En pidä lapsestani :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harmaana todellakin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja elokuu19:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja elokuu19:
Järkyttävää luettavaa.Töissä olet,erossa lapsesta ja muutamaa tuntia et kestä.

Onko lapsi ollut aina samanlainen?Kuinka vanha?Olisiko jotain terveydellistä syytä?Ehkä lapsesi vain vaistoaa oman käytöksesi ja ajatuksesi.???

Väsynyt olen itsekki usein,mutta koskaan en ole noin ajatellut.Kynnys sinänsä jo sekin että julki tuo tuollaiset ajatukset.

Apua hankkisin jostain ja nopeasti.



Mä olen varmaan liian väsynyt ja liian samoissa fiiliksissä, jotta näkisin asian järkyttävän puolen. :ashamed:

No aivan, järkyttävää ois jos lasta hakattais tai käytettäis hyväksi tms. OIKEESTI järkkyä, mutta se, että on hetkiä jolloin ei tunne rakkautta lastaan kohtaan, on yllättävänki normia. Kukkahattutätit nukkumaan jo!!

Järkyttävää noi onkin.Mutta ajatelkaa paljoko se vaikuttaa lapsen elämään,kun kokoajan on ns.tiellä,rasittava ja vanhemmat ei sua jaksa??

Jos mua tarkotat kukkahattutädillä,niin perusteluja kaipaan.!En ole täydellinen,en lähelläkään sitä.

No esim. sun reaktiosta ap:n alotukseen tuli semmonen olo että vaikka esititkin avun hakemista jostain, niin jotenkin kovin moralisoit ja jyrkkäilit toisen ihmisen omia henkilökohtaisia tuntemuksia. Kukaan kun ei kuitenkaan voi sanoa, miltä toisesta tuntuu ja - varsinkaan ap:n tilanteessa - miltä PITÄISI tuntua, kun varmasti sen nahoissaan huonossa omassatunnossa tietää sen itsekin..
Ja joo, on totta että jatkuva negatiivine ilmapiiri vaikuttaa varmasti lapsen kehitykseen tavalla jos toisella, mutta toivottavsti myös ap tietää asian ja puree hammasta kovan paikan edessä. Ota myös huomioon, että hän saattaa pinnistellä lapsensa edessä, mutta väsyneenä purkaa tuntonsa tänne, josta ainakin kuvittelee saavansa jonkinlaista lievitystä oloonsa.. Tai no, mistä minä tiiän, mutta toisinaan tunnen hieman samoin..

Juu täytyy myöntää että virhe arviointi oli eka viestini,mutta ekan viestin jälkeen luin vasta muut.Perustella en muuten voi.
Ajattelin että tämä on provo joita täällä jaellaa jatkuvasti että riita saadaan aikaan ja siksi ajattelin suoraan sanoa sen mitä ajattelin.

Ap:lta haluan pyytää anteeksi kommenttiani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Mulla on useita lapsia ja edes umpiväsyneenä ja valvoneena ei onneksi tunteet ole olleet noin kaameita, kuin aapeellä.

Lapsella voi olla uhmaa ja veikkaisin, että AIVAN ÄLYTÖN SYLIN, HALIN JA HUOMIONKAIPUU. Lapsella ei ole muuta keinoa herättää vanhempiensa huomiota.

Kokeileppa viikon ajan huomioida lasta kovasti, lue satuja, sylittele, juttele, peittele hellästi sänkyyn. Saatpa nähdä, että muutosta alkaa tulla!

Kauhistuttaa ajatella, miten ihminen voi olla noin sokea. Säälittää pikkuraukka!

Joo. Just nämä kommentit on niin parhaita. Voi vittu.

Auttaa ihan oikeasti..kannattaa kokeilla
 
Alkuperäinen kirjoittaja elokuu19:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja elokuu19:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiNasu:
Alkuperäinen kirjoittaja elokuu19:
Järkyttävää luettavaa.Töissä olet,erossa lapsesta ja muutamaa tuntia et kestä.

Onko lapsi ollut aina samanlainen?Kuinka vanha?Olisiko jotain terveydellistä syytä?Ehkä lapsesi vain vaistoaa oman käytöksesi ja ajatuksesi.???

Väsynyt olen itsekki usein,mutta koskaan en ole noin ajatellut.Kynnys sinänsä jo sekin että julki tuo tuollaiset ajatukset.

