elopallerot -05

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja uusinta uutta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kiva kuulla Ulpu että teillä yöt ovat rauhoittuneet! Muistelisin, että taisit myös olla yksi niistä yökukkujan kanssa kamppailevasta ;-)
Joo, toi puuron myöhäistäminen on muuten hyvä idea, ja kokeiltukin sellainen, mutta poika rupee olemaan niin väsy, että syömisestä ei tule mitään. Nukkuu omassa pinniksessä ja kokeiltu on myös aamuyöstä viereen nostaa ja jatkaa unia siinä, mutta ei niin ei. Mahalle käännytään ja lähdetään seikkailemaan. Hihkutaan ja höhötetään. Kai se on vaan pakko alistua kohtaloon. Varmasti teini-iässä saa poikaa potkia sängystä ylös, mutta kun sinne on matkaa...

Joo, eipä me sitt taidetakkaan olla ainoita, joilla kolmet päiväunet. Kyllähän nää lapset on yksilöitä (kuinkakohan monta kertaa olen tämänkin virkkeen sanonut? :-). Kattellaan kattellaan.

Moni onkin varmaan pistänyt vaunut rattaiksi ja huimasti viihtyvyys parantunut. Meillä on ollut useampia mukavia lenkkejä, joilla poika ollut hereillä ja ihmetellyt maailman menoa.

 
Meillä on Valtteri ihan sama rytmi iltapuuron ja yöunien suhteen. Samoin heräilee jo 6 puol 7 maissa, joten äitee on aina silmät sikkurassa. Ei millään nuku pidempään, paitsi jos äiti herää klo 5 (kun poika ei vielä kunnolla o herännyt, mutta on kuiteski äännellyt sängyssä kovempaa) antaan maitoa 150ml, ni sit ehkä nukkuu 7 asti, mutta kun yleensä työnnän vain sitä tuttia aamuyöstä, kun ei jaksais nousta. Enkä haluaisikaan oikeestaan antaa maitoa, että oppis myöhäisempään ruokailuun. Aamusyötön jälkeen annan pojan useimmiten isälle, joka herää tietenki töihin (lue:poika keittiöön lattialle pyöriin isän syödessä aamupalaa), ja meen vielä hetkeks ite oikaseen, saa ees jonku puo tuntia olla makuuasennossa:)! Puuroa vois toki koittaa antaa myöhemmin, mutta kun väsyneenä poika ei tahdo millään jaksaa keskittyä syömiseen, joten sen takia on annettu sitä jo aikasemmin. Täytynee kuiteski kokeilla myöhentämistä. Ehkä meidän pitää vaan tottua siihen, että meidän lapsukaiset on aamuvirkkuja...:) Toisaalta, me halutaan myös iltaan aikaa itsellemme, joten siks on laitettu Niilo ajoissa nukkuun (20-20.30). Iteki mennään nukkuun arkisin 22-22.30, joten ei siinä kauheesti aikaa siltikään oo.

Meillä on menty jonkin aikaa jo kaksilla päiväunilla siten, että vähän ennen puolta päivää nukkuu pidemmät unet ja sit joskus 16 kieppeillä lyhyemmät unet. Emmä usko, et mikään kiire on siirtyä kaksiin, jos vaan illat ei sit veny kauheesti. Meillä kun meinas mennä niin, mut sit oikeastaan itsellään rytmi muuttui tuohon kahteen unikertaan ja nyt on menny ihan mukavasti. Lukuunottamatta noita ihania aamuherätyksiä:)! Koitanpa tänään kyllä tuota puuroa myöhemmin joka tapauksessa!

Meikäläinenki pääsi sit uusille kymmenluvuille, onpa siihenki opetteleminen...:) Mies oli yllätykseksi järkänny lastenhoitajan ja kävimme syömässä kahden kesken upeamiljöisessä ravintolassa. Oli tosi mukavaa! Pienikin tuulahdus arjen keskellä on mannaa ainakin tälle kotirouvalle!
 
Minä olen tehnyt puuron pelkästä vedestä ja hiutaleista ja laittanut sekaan marjasosetta. Yli kaksi viikkoa sitä sitten totuteltiinkin syömään: joka aamu alas meni melkein lusikallinen! Mutta yhtenä aamuna koitettiin syödä sylissä, ja sen jälkeen Akseli on tykännyt puurosta ihan hirveästi, syötiin sitä sitten sylissä tai sitterissä.

Minä olen varmasti äideistä laiskin, sillä nykyään puuroa lukuunottamatta melkein kaikki Akselin ruoka tulee purkista. Aluksi keittelin perunoita ja porkkanoita, mutta kun äidin sörsselit eivät oikein maistuneet, siirryin aika helposti teollisiin valmisteisiin, jotka upposivat huomattavasti paremmin. Mutta ehkä taas tästä piristyn ja rupean tekemään uudestaan ruokaa.
 
Valtteri: Kyllä, minulla juuri oli se yökukkuja, huonosti nukkuja =) Mutta kuten tuolla aiemmin kirjoitin, niin unikoululla uhkailu auttoi yöuniin...

