen tytär, joka erotettiin aikanaan äitinsä mukana seurakunnasta, kävi rippikoulun ja tietääkseni kuuluu edelleen seurakuntaan, en tiedä missä järjestyksessä se tapahtuu, kun liittyy uudelleen voidakseen käydä rippikoulun. Liitytäänkö ensin vai ripari ensin ja sitten liitytään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huspati Huta:
Alkuperäinen kirjoittaja luokanopettaja:
Täällä on hirveästi väärä tietoa liikkeellä.

1. Kirkkoon kuuluva ei voi valita et-opetusta
2. Kirkkoon kuulumaton voi valita uskonnon opetuksen tai et:n
3. Evankelisluterilainen uskonnon opetus EI saa olla tunnustuksellista enää eikä uskonnonharjoittamista saa koulutunneilla tehdä (erikseen pienet hartaudet juhlapyhinä tms. jotka siis eivät ole uskonnontunteja, mutta uskonnonharjoittamisen koulussa voi vanhemmat lapsensa kohdalta kieltää, vaikka kirkkoon kuuluisikin.)

Kuinkahan paljon tai miten tuota kohtaa 3 valvotaan tai seurataan? Jos ajattelee vaikka pitkän linjan opettajia, ovatko he oikeasti muuttaneet opetustapojaan? Kysyn ihan riitaa haastamatta. :)

Olet oikeassa. Luulen, että monet etenkin vanhemmat opettajat eivät tätä noudata kovin tarkasti, mutta näin kuitenkin opetussuunnitelma meitä velvoittaa.

Täytyy kyllä myöntää, että uskonnon opettaminen tunnustuksettomasti on aika haastava, kun sisällöt on mitä on. Etenkin pienemmille lapsille, joiden kanssa asioita ei voi samalla tavoin pohtia kuin isompien.
 
Alkuperäinen kirjoittaja luokanopettaja:
Olet oikeassa. Luulen, että monet etenkin vanhemmat opettajat eivät tätä noudata kovin tarkasti, mutta näin kuitenkin opetussuunnitelma meitä velvoittaa.

Täytyy kyllä myöntää, että uskonnon opettaminen tunnustuksettomasti on aika haastava, kun sisällöt on mitä on. Etenkin pienemmille lapsille, joiden kanssa asioita ei voi samalla tavoin pohtia kuin isompien.

Ymmärrän, kiitos vastauksestasi.
 
Voit itse mennä joskus mukaan uskonnontunnille seuraamaan sivusta - opetetaanko siellä että "Näin tapahtui" vai että "Raamatussa kerrotaan että ..."

Peruskouluun saa mennä kuka tahansa koska tahansa katsomaan, julkista hommaa. :)
 

Yhteistyössä