En jaksa lastani.

["vieras"]

ANTEEKSI NYT VAAN mutta tällä palstalla on ihan käsittämättömän vähän tietoa mitä lastensuojelu oikeasti tekee, tämäkin kommentti sen kertoo. Huostaanotto on vain jäävuoren huippu, lastensuojelusta suuri osa on ihan muuta, yhteistyötä perheen kanssa, keskustelua, nuorisotoimintaa, erilaisia tukitoimia kasvatuksessa ym. Hyvä ystäväni on sossutäti lastensuojelussa.

aha. oon vaan kuullut ja lukenut tästä huostaanottobisneksestä.

 

["mamaa"]

[QUOTE="vieras";26683866]aha. oon vaan kuullut ja lukenut tästä huostaanottobisneksestä.[/QUOTE]

No, se on kyllä ihan huuhaata. Enkä nyt sano, ettei virheitä lastensuojelussa tapahdu, mutta nämä täälläkin palstalla elävät "legendat" ovat tosiaankin vain legendoja.

Kyllä lastensuojelun ihmiset todellakin yrittävät auttaa lapsia, ja pyrkivät pitämään perheet yhdessä mahdollisimman pitkään. Joskus liiankin pitkään.

 

["vieras"]

[QUOTE="usko pois";26682995]Lopeta nyt jo s****na se lapsellinen huutaminen täällä ja mene ikäistesi pariin. täällä ei ole totuttu tuohon teinityttöjen ulvomiseen, sille löytynee omat paikkansa. et sä täältä mitään sympatiaa saa.[/QUOTE]

Samaa! Mieltä! Olen! Tuon! Asian! Suhteen!

 

[tuutis]

Ap:lle:
Pyytääkö lapsi anteeksi pahaa käytöstään? Jos laitatte jäähylle, kuinka lapsi pääsee pois? Jos otetaan jokin tavara pois huonon käytöksen takia, kuinka se saadaan takaisin? Keskustellaanko tilanteista jälkikäteen ja kuinka lapsi itse perustelee huonon käytöksensä?

 

[Myry vaan]

[QUOTE="a.p";26682712]No näin just Mulla on aina yhteenoton jälkeen älyttömän huono omatunto (samoin kuin äsken lukiessani uudelleen tuota kirjoittamaani aloitustekstiä). Pyydän kyllä anteeksi ja halaan ja selitän että käyttäydyin huonosti (jos siis on hermo mennyt) ja että vika ei ole yksin lapsen. Kerron lapselle päivittäin että rakastan häntä ja meillä halitaan paljon. Tuntuu vaan että ne hyvät hetket kestää vain silmänräpäyksen kerrallaan ja sit taas mennään..[/QUOTE]

Lapsesi on vielä pieni, suhtautuisin epäilyksellä neuvolan ym. tahojen arvioihin siitä että lapsi ei ole erityislapsi. Tutkituttaisin asiaa lisää viimeistään parin vuoden päästä, ettei kuitenkin olisi aspergeria tms. joka vaikeuttaa sääntöjen noudattamista ja empatiakykyä. Eihän se diagnoosi autuaaksi tee, mutta voisi auttaa suhtautumaan ja saisitte lisää tukea kasvatukseen. Jos olitte perheneuvolassa jo jonkin aikaa sitten, palaisin sinne uudestaan. Kaikki apu kannattaa hakea koska vaikeat ihmissuhteet syövät energian koko perheeltä.

Toivottavasti helpottaa kun lapsi kasvaa ja oppii käsittelemään omia tunteitaan paremmin, ja hänen kanssaan voi enemmän vielä keskustella äidinkin tunteista. Teet aivan oikein kun pyydät anteeksi ja kerrot että rakastat. Osoita luottamusta vaan jatkossakin lapselle kertomalla miten surulliseksi tulet käytöksestään, syyllistämättä. Ja tosiaan, muista kehua ja osoittaa ihailua ja ylpeyttä lapsesta aina kun se on mahdollista. Voimia!

 

["vieras"]

Taas kerran: onko lapselta selvitetty laktoosi-intoleranssi ja keliakia sekä mahdolliset muut ruoka-aineallergiat? Ihminen voi hyvin, kun suolisto voi hyvin.

Lue alkajaisiksi vaikka tämä:
http://yle.fi/vintti/yle.fi/genreportaalit/portaali-770.html?genre=terveys&osannimi=ajassa_mielenterveys&jutunid=2940