Apua hankkisin jostain ja nopeasti.



Mä olen varmaan liian väsynyt ja liian samoissa fiiliksissä, jotta näkisin asian järkyttävän puolen. :ashamed:

No aivan, järkyttävää ois jos lasta hakattais tai käytettäis hyväksi tms. OIKEESTI järkkyä, mutta se, että on hetkiä jolloin ei tunne rakkautta lastaan kohtaan, on yllättävänki normia. Kukkahattutätit nukkumaan jo!!

Järkyttävää noi onkin.Mutta ajatelkaa paljoko se vaikuttaa lapsen elämään,kun kokoajan on ns.tiellä,rasittava ja vanhemmat ei sua jaksa??

Jos mua tarkotat kukkahattutädillä,niin perusteluja kaipaan.!En ole täydellinen,en lähelläkään sitä.

No esim. sun reaktiosta ap:n alotukseen tuli semmonen olo että vaikka esititkin avun hakemista jostain, niin jotenkin kovin moralisoit ja jyrkkäilit toisen ihmisen omia henkilökohtaisia tuntemuksia. Kukaan kun ei kuitenkaan voi sanoa, miltä toisesta tuntuu ja - varsinkaan ap:n tilanteessa - miltä PITÄISI tuntua, kun varmasti sen nahoissaan huonossa omassatunnossa tietää sen itsekin..
Ja joo, on totta että jatkuva negatiivine ilmapiiri vaikuttaa varmasti lapsen kehitykseen tavalla jos toisella, mutta toivottavsti myös ap tietää asian ja puree hammasta kovan paikan edessä. Ota myös huomioon, että hän saattaa pinnistellä lapsensa edessä, mutta väsyneenä purkaa tuntonsa tänne, josta ainakin kuvittelee saavansa jonkinlaista lievitystä oloonsa.. Tai no, mistä minä tiiän, mutta toisinaan tunnen hieman samoin..

Juu täytyy myöntää että virhe arviointi oli eka viestini,mutta ekan viestin jälkeen luin vasta muut.Perustella en muuten voi.
Ajattelin että tämä on provo joita täällä jaellaa jatkuvasti että riita saadaan aikaan ja siksi ajattelin suoraan sanoa sen mitä ajattelin.

Ap:lta haluan pyytää anteeksi kommenttiani.

Aivan, joskus on kyllä vaikee tietää mikä on porvoosta ja mikä ei. Mutta jotenki omasta kokemuksesta tiiän, että tällaselle palstalle sitä saattaa avautua illan kähmässä sellasestakin, mistei ikimaailmassa voi kelleen muulle sanoa, ja toisaalta samalla haeskella niitä kohtalotovereita.. Mutta toivotaan, että ap:lläkin rupeaa se elämä sykkimään pian uudella tavalla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja elokuu19:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Mulla on useita lapsia ja edes umpiväsyneenä ja valvoneena ei onneksi tunteet ole olleet noin kaameita, kuin aapeellä.

Lapsella voi olla uhmaa ja veikkaisin, että AIVAN ÄLYTÖN SYLIN, HALIN JA HUOMIONKAIPUU. Lapsella ei ole muuta keinoa herättää vanhempiensa huomiota.

Kokeileppa viikon ajan huomioida lasta kovasti, lue satuja, sylittele, juttele, peittele hellästi sänkyyn. Saatpa nähdä, että muutosta alkaa tulla!

Kauhistuttaa ajatella, miten ihminen voi olla noin sokea. Säälittää pikkuraukka!

Joo. Just nämä kommentit on niin parhaita. Voi vittu.

Auttaa ihan oikeasti..kannattaa kokeilla

Eiku tarkotinki tota viimestä.. "Kauhistuttaa ajatella.." Saahan siinä kauhistella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Mulla on useita lapsia ja edes umpiväsyneenä ja valvoneena ei onneksi tunteet ole olleet noin kaameita, kuin aapeellä.

Lapsella voi olla uhmaa ja veikkaisin, että AIVAN ÄLYTÖN SYLIN, HALIN JA HUOMIONKAIPUU. Lapsella ei ole muuta keinoa herättää vanhempiensa huomiota.

Kokeileppa viikon ajan huomioida lasta kovasti, lue satuja, sylittele, juttele, peittele hellästi sänkyyn. Saatpa nähdä, että muutosta alkaa tulla!

