Ekaluokkalaisen kovat pelot..

[neuvoton]

Onko aivan normaalia, että ekaluokkainen on kovasti asioista huolissaan..

* entäs jos me ei haeta sitä iltapäiväkerhosta
* entäs jos hän ei herää aamulla, kun herätän häntä
* entäs jos suomeen tulee sota
* kaverin äiti on kuollut, menikö se taivaaseen
* miksi jotkut kuolevat nuorena
* voiko lapset halvaantua
* jne

Aina on lapsi haettu ajoissa. Meillä on hyvin tarkat säännöt kaikesta. Puhutaan avoimesti asioista. Nyt puhuttiin kaverin äidin kuolemasta, että joskus ihmiset kuolee nuorena jne että jumala on antanut kaikille tietyn määrän päiviä joita eletään ja jokaiselle on tehtävä täällä. Puhuttiin myös, että tämä kaverin äiti on nyt taivaassa seuraamassa poikansa touhuja jne. Mutta mietityttää silti, että onko tämä normaalia ja miten tähän pitäisi suhtautua?

 

[Turkilmas]

Meillä on kotona tokaluokkalainen murehtija. Nyt alkaa vähän helpottamaan, mutta yhdessä vaiheessa hän oli suorastaan hysteerisen peloissaan että me kuollaan. Monta kertaa itkien kertoi että mieluummin itse kuolisi kuin että meistä jompikumpi. Pelkäsi myös kovasti että pikkuveljelleen sattuu jotain ja murehtihan tuo meidän lemmikkieläimistäkin.

Välillä olin aivan järkyttynytkin miten synkkiä asioita poika mielessään mietti ja murehti. Aina asioista keskusteltiin ja koitettiin miehen kanssa selittää asiat niin hyvin kuin mahdollista. Mutta siitä huolimatta poika itki yhdessä vaiheessa joka ilta itsensä uneen.

Meillä asiaan vaikutti se, että hänen kaverinsa äiti, joka oli samanikäinen mun kanssa, kuoli äkillisesti ja yllättäin. Mutta on tuo poika muutenkin kovin herkkä tapaus, eli aivan varmasti olis murehtinut ilman tuota murheellista tapaustakin.

Nyt on tosiaan alkanut helpottamaan ja poika ei ole pitkään aikaan enää asioita, ainakaan niin pahasti, murehtinut.

 

[oho]

Itsellä lapsi myös ekalla eikä tuollaista ole ollut..ompas outoa ja pelottavaa..

 

[seelia77]

Lapset ovat tosi erilaisia, osa on huolehtijoita. Moni ymmärtää ensi kertaa tuossa iässä esim. kuoleman lopullisuuden. Jos pelot menevät ohi n. 1-2 kk sisällä niin ihan tavallista. Jos hän alkaa olla muuten alakuloinen ja aina vain miettii ja miettii, niin pelkoja voisi käsitellä vaikka koulupsykologin kanssa.

 

[neuvoton]

Kuolemasta on paljonm puhuttu, kun poika oli 4v kun minun pappani kuoli. Poika kerrankin huusi keittiöstä, että "tule äiti katsomaan tuolla taivaalla on pilvi ja pappa huiskuttaa sieltä" ja on kuolemasta puhuttu aina, kun hän on halunnut. Mutta nyt joudutaan yöllä poika herättämään, kun me menemme nukkumaan jotta hän tietää, että herää vielä.. on jotenkin niin neuvoton olo. Onko ala-asteella jo koulupsykologeja?

 

[juuli]

Annatko kaikkeen valmiin vastauksen...annatko kaikkiin kysymyksiin valmiin vastauksen...hmmm

 

[neuvoton]

Annatko kaikkeen valmiin vastauksen...annatko kaikkiin kysymyksiin valmiin vastauksen...hmmm

No annan jos poika kysyy niin kyllä...mutta kyllä me yhdessä asiosta keskustellaankin.

 

[AnnMarie]

Kuolemasta on paljonm puhuttu, kun poika oli 4v kun minun pappani kuoli. Poika kerrankin huusi keittiöstä, että "tule äiti katsomaan tuolla taivaalla on pilvi ja pappa huiskuttaa sieltä" ja on kuolemasta puhuttu aina, kun hän on halunnut. Mutta nyt joudutaan yöllä poika herättämään, kun me menemme nukkumaan jotta hän tietää, että herää vielä.. on jotenkin niin neuvoton olo. Onko ala-asteella jo koulupsykologeja?

Meillä on ihan samanlainen tilanne, kyseessä siis tokaluokkalainen tyttö. Pelkää kovasti, että meille vanhemmille sattuu jotakin. Ja kyllä on olemassa koulupsykologeja. Meidän tyttö on menossa sinne, terveydenhoitajan kautta saimme yhteystiedot ja varasimme ajan. Pitkät on ainakin täällä jonotusajat, mutta toivottavasti olisi jotain apua pelkoihin.

 

[neuvoton]

Pitää varmaan katsoa vielä hetkinen ja miettiä tosiaan vaikka koulupsykologia. Jotenkin tuntuu hurjalta, kun jatkuvasti lapsi varmistaa vastaanko puhelimeen jos hän soittaa vaikka sählystä ja pitää herättää kesken yöunien kun mennään nukkumaan, että hän tietää olevansa elossa jne..

 

[heti]

Pitää varmaan katsoa vielä hetkinen ja miettiä tosiaan vaikka koulupsykologia. Jotenkin tuntuu hurjalta, kun jatkuvasti lapsi varmistaa vastaanko puhelimeen jos hän soittaa vaikka sählystä ja pitää herättää kesken yöunien kun mennään nukkumaan, että hän tietää olevansa elossa jne..

Ei tuo normaalia ole. Vara aika HETI koulupsykologille!!!

 

[gab]

Kyllä tuo minusta on normaalia, kun teillä on kerran ollut kuolemantapaus lapsen lähipiirissä. Kuolema askarruttaa lapsia, ehkä pelottaakin, ja ainakin se on vaikea käsittää. Olisi omituisempaa jos lapsi ei tuossa tilanteessa miettisi kuoleman sattumista omalle tai oman perheensä kohdalle. Pelkojen aiheet eivät hänellä ehkä ole kovin jäsentyneitä eivätkä saata kuulostaa yhtään järkeviltä, mutta uskon että kaikki juontaa alkunsa tuosta kaverin äidin kuolemasta. Lapsi peilaa samaa tilannetta nyt omaan perheeseensä.

 

[vieras]

Ja normaali on mikä?
Toiset ovat empaattisempia, tunnollisempia, huolehtivaisempia jne kuin toiset.

 

[heti]

No mutta on tuo nyt aivan ihmeellistä käytöstä ensinnäkin jo vanhemmilta, että herätetään ekaluokkalainen lapsi vanhempien mennessä nukkumaan jotta lapsi tietää olevansa elossa.. Huh,huh..

 

[mää]

Minä en kyllä oikeesti ymmärrä tuota miksi pitää herättää, jos lapsi nukkuu rauhassa.

 

[neuvoton]

Minä en kyllä oikeesti ymmärrä tuota miksi pitää herättää, jos lapsi nukkuu rauhassa.

Muuten ei poika jää nukkumaan jos ei tiedä varmaksi, että me herätetään hänet mennessämme itse nukkumaan. Kyllä poika sitten nukahtaa heti uudestaan, mutta näin on toimittava jotta uni tulee.

 

[..]

onko ihme että tulee tuollainen pelkuri jos jauhaa tollasta paskaa kaikki päivät sille

 

[Saraldo]

Kyllä tuo minusta on normaalia, kun teillä on kerran ollut kuolemantapaus lapsen lähipiirissä. Kuolema askarruttaa lapsia, ehkä pelottaakin, ja ainakin se on vaikea käsittää. Olisi omituisempaa jos lapsi ei tuossa tilanteessa miettisi kuoleman sattumista omalle tai oman perheensä kohdalle. Pelkojen aiheet eivät hänellä ehkä ole kovin jäsentyneitä eivätkä saata kuulostaa yhtään järkeviltä, mutta uskon että kaikki juontaa alkunsa tuosta kaverin äidin kuolemasta. Lapsi peilaa samaa tilannetta nyt omaan perheeseensä.

Mä olen ihan samaa mieltä. Meillä viisivuotiaskin pohtii ihan hirveästi sellaisia yllättäviä, huolestuttavia asioita. Esim. kun meiltä kuoli lemmikki, hän pohti todella pitkän aikaa sitä, että jos hän tulee nyt kipeäksi, kuoleeko hänkin.

Musta on ihan normaalia, että lapsi pohtii tuollaisia asioita. Ja on huolissaan asioista. Mutta jossain tietysti menee se raja, että alkaako pelot hallita elämää liikaa ja saako hän niihin oikenlaista perspektiiviä.

 

[mää]

Minä en kyllä oikeesti ymmärrä tuota miksi pitää herättää, jos lapsi nukkuu rauhassa.

Muuten ei poika jää nukkumaan jos ei tiedä varmaksi, että me herätetään hänet mennessämme itse nukkumaan. Kyllä poika sitten nukahtaa heti uudestaan, mutta näin on toimittava jotta uni tulee.

Pidemmän päälle vain ei oo kasvavalle lapselle hyväksi toi yöherättely, koska siinä tulee katkos väkisin uneen. Varmaan tosiaan kannattaa ammattiapua hakea, jos alkaa pitkittymään.

Ja en siis pahalla sanonut tota ekaa en vaan ymmärätnyt miks niin pitää tehdä, mutta ihan pätevä syy kuitenkin.

 

[Ultramariini]

Kuolemanpelko ja kuoleman pohtiminen tuossa iässä on ihan normaalia, etenkin jos lapsen läh-/tuttavapiirissä on ollut kuolemantapaus. Jos pelko jatkuu pitkään ja alkaa haitata todellea arkielämää ottaisin kyllä yhteyttä koulupsykologiin/ perheneuvolaan.

 

[neuvoton]

Täytyy nyt hetkinen katsoa tilannetta. En mielestäni koe puhuvani potaskaa niinkui aiemmin joku tässä viittasi? Jos pitkään jatkuu niin otettava sitten tosiaan yhteyttä vaikka ensin kouluterveydenhoitajaan. Kiitos avustanne.