Olen harkinnut eroa jo pitkään, ja nyt sitten menin ihastumaan toiseen mieheen...

["a p"]

[QUOTE="vieras";25595804]Mutta ap, miksi otsikoit tämän ketjun sitten näin???

Jos asiaan liittyisi vain miehesi ja liitonne, olisit otsikoinut vaikka " Ero mielessä ja huono suhde.."tms.
Nyt kuitenkin laitoit otsikkoon ihastuksesi...

Minun mielestäni turvaat ajatuksissasi tulevaisuuteen niin, että uskallat erota, koska saattaisit päätyä heti uuteen suhteeseen, ja ainakin toivot niin.... Onko se oikea motiivi eroon??????
JA Mikset ole eronnut jo aiemmin?[/QUOTE]

En minä tiedä miksi otsikoin näin, tai siis ei sitä otsikkoa aina välttämättä osaa niin älyttömän kuvaavaksi keksiä. Mutta tuntin tarvetta mainita ihastuksestani jo otsikossa, koska kyllähän se sotkee tätä prosessia ilman muuta, vaikkakin olen miettinyt eroa jo pitkään.

Ja ilmeisesti et ole lukenut koko ketjua, koska tuolla aiemmin olen kyllä kertonut miksen eronnut silloin kun tosissani jo meinasin erota puoli vuotta sitten. Eli mies halusi yrittää, ja minä myös.

Ja siihen miksen sitä aiemmin ole eronnut, niin minulla on kyllä tapana tällaisia asioita miettiä pidempään, aika säälittävää olisi varsinkin kun on lapsi, jos lähtisi heti kun tulee jotain isompia juttuja jotka ei toimi. Ja kun miehessä on hyvääkin, paljon, ei asia ole niin mustavalkoinen että kun tulee vaikeuksia, nostetaan heti kytkintä. Myötä-ja vastamäissä, nääs, vaikkei naimisissa ollakaan.

 

["a p"]

Nuissa ihastuksissa kandee miettiä,johtaako se rakkauteen..Ihastus on se eka tunne - rakastaminen se....tulee sitten myöhemmin.

nimim. been there done that

Niinpä. Mutta tällä hetkellä ajattelen, etten mitään menetä vaikka ottaisin asiasta selvän, koska enhän menetä mitään, jään vaan yksin jos ei se onnistu, mutta niinhän jään joka tapauksessa erottuani. Olisi ollut ideaali jos en olisi tässä vaiheessa tavannut miestä jonka kanssa kipinöi, tämä on vähän huono aika. Mutta sitten sekin, että jos puhallan pelin poikki ja jätän hautumaan, mies odottaa kyllä, jos todella olisi oikea. Jos ei odota, ei ole.

 

["a p"]

[QUOTE="a p";25596084]En minä tiedä miksi otsikoin näin, tai siis ei sitä otsikkoa aina välttämättä osaa niin älyttömän kuvaavaksi keksiä. Mutta tuntin tarvetta mainita ihastuksestani jo otsikossa, koska kyllähän se sotkee tätä prosessia ilman muuta, vaikkakin olen miettinyt eroa jo pitkään.

Ja ilmeisesti et ole lukenut koko ketjua, koska tuolla aiemmin olen kyllä kertonut miksen eronnut silloin kun tosissani jo meinasin erota puoli vuotta sitten. Eli mies halusi yrittää, ja minä myös.

Ja siihen miksen sitä aiemmin ole eronnut, niin minulla on kyllä tapana tällaisia asioita miettiä pidempään, aika säälittävää olisi varsinkin kun on lapsi, jos lähtisi heti kun tulee jotain isompia juttuja jotka ei toimi. Ja kun miehessä on hyvääkin, paljon, ei asia ole niin mustavalkoinen että kun tulee vaikeuksia, nostetaan heti kytkintä. Myötä-ja vastamäissä, nääs, vaikkei naimisissa ollakaan.[/QUOTE]

Lisään vielä, että en kadu sitä etten ole eronnut jo aiemmin. Olemme kuitenkin yrittäneet, kumpikin varmasti parhaamme mukaan, silti ei toimi.