Tilda: Onnea siirtymisestä kolkyt+ (?) kerhoon!

Surkea keli, tuiskuttaa jonkinsortin lumi-räntää ja tiethän on polveen saakka loskaiset, ei sinne vaunujen kanssa ole asiaa.


 
Onnea Tilda tosiaan kolmikymppiskerhoutumisesta (jos et sitten täyttänyt 20, mikä sekin on tietysti onnen paikka :). Varmaan kolmenkympinkriisi jäi vauvanteon varjoon?

Pojalla oli tänään lääkäri ja punnitus, painoa oli 8600g ja pituutta 67cm, joten sieltä -2 pituuskäppyrältä ollaan hitusen noustu. Ihan kiva meidän sydänlapselle. Vitsi että alkaa olla univajetta, viime yönä tuli taas 5 ja puol tuntia unta, kun poika heräsi viiden jälkeen.

Ihania viikonloppuja kaikille, tämä mamma lähtee lauantaina pitkästä aikaa vähän tyttökavereiden kanssa illastamaan ja iltaa istumaan. Nyt tuntuu tosin siltä, että olisi parempi käyttää sekin aika nukkumiseen :)


 
MOI!
Mekin ollaan palattu terveiden kirjoihin (ehkä) liekkö tässä terve ollut...
Viikko sitten perjantaina miehen sisko soitti ammus että mieheni isä on huonos kunnos et jos meinaa keretä näkemään enne pääsiäistä niin vois olla aika tulla. Siinä sitten tavarat poulessa tunnissa kasaan ja menoksi n.600 km ylös päin autol ja just keritiin nähdä ennen kuin ukki nukkuin pois. No mieheni siskon porukka oli kauheess räkä taudis ja kun tultiin maanantaina alas oli Melinassa kuumetta sitten illalla 39 astetta ja äitissä 38 ja niin on viikko mennyt 38-39.5 asteen kuumessa molemmat. Ja on ollut rankkaa hoitaa tyttöö ja itsee kun mies on käynyt töissä tosin on tehnyt lyhyttä päivää on ollut hoitamassa meitä Melinalla eilen ekä päivä kuumeeton mut on vielä tänään tosi väsynyt nukku parvekkeella aamu unet 3 tuntia (norm n.2,5) ja oli 1.5 tuntia hereillä ja nyt on jo uudestaan nukkumas itsellä oli aamul vielä 38 astetta mut burana auttaa. Käytiin eilen lääkarissä tuumas vaan näyttää hyvälle vaikka kuulostaa kamalalle yskän lääkettä ja tukkoseen oloon duactia. Mies valittelee kurkku kipuu.
Ja sama reissu pitäs lähtee tekeen tiistaina kun on keskiviikkona hautajaiset.
Kyllä nostan hattua kaikille äideille jotka hoitaa lastaan ollessaan itse kipeenä ei tosiaankaan oo helppoo....
no josko se nyt tästä.

Kelit ovat joo ihan kauheita nytkin sataa räntää tuutin täydeltä.

mut nyt pitää mennä haukkaan jotain suuhun ;)

hyvää viikon loppua kaikille tasapuolisesti!!!!!!!!!!!!

 
Meillä sairastettiin mahatautia viikonloppuna, jes... Onneksi taisi olla nopea mahatauti ja näyttäisi olevan jo ohi.

Mutta ihan asiaakin oli:
Poitsu on huomenna 8kk. Ryömii ja nousee kontalleen. Mutta: ei itse istu. Ei konttaa. Ei nouse tukea vasten.
Pitääkö tässä jo huolestua??? Neuvolassa ei oltu huolissaan, mutta minä itse tässä jo alan hermoilla, että miksei poika ala tehdä mitään uutta? Ryömiä on osannut jo alle 6kk iästä, niin luulisi, että olisi nopeasti oppinut myös konttaamaan. V-tuttaa, kun kaikki vielä kyselee aina, että ""konttaa varmaan jo"", ""No puita pitkinkö mennään?"" jne. No kun ei mennä eikä kontata. Pahus vieköön.

Mahataudin jälkeinen äkäinen päivä menossa, mrrrr.

Ulpu
 
Kahvikupponen auttoi äkäisyyteen =D

No, rauhotelkaas nyt minua, ettei mitään kiirettä ole istumiseen, konttaamiseen, seisomaan nousemiseen...

Poitsulle on näköjään ilmestynyt ylös yksi hammas esiin. On vasemmalla puolella, ei ihan etummainen, vaan siitä seuraava hammas. Nyt on sitten kaksi alhaalla ja yksi ylhäällä.

Olettekos elopalleroiden äidit lennähtäneet jo pääsiäisen viettoon jonnekin vai onko mukamas muutakin tekemistä kuin netissä roikkuminen... =D
Hehheh, no nyt taitaa poitsu herätä uniltaan, joten got to go!

Ulpu
 
Kiitos onnitteluista, joo kyllä siis 3-kymppiä meni puhki :). Kriisi mulla alkoi jo 26-vuotiaana, joten taisin sairastaa sen jo hyvissä ajoin:). Oudolta nää uudet kymmenluvut silti tuntuu, tai ainakin itsestäni tuntuu kyllä nuoremmalta...

Ulpu, ei meidänkään poika konttaa vielä. Samoin koko ajan kysellään, että no, joko konttaa, mutta mä vaan sanon, ettei vielä ja toisesta korvasta ulos. Heiluu kyllä edestakasin konttaus- ja karhunkäyntiasennossa, mutta mihinkään ei siitä vielä pääse. Ryömii kyllä ja istuu kun laitetaan istumaan, mutta ei siis itse kyllä nouse tosiaankaan istumaan. Enkä mä kyllä o ollu yhtään huolissani. Eiköhän ne kaikki sieltä jonain päivänä nouse, sehän on vaan siitä kiinni, koska lapsi hokaa kyseiset taidot ja on tarpeeksi kehittynyt pystyäkseen suorittamaan ne. Ja jokainen lapsihan kehittyy tasan omassa tahdissaan, siihen ei juurikaan vanhemmat tai muut kykene vaikuttaan, vaikka kuinka haluaisivat. Pää pystyyn siis Ulpu, kyllä se tästä! Ollaan kuule ilosia, kun ei vielä tarvi pää kolmantena jalkana juosta koko ajan perässä, kun sekin aika varmasti vielä koittaa...:)

Voi että mua välillä risoo, kun meidän alakerrassa on pieni parikuinen vauva, ja se oikeasti meidän mielestä itkee tosi PALJON! Tai ehkä se sit vaan tuntuu siltä, kun kaikki kuuluu niin selvästi meille, mutta välillä käy kyllä mielessä, että onks siellä kaikki ihan ok... Itketäänhän meilläkin, mutta siellä kyllä aika reilusti enemmän. Onneks ollaan muuttamassa sinne omakotitaloon, joten loppuu nämä naapuriongelmatkin, ainakin äänten osalta.
 
Vie niille naapureille Liberoa, niinkuin siinä mainoksessa =D
Vitsi,vitsi.

Meidän poika ei pysy istumassakaan kuin tuettuna...

Mutta joo, ehkä mä oon vain tällainen hätähousu =)

Ja kuule, minä täytän tänä vuonna 32 v., eikä olo tunnu ollenkaan siltä. Paitsi fysiikka tietysti ei enää kestä esim. valvomista niinkuin nuorena tyttönä, mutta muuten... Olen muuten täyttänyt jo useamman vuoden ajan 26 vuotta =D Siis kyselijöille olen nauranut, että ""26 täytän..."" Ei tämä 30+ ikä vielä mitään ole, mutta aattelepa, kun 40 lähestyy... kääks.
 
Jeps, avokkini on jo 35 (hui!) ja se se vasta vanhalta kuulostaa, lähempänä neljääkymmentä :). Itse olen vielä nuori 31-vuotias...

Niin Ulpu, ei meilläkään kontata, vaikka istuksitaan. Eikä ole hampaita lainkaan. Niin kuin Tildakin korosti, jokainen omaan tahtiin. Eipä Paulin lääkärikään ollut huolissaan, vielä tässä ehditään.

Mutta mutta kun jostain pitää olla huolissaan, niin minä murehdin vaavimme ääntelyä. Pojan äännevarasto on vielä aika kapea, oikeastaan pelkkä ""hee"" kuuluu varastoon erilaisissa variaatioissa. Googlettamisesta ei vielä tietoakaan. Nyt hällä on ollut ihan KAMALA flunssa (lue: valvottu jo kolme yötä) ja kurkkukivun myötä on ruvennut kiljumaan ja mörisemään ihan muuten vaan. Toivon siis että tuosta flunssasta olisi jotain hyötyäkin...

Onkos kellään hyviä vinkkejä millä saa nuhanenän nukkumaan. Kaikkea on yritetty (suolatipat, höyryhengittely suihkun kanssa, panadol kurkkukipuun, pinnis pystympään) vaan ei. Viime yön nukkui pöngettynä melkein istuma-asentoon ja saatiin pari tuntia unta. Tuntuu ihan turhalta lähteä lääkäriinkään kun kuumetta ei ole ja muuten poika on suhteellisen terveen oloinen. No, torstaina on neuvolalääkäri, ainakin voisi kurkata korvat. Ollaan varmaan pidetty meidän taloa hereillä Tildan naapureiden tapaan...
 
No nyt Niilokin sai ilmeisesti jonkun flunssan, kuume nousi 38,6 ja suppoa kehiin, illaks laski 38. Aika reppana toinen oli, äitikään ei osannut kyllä mitään muuta tehdä kuin olla koko ajan lähellä tai sylittelemässä. Toivottavasti ei pahene, sen verran korkealla kuume jo käväisi, että tarkkailin tietysti silmä kovana veltostuuko poika tms. mutta en oikein ollut varma. Nukahtikin saman tien kun sänkyyn laski. Oli kyllä ollut hereilläki jo tosi pitkään, että oli myös väsynyt. Saa nähdä mimmonen yö on sit edessä...vai oiskohan poika pitänyt jo viedä lääkäriin..apua.?!

Juu meillä on kans aika nihkeä ""sanavarasto"" vielä, minä olen myös siitä hitusen harmissani, kieliä kun itse opiskelen ja ne ovat itselleni tärkeitä. Olen jo salaa mielessäni aatellu, että poika tulee varmaan isäänsä, joka ei o puheliaimmasta päästä eikä varsinkaan mikään kielinero vieraissa kielissä, mutta eihän sitä nyt varmaankaan vielä voi tietää, kai...

ny öitä!
 
Heippa,pitkästä aikaa! Iida on parin viikon verran kontannut.Aluksi vaan muutamia konttausaskelia,mutta nyt mennään jo lujaa pitkin kämppää.Tyyli on hauska. Toinen jalka suoristuu ja taittuu ja toinen on normaalissa konttausasennossa. Taputtaminen on myös nykyään hauskaa puuhaa ja sitä tehdään joka välissä :)Miten te jotka valmistatte ruuat itse,olette lihan,kanan käsitelleet?Nyt tyttö vaikuttaa niin väsyneeltä,että täytyy mennä laittamaan nukkumaan.Hyvää jatkoa kaikille!!!
 
Täälläkin oli viikon kestänyt sitkeä flunssa! Vieläkin vähän on rohinaa ja nenä vuotaa, mutta onneksi ei enää ole pahana. Oli se vaan tosi rankkaa ne pahimmat yöt kun lapsi huutaa ja reppanalla on kaikki paikat niin tukossa että hyvä kun henkeä saa. Kauheaa katsella vieressä kun ei oikein pysty millään auttamaan. Kuuma suihku ja kylpy sai rään parhaiten liikkeelle, mutta eihän se kauaa auttanut. Tuli ehkä opiksi sekin ettei kannata niin hätäisesti lähteä lääkärille sillä lähdimme kahteen otteeseen ja silloin eivät vielä olleet edes pahimmat yöt tulleet. Lääkärit eivät kuitenkaan osanneet auttaa, toinen vain diagnosoi mukamas korvatulehduksen ja tyttö sai antibiottiikuurin turhaan sillä en usko että koko tulehdusta edes oli, piti vain saada jokin syy 60 euron maksulle. Ja äitin rahat meni siihen... :( On se vaan niin onnetonta tämän ensimmäisen kanssa kun ei vielä ole yhtään kokemusta mikä on normaalia ja mikä ei ja mitä pitää tehdä milloinkin. Tsemppiä muille sairastaville, sitä on liikkellä... Toivottavasti vältytään kaikki kuitenkin tolta rota-virukselta!

Meillä tyttö on muutaman viikon hokenut koko ajan äittää, en sitten tiedä tarkoittaako sillä mitään mutta sitä se koko ajan hokee: äittä, äittä, äitttä, äittä varsinkin kotona hokeminen on jatkuvaa. Yhtenä päivänä kun lähdin koirien kanssa lenkille niin tyttö konttasi oven sulkemisen jälkeen (isi siis kotona tytön kanssa) kauheaa kyytiä ovelle ja hoki äittä äittä äittä. Nam se on hokenut jo 5-kuisesta aina kun saa ruokaa suuhun ja se tulee kovaa ja selvästi. En tiedä yhtään mitä lasketaan sanoiksi ja millä tarkoituksella ne pitää tulla että lasketaan. Olen kyllä luokitellut tytön pölinät vaan kirjainten harjoitteluksi, vaikka tuo nam on kyllä aika hauska.

Tuosta kehityksestä vielä että jokainen tahtiinsa sanon minä! Itsestäni on taas suorastaan noloa kun käyn paljon kerhoissa yms. ja tuntuu että meidän tyttö on samanikäisistä ainoa joka muistuttaa pikemminkin taaperoa kuin vauvaa, eipä siinä paljon viitsi hehkutella uusista vauvasanoista tai siitä kun kakka on tullut pottaan jo 2 kk vaikka ne ovat itselleni tärkeitä asioita joista haluaisin ennemminkin ihmettelyä. Kaikki vaan keskittyvät siihen fysiikkaan vaikka itsestäni siinä ei ole mitään ihmellistä sillä jokaiselle ne vaiheet ovat ihan kohta edessä kuitenkin.

Mites muut äidit koette vauvojenne ikävaiheet tällä kokemuspohjalta? Itse pidän kyllä paljon enemmän tästä vaiheesta vaikka vahtimista onkin enemmän kun vaiheesta jolloin tyttö oli vain pieni punainen sylissä huutava möykky jota ei uskaltanut viedä mihinkään ja joka kakkasi ja söi tunnin välein. Itse toivoisin että kakkosen kanssa saisi ensimmäisen puoli vuotta jättää kokonaan väliin, vaikka kaipa siinäkin oma hohtonsa on mitä vain itse en vielä ole ihan ymmärtänyt... :)
 
Tilda muuten miten teillä toi muuttohomma nyt oli, ostitteko vanhan omakotitalon vai rakensitteko oman vai miten en muista? Milloin teillä muutto oli edessä ja kuinka pitkälle muutatte nykyisestä asunnosta, vaihtuuko kaupunki?
Me muutetaan nyt viikonloppuna 35 km päähän täältä eli kaupunki ja koko kuvio vaihtuu. Pitää etsiä kokonaan uudet äitikaverit ja harrastukset. Aika stressaavaa kyllä ollut kaiken muun miettimisen keskellä tuo muutto. Tuntuu että kerralla on liikaa isoja asioita mietittävänä (pikkukakkosen teko, töihin meno, paikkakunnan vaihto, asunto...) pää tuntuu välillä hajoavan kun kaikki elämän perusasiat on tavallaan ilmassa.

Ja mites teidän parisuhteet? Onko Tilda teillä pysynyt homma kasassa? Meillä ei hirveästi ole kyllä tullut vieläkään lisäintoa hoitamiseen, mutta leikkimisessä välillä osataan jo olla suht innokkaita. Huippu silti oli kun mies sai eilen kohtauksen kun ei oltu viikkoon ehditty ""halailemaan"". Itsellä nykyään niin paljon muuta mietittävää että toi viikko tuntuu varsin pieneltä ajalta... ;)
 
Me ostettiin vanha omakotitalo, johon ajattelimme tehdä melko täydellisen pintaremontin. Muutto tapahtuu joskus kesän aikana, tarkkaan en vielä osaa sanoakaan, ja siinä käynee niin, että osaksi joudutaan asuun rempan keskellä, vaikka tavoite on, että kaikki valmiiks ennen muuttoa. Katsotaan nyt miten käy. Ressiähän tuo tuo niinku muutot varmaan aina, mutta täytyy koittaa skarpata! Mullaki jatkuu opinnot syyskuussa ja poitsu menee hoitoon, joten saa nähä mitkä itkut äidille tulee, mutta kaipa siitäkin selviää. Välillä sitä kuitenkin jo odottaa ns. paluuta arkeen, vaikka oon mä kotonaki viihtyny. Saman kaupungin sisällä muutetaan, mutta aivan toiselle puolelle kylää, välimatkaetäisyys on ehkä n.20-25km.

Parisuhteesta... no, kaipa se tällä hetkellä on ok, tai ei riso taas ihan niin paljoo, mut ehkä nuo muuttoasiat on varmaan vähän vieny tilannetta mun mielestä pois, kun ollaan kuiteski suunniteltu ite mitä kaikkia muutoksia sinne uuteen kämppään tehdään ja kaikki ajatukset on nyt näissä tulevissa tapahtumissa. Ehkei meilläkään hoitamisen suhteen o mitään suurempia lisäintoja tullu, mutta tällä hetkellä taas pärjätään... ainakin, jos minä mainitsen asioista:). Oon myös ite päässy vähän tuulettuun, ni sekin tuo kyllä lisää jaksamista.

Juu, Niilollakin siis kuume nousi eilen ja oli vielä tänäänkin. Yöllä nousin pariin otteeseen katsoon, että vieläkö poika hengittää, sillä muuten hän nukkui kuin tukki. Ehkäpä sillä se kuumekin vähän laski, oli kyllä aamullakin vielä 38, mutta äsken oli 37,7, tosin suppo tietty laskee sitä, mutta toivon mukaan menis pian ohi. Nuhaa eikä yskää o vielä kuulunu, mutta voihan nekin tulla vielä. En o huolissani vielä, sillä ruoka ainaki maistui hetki sitten.

Muistan saaneeni sellaset ohjeet näissä kuumejutuissa, että jos vauva muuten on kuin normaali (vaikka rutuinenkin, mut siis fyysisesti) ja syö ja juo ihan normaalisti (kuumeessa tietysti mielellään juoda saa enemmänkin), niin supoilla tms. pitäs pärjätä. Sitten, jos muuttuu ihan veltoksi ja apaattiseksi eikä syö eli käytös on ihan poikkeavaa, niin sitten vasta lääkäriin. Ja juu, liian äkkiä ei kyl kannata kuulemma lähtee, sillä vaikka olis pieni korvatulehduskin, niin parempi odottaa pari päivää, sillä sekin saattaa mennä kuulemma ITSESTÄÄN ohi! Tosi helpostihan ne lekurit kirjottaa ne antibiootit ku eivät voi muutakaan, ja sitte usein ihan turhaan kun ois itsestäänki tauti voinu mennä ohi. Malttia siis tähänkin. Vaikka onhan se kauheeta kun noin pienet sairastaa! Yöllä itekin panikoin hereillä ehkä tunnin, että oisko sittenki illalla pitäny lähtee, kun se poika oli vähän semmosen vetelähkön oloinen. Kuumetta oli kuiteski vähemmän kuin aiemmin ja siks ei sit lähdetty. Katsotaan nyt mihin suuntaan tässä vielä mennään.

Mutta pikaista paranemista siis kaikille pikku-sairastelijoille, miksei isommillekin!
 