Kauhistuttaa ajatella, miten ihminen voi olla noin sokea. Säälittää pikkuraukka!

Joo. Just nämä kommentit on niin parhaita. Voi vittu.

Sulla taitaa olla aika paha olla. Joskus kannattais tarkistaa sitä asennetta ja omaa ymmärrystasoa. Katsos, kun ne voivat olla aika puutteellisia.

Onko sinua pidetty tarpeeksi sylissä ja lohdutettu? Etkö ymmärrä, mitä lapsi pohjimmiltaan tarvitsee?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Mulla on useita lapsia ja edes umpiväsyneenä ja valvoneena ei onneksi tunteet ole olleet noin kaameita, kuin aapeellä.

Lapsella voi olla uhmaa ja veikkaisin, että AIVAN ÄLYTÖN SYLIN, HALIN JA HUOMIONKAIPUU. Lapsella ei ole muuta keinoa herättää vanhempiensa huomiota.

Kokeileppa viikon ajan huomioida lasta kovasti, lue satuja, sylittele, juttele, peittele hellästi sänkyyn. Saatpa nähdä, että muutosta alkaa tulla!

Kauhistuttaa ajatella, miten ihminen voi olla noin sokea. Säälittää pikkuraukka!

Joo. Just nämä kommentit on niin parhaita. Voi vittu.

Sulla taitaa olla aika paha olla. Joskus kannattais tarkistaa sitä asennetta ja omaa ymmärrystasoa. Katsos, kun ne voivat olla aika puutteellisia.

Onko sinua pidetty tarpeeksi sylissä ja lohdutettu? Etkö ymmärrä, mitä lapsi pohjimmiltaan tarvitsee?

Mie laitoin jo, että tarkotin sitä jälkimmäistä kommenttia, en noita vinkkejä, jokta itekki tiiän ja tunnustan hyviksi. Mun asenne? - Perseestä, ymmärrystaso: ok.
 
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!

Joo, mutta jos luit sen alotuksen tarkkaan, niin siinä puhuttiin jaksamisesta, eikä sen totaalisella puutteella ole enää mitään tekemistä ajattelemattomuuden ja sokeuden kanssa - kun ei vaan enää yksinkertaisesti JAKSA edes ajatella.. Uupumus, tuttu sana??
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!

Joo, mutta jos luit sen alotuksen tarkkaan, niin siinä puhuttiin jaksamisesta, eikä sen totaalisella puutteella ole enää mitään tekemistä ajattelemattomuuden ja sokeuden kanssa - kun ei vaan enää yksinkertaisesti JAKSA edes ajatella.. Uupumus, tuttu sana??

Olen valvonut viisi vuotta putkeen lasteni kanssa, syitä tässä erittelemättä ja tiedän, mitä mielipuolinen väsymys on. Silti se ei ole oikeutus eikä syy inhota lastani. Vastuu asenteesta ja tunteista on väsyneenäkin minulla ja sinulla.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!

Joo, mutta jos luit sen alotuksen tarkkaan, niin siinä puhuttiin jaksamisesta, eikä sen totaalisella puutteella ole enää mitään tekemistä ajattelemattomuuden ja sokeuden kanssa - kun ei vaan enää yksinkertaisesti JAKSA edes ajatella.. Uupumus, tuttu sana??

Olen valvonut viisi vuotta putkeen lasteni kanssa, syitä tässä erittelemättä ja tiedän, mitä mielipuolinen väsymys on. Silti se ei ole oikeutus eikä syy inhota lastani. Vastuu asenteesta ja tunteista on väsyneenäkin minulla ja sinulla.

No entäs ootko koskaan kuullut mitään sen kummemmin erinäisistä mielenterveyden häiriöistä? Esim. masennus ei ota mitään vastuuta asenteesta tahi tunteista sen puoleen. Netistäkin löytyy laaja kirjo aiheesta, kannattaa tutustua.
Ja sitäpaitsi, tuskin ap:kään oikeasti tarkoitti juuri sanatarkasti inhoavansa lastaan, ehkä ennemmin kärsivänsä rakkauden senhetkisestä puutteesta. Mutta joka tapauksessa, niinkun aikasemminkin sanoin jo, ei kukaan toinen voi tulla toiselle varsinkaan tommosessa tilanteessa sanomaan, mitä tuntea, tai miten kauhistuttavaa tai hirveätä jonkin tuntematta jättäminen on, jos ei sen paremmin taustoja tiedä..

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!

Joo, mutta jos luit sen alotuksen tarkkaan, niin siinä puhuttiin jaksamisesta, eikä sen totaalisella puutteella ole enää mitään tekemistä ajattelemattomuuden ja sokeuden kanssa - kun ei vaan enää yksinkertaisesti JAKSA edes ajatella.. Uupumus, tuttu sana??


Noidankehä on valmis.Äiti ei jaksa ja lapsi kerjää yhä enemmän
huomiota. Aikuisen tehtävä on katkaista tämä noidankehä muuttamalla ensin omaa käytöstään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!

Joo, mutta jos luit sen alotuksen tarkkaan, niin siinä puhuttiin jaksamisesta, eikä sen totaalisella puutteella ole enää mitään tekemistä ajattelemattomuuden ja sokeuden kanssa - kun ei vaan enää yksinkertaisesti JAKSA edes ajatella.. Uupumus, tuttu sana??


Noidankehä on valmis.Äiti ei jaksa ja lapsi kerjää yhä enemmän
huomiota. Aikuisen tehtävä on katkaista tämä noidankehä muuttamalla ensin omaa käytöstään.


Juuri näin. Vastuu on vanhemmalla ja apua on haettava, jos omat voimat ja näkemys eivät riitä tai auta.
 
Myönnän etten ole kasvattajana ja lapsen tarpeiden ja tunteiden tuntijana parhaammasta päästä, mutta kiinnostaa kyllä kovastikin miten vanhemmat pystyvät ohjaamaan lastensa käytöstä parempaan suuntaan - yritän kyllä kovastikin, mutta tuntuu usein ettei taidot riitä selvittämään mikä lapsella kulloinkin on vikana, ja se on kovin masentavaa ja syyllistävää. Ilmeisesti en ole synnyinlahjana moisia taitoja saanut, ja vaikka kuinka yrittää, ei se silti aina onnistu. Hyvä huomio aiemmin oli, että jos lapsi ei ole ajoissa saanut positiivista huomiota, niin yritetään sitten kalastaa sitä negatiivista. Samoin kolahti tuo, että väsyneenäkin vastuu tunteista on aikuisella. Helposti ajattelee että saahan sitä nyt aikuinenkin kimpaantua, kun väsymys menee sietämättömäksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Myönnän etten ole kasvattajana ja lapsen tarpeiden ja tunteiden tuntijana parhaammasta päästä, mutta kiinnostaa kyllä kovastikin miten vanhemmat pystyvät ohjaamaan lastensa käytöstä parempaan suuntaan - yritän kyllä kovastikin, mutta tuntuu usein ettei taidot riitä selvittämään mikä lapsella kulloinkin on vikana, ja se on kovin masentavaa ja syyllistävää. Ilmeisesti en ole synnyinlahjana moisia taitoja saanut, ja vaikka kuinka yrittää, ei se silti aina onnistu. Hyvä huomio aiemmin oli, että jos lapsi ei ole ajoissa saanut positiivista huomiota, niin yritetään sitten kalastaa sitä negatiivista. Samoin kolahti tuo, että väsyneenäkin vastuu tunteista on aikuisella. Helposti ajattelee että saahan sitä nyt aikuinenkin kimpaantua, kun väsymys menee sietämättömäksi.


Saa aikuinen kimpaantua, mutta pitäisi se reaktio suunnata jotenkin niin, ettei se ole pahaksi lapselle. Itse saatoin irvistellä itsekseni, kun se päivän kymmenes kakkavaippa haisi nokan juuressa, mutta lapsi ei sitä huomannut. Eihän kukaan yli-ihminen ole.

Puolison tuki, oma vapaa-aika ja päiväunet ovat tärkeitä omassa jaksamisessa. Kun tietää, että väsymys on jo pahoissa kantimissa, kannattaa nukkua päikkärit lasten kanssa jos vain mahdollista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!

Joo, mutta jos luit sen alotuksen tarkkaan, niin siinä puhuttiin jaksamisesta, eikä sen totaalisella puutteella ole enää mitään tekemistä ajattelemattomuuden ja sokeuden kanssa - kun ei vaan enää yksinkertaisesti JAKSA edes ajatella.. Uupumus, tuttu sana??


Noidankehä on valmis.Äiti ei jaksa ja lapsi kerjää yhä enemmän
huomiota. Aikuisen tehtävä on katkaista tämä noidankehä muuttamalla ensin omaa käytöstään.


Juuri näin. Vastuu on vanhemmalla ja apua on haettava, jos omat voimat ja näkemys eivät riitä tai auta.

Aivan, mutta olisit sanonut sen saman tien. Kauhistelu ei ainakaan auta asiaa.
Sitäpaitsi, avun hakeminen on helpommin sanottu kuin tehty.

 
Väsyneenä jaksaa yrittää vähemmän, vaikka tietoa olisi. Paras kuitenkin olisi pystyä olemaan kiivastumatta tai ainakaan sanomatta typeriä. Oma itsetyytyväisyys nousee kuitenkin kummasti ja suhde lapseen paranee. Lapsikin ei vaadi huomiota enää niin negatiivisesti ja käyttäytyy toivotulla tavalla.

Kun lapsia on hankkinut,niin ei enää koskaan voi laittaa omaa väsymystään ykköseksi. Pitää vaan koettaa keksiäkeinot selvitä ilman konflikteja ja ohjata lapsi oikeaan "huomaamatta"...eli ohjata muilla tavoin kuin tahtojen taistelulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Myönnän etten ole kasvattajana ja lapsen tarpeiden ja tunteiden tuntijana parhaammasta päästä, mutta kiinnostaa kyllä kovastikin miten vanhemmat pystyvät ohjaamaan lastensa käytöstä parempaan suuntaan - yritän kyllä kovastikin, mutta tuntuu usein ettei taidot riitä selvittämään mikä lapsella kulloinkin on vikana, ja se on kovin masentavaa ja syyllistävää. Ilmeisesti en ole synnyinlahjana moisia taitoja saanut, ja vaikka kuinka yrittää, ei se silti aina onnistu. Hyvä huomio aiemmin oli, että jos lapsi ei ole ajoissa saanut positiivista huomiota, niin yritetään sitten kalastaa sitä negatiivista. Samoin kolahti tuo, että väsyneenäkin vastuu tunteista on aikuisella. Helposti ajattelee että saahan sitä nyt aikuinenkin kimpaantua, kun väsymys menee sietämättömäksi.


Saa aikuinen kimpaantua, mutta pitäisi se reaktio suunnata jotenkin niin, ettei se ole pahaksi lapselle. Itse saatoin irvistellä itsekseni, kun se päivän kymmenes kakkavaippa haisi nokan juuressa, mutta lapsi ei sitä huomannut. Eihän kukaan yli-ihminen ole.

Puolison tuki, oma vapaa-aika ja päiväunet ovat tärkeitä omassa jaksamisessa. Kun tietää, että väsymys on jo pahoissa kantimissa, kannattaa nukkua päikkärit lasten kanssa jos vain mahdollista.

Ihan vain tiedoksi, että silloin kun se vösymys on jo "pahoissa" kantimissa, ei pikku päikkäritkään lasten kanssa enää tilannetta korjaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Myönnän etten ole kasvattajana ja lapsen tarpeiden ja tunteiden tuntijana parhaammasta päästä, mutta kiinnostaa kyllä kovastikin miten vanhemmat pystyvät ohjaamaan lastensa käytöstä parempaan suuntaan - yritän kyllä kovastikin, mutta tuntuu usein ettei taidot riitä selvittämään mikä lapsella kulloinkin on vikana, ja se on kovin masentavaa ja syyllistävää. Ilmeisesti en ole synnyinlahjana moisia taitoja saanut, ja vaikka kuinka yrittää, ei se silti aina onnistu. Hyvä huomio aiemmin oli, että jos lapsi ei ole ajoissa saanut positiivista huomiota, niin yritetään sitten kalastaa sitä negatiivista. Samoin kolahti tuo, että väsyneenäkin vastuu tunteista on aikuisella. Helposti ajattelee että saahan sitä nyt aikuinenkin kimpaantua, kun väsymys menee sietämättömäksi.


Saa aikuinen kimpaantua, mutta pitäisi se reaktio suunnata jotenkin niin, ettei se ole pahaksi lapselle. Itse saatoin irvistellä itsekseni, kun se päivän kymmenes kakkavaippa haisi nokan juuressa, mutta lapsi ei sitä huomannut. Eihän kukaan yli-ihminen ole.

Puolison tuki, oma vapaa-aika ja päiväunet ovat tärkeitä omassa jaksamisessa. Kun tietää, että väsymys on jo pahoissa kantimissa, kannattaa nukkua päikkärit lasten kanssa jos vain mahdollista.

Ihan vain tiedoksi, että silloin kun se vösymys on jo "pahoissa" kantimissa, ei pikku päikkäritkään lasten kanssa enää tilannetta korjaa.

Väsymys siis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!

Joo, mutta jos luit sen alotuksen tarkkaan, niin siinä puhuttiin jaksamisesta, eikä sen totaalisella puutteella ole enää mitään tekemistä ajattelemattomuuden ja sokeuden kanssa - kun ei vaan enää yksinkertaisesti JAKSA edes ajatella.. Uupumus, tuttu sana??


Noidankehä on valmis.Äiti ei jaksa ja lapsi kerjää yhä enemmän
huomiota. Aikuisen tehtävä on katkaista tämä noidankehä muuttamalla ensin omaa käytöstään.


Juuri näin. Vastuu on vanhemmalla ja apua on haettava, jos omat voimat ja näkemys eivät riitä tai auta.

Aivan, mutta olisit sanonut sen saman tien. Kauhistelu ei ainakaan auta asiaa.
Sitäpaitsi, avun hakeminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Tuskin palstakauhistelu ketään satuttaa tai jos se satuttaa, niin ehkä sitten on aihettakin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Myönnän etten ole kasvattajana ja lapsen tarpeiden ja tunteiden tuntijana parhaammasta päästä, mutta kiinnostaa kyllä kovastikin miten vanhemmat pystyvät ohjaamaan lastensa käytöstä parempaan suuntaan - yritän kyllä kovastikin, mutta tuntuu usein ettei taidot riitä selvittämään mikä lapsella kulloinkin on vikana, ja se on kovin masentavaa ja syyllistävää. Ilmeisesti en ole synnyinlahjana moisia taitoja saanut, ja vaikka kuinka yrittää, ei se silti aina onnistu. Hyvä huomio aiemmin oli, että jos lapsi ei ole ajoissa saanut positiivista huomiota, niin yritetään sitten kalastaa sitä negatiivista. Samoin kolahti tuo, että väsyneenäkin vastuu tunteista on aikuisella. Helposti ajattelee että saahan sitä nyt aikuinenkin kimpaantua, kun väsymys menee sietämättömäksi.


Saa aikuinen kimpaantua, mutta pitäisi se reaktio suunnata jotenkin niin, ettei se ole pahaksi lapselle. Itse saatoin irvistellä itsekseni, kun se päivän kymmenes kakkavaippa haisi nokan juuressa, mutta lapsi ei sitä huomannut. Eihän kukaan yli-ihminen ole.

Puolison tuki, oma vapaa-aika ja päiväunet ovat tärkeitä omassa jaksamisessa. Kun tietää, että väsymys on jo pahoissa kantimissa, kannattaa nukkua päikkärit lasten kanssa jos vain mahdollista.

Ihan vain tiedoksi, että silloin kun se vösymys on jo "pahoissa" kantimissa, ei pikku päikkäritkään lasten kanssa enää tilannetta korjaa.

Mun kokemuksen mukaan auttaa selviämään päivästä kunnialla iltaan saakka. Ihan päivä kerrallaan. Mulla on todella pahasta fyysisestä väsymisestä kokemusta, mutta voi tietysti olla, että jos on henkistä väsymistä mukana, tilanne on sitten paljon vaikeampi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Myönnän etten ole kasvattajana ja lapsen tarpeiden ja tunteiden tuntijana parhaammasta päästä, mutta kiinnostaa kyllä kovastikin miten vanhemmat pystyvät ohjaamaan lastensa käytöstä parempaan suuntaan - yritän kyllä kovastikin, mutta tuntuu usein ettei taidot riitä selvittämään mikä lapsella kulloinkin on vikana, ja se on kovin masentavaa ja syyllistävää. Ilmeisesti en ole synnyinlahjana moisia taitoja saanut, ja vaikka kuinka yrittää, ei se silti aina onnistu. Hyvä huomio aiemmin oli, että jos lapsi ei ole ajoissa saanut positiivista huomiota, niin yritetään sitten kalastaa sitä negatiivista. Samoin kolahti tuo, että väsyneenäkin vastuu tunteista on aikuisella. Helposti ajattelee että saahan sitä nyt aikuinenkin kimpaantua, kun väsymys menee sietämättömäksi.


