O
Oliks tää nyt tässä?
Vieras
Olen melkein nelikymppinen, eronnut usemman lapsen yhteishuoltaja äiti. Kaikki ne viikonloput, kun lapset ovat isällään, olen yksin. En kestä enää tätä yksinäisyyttä. En vaan löydä ystävää mistään. On mulla kavereita, mutta jos minä en ota yhteyttä, eivät hekään ota. Mua ei koskaan pyydetä kylään tms. Enkä vaan tiedä, miten tästä oravanpyörästä pystyisi hyppäämään pois.
En minä elämältä niin kovin paljoa ole pyytänyt. Toivoisin vain saavani miehen, joka viihtyisi kanssani. En tarvii rahaa tai matkoja, enkä mitään muutakaan extremeä, vain arkea jonkun kanssa. Tämä yksin oleminen on KAMALAA
Ja nyt vaan tuntuu, että mun elämä on sitten eletty. Ei en tarkoita, että mitään tekisin itselleni, vaan mitä ilmeisimmin jatkan tätä yksinoloa hamaan tulevaisuuteen. Ei taida olla mulle onnea suotu.
En minä elämältä niin kovin paljoa ole pyytänyt. Toivoisin vain saavani miehen, joka viihtyisi kanssani. En tarvii rahaa tai matkoja, enkä mitään muutakaan extremeä, vain arkea jonkun kanssa. Tämä yksin oleminen on KAMALAA