Alkaa flunssa olla meillä voitettu, oli jo aikakin, perjantai-iltana kun tämä rumba alkoi. Me maltettiin odottaa lääkäriin menemättä pari päivää kuumeilua ja nyt parin päivän röhän ja yskän jälkeen ollaan hyvällä mallilla. Paulin lääkäri antoi joskus ohjeeksi että kannattaa seurata enemmänkin yleiskuntoa kuin laskea kuumepäiviä. Paino varmaan on tosin tippunut, kun syöminen on jäänyt vähän väliin.

Vinkkinä nuhanenille, että kun ruoka ja juoma ei maistu, meillä meni (ainakin riittävästi) haaleaa velliä, hedelmäsosetta ja kylmää (!) luumupuuroa. Ja koko ajan maitopullo suussa, että nestettä saisi. Jostain syystä kylmä ruoka ja juoma maistui.

Kehitysvaiheista tämä kahdeksankuukautta on kyllä aika nasta. Pauli ei juuri vierasta eikä kiukuttele ja oppii koko ajan uutta. Istuminen vapauttaa, kun ei tarvitse koko ajan kanniskella, vaan töpsäyttää pojan istumaan lattialle. Ja imetyksen lopettelu irrottaa vähän napanuoraa äidistä. Jotenkin muuten rinnat on näin pitkän imetyksen jälkeen ihan ""hellät"", aran tuntuiset. Vieläkös muut naskalit on rintamaidolla?

Meille suurin muutos parisuhteessa ja perheessä muutenkin on töihin paluu, kun avokki on ollut kotona hoitovapaalla. Tarkoitus olisi jatkaa näin, mutta täytyy vielä vähän viritellä näitä kuvioita. Molemmat tekee osa-aikaisena työajoista vapaata työtä, mikä on ihan jees, mutta vaatii aikamoista kalenterien synkkausta. Joku päivä varmaan Pauli jää vahingossa yksin kotiin :). No, kääntöpuolena voidaan hoitaa poika kotona varmaan kolmivuotiaaksi.

No nyt takaisin töihin mars, että tulee valmista...
 
No onpas nyt flunssaa liikkeellä! Martallakin oli pientä nuhaa, mutta kuumetta ei onneksi ollut ollenkaan.

Martta nousee konttausasentoon sekä karhukävelyasentoon, mutta ei ymmärrä miten siitä pääsisi eteenpäin. Liikkuu taaksepäin käsillä työntämällä mahallaan ollessaan. Eli vielä ei äipän tarvitse juosta perässä! =)
Nyt ollaan vasta pari kertaa harjoiteltu syöttötuolissa syömistä, kun Martta ei vielä istu kunnolla. Eli hitaasti kehittyy fyysinen puoli, mutta erilaisia ""sanoja"" vastaavasti tulee mielestäni aika paljon. Mm. nam, täh, ei ja meilläkin tuo äittä. Tosin eipä näillä sanoilla vielä merkitystä taida oikein olla...
 
Meillä taisi mennä sairastelut nopsaan ohi (koputtaa puuta), sillä jo eilen illalla poika iloisena äidin ollessa uimassa oli kuulemma retkeillyt kämppää ympäri vauhdilla ryömien. Eli piti ilmeisesti ottaa kiinni väliaikaista vähemmän liikkumista :). Ja tänään ei siis enää ollu kuumetta. Onneks meni pian ohi, vai oliko sit jotain hammaskuumetta, sillä viides hampu on ilmaantunu ylös. Tosin huomasin sen jo ennen tätä kuumeilua.

Kummallista tapahtui äsken, kun valmistelin poikaa päikkäreille vaunuihin ja piti antaa maitoa. Kokeeksi nimittäin annoinkin maidon huoneenlämpösenä eli suoraan avaamattomasta purkista pulloon ja niin vain poika kiskoi yhtään edes nyrpistelemättä koko desin satsin :)! Oli kyllä väsynyt, joten ehkä siksi ei jaksanut pistää vastaan, mutta aika huvittavaa. Taidan tarjota jatkossakin lämmittelemättä... Saakohan noita korvikkeita ees antaa noin? Tai enhän mä tiä miten te muut ootte tehny, mutta musta tää oli kuiteski perin hassua.

Juu mä oon kyllä nyt lopettanu imetyksen ihan kokonaan, tuohon 8kk:n se lopulta jäi. Mielelläni olisin jatkanut vähän pidemmälle, mutta meillä kävi lopulta niin, että Niilo otti tissistä vain huikan ja sen jälkeen oli kiukkuinen ja halusi siis pullon, ->viksu poika tiesi pääsevänsä vähemmälläkin työllä:). Oma vikani tietysti osittain, kun yleensä oon antanu korviketta, mut oon sitä mieltä näin jälkikäteen, että meillä olisi pitäny kiinteiden antaminen aloittaa vähän aikaisemmin, sillä jouduin siinä välissä opettamaan pojan sitten korvikkeeseen, kun oma maito ei tuntunu enää riittävän ja itsekin väsyin. Me ei oltu korviketta paljo käytetty, kun olin pumpannu omaa maitoo pakkaseen ja mies antoi sit aina sitä, jos ite olin menossa, joten siihen totutteluun meni hetki. Sitten kun tilanne tasaantui korvikkeen ja kiinteiden osalta, jatkoinkin imetystä, mutta itse olin kuitenkin epävarma riittääkö oma maito pelkästään, joten jatkoin pullotusta ja tässä ollaan. Mutta seuraavan kanssa osaa varmasti paljon paremmin tämänkin asian, eikä oo niin epävarma kuin nyt. Ja näin kun jälkikäteen ajattelen asiaa, niin hölmöhän olin, kun annoin itseni niin väsyä. Itsepäisesti sitä vaan aatteli, että äidinmaito on parasta ja korvikkeesta saa huonon maineen!!! Eli monta oli monessa tässäkin hommassa, jos nyt kukaan sai ees selvää sepusteluistani, mutta nyt ollaan kuitenkin hyvillä vesillä, enkä koe enää huonoa omatuntoa korvikkeesta ollenkaan!