Toivoisin että kaikki menisi hyvin ja että pystyisimme hoitamaan käytännön asiat suht rauhallisesti.

Itse asiassa tässä illalla olemme puhuneet erosta, se taitaa nyt tapahtua. Mutta se on minulle helpotus, sitä se ei olisi ollut jos en olisi miettinyt niin kauan. Eli olen tavallaan käynyt surutyön, ainakin aika pitkälti läpi suhteen aikana.

 

["Karin"]

Lainaan kaikkea edeellisiäsi... me tosin ei erosta juuri olla "yhdessä" puhuttu, minä vain. Tahdon elämään omillani ja jos niin tuntuu, niin ihastukseni tulee mukaan vahvemmin

 

[Tönt]

no ajattele asiaa silleen että ansaitseeko miehesi olla sinun kanssa vaikka et rakasta sitä ja ajattelet toista? ansaitsetko sinä olla jonkun kanssa velvollisuudesta? onko reilua?

 

[lakaisukone]

:hug:
Tää on taas ihan suoraan mun elämästä. Tiedän mitä käyt läpi, sitä samaa sarkaa rämmin minäkin.

 

["a p"]

no ajattele asiaa silleen että ansaitseeko miehesi olla sinun kanssa vaikka et rakasta sitä ja ajattelet toista? ansaitsetko sinä olla jonkun kanssa velvollisuudesta? onko reilua?

Ei ansaitse, hän ansaitsisi parempaa, haluaisin vain että hän olisi onnellinen, muttei hän voi olla sitä minun kanssani enkä minä hänen.

Ja ei, ei todellakaan ole reilua.

 

["a p"]

:hug:
Tää on taas ihan suoraan mun elämästä. Tiedän mitä käyt läpi, sitä samaa sarkaa rämmin minäkin.

Voimia siis sinullekin, kaikki järjestyy kyllä. *halaus*

 

["a p"]

[QUOTE="Karin";25596530]Lainaan kaikkea edeellisiäsi... me tosin ei erosta juuri olla "yhdessä" puhuttu, minä vain. Tahdon elämään omillani ja jos niin tuntuu, niin ihastukseni tulee mukaan vahvemmin[/QUOTE]

Jaksamista sinullekin paljon, sitä tarvitset. Kyllä ne asunto-ja muut käytännön asiat järjestyvät. Ja vaikka ero on vaikeaa aina, helpotus tulee ennen pitkää.

 

["Karin"]

Ei meillä ne käytännönasiat vaan mene helposti, tuskin mitenkään.Eikä minusta ole romuttamaan lasten elämää ja kotia... ja muuta.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25596084]En minä tiedä miksi otsikoin näin, tai siis ei sitä otsikkoa aina välttämättä osaa niin älyttömän kuvaavaksi keksiä. Mutta tuntin tarvetta mainita ihastuksestani jo otsikossa, koska kyllähän se sotkee tätä prosessia ilman muuta, vaikkakin olen miettinyt eroa jo pitkään.

Ja ilmeisesti et ole lukenut koko ketjua, koska tuolla aiemmin olen kyllä kertonut miksen eronnut silloin kun tosissani jo meinasin erota puoli vuotta sitten. Eli mies halusi yrittää, ja minä myös.

Ja siihen miksen sitä aiemmin ole eronnut, niin minulla on kyllä tapana tällaisia asioita miettiä pidempään, aika säälittävää olisi varsinkin kun on lapsi, jos lähtisi heti kun tulee jotain isompia juttuja jotka ei toimi. Ja kun miehessä on hyvääkin, paljon, ei asia ole niin mustavalkoinen että kun tulee vaikeuksia, nostetaan heti kytkintä. Myötä-ja vastamäissä, nääs, vaikkei naimisissa ollakaan.[/QUOTE]

Pidän silti sinua pelkurina; et ole uskaltanut erota aiemmin.
Minusta on pelkurimaista erota sitten kun horisontissa on uusi mies.
Ja sekä pelkurimaista ja idioottimaista hypätä suoraan uuteen suhteeseen.
Eli käytännössä et jätä itsellesi minkäänlaista aikaväliä prosessoida eroasi.
Halveksin ihmisiä jotka tekee näin. Onko se niin pelottavaa olla hetken yksin???

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";25598987]Pid?n silti sinua pelkurina; et ole uskaltanut erota aiemmin.
Minusta on pelkurimaista erota sitten kun horisontissa on uusi mies.
Ja sek? pelkurimaista ja idioottimaista hyp?t? suoraan uuteen suhteeseen.
Eli k?yt?nn?ss? et j?t? itsellesi mink??nlaista aikav?li? prosessoida eroasi.
Halveksin ihmisi? jotka tekee n?in. Onko se niin pelottavaa olla hetken yksin???[/QUOTE]

Niin olenkin, olen maailman suurin pelkuri, ja haluaisin siihen muutoksen.

Tuliko nyt hyv? mieli kun my?nsin?

Viisaintahan olisi toki unohtaa tuo ihastus, hoitaa ero ja toipua, ja sitten vasta alkaa mietti? uutta ihmissuhdetta. Siihen kun pystyisin, olin itsest?ni ylpe

 

["a p"]

[QUOTE="a p";25599025]Niin olenkin, olen maailman suurin pelkuri, ja haluaisin siihen muutoksen.

Tuliko nyt hyvä mieli kun myönsin?

Viisaintahan olisi toki unohtaa tuo ihastus, hoitaa ero ja toipua, ja sitten vasta alkaa miettiä uutta ihmissuhdetta. Siihen kun pystyisin, olisin itsestäni ylpeä[/QUOTE]

Ja se että sinä halveksit tietynlaisia ihmisiä, ei hetkauta minua millään tavalla. mahtaa elämäsi olla vaikeaa kun olet noin jyrkkä. Ei kukaan ole täydellinen, kaikki olemme mielestäni täällä oppimassa. Itse yritän kyllä kehittää itseäni koko ajan, ja tiedostan virheeni. Tuo pelkuruus yksin jäämiseen on aina ollut yksi sellainen, ehkä joskus pääsen siitä eroon, työstämällä asiaa ja menemään pelkoani kohti. kenties.

 

["a p"]

[QUOTE="Karin";25597991]Ei meillä ne käytännönasiat vaan mene helposti, tuskin mitenkään.Eikä minusta ole romuttamaan lasten elämää ja kotia... ja muuta.[/QUOTE]

Mutta lapselle on minusta melkein eroa tuhoisampaa nähdä (ja vaistota) vanhempien kireät ja rakkaudettomat välit, ja varsinkin kuunnella heidän riitojaan. mieluummin kaksi onnellista erillistä vanhempaa kuin yhdessä olevat, kireät ja surulliset.

Itse olen ainakin nykyään enimmäkseen surullinen ja kaipa jo vähän masentunutkin. Siksi olen päättänyt että nyt en voi enää pahaa oloani sivuuttaa, pakko aloittaa oma elämä.

 

["Vieras"]

Älä nyt ainakaan tee lasta uuden ihastuksen kanssa vaikka tuntuisi alusta asti oikealta ja harmoniselta. Ero kuulostaa kyllä ainoalta vaihtoehdolta jos mies ei näe omia vikojaan ja on ilkeä jatkuvasti tahallaan.

 

["a p"]

[QUOTE="Vieras";25599237]Älä nyt ainakaan tee lasta uuden ihastuksen kanssa vaikka tuntuisi alusta asti oikealta ja harmoniselta. Ero kuulostaa kyllä ainoalta vaihtoehdolta jos mies ei näe omia vikojaan ja on ilkeä jatkuvasti tahallaan.[/QUOTE]


No joo en ala tässä ruotimaan sen kummemmin parisuhdettamme kuin että paljon oli asioita vialla, olin ihan varma päätöksestäni, ja tänään sitten olemme keskustelleet, ja ihan riitelemättä onnistuneet sopimaan erosta ja käytännön asioista. Helpottunut olo.

Joo ja en aio tehdä lasta enää ollenkaan, ikinä, koska ikää on jo sen verran liikaa- aika iäkkäänä tuon ensimmäisenikin jo tein.

Ei mikään kiire uuteen suhteeseen, en tosiaan halua mitään korviketta.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25599061]Mutta lapselle on minusta melkein eroa tuhoisampaa nähdä (ja vaistota) vanhempien kireät ja rakkaudettomat välit, ja varsinkin kuunnella heidän riitojaan. mieluummin kaksi onnellista erillistä vanhempaa kuin yhdessä olevat, kireät ja surulliset.

Itse olen ainakin nykyään enimmäkseen surullinen ja kaipa jo vähän masentunutkin. Siksi olen päättänyt että nyt en voi enää pahaa oloani sivuuttaa, pakko aloittaa oma elämä.[/QUOTE]

Fiksuja ajatuksia, juuri näin. Hyvä kun ajattelet vähän omaakin onneasi, etkä vain muiden. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!

 

["ihmettelen"]

[QUOTE="a p";25599036]Ja se että sinä halveksit tietynlaisia ihmisiä, ei hetkauta minua millään tavalla. mahtaa elämäsi olla vaikeaa kun olet noin jyrkkä. Ei kukaan ole täydellinen, kaikki olemme mielestäni täällä oppimassa. Itse yritän kyllä kehittää itseäni koko ajan, ja tiedostan virheeni. Tuo pelkuruus yksin jäämiseen on aina ollut yksi sellainen, ehkä joskus pääsen siitä eroon, työstämällä asiaa ja menemään pelkoani kohti. kenties.[/QUOTE]

Ihmettelen todella; jos tiedostat että pelkäät jäädä yksin, niin mitä järkeä on aloittaa heti uusi suhde? Sehän on tuhoon tuomittu suhde, koska perusteena suhteelle on ainoastaan pelko jäädä yksin. Ei se mitään rakkautta ole.
Ihmettelen todella että aikuiset ihmiset taktikoivat näin elämässään; ei erota huonosta suhteesta, kärsitään ja valitetaan, ja sitten yks kaks kun näkökentässä on uusi suhde; heitetään vanha puoliso pellolle ja ollaan NIIIN ihastuneita. Täysin itsekästä toimintaa; suhteissa toimitaan pelkästään omien tarpeiden mukaan ja rakkaus on vain itsekästä tarvitsevaa rakkautta.

Lapsenkin kannalta; eikö olisi parempi vaihtoehto pyrkiä olemaan tasapainoisempi ihminen ja yrittää kyetä tekemään aikuisia ratkaisuja, eikä pomppia suhteesta toiseen?

 

["ööö"]

up

 

[Criminal Mind]

Noh, tosi vaikea toista neuvoa. Komppaan edellisiä että jos oikeesti tunnet että et rakasta miestäs ja et näe teillä tulevaisuutta ja koet että yksin on parempi kuin yhdessä niin ero on ratkaisu. Mutta jos se uusi ihastus on vain sokaissut sut niin elä hätiköi... Ootteko yrittäny terapiaa tms? Siitä voi olla apua, meillä jopa niin että saatiin eropäätös siellä tehtyä.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";25598987]Pidän silti sinua pelkurina; et ole uskaltanut erota aiemmin.
Minusta on pelkurimaista erota sitten kun horisontissa on uusi mies.
Ja sekä pelkurimaista ja idioottimaista hypätä suoraan uuteen suhteeseen.
Eli käytännössä et jätä itsellesi minkäänlaista aikaväliä prosessoida eroasi.
Halveksin ihmisiä jotka tekee näin. Onko se niin pelottavaa olla hetken yksin???[/QUOTE]
Sun kirjoituksessa piilee totuuden siemen.

Toisaalta taas ns. laastarisuhde on ihan hyvä ja toimiva keino siihen, että saa itsensä kiskaistua pois suhteesta missä ei ole tyytyväinen. Tai edes ihastus, joko todellinen tai keksitty (eli omissa mielikuvissa muodostettu). Ei eroaminen ole koskaan ihan helppoa.

 

["mä"]

Eroa !
Järjestä asiat kuntoon ja sitten vasta kun ero on selvä niin uuteen suhteeseen.
sä rikot vaan itsesi tolla menolla ja teet erosta vielä vaikeamman.

 

[Turkilmas]

Tulinpa kertomaan oman tarinani . Seurustelin 5 vuotta entisen poikaystäväni kanssa. Suhde oli vaikea, siihen liittyi pettämistä ja lievää väkivaltaakin. Pari kertaa suhde oli katkolla, mutta (jälkeenpäin käsittämättömästä syystä) palasimme aina yhteen. Suhteen loppuvaiheessa muutimme toiselle paikkakunnalle ja tuntui että olin järkyttävän riippuvainen exästä.

Ystäväni tiesivät tilanteestani. Halusin erota, mutta jotenkaan en osannut luottaa pärjääväni. Elo vieraassa kaupungissa, vuokrakämpän hankinta jne. jne. Pelotti hurjasti. Muutaman kerran yritin puhua erosta, mutta ex sai aina mut säälistä jäämään. Minulla taas ei ollut tunteita enää oikeastaan lainkaan, siis säälin lisäksi. Tietynlainen kiintymys kyllä pitkään suhteeseen, mutta ei siihen toiseen osapuoleen.

Sitten osui kohdalle ystäväni bileet ja siellä eräs mies. Valvoimme tuon miehen kanssa pitkälle yöhön jutellen henkeviä. Ihastuin totaalisesti aivan heti. Se oli NIIN menoa, etten pystynyt itsekään ymmärtämään. Bileiden jälkeen olin aivan sekaisin ja mietin tuota miestä. Lopulta ystäväni puuttuivat peliin ja saattoi mut yhteen tuon miehen kanssa.

Jutussa kävi sitten niin, että olin oikeastaan -1 päivää sinkkuna. Maanantaina olin ekan kerran ihastukseni kanssa ja tiistaina jätin lopullisesti eksän. Muutin aluksi kaverini nurkkiin, etsin sieltä käsin itselleni uuden asunnon ja seurustelin rakastuneena uuden miehen kanssa. Eksä löysi itselleen nopeasti uuden ja otti eron muutenkin tosi hyvin. Ehkä syynä pitkä kituminen ja tieto ettei meistä yksinkertaisesti olisi voinut tulla mitään.

Mikä tilanne on nyt? No, minä olen tuon ihastukseni kanssa ollut 10 vuotta naimisissa ja meillä on 2 lasta. Juuri tänään mietin miten ihana mies mulla onkaan. On meillä toki ollut ongelmia kuten missä tahansa suhteessa, mutta ei koskaan niin vakavia että tunteet olisi olleet koetuksella. En ole koskaan, edes pientä hetkeä, katunut että jätin eksän ja lähdin mieheni matkaan.

Eli sinuna mä ap lähtisin suhteessa ja ainakin yrittäisin ihastuksesi kanssa. Voihan olla, että sinä olet kirjoittamassa samanlaista tarinaa kymmenen avioliittovuoden jälkeen .

 

["vieras"]

Tulinpa kertomaan oman tarinani . Seurustelin 5 vuotta entisen poikaystäväni kanssa. Suhde oli vaikea, siihen liittyi pettämistä ja lievää väkivaltaakin. Pari kertaa suhde oli katkolla, mutta (jälkeenpäin käsittämättömästä syystä) palasimme aina yhteen. Suhteen loppuvaiheessa muutimme toiselle paikkakunnalle ja tuntui että olin järkyttävän riippuvainen exästä.

Ystäväni tiesivät tilanteestani. Halusin erota, mutta jotenkaan en osannut luottaa pärjääväni. Elo vieraassa kaupungissa, vuokrakämpän hankinta jne. jne. Pelotti hurjasti. Muutaman kerran yritin puhua erosta, mutta ex sai aina mut säälistä jäämään. Minulla taas ei ollut tunteita enää oikeastaan lainkaan, siis säälin lisäksi. Tietynlainen kiintymys kyllä pitkään suhteeseen, mutta ei siihen toiseen osapuoleen.

Sitten osui kohdalle ystäväni bileet ja siellä eräs mies. Valvoimme tuon miehen kanssa pitkälle yöhön jutellen henkeviä. Ihastuin totaalisesti aivan heti. Se oli NIIN menoa, etten pystynyt itsekään ymmärtämään. Bileiden jälkeen olin aivan sekaisin ja mietin tuota miestä. Lopulta ystäväni puuttuivat peliin ja saattoi mut yhteen tuon miehen kanssa.

Jutussa kävi sitten niin, että olin oikeastaan -1 päivää sinkkuna. Maanantaina olin ekan kerran ihastukseni kanssa ja tiistaina jätin lopullisesti eksän. Muutin aluksi kaverini nurkkiin, etsin sieltä käsin itselleni uuden asunnon ja seurustelin rakastuneena uuden miehen kanssa. Eksä löysi itselleen nopeasti uuden ja otti eron muutenkin tosi hyvin. Ehkä syynä pitkä kituminen ja tieto ettei meistä yksinkertaisesti olisi voinut tulla mitään.

Mikä tilanne on nyt? No, minä olen tuon ihastukseni kanssa ollut 10 vuotta naimisissa ja meillä on 2 lasta. Juuri tänään mietin miten ihana mies mulla onkaan. On meillä toki ollut ongelmia kuten missä tahansa suhteessa, mutta ei koskaan niin vakavia että tunteet olisi olleet koetuksella. En ole koskaan, edes pientä hetkeä, katunut että jätin eksän ja lähdin mieheni matkaan.

Eli sinuna mä ap lähtisin suhteessa ja ainakin yrittäisin ihastuksesi kanssa. Voihan olla, että sinä olet kirjoittamassa samanlaista tarinaa kymmenen avioliittovuoden jälkeen .

Minusta on lapsellista ja naivia kannustaa toista eroamaan ihastuksen takia.
Ei kukaan voi ennustaa kestääkö ap;n ihastus 10 päivää vai 10 vuotta.
Mutta itse tuskin menisin kannustamaan toista eroamaan siksi että elämään on astunut uusi ihastus. Jotenkin niin lapsellista touhua. Olenko minä ainoa aikuinen tällä palstalla? Minulle on itsestäänselvää että ensin erotaan, sitten eroon liittyvät asiat käsitellään, ja SITTEN vasta katsellaan ympärilleen, ja HARKITAAN uuden suhteen aloittamista, eikä suinpäin hypätä siihen.

 

[Beep]

[QUOTE="vieras";25608591]Minusta on lapsellista ja naivia kannustaa toista eroamaan ihastuksen takia.
Ei kukaan voi ennustaa kestääkö ap;n ihastus 10 päivää vai 10 vuotta.
Mutta itse tuskin menisin kannustamaan toista eroamaan siksi että elämään on astunut uusi ihastus. Jotenkin niin lapsellista touhua. Olenko minä ainoa aikuinen tällä palstalla? Minulle on itsestäänselvää että ensin erotaan, sitten eroon liittyvät asiat käsitellään, ja SITTEN vasta katsellaan ympärilleen, ja HARKITAAN uuden suhteen aloittamista, eikä suinpäin hypätä siihen.[/QUOTE]

Ei tässä kukaan kannusta eroamaan. :O

Ja tiedoksi, jos sä teet jollain tavalla, se ei ole se ainoa tapa muille.

Ja tässähän voisi jo rivien välistä lukea että sinä itse olet onneton ja kidut suhteessa koska et uskalla erota. Hahaaaaaaaaa.... Busted!