Olen harkinnut eroa jo pitkään, ja nyt sitten menin ihastumaan toiseen mieheen...

[Turkilmas]

[QUOTE="vieras";25608591]Minusta on lapsellista ja naivia kannustaa toista eroamaan ihastuksen takia.
Ei kukaan voi ennustaa kestääkö ap;n ihastus 10 päivää vai 10 vuotta.
Mutta itse tuskin menisin kannustamaan toista eroamaan siksi että elämään on astunut uusi ihastus. Jotenkin niin lapsellista touhua. Olenko minä ainoa aikuinen tällä palstalla? Minulle on itsestäänselvää että ensin erotaan, sitten eroon liittyvät asiat käsitellään, ja SITTEN vasta katsellaan ympärilleen, ja HARKITAAN uuden suhteen aloittamista, eikä suinpäin hypätä siihen.[/QUOTE]

En mä kannusta ketään eroamaan ihastuksen takia. Kannustan eroamaan jos ja kun suhde ei toimi. Kannustan myös rohkeasti seuraamaan sydämen ääntä, vaikka sitten toimisikin toisin kuin muiden laatimat säännöt edellyttää.

Sinä voit rauhassa olla ainoa aikuinen tällä palstalla. Mä olen mielelläni lapsellinen jos se tarkoittaa sitä että uskaltaa elää elämäänsä. Ja mä olen jopa niin romantikko, etten todellakaan haluaisi kulkea onneni ohi pelkästään siksi että joidenkin mielestä ENSIN pitää erota, SITTEN käsitellä asioita ja sen jälkeen harkita uutta suhdetta. Ymmärrän hyvin, omasta kokemuksestani, että sitten kun "se oikea" osuu kohdalle, niin eipä siinä paljon ole muulle sijaa kuin suhteeseen hyppäämiseen. Oli se sitten sinun ja kaltaisiesi mielestä miten väärin tahansa.

 

[Turkilmas]

Ja vielä: omalla kohdallani uusi mies ei ollut syy eroon, vaan lähinnä eron nopeuttaja. Jos suhde uuden miehen kanssa ei olisi toiminut, niin en siltikään olisi katunut eroa. Olisin siis eronnut joka tapauksessa onnettomasta suhteesta ja uskon että niin tekisi myös ap.

 

[en puolla vielä]

Tummennetut kohdat; en ymmärtänyt ainakaan mitä ne tarkoitti tässä asiayhteydessä. Miten oma tila suhteessa liittyy ap:n tapaukseen tai ylipäänsä siihen että ei enää rakasta ja haluaa erota?

Toinen tuo "hutera ja mielistelevä aikuisuus". Mitä hittoa se tarkoittaa?

Itse olen ydinperheen kannattaja, mutta tunnen ap:n henk.koht. joten tiedän taustat. Kaikki parisuhteet kokevat ylä- ja alamäkiä, ihmiset eroavat helposti, mutta vielä helpommin menevät yksiin. Silti, tähän kaikkeen mahtuu niin paljon variaatioita, että tuomitseminen on vaan yksinkertaisesti helvetin typerää.

Nettipalstalta VOI saada ihan hyviä näkökulmia, mutta mitään ihan oikeaa neuvoa ei kyllä voi saada, jos ei tunne henkilökohtaisesti, tiedä jutusta oikeastaan mitään.

Miten ne tummennetut kohdat liittyvät ap:n tapaukseen? Mistäs minä sen tiedän, eihän hän edes ruvennut kertomaan mitään. Kait se nyt on muutenkin selvä, että tänne kirjoitellaan vaikutelmia, ja ap poimii sieltä sitten sen mikä osuu, jos osuu.

Juttu sai absurdeja piirteitä, kun ap:n ystävä moittii minua tuomitsemisesta ilman tietoa yksityiskohdista. Milläs minä tuomitsisin kun kukaan ei edes kerro mitään? Mutta niitä vaikutelmia kerron kyllä, vaikka ap kai on jo eroamassa kovaa vauhtia.

Mua häiritsi tässä tavattomasti pari asiaa. Yksi on se, että ero on perusteltu, koska mies lupasi muuttua muttei muuttunutkaan. Mieskin on ihminen, ja ihmiset eivät muutu sormia napsauttamalla. Jos ei olla valmiita näkemään vaivaa ja tekemään työtä, muutosta ei tule koskaan. Muutokseen tarvitaan useampi yritys.

Toisena mua häiritsee se, että aloituksesta olin varma ettei ap:llä ole lasta. Niin minäminämaasta se viesti tuli. Voihan se olla, että faktat painaa norsun verran ja ap on enemmän kuin oikeassa lähtiessään. Mutta perustelut ovat ontuneet.

Näistä aiheista on tärkeää puhua vaikka jonkun vereslihaiset tunteet kärsisivätkin. Koska ei ole ok että erotaan miettimättä ihan oikeasti, mitä eroaminen voi tarkoittaa lapsen kannalta. Ei se ole mitään miettimistä, että hymistellään tuota eroajan hymniä: parempi aina erillään kuin yhdessä onnettomina ja kyllä lapset sopeutuu. Lapset sopeutuu vaikka nälänhätään ja keskitysleiriin, mutta mitä sitten? Kysymys on siitä, minkälaiset eväät ja luottamuksen he saavat elämään ja ihmisiin. Eli lapsen hätä voi jopa tärkein eroperuste - en minäkään kaavamaisesti sano, että yksikään lapsiperhe ei saisi erota.

 

[Yksi lukija taustalta]

Mua häiritsi tässä tavattomasti pari asiaa. Yksi on se, että ero on perusteltu, koska mies lupasi muuttua muttei muuttunutkaan. Mieskin on ihminen, ja ihmiset eivät muutu sormia napsauttamalla. Jos ei olla valmiita näkemään vaivaa ja tekemään työtä, muutosta ei tule koskaan. Muutokseen tarvitaan useampi yritys.

Hei, luettuani ketjun, ilahduin huomatessani yhden fiksunkin kirjoittajan joukossa. Kopioin vain osan, mutta kirjoitit kaiken kaikkiaan hyvin sen, mitä itse ajattelen.

Ap:lle sanoisin, että miksi haet täältä palstalta ihmisten hyväksyntää erolle, vaikka et ole miehellesi puhunut asiasta mitään? Nostelet aloitusta moneen kertaan ja haet huomiota kavereilta. Älyttömän lapsellista käytöstä äidiltä, joka miettii lapsensa perheen hajoittamista. Tuo uusi ihastus tuntuu olevan tuossa ainoa asia, mikä ajatuksiasi ohjaa. Menkää perheterapeutille ja keskustele siellä avoimesti tästä uudesta ihastuksesta ja ajatuksistasi häneen, sekä suhteenne tulevaisuudesta.