Elämä eletty :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Oliks tää nyt tässä?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Oliks tää nyt tässä?

Vieras
Olen melkein nelikymppinen, eronnut usemman lapsen yhteishuoltaja äiti. Kaikki ne viikonloput, kun lapset ovat isällään, olen yksin. En kestä enää tätä yksinäisyyttä. En vaan löydä ystävää mistään. On mulla kavereita, mutta jos minä en ota yhteyttä, eivät hekään ota. Mua ei koskaan pyydetä kylään tms. Enkä vaan tiedä, miten tästä oravanpyörästä pystyisi hyppäämään pois.

En minä elämältä niin kovin paljoa ole pyytänyt. Toivoisin vain saavani miehen, joka viihtyisi kanssani. En tarvii rahaa tai matkoja, enkä mitään muutakaan extremeä, vain arkea jonkun kanssa. Tämä yksin oleminen on KAMALAA :( Ja nyt vaan tuntuu, että mun elämä on sitten eletty. Ei en tarkoita, että mitään tekisin itselleni, vaan mitä ilmeisimmin jatkan tätä yksinoloa hamaan tulevaisuuteen. Ei taida olla mulle onnea suotu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oliks tää nyt tässä?:
Olen melkein nelikymppinen, eronnut usemman lapsen yhteishuoltaja äiti. Kaikki ne viikonloput, kun lapset ovat isällään, olen yksin. En kestä enää tätä yksinäisyyttä. En vaan löydä ystävää mistään. On mulla kavereita, mutta jos minä en ota yhteyttä, eivät hekään ota. Mua ei koskaan pyydetä kylään tms. Enkä vaan tiedä, miten tästä oravanpyörästä pystyisi hyppäämään pois.

En minä elämältä niin kovin paljoa ole pyytänyt. Toivoisin vain saavani miehen, joka viihtyisi kanssani. En tarvii rahaa tai matkoja, enkä mitään muutakaan extremeä, vain arkea jonkun kanssa. Tämä yksin oleminen on KAMALAA :( Ja nyt vaan tuntuu, että mun elämä on sitten eletty. Ei en tarkoita, että mitään tekisin itselleni, vaan mitä ilmeisimmin jatkan tätä yksinoloa hamaan tulevaisuuteen. Ei taida olla mulle onnea suotu.

Höpö,höpö.Onni tulee kun sitä vähiten odotat.
 
Olen ollut jo neljä vuotta yksin. Ja en vaan totu tähän yksinäisyyteen. Välillä joku viikonloppu on vähän parempi, mutta ei taida olla yhtä ainutta viikonloppua näinä vuosina, etten olisi itkenyt. En HALUA olla yksin.
 
En mäkään halunnut olla yksin, mutta niin se elämä vaan järjestyi. Ensin tosiaan kannattaa oppia tulemaan toimeen omillaan, ja nauttimaan siitä omasta elämästään ja omasta persoonastaan ennen kuin alkaa uutta seuraa hakemaan. Ei siitäkään mitään tuu että siihen sitten ottaa jonkun vaan siksi, ettei tartte olla yksin.
 
Olen saman ikäinen, yhden lapsen yh. Fiilikset on hieman samat kuin sulla. Tosin isä ei ole lapsen kanssa missään tekemisissä joten mulla ei tota vapaa-aikaa viikonloppuisin ole.

Koskaan aiemmin en ole potenut yksinäisyyttä. Toivoisin itsekin löytäväni miehen joka viihtyisi kotona minun ja muksun kanssa.

Uusia naisystäviä olen etsinyt netin kautta, huonolla menestyksellä. Vetää iltaisin usein murheen puolelle kun lapsi nukkuu ja itse yleensä keikun netissä.
 