Saa aikuinen kimpaantua, mutta pitäisi se reaktio suunnata jotenkin niin, ettei se ole pahaksi lapselle. Itse saatoin irvistellä itsekseni, kun se päivän kymmenes kakkavaippa haisi nokan juuressa, mutta lapsi ei sitä huomannut. Eihän kukaan yli-ihminen ole.

Puolison tuki, oma vapaa-aika ja päiväunet ovat tärkeitä omassa jaksamisessa. Kun tietää, että väsymys on jo pahoissa kantimissa, kannattaa nukkua päikkärit lasten kanssa jos vain mahdollista.

Ihan vain tiedoksi, että silloin kun se vösymys on jo "pahoissa" kantimissa, ei pikku päikkäritkään lasten kanssa enää tilannetta korjaa.

Asennemuutos auttaa. SIlloin kun jaksaa kestää lapsen kärttyilyn, lapsi vastaa tähän yleensä myös parantamalla käytöstään.Muutoin tilanne pinnan palaessa on kummallekin ja erityisesti lapselle häviö. Älä pilaa hänen tulevaisuuttaan.

Väsymystä harva saa tilaisuutta kokonaan helpottaa. Tee se mitä nyt voit ja elä muuten tietäen,että tämä päivä on huomisen eilinen. Mikään ei ole ikuista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!

Joo, mutta jos luit sen alotuksen tarkkaan, niin siinä puhuttiin jaksamisesta, eikä sen totaalisella puutteella ole enää mitään tekemistä ajattelemattomuuden ja sokeuden kanssa - kun ei vaan enää yksinkertaisesti JAKSA edes ajatella.. Uupumus, tuttu sana??


Noidankehä on valmis.Äiti ei jaksa ja lapsi kerjää yhä enemmän
huomiota. Aikuisen tehtävä on katkaista tämä noidankehä muuttamalla ensin omaa käytöstään.


Juuri näin. Vastuu on vanhemmalla ja apua on haettava, jos omat voimat ja näkemys eivät riitä tai auta.

Aivan, mutta olisit sanonut sen saman tien. Kauhistelu ei ainakaan auta asiaa.
Sitäpaitsi, avun hakeminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Tuskin palstakauhistelu ketään satuttaa tai jos se satuttaa, niin ehkä sitten on aihettakin.

Mistä tiedät? Ja siis ilmeisesti et tiedä yhtään mitään edellämainitsemistani sairauksista, kunhan toitotat nyt vain omaa mielipidettäsi eteenpäin. Sekin on jo tullut selväksi. Ja kerropa vielä, mitä aihetta on masentuneella tulla satutetuksi? Oletko kenties joku piilevä sadisti, jolla ei ole loppuviimein mitään kykyä asettua toisen ihmisen asemaan?

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Myönnän etten ole kasvattajana ja lapsen tarpeiden ja tunteiden tuntijana parhaammasta päästä, mutta kiinnostaa kyllä kovastikin miten vanhemmat pystyvät ohjaamaan lastensa käytöstä parempaan suuntaan - yritän kyllä kovastikin, mutta tuntuu usein ettei taidot riitä selvittämään mikä lapsella kulloinkin on vikana, ja se on kovin masentavaa ja syyllistävää. Ilmeisesti en ole synnyinlahjana moisia taitoja saanut, ja vaikka kuinka yrittää, ei se silti aina onnistu. Hyvä huomio aiemmin oli, että jos lapsi ei ole ajoissa saanut positiivista huomiota, niin yritetään sitten kalastaa sitä negatiivista. Samoin kolahti tuo, että väsyneenäkin vastuu tunteista on aikuisella. Helposti ajattelee että saahan sitä nyt aikuinenkin kimpaantua, kun väsymys menee sietämättömäksi.


Saa aikuinen kimpaantua, mutta pitäisi se reaktio suunnata jotenkin niin, ettei se ole pahaksi lapselle. Itse saatoin irvistellä itsekseni, kun se päivän kymmenes kakkavaippa haisi nokan juuressa, mutta lapsi ei sitä huomannut. Eihän kukaan yli-ihminen ole.

