En tiedä kauanko jaksan enää lapsen kanssa

[mitäs sitten]

Meillä on 3 v ja pieni vauva, molemmat kotihoidossa. Isompi on ihan sairaalloisen mustasukkainen ollut sen jälkeen kun vauva tuli. Hän kiukuttelee jatkuvasti, tekee pahojaan, mukiloi sisartaan ihan huolella, vinkuu, kiljuu, rääkyy, uhmaa... Meidän päivät on yhtä taistelua, konflikteja tulee ihan koko ajan ja kutakuinkin kaikesta. Alan olla aika loppu. Vauvaa saa koko ajan kanniskella, ja jos vauva ei vaadi sitä niin en voi jättää häntä hetkeksikään alas kun isompi on heti lyömässä, pistämässä peittoa naamalle, tökkimässä, nipistelemässä ja vaikka mitä jos käännän selkäni.

Mietin koko ajan mitä teen väärin, mitä olen tehnyt väärin, onko esikoinen ihan ns. normaali, mitä voisin tehdä toisin. Mikään ei auta. Kaikki ehdottaa että anna esikoiselle huomiota ja minä annan, jatkuvasti kun ehdin. Kun aamulla herättiin, ekana halittiin ja pusittiin, kehuin kuinka hienosti teki juttuja jne. Välittömästi sen jälkeen hän syöksyi pahoinpitelemään siskoa. Tuntuu aika toivottamalta ja turhalta jo kaikki yritykset muuttaa tilannetta. Ja etenkin iltaisin esikoinen kiljuu ja riehuu ennen nukkumaanmenoa siihen malliin, että joku naapuri varmaan soittaa pian lastensuojeluun. Ei saa pestä hampaita, ei saa laittaa vaippaa, ei halua sitä ei halua tätä, haluaa tota ja sitä ja ja ja... lista on loputon mistä vetää pultteja.

Apuja tai edes kohtalotovereita? :/

 

[vieras*]

Mustasukkaisuutta, kun perheeseen syntyy vauva, Vanhempainnetti - MLL

 

["Veera"]

Voit koittaa sellaista että aina kun lapsi menee vauvan kimppuun keskität kaikki huomiosi siihen vauvaan ja jätät esikoisen tyystin huomiotta. Esikoiselle se negatiivinenkin huomio on huomiota ja sitä hän nimenomaan hakee noilla tempuillaan. Mutta jos menet vaan ja lirkuttelet vauvalle tai otat vauvan ja menette toiseen huoneedeen välittömästi kun esikoinen menee vauvan kimppuun niin tuo käytös voisi jäädä pois.
Ootko ottanu esikoista mukaan vauvanhoitoon? Laita hoitoalusta lattialle niin lapsi saa vaihtaa vaippaa, laittaa rasvaa, riisua ainakin sukat ja ehkä housutkin jne. Ja samalla opetat että vauva tykkää silittelystä jne. Ja jos lapsi sattuu tekemään jotain oikein niin kehut tietysti koko ajan ja höpöttelet että vauva tykkää kun nimenomaan isoveli hoitaa ja laittaa rasvaa jne. Se on kuitenkin tärkeää ihan lasten välisen suhteenkin kannalta että oppisivat tykkäämään toisistaan..

Nukkuuko lapsi päivunet? Iltariekkuminen on usein silkkaa väsymystä ja päiväunet vois siihen auttaa. Tai sit laitat tuntia aiemmin nukkumaan. Joillekin sopii illalla ulkoilu, esim pyöräilemään toisen vanhemman kanssa, joskus tietty se tekee sen että lapsi on sitten todella väsynyt ja riekkuu kahta kauheammin.

Erilaiset tarra/raksitaulukot ja palkkiot vois olla kivoja esim noista hammaspesuista jne.

 

["Veera"]

Niin ja se piti sanomani rttä tutunkuuloista touhua on kyllä.. Meillä myös keskimmäisen ja nuorimman välillä tuo 3v ja aika takkuista oli aikanaan. Mut silloin kun oma hermo piti ja jakdoi olla kärsivällinen lasten töppäilyjen kanssa niin kyllä sen huomasi että jotain hyötyä siitä sentään on.

Jos teillä sattuu olemaan stokken syöttötuoli niin siihenhän saa sen pikkuvauvasitterin kiinni jolloin vauva on korