En pakottanut lastani syömään, aiheutin silti pettymyksen. Olenko paskamutsi?

[tiiteni harmaana]

Tyttö oli eilen kaupassa halunnut, että isä ostaa hänelle pinaattikeiton (saarioinen). Tänään ulkoilin lasten kanssa ja puhuttiin syömisestä. Kysyin tytöltä, että ostiko isi sen keiton työevääksi itselleen ja tyttö kertoi isän ostaneen keiton, että hän saa sen syödä.

Okei, tulin pienemmän kanssa sisälle ja tämä isompi, 6-vuotias halusi jäädä vielä ulos leikkimään. Söin itse pienemmän kanssa eilisen kanaruoan tähteet ja laitoin pienen päiväunille. Sitten pyysin isomman sisälle kun oli jo kaksi tuntia ulkoillut ja varmistin vielä, että syökö hän sen keiton, mistä oli puhe. Hän sanoi syövänsä. No, lämmitin keiton ja tyttö alkoi maistella. Kuumaa oli vielä. Sai leipää ja söi sen. Muistutin syömään myös ruoan. Hän ei ole koskaan oikein välittänyt pinaattikeitosta eikä meillä ole sitä ollut monesti tarjollakaan.

Keittolautanen ei ottanut tyhjentyäkseen ja sanoin, että saa katsoa jonkin ohjelman sitten kun lautanen on tyhjä. Pyysi toisen leivän keiton kaveriksi, ettei tarviisi pelkkää keittoa syödä. Eipä keitto maistunut sittenkään. Yritti kompromissia, että jos puolet söisi. Sanoin, että ei ole pakko syödä yhtään enää, mutta ohjelmaa ei tule ennen kuin lautanen on tyhjä. Itkuhan siitä tuli ja kiitos ja pois pöydästä.

Teinkö väärin kun yritin lahjoa ohjelmalla ja olenko paska mutsi kun en antanut katsoa ohjelmaa kun ei syönyt kaikkea?

 

["Netta"]

No joo...ensinnäkin koskaan siis ei KOSKAAN ei saisi lasta pakottaa syömään lautasta tyhjäksi. Ja ruoalla ja sen syömisellä tai syömättä jättämisellä ei kiristetä lasta. Tuolla keinoilla aiheutetaan lapsille vain syömishäiriö.

Nim. tiedän mistä puhun...koko ikäni kärsinyt paino-ongelmista painon ollessa korkeimmillaan 178kg ja kyllä lapsena pakotettiin ja uhkailtiin aina syömään lautanen tyhjäksi.

 

["kaisa"]

Minusta ruokailuun ei pitäisi koskaan liittää kiristystä, lahjontaa tai uhkailua. Terve lapsi syö kun on nälkä ja jos ei välillä syö, niin ei sitten syö. Ehkä sitten huomenna taas maistuu.

 

[Tapiontytär]

Paskamutsi-leimaa ei täältä heru vielä tuon takia. Mutta jos mulla on ollut vastaavia tilanteita, että lapsi on itse ehdottanut jotain diiliä (kuten tuossa esimerkissä lapsi ehdotti syövänsä puolet), niin olen siihen suostunut.

 

["Vieras"]

Väärin teit. Ruoasta ei saisi koskaan tehdä valtataistelua eikä pakottaa syömään. Miksi lautasen pitäisi olla tyhjä?

 

[no et]

miten tuosta saa paskamutsin tekemälläkään,en käsitä. Toiminta oli ihan oikein. Ja syömishäiriö ei tule tuosta,ei todellakaan. Tuo yksi fäde voi syyttää vaan ahnasta suutaa siitä ei vanhempiaan. Naurettava selitys

 

[Phoebsi]

[QUOTE="Vieras";27946277]Väärin teit. Ruoasta ei saisi koskaan tehdä valtataistelua eikä pakottaa syömään. Miksi lautasen pitäisi olla tyhjä?[/QUOTE]

Minä olen miettinyt tätä paljon. Meillä lapset syö kaikenlaista kyllä, mutta aika vähän. Siinä jää jotenkin itselle riittämätön olo ja huoli, että pärjääkö ne nyt (ja joskus jopa ärtymys kun tietää millaisia riiviöitä nuo on nälkäisinä). Itse kehotan neljävuotiasta syömään lautaselta edes kasviksia tai lihaa/kalaa. Että sen mitä syö, olisi se terveellisempi osa. "Saat mennä leikkimään, mutta syö tuo kurkku vielä tuosta. Ja yksi salaatinlehti!" En tiedä, onko tuo traumatisoivaa, toivon tietty että ei.

Sitten kun itse annostelee ruokansa, pitäisi oppia ottamaan sen verran minkä syö, ei enempää. Mitenhän siihen sitten oppii? Huoh.

 

[tiiteni harmaana]

[QUOTE="Netta";27946247]No joo...ensinnäkin koskaan siis ei KOSKAAN ei saisi lasta pakottaa syömään lautasta tyhjäksi. Ja ruoalla ja sen syömisellä tai syömättä jättämisellä ei kiristetä lasta. Tuolla keinoilla aiheutetaan lapsille vain syömishäiriö.

Nim. tiedän mistä puhun...koko ikäni kärsinyt paino-ongelmista painon ollessa korkeimmillaan 178kg ja kyllä lapsena pakotettiin ja uhkailtiin aina syömään lautanen tyhjäksi.[/QUOTE]

En siis PAKOTTANUT syömään lautasta tyhjäksi vaan annoin vaihtoehdon. Nälkäinen tyttö oli varmasti kun oli kaksi tuntia ulkona myllännyt. Siksi juuri ajattelinkin, että olisi pienellä kannustimella maistunut koko annos.

Puhuimme kyllä jälkikäteen vielä kun oli itkunsa saanut rauhassa itkeä. Kehuin, että oli tosi reipas kun halusi syödä "ei-niin-lempiruokaa". Kuitenkin mielestäni sopimus on sopimus enkä siinä ohjelma-asiassa periksi antanut.

Voitteko ihmiset hyvällä omalla tunnolla sanoa, ettette koskaan ole "kiristäneet" esim. jälkiruoalla: "ei tule jätskiä ennen kuin lautanen on tyhjä" tms? Jos siis on tarkoitus syödä sitä jätskiä jälkiruoaksi. Ei tietenkään muuten munkaan mielestä voi sillä lailla kiristää, että evää lapselta jonkun, mitä MYÖS MUUT SAAVAT.

 

["täti"]

Kai pinaattikeiton kanssa oli myös silputtua keitettyä kananmunaa keitossa?? Monien lasten herkkuruoka. En ole vielä koskaan nähnyt kenenkään syövän PELKKÄÄ pinaattikeittoa.

 

["vieras"]

Minä kyllä toimin juuri noin kuin ap:kin ja hyvin usein. Lapsi on luonteelta sellainen ettei millään malttaisi syödä vaikka olisi nälkäkin ja vaikka riuokana olisi mitä herkkua. Hän saattaa olla syömättä monta päivää putkeen, jos antaa lapsen päättää syökö vai ei ja minkä verran. Lapseni kasvaa niin pahasti alakäyrillä painon suhteen, että jo senkin vuoksi pidämme tärkeänä että lapsi syö. Mitään valtataistelua tuosta ei tehdä, eikä lasta pakoteta syömään aina lautasta tyhjäksi. Jos etukäteen on ollut puhetta vaikkapa lastenohjelman katsomisesta, jälkiruoasta tai jostain muusta ns. extrakivasta, niin sovin lapsen kanssa kerran minkä verran on vähintään syötävä ja jos se ei onnistu, niin se kiva jää väliin. En uhkaile, enkä kiristä, vaan ilmoitan. Syömishäiriötä tuosta ei taatusti saa. Itselläni on syömishäiriötausta eikä minua ole ikinä pakotettu syömään mitään, eikä muutenkaan ruoasta ole tehty mitään numeroa. Lapsena söin todella hyvin, isoja annoksia ja kaikkea mitä tarjottiin. Syömishäiriön taustat ovat aina psykologisia ja hyvin harvoin niillä syillä on mitään tekemistä ruoan kanssa.

 

[vattulan väki]

Olisin suostunut siihen,että syö vaan puolet lautaselta.

 

[macy gray]

Et ole paska mutsi, koska et pakottanut, mutta olisit voinut toimia fiksumminkin. Ateria on pääasia, sitten voi ottaa leipää lisäksi. Itse annan lapselle leivän vasta, kun on syönyt lautasen tyhjäksi tai epämieluista ruokaa sovitun määrän. Olisin siis laittanut tuossa tilanteessa leivän saannin ehdoksi, että puolet keitosta on syötävä ensin ja sitten saa leipää. Reippaasti sovitun määrän syötyään lapsi olisi saanut katsoa telkkaria, jos siitä olisi sovittu jo ennen ruokailua. Palkioksi en olisi luvannut, sillä ruokaa kuuluu syödä ilman palkintoja. Syömisellä ei käydä kauppaa sen enempää kuin millään muullakaan, sillä lapsen ei pidä saada valtaa itsestäänselvissä asioissa.

Kannattaa keskustella lapsen kanssa asiasta. Hän itse halusi keittoa ja sen sai. Syöminen ei olisi saanut jäädä vain maistamiseen vaikka lapsi totesikin keiton edelleen epämieluisaksi. Uuteen makuun tottuminenhan vie parikymmentä maistamiskertaa, joten se ei tapahdu hetkessä. Tottua voi vain syömällä.

Sinun tehtäväsi vanhempana on tarjota ruokaa ja sen olet tehnyt. Sinun tehtäväsi ei ole lahjoa lasta syömään eikä myöskään suostua kaikkiin lapsen pyyntöihin. Lapsen on opittava, että hän syö tarjottua ruokaa ainakin jonkin verran tai jää nälkäiseksi seuraavaan ateriaan asti. 6-vuotias on jo sen evrran iso, että hänen tulee ymmärtää valintojensa seuraukset. Toki kannattaa tuollaisissa tilanteissa varmistella vielä keskustelemalla, että lapsi varmasti ymmärtää mitä on tekemässä. Omassa linjassaan tulee silti pysyä, sillä johdonmukaisuus on tärkeää.

 

[--]

No kyllä minäkin liitin tänään ruokailuun uhkauksen. Ilmoitin ettei karkkia tule jos ei ruokakaan maistu. Niin jäi karkit syömättä. Ilmoitin tosin, että seuraavan ruokailun jälkeen katsotaan tilannetta uudestaan. Mutta ehdoton sääntö meillä on "Ei ruokaa - Ei karkkia".

 

["vieras"]

Meillä AINA jälkkärin saamisen edellytyksenä on, että sitä pääruokaakin syödään sovittu määrä. Olkoon sitten uhkailua tai lahjontaa tai kiristystä jonkun mielestä, mutta meillä ei kukaan lapsista söisi yhtään oikeaa ruokaa jos saisivat jälkkärin joka tapauksessa.

 

["vieras"]

En näe ap.n toiminnassa vääryyttä. Lapsi oli itse tahtonut kyseessä olevaa ruokaa, nälkäinen oli selvästi, kun leipä kuitenkin maistui. Ap antoi kannustimen, että jos ruoka syöty, niin saa katsoa ohjelmaa. Lapsi ei syönyt, vaan täytti mahansa leivällä. Miksi olisi siitä hyvästä pitänyt saada katsoa ohjelmaa?

 

[tiiteni harmaana]

Joo, olisin voinut toimia fiksummin ja antaa katsoa ohjelmaa vaikka söikin vain vähän keittoaan. Tai sitten tosiaan pitää turpani tukossa koko ohjelmasta ja antaa vain syödä, minkä syö. Paljonhan näitä mokia tulee vanhempana tehtyä ja jälkikäteen vasta tulee paremmat keinot mieleen. Kyllä kai niitä traumoja tai häiriöitä saa vaikka mistä tilanteista lapselle aiheutettua, jos niikseen tulee. Esim vessassa kun istuu puoli tuntia, niin sanon, että nyt pitää jo ruveta olemaan valmista. Varmaan tulee joku inkontinenssihäiriö sitten sen seurauksena...

Tuon ekan leivän sai, koska keitto oli vielä kuumaa ja tytöllä oli kova nälkä ulkoilun jälkeen. Tokan leivän sai, koska ajattelin, että keitto maistuisi sen kanssa paremmin kuin ilman sitä. Kananmunaa ei ollut keitettynä enkä enää ruvennut sitä keittämään kun oli jo keitto lämmitetty. Tuskin sekään olisi saanut ruokaa menemään sen enempää. Ei ainakaan aiemmin ole munankaan kanssa uponnut sen paremmin.

 

[vicy]

Ei meilläkään saa jälkkäriä jos ei ole ruokaa jaksanut syödä, ruokaa laitetaan lautaselle niin pieni annos että sen varmasti jaksaa syödä ettei se ole siitä kiinni. Leipää ei myöskään saa jos ruoka ei maistu.
Meillä ei toimi ollenkaan tuo "kyllä lapsi syö kun on nälkä", no kun ei syö muutakuin leipää. Jos en pakottanut/painostanut/lahjonut syömään ruokaa niin meidän vanhin eläisi leivällä ja leipä ei mun mielestä ole täysipainoista ateriaa nähnytkään (päällä sipaus margariinia, ei muuta), niin että sillä voisi elää viikkoja...
Mun mielestä ap toimi oikein, paitsi että en olisi tarjonnut sitä leipää ollenkaan jos ruoka ei maistu. ja meillä ei koskaan lapsi saisi ottaa kaupasta itselleen omaa ruokaa, vaan söisi sitä mitä muutkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="täti";27946370]Kai pinaattikeiton kanssa oli myös silputtua keitettyä kananmunaa keitossa?? Monien lasten herkkuruoka. En ole vielä koskaan nähnyt kenenkään syövän PELKKÄÄ pinaattikeittoa.[/QUOTE]

Mitä ihmettä? Meilläkään ei nykyään maistu pinaattikeitto lapselle, mutta vielä vähemmän se maistuu kananmunan kanssa.

