En kykene rakastumaan mieheen

[vierailija]

Tähän on tultu että aikuisen ihmisen pitää tällaista mietiskellä ja palstalta apua kysellä mutta nyt on hyvät neuvot tarpeen.
Olen seurustellut vuoden miehen kanssa joka on oikein mukava, ihana ja minuun rakastunut. Minäkin olen kiintynyt häneen ja meillä on mukavaa yhdessä kaikin puolin. Yhdessä on kiva tehdä kaikenlaisia asioita, juttu luistaa ja makuuhuoneen puolellakin homma toimii. Kiistoja ja riitoja ei ole ollut sen isompia.
Vaikka miehestä pidänkin ja olen häneen kiintynyt, en kuitenkaan saa sitä aitoa rakkauden tunnetta itseeni. Mies kuitenkin rakastaa minua ja on sanonut sen ääneen.
Kaikki toimii periaatteessa ihan mukavasti mutta sitä valtavaa intohimon ja alkuhuuman täyttämää tunnetta jota on edellisissä parisuhteissa aina on aluksi ollut, ei ole tullut. En siis onnistu varsinaisesti rakastumaan mieheen vaikka olen yrittänyt. Pystyn helposti kuvittelemaan että lähtisin tästä suhteesta ja aika nopeasti varmaan pääsisin yli.

Olen kuitenkin todella huono etsimään seuraa. Baarista en ”osaa” etsiä ollenkaan ja Tinderkin on niin kauhean väkinäistä keskustelua. ”Mörkönä kaapissa” siis pelko yksin jäämisestä, lapsettomaksi jäämisestä ja siitä ettei koskaan löydä enää ketään kehen intohimoisesti rakastuisi. Tyhmää tietenkin toisen kannalta jos en pysty aidosti rakastumaan häneen.

Tällä kirjoituksella haen varmaan lähinnä vertaistukea / kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?
Voiko se rakkaus vielä syttyä myöhemmässäkin vaiheessa?
Mitä te tekisitte?

 

[vierailija]

no rakastu sitten naiseen

 

[NewYork]

Vaikea tilanne. Rakastua tunteeseen mitä saa kun tapaa miehen vai rakastua mieheen itseensä. Voin sanoa äitinä, että rakkaus lapsiin ei ole sitä alkuhuuman tunnetta vaan syvää kiintymystä heihin persoonina. Se tunne ei koe huippuja eikä laskuja vaan on aina läsnä. Nyt en puhu ikuisesta ilotulituksesta taivaalla. Miksi vertaan näitä kahta toisiinsa on se, että jos ajatellaan himon ja tunteen oleva se liima, joka pitää ihmisiä yhdessä, niin metsään mennään. Parisuhdekin on toiseen tutustumista ja hyväksyntää, viihtyvyyttä ja toisesta hyvää ajattelua. Arki on peikko, joka sitten ajaa ihmiset erilleen, kun se "tunne" vaan "katoaa" tai ehkä sitä ei ollutkaan.

 

[vierailija]

Mä lähtisin miettimään tuota asiaa siltä kannalta, onko hän ihminen jonka kanssa haluat jakaa sun arkesi? Jonka kanssa voisi perustaa perheen ja jonka kanssa voisit sitoutua yhteiseen elämään? Oman kokemuksen mukaan vertaan toimivaa avioliittoa myös rakkauteen lapsiaan kohtaan, enkä ehkä miettisi sitä huumaa. Mun suhteessani ei ollut kikatuksia ja korkeita huippuja, vaan se lähti kahden ihmisen syvästä yhteydestä ja kiintymyksestä sekä uudenlaisesta molemminpuolisesta hyväksymisestä. Meidän avioliitto ja elämä viisilapsisena perheenä on enemmän, kuin mä olisin ikinä uskaltanut haaveilla ja rakkaus sekä kunnioitus toisiamme kohtaan syvempää kuin missään aiemmassa suhteessa.