Oho, tulipa selostettua. Oli ilmeisesti tarve purkautua...:)
 
Tänään oli meillä kahdeksankuislääkäri, olis ollut vähän hukkakeikka ilman tuota flunssaa, nyt saatiin kurkattua korvat ja kurkut samalla. Ei mitään muuta kuin flunssaa. Poika on kasvanut ihan hyvin omalla käyrällään, painokin on tasaantunut. (8440g & 67,5 cm). Hiljaa hyvä tulee.

Pauli on valvottanut niin monta yötä tuon flunssanssa kanssa, että aletaan olla ihan pihalla koko porukka. Vaati SUURIA ponnisteluja päästä neuvolaan yhdeksäksi. Tuli jo hiki kaikille. Ihan kamalaa säheltämistä tämä touhu... Ajateltiin ensi yönä joko a) jättää se kitisijä yksin makkariin ja nukkua olkkarin lattialla / b ) nukuttaa pikkuinen matkarattaisiin, joissa asennon saa pystyksi. Todennäköisesti taas tapahtuu c) eli kukkuja herää röhäänsä kolmelta ja valvoo tunnin, minkä jälkeen saa toiset rintamaidot ja kakkii niin että joudutaan pyllypyykille ja kaikki on jo hereillä. Uneen päästää taas viideltä ja aamulla väsyttää.

vali vali

Hei tota Tildan maitoasiaa olen myös miettinyt, kun nyt tuntuu että pojalle maistuisi paremmin kylmä maito. En jotenkin järjellä keksi, miksi korviketta ei saisi antaa huoneenlämpöisenä, lämmittämättä sen kummemmin? Olen myös ajatellut lopetella imetystä flunssan jälkeen. Tuntuu että poikaa ei homma enää kiinnosta, kun tuttipullosta saa helpommin. Että se siitä.
 
Vali vali alkaa myös täältä... :-) Poika keksinyt herätä muutamana yönä parin tunnin ajaksi kääntyilemään ympäri noin klo 1 ja saa sitten hyppiä edes takas sängyn ja pinniksen väliä, kun mahallaan mötköttää ja tuttikin on kateissa. Olin jo hyväksynyt kohtalon aamuvirkkuudesta, eli ylös kuudelta, mutta yöt sentään olleet nopean 4-5 tutituksen hommia. Toivottavasti tämä on vain joku kausi? Ja mahdollisimman lyhyt sellainen. Kummastuttaa vaan toi kääntymisinostus nyt, kun taito opittiin jo viime marraskuussa. Ja uusia taitoja kun ei ihan viimeaikoina ole tullut kehiin. Eli innolla odotamme seisomista!

Mimmin kirjoituksesta pottailusta tulikin mieleen, että miten on teillä muilla? Onko jo pottailtu, tutustuttu pottaan? Meijän Vilpertti kun on nyt muutaman viikon ajan terhakkaasti istunut, niin pikkuhiljaa kai pitäs potta kaivaa esille. Jotenkin vain tuntuu aikamoiselta operaatiolta syönnin jälkeen riisua kaikki vaatteet jne. Taidan jättää vielä hieman kesämmälle, kun pääsee pihallekkin juoksemaan nakuna/vaipoissa ja sitten harjoitella.

Karkeat ruuat on taas yksi sellainen iso pala (kirjaimellisesti) päiväjärjestyksessä. Vaikka hyvin lempeästi olen sen aloitellut, sotkenut sileitä ja karkeita keskenän ja todellakin pienen osan vain niitä karkeita, niin joka ikiselllä lusikallisella tulee yökkiä. Oikein sääliks käy pikkuista... Enpä vois edes kuvitella raasteita antavani. Pikkuhiljaa hyvää tulee, ehkäpä pitäs pikkasen vaikka alkuun muussata haarukalla niitä isoimpia paloja. Ainakin ne perunakuutiot tuntuvat joissain ruuissa olevan yllättävän kovia. Miten teillä muilla, onko karkeat jo pelissä?

Meillä vähän sama peli kuin Wilmalla ton imetyksen suhteen. Herkkä ja hellä imetyshetki on muuttunut meillä tissille kiukutteluksi, kun maitoa ei suihku heti kuin paloletkusta ja paha mieli tulee äitille ja pojalle. Tosin mieskin on muutamien viikkojen jälkeen jäämässä hoitovapaalle ja itse menen hetkeksi takaisin työelämään, niin viimeistään pullolle siirrytään sitten. Mutta siis nyt olen jo pääsääntöisesti alkanut antamaan maidot pullosta.