Puolison tuki, oma vapaa-aika ja päiväunet ovat tärkeitä omassa jaksamisessa. Kun tietää, että väsymys on jo pahoissa kantimissa, kannattaa nukkua päikkärit lasten kanssa jos vain mahdollista.

Ihan vain tiedoksi, että silloin kun se vösymys on jo "pahoissa" kantimissa, ei pikku päikkäritkään lasten kanssa enää tilannetta korjaa.

Asennemuutos auttaa. SIlloin kun jaksaa kestää lapsen kärttyilyn, lapsi vastaa tähän yleensä myös parantamalla käytöstään.Muutoin tilanne pinnan palaessa on kummallekin ja erityisesti lapselle häviö. Älä pilaa hänen tulevaisuuttaan.

Väsymystä harva saa tilaisuutta kokonaan helpottaa. Tee se mitä nyt voit ja elä muuten tietäen,että tämä päivä on huomisen eilinen. Mikään ei ole ikuista!

Periaatteessa ihan ookoo ja kivasti sanottu :) mutta tosiaan, vakavampaan väsymykseen tarvii aina sitä ekstra-helppiä..

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Voi itku:
Ja kyllä, minua kauhistuttavat ne lukemattomat ajattelemattomat vanhemmat, jotka eivät tunnista lapsiensa tarpeita ja tunteita. Sitten ajatellaan, että kun se lapsi on niin kamala.

On minullakin erittäin änkyrä, voimakastahtoinen ja kovaääninen tyttö, joka protestoi kaikkea vastaan, mutta siltikään hän ei ole minulle vastenmielinen. Olen ylpeä hänestä ja haluan ohjata hänen vahvuuksiaan oikeaan suuntaan ja opettaa tulemaan toimeen niiden heikkouksien kanssa.

Sitähän se vanhemmuus on!

Joo, mutta jos luit sen alotuksen tarkkaan, niin siinä puhuttiin jaksamisesta, eikä sen totaalisella puutteella ole enää mitään tekemistä ajattelemattomuuden ja sokeuden kanssa - kun ei vaan enää yksinkertaisesti JAKSA edes ajatella.. Uupumus, tuttu sana??


Noidankehä on valmis.Äiti ei jaksa ja lapsi kerjää yhä enemmän
huomiota. Aikuisen tehtävä on katkaista tämä noidankehä muuttamalla ensin omaa käytöstään.


Juuri näin. Vastuu on vanhemmalla ja apua on haettava, jos omat voimat ja näkemys eivät riitä tai auta.

Aivan, mutta olisit sanonut sen saman tien. Kauhistelu ei ainakaan auta asiaa.
Sitäpaitsi, avun hakeminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Tuskin palstakauhistelu ketään satuttaa tai jos se satuttaa, niin ehkä sitten on aihettakin.

Mistä tiedät? Ja siis ilmeisesti et tiedä yhtään mitään edellämainitsemistani sairauksista, kunhan toitotat nyt vain omaa mielipidettäsi eteenpäin. Sekin on jo tullut selväksi. Ja kerropa vielä, mitä aihetta on masentuneella tulla satutetuksi? Oletko kenties joku piilevä sadisti, jolla ei ole loppuviimein mitään kykyä asettua toisen ihmisen asemaan?

Tulipas tulikivenkatkuista tekstiä.

Vaikka olisit masentunut, ei vastuu vuorovaikutuksesta ole lapsellasi, vaan sinulla, hänen vanhemmallaan. Jos tietää olevansa masentunut, on velvoitettu hakemaan apua, koska sitä on masentuneelle saatavilla. Vanhemmuus on vastuuta ja se vastuu on lapsesi hyvinvointi.

Masentunut ei ehkä kykene ajattelemaan, että pikkulapsiaika kuitenkin loppuu aikanaan ja väsymyskin helpottuu. Henkinen väsymys on varmasti kuluttavaa ja saa elämän näyttämään näköalattomalta, mutta kyllä jokaisen elämässä on hyviäkin asioita. Se lapsikin voi olla syy taistella oman hyvinvoinnin puolesta, tällaisiakin taistelijaäitejä tiedän.

 
Ja lisään vielä, että on tarpeellista tunnistaa, onko väsynyt fyysisesti vai psyykkisesti tai sitten niitä molempia.

Kynnys hakea apua on korkea, mutta toivottavasti jokainen tarvitseva saa sitä.
 

Yhteistyössä