Epäilemättä olenkin. Mutta miten tästä pääsee pois. Olen kyllä yrittänyt. Kävin eron jälkeen ravintoloissa ja tansseissa. Ei ole mua varten. Olen käynyt jumpassa yms. enkä niistäkään ole löytänyt ystävää. Työkaverit ovat kivoja, mutta vain työkavereita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Epäilemättä olenkin. Mutta miten tästä pääsee pois. Olen kyllä yrittänyt. Kävin eron jälkeen ravintoloissa ja tansseissa. Ei ole mua varten. Olen käynyt jumpassa yms. enkä niistäkään ole löytänyt ystävää. Työkaverit ovat kivoja, mutta vain työkavereita.

pyydäppäs niitä työkavereita vaikka kahville,rupeatte käymään yhdessä säännöllisesti lenkillä. ei siinä montaa kertaa tarvita niin ollaan jo parempia ystäviä. ei se elämä siinä ole! :hug: sullahan on monta ihanaa lasta ja saat olla heidän kanssa!
 
Sinun pitää itse hakeutua aktiivisesti ihmisten ilmoille sieltä kotisi yksinäisyydestä. Elämäsi ei todennäköisesti ole vielä edes puolivälissä, joten elämäsi ei todellakaan ole vielä eletty. Ehkä sinun olisi nyt aika kehittää itseäsi harrastusten, matkustelun jne. kautta? Tätä kautta voisit löytää itsellesi kumppanin ja ystäviäkin.

Kutsutko sinä ihmisiä luoksesi kylään? Jos nämä kutsumasi ihmiset osaavat yhtään ajatella muita, tulet saamaan kutsuja myös itse. Pidä luonasi alkajaisiksi vaikkapa nyyttikestit :)

 
Lapset ovat ihania ja terveitä, mutta eivät riitä pelkästään elämän sisällöksi. Pelkään jo syksyä ja tulevan talven pitkiä yksinäisiä viikonloppuja. Niin ja työkaverit itse haluavat olla VAIN työkavereita, ovat sen tuoneet ilmi.
 
Kiitos hyvistä ideoista :) ja kannustuksesta. Nyt vaan tuntuu niin pahalta, ettei mikään jaksa oikein innostaa. Kaipa tämä taas tästä. Mun kaverit ovat perheellisiä, joten eivät juurikaan vieraile ilman ukkoaan. Eikä siinä vielä kaikki: mun asunto on niin pieni, ettei tänne oikein ketään voi kutsua. No joo. Turhaa valitusta. Kai tää vielä joskus muuksi muuttuu.
 
Aika jännä homma nimittäin minulla on ihan sama olo vaikka minulla on ihana avomies ja kaksi lasta. Ei vaan oikein ketään naispuolisia oikeita ystäviä ollenkaan joiden kanssa voisi viettä aikaa ja olla aikuisessa seurassa.
 
Lähde lavatanssikurssille ja sen kautta tansseihin.
Ja oikeasti, jo pelkästä tanssista ja musiikista mieliala kohentuu, lisäksi tapaat uusia ihmisiä. Tanssiessa saa olla toista lähellä, lavapaikoissa plussana on se, että ruinaavat känniääliöt ovat sieltä poissa. Ja kenties sieltä löytää myös jonkinlaista suhdekipinääkin =)
 
mä oon nelikymppinen ja myös yksinäinen, tosin mies on mut ei naiskavereita. Muutin tänne vuosia sitten eikä kavereita oikein ole löytynyt. Mutta tuohon yksinäisyyteen, nyt sitten vaan nettitreffeille niin kyllä se oikea löytyy vaikka ensin olisi muutama sammakkokin. Mäkin löysin mieheni netistä.
 
Koska olette eronneet? Minulla oli juuri noin yksinäinen olo kun ukko jätti ja olin raskaana. Minulla se meni ohi, ehkä se menee sinullakin? Ellei erosta siis ole kauaa
 
Olen eronnut jo neljä vuotta sitten. Ja olen minä netistä sitä seuraa etsinyt. En halua etsiä enää. Ja yllätys yllätys, on mulla miesystävä, mutta kun en vaan oikein tahdo mahtua sen elämään. Asutaan eri paikkakunnilla ja hänellä on erokuviot kesken ja musta on alkanut tuntua, että ei ne valmiiksi tulekaan :( No on vaan jaksettava päivä kerrallaan. Kaipa se 'päivä vielä paistaa risukasaankin'
 

Similar threads

S
Viestiä
31
Luettu
19K
Aihe vapaa
vierailija
V
N
Viestiä
11
Luettu
1K
Perhe-elämä
kärlekspillernusnaren
K

Yhteistyössä