En tiedä, onko kyse eroahdistuksesta vai mistä, mutta pojasta tullut aikamoinen äidissä kyhnyttäjä. Meillä isä on myös alkanut (vihdoinkin?) ottaa osaa enemmän pojan hoitoon, ehkäpä se siis jakautuu kohta tuo kyhnytys tasaisemmin... Kaipa se miehelle noi isänvaistot heräävät hieman jälkijunassa, kun lapset ovat hieman isompia ja ottavat enemmän kontaktia. No näin ainakin meillä.

Nyt taitaa poika heräillä... Oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäslomaa kaikille elomammoille ja vauvoille!
 
Ihana ikävaihe tämä, kun 8 kk lähestyy. Tyttö oppii kokoajan jotain uutta. Eilen pottaan saatiin ensimmäiset pissat. Potalla ollaan istuttu lelujen kera harvakseltaan, ehkä pari-kolme kertaa viikossa.

Tällä viikolla Minsku on oppinut heiluttamaan kättään, kohdistamaan katseensa lamppuun kysyttäessä, tarttumaan pinsettiotteella ja kävelemään, kun käsistä pidetään kiinni. Tänään kierrettiin mummolassa pitkä lenkki kävellen. Ensimmäistä kertaa oltiin myös kaupassa niin, että Minsku istui kärryissä. Kovasti neiti hiplaili ohi vilahtelevia tavaroita. Tarkkana saa olla särkyvien osastolla.

Puheessa oli taantumavaihe. Monta päivää meni vain öh-tavua kuunnellessa, kunnes tänään aukesivat taas padot. Konsonanttipuhe alkoi luistaa ja kuulosti siltä kuin neiti olisi selittänyt pitkiä lauseita. Minsku innostuu välillä myös esittämään, kun huomaa, että yleisö (mummot ja ukki) nauraa. Välillä keikutetaan päätä ja tänään innostuttiin kirkumaan korvia vihlovasti.

Pari viime yötä on nukuttu rikkonaisesti. Uusia hampaita ei ole puhjennut, mutta alhaalla takana kuultaa valkoista ikenien läpi. Onkohan mahdollista, että niin taakse voi tulla jo nyt hampaita? Nyt neidillä on vasta kaksi hammasta alhaalla keskellä.

Olen alkanut antaa uusia ruokalajeja useampia saman viikon aikana, kun ihottuma näyttää paranevan. Nyt meillä syödään perunaa, maissia, porkkanaa, kukka- ja parsakaalia, kaura- ja ruispuuroa, mustikkaa, mansikkaa, omenaa, banaania ja possun naudan sekä kanan lihaa ja kalaa. Kaikki ruoat ovat uponneet heti ensiyrittämällä hienosti, eikä rakeisuudesta piitata lainkaan, vaikkei vielä ole edes hampaita ylhäällä.

 
joo se taas siitä miehen paremmasta osallistumisesta... Mä en ymmärrä, miksei hän reagoi, jos poika selvästi on pahantuulinen (tällä hetkellä kirkuu melko kovalla äänellä ollessaan sellainen). Hän vain kyselee pojalta, että mikäs nyt on eikä ota esim. syliin, vaikka minä olisin tehnyt jo ajat sitten niin tai keksinyt aivan muuta tekemistä ylipäätään. Hän vain antaa tilanteen jatkua. Ilmeisesti kokee, että ei o mitään hätää! Ja jos huomautan asiasta, niin hän tulee vain pahalle päälle, kun ei vissiin kestä arvostelua. Ja äreänähän ihminen on aina parhaimmillaan... Tosi mukavaa pääsiäistä meinaan täällä. Eilen yritimme myös keskustella uuden keittiön kaapeista ja hän sanoi minulle tosi rumasti, kun en ymmärtänyt jotain. Eikä ymmärrä itse, että minua, joka olen melko herkkä, oikeasti sattuu kun hän sanoo rumasti. Itse sitten aloin mykkäkoulun eikä hänkään ole asiaan palannut. Nytkin mies lähti ulos yksin, ilmeisesti lenkille, ja kohta olis tarkoitus lähtee meidän porukoille syömään. Että näin meillä...itku tulee :(.
 
No vitsi Tilda, kuulostaa tutulta. Meilläkin on pinna aika kireällä ja menee homma välillä ihan nokitteluksi ilman mitään varsinaista syytä. Ehkä meillä on vähän liikaa ollut menoa ja meininkiä, ajateltiinkin koittaa enemmän olla kotona ja keskittyä perheeseen. Kaikkea tapahtuu koko ajan, meilläkin on asunnonhankintaa yms. yms ja tuntuu, että ollaan ihan vaan liian väsyneitä ja kiireisiä. Pitäis keksiä jotain kivaa yhteistä puuhaa...

Poika sen sijaan on itse päivänpaiste nyt kun on terve :).
 

Yhteistyössä