Ap toimi aivan rationaalisesti. Meillä kuuluu yrittää syödä lautanen tyhjäksi. Tosin ruokaa otetaan alkuun vain hyvin vähän, jos on uudesta ruokalajista tai inhokista kyse. Lisää saa aina ottaa. Kaikkea kuuluu ainakin maistaa.

 

["vieras"]

Mun mittapuullani toimit ihan normaalisti. Mielestäni asiasta tekee tavallista ruokailua erikoisemman se, että lapsi on itse saanut valita ruuan ja vielä ennen ruuan lämmittämistäkin ollut sitä mieltä, että haluaa syödä sen. Eikö kuitenkin ole eri asia rankaista lasta siitä, että tämä otti liikaa ruokaa kuin siitä, ettei halua syödä lautasta tyhjäksi? Mielestäni aloittajan kuvaama tapaus on jossain määrin verrattavissa siihen, että lapsi ottaa liikaa ruokaa, eikä jaksakaan syödä sitä.

 

["Kifa"]

Et mielestäni toiminut mitenkään väärin. Itse olisin ehkä vielä kysynyt lapselta lämmitetäänkö todella koko keitto, jos oli tiedossa ettei ole mieliruokaa. Jos olisi itse ehdoin tahdoin halunnut koko satsin eteensä, niin olisin kyllä vaatinut että se tosiaan myös syödään ennen kuin saa leipää tms.

 

[Blue]

Ei todella tarvitse lautasen olla tyhjä enää siinä vaiheessa jos olen jo mokannut ja antanut lapsen täyttää vatsansa kahdella leivällä. Olisin hyväksynyt puolen annoksen syömisen.

Ja ikinä en ole houkutellut/lahjonut lapsia syömään, mutta ei mun ole tarvinnutkaan kun ovat hyviä syömään olleet aina. Ehkä tilanne olisi toinen jos eivät olisi.

 

["..."]

[QUOTE="Netta";27946247]No joo...ensinnäkin koskaan siis ei KOSKAAN ei saisi lasta pakottaa syömään lautasta tyhjäksi. Ja ruoalla ja sen syömisellä tai syömättä jättämisellä ei kiristetä lasta. Tuolla keinoilla aiheutetaan lapsille vain syömishäiriö.

Nim. tiedän mistä puhun...koko ikäni kärsinyt paino-ongelmista painon ollessa korkeimmillaan 178kg ja kyllä lapsena pakotettiin ja uhkailtiin aina syömään lautanen tyhjäksi.[/QUOTE]

Tuo on kyllä niin höpöhöpö juttuja, että ihme kuinka monet siihen uskovat. Tai no onhan se ymmärrettävää, että haluaa syyttää jotakuta muuta omasta lihoamisestaan, mutta silti.
Meillä piti lapsena aina syödä lautasellinen ruokaa, oli se miten pahaa tahansa, eikä kellään sisarusparvestamme ole paino-ongelmia.

 

[nojaa]

Mun mielestä tää kyllä meni vikaan jo siinä kohtaa, kun annoit toisen leipäpalan... Leipä on vain lisuke. Eka lautanen pitää aina syödä tyhjäksi ennen kuin saa toisen leipäpalan. Leivällä annoit täyttää mahansa, ei ihme, ettei enää maistunut.

 

["Minä vain"]

[QUOTE="täti";27946370]Kai pinaattikeiton kanssa oli myös silputtua keitettyä kananmunaa keitossa?? Monien lasten herkkuruoka. En ole vielä koskaan nähnyt kenenkään syövän PELKKÄÄ pinaattikeittoa.[/QUOTE]

Etkö oikeasti? Mun lempiruoka on pinaattikeitto, koskaan en siihen ole munaa sekaan ängennyt! Tiedän kyllä että niin on tapana tehdä, idea varmaan saada munasta proteiinia kasvisruokaan.

 

[gfd]

No ei siitä nyt traumaa tule!!! Mä ainakin oon aiheuttanut monta traumaa omille lapsille, kun ei se kasvatus mene aina minkään oppikirjan mukaan eikä viisaasti...Rentoudu. Tärkeää on se, että pitää linjan eli kun sanoit ettei saa katsoa, niin sit ei kans saa.