elämä ei nyt vaan suju:(

[tuuliajolla]

mulla on just niin ahdistava olo,epätoivoinen. sekava,seinät kaatuu päälle, en näe valoa enää tunnelin päässä. joka päivä on vaan yhtä rämpimistä eteenpäin, voimavarat on niin lopussa

itsellä masennus,ahdistuneisuushäiriö.siihen lääkitys,psykoterapia/traumaterapia alkamassa. ei ole ketään tukijaa, olen niin yksin. on niin arvoton olo. joskus tulee mieleen että jos mulle tapahtuisi jotakin,huomaisiko sitten vasta joku?!:/

meillä on 3 pientä lasta, juuri ja juuri jaksan heistä huolehtia (vaihtelevasti). siis ruoka yms. en jaksa juuri leikkiä,ulkoilla tms.

mieltä painaa myös omien läheisten ihmisten vakavat sairaudet ja vaikeudet.

nyt on sitten mieskin huonona,ilmeisesti masentunut myös, tämän kaiken vaikeuksien takia. mies on usean kuukauden ajan ollut perheemme ainoa tulonsaaja,joten stressi ja rahahuolet myös painavat eritoten häntä. miten saada rahat riittämään,laskut maksettua.
työstä on myös tosi väsynyt ja stressaantunut, työmaalla vähentävät väkeä kokoajan ja ne jotka saavat paikkansa pitää, tekevät työt monen ihmisen edestä

on niin raastavaa nähdä rakas ihminen niin ilottomana ja väsyneenä

huonosti siis hänkään jaksaa perheestämme huolehtia. rahalliseti toki huolehtii minkä pystyy,mutta muutoin. on niin vaikea yrittää jaksaa päivästä toiseen,, suuri huoli miten tämä kaikki lapsiin vaikuttaa. oma mieli on yhtä kaaosta eikä välillä meinaa jaksa herätä uuteen päivään, haluisi vaan nukkua......

tilanne on niin epätoivoinen,en tiedä onko tästä ulospääsyä(((((

 

["vieras"]

Apua esim perhetyöstä?

 

["höh"]

voitko yritää saada apua jostain? lapsettomat sisarukset jne?

 

["vieras"]

Soita maanantai aamuan terapia-yksikköön tai neuvolaan, kerro tilanne ja saat apua luoksesi.
Eikä sitä tarvitse hävetä, se on maksutonta. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä elämässä, silloin täytyy vain uskaltaa pyytää ja ottaa vastaan apua.
Olen itsekin käynyt terapeutin juttusilla ja voin sanoa, että kannatti!

 

[ep]

ole armollinen itsellesi ja ota aivan pieniä tavoitteita. kunnioita itseäsi ja etsi jotain mikä auttaa jaksamaan. etsi iloa! lepää, liiku, syö terveellisesti. salli kaikki tunteet. ihana että jaksat miettiä lapsia. riittää kun katsot heitä silmiin, kuuntelet ja olet aito. pakota joskus itsesi hymyilemään, se voi auttaa...! Sano huonoille ajatuksille, hus hus ja etsi niitä kauniita ajatuksia. ja muista et meitä on muitakin samalaisia, meillä on yhtä suota kanssa. siksi kiirjoitan niin mielelläni tähän kun oma päivättäin jaksaminen on samaa ja meillä on ihan ihmeen samanlainen tilanne. mutta uskotaan, että vielä se aurinko paistaa risukasaankin. kevätaurinkoisia päiviä sinulle ja perheellesi.

 

[sama vene]

Nyt ihan ensimmäiseksi otat yhteyttä hoitavaan tahoon. Kai sinulla on sellainen?

Sinun tilanteesi ei kuulosta hyvältä, ajatellen siis hoitotasapainoa. Saatko sinä mitään keskusteluapua tai muita tukitoimia? Perhetyötä?

Samoin, puolisolle nyt apua. Teillä on kuitenkin lapset hoidettavana. Vaikka on monia asioita, jotka voi jättää hoitamatta ja pysyä pienissä tavoitteissa, lasten läsnäolo asettaa kuitenkin niitä vähimmäisvaatimuksia sille, että minä verran teidän pitää jaksaa. Kuulostaa siltä, että nyt olis hyvä jos te saisitte esimerkiksi kodinhoitoapua tai perhetyötä, näitä voi pyytää sun hoitavan tahonkin kautta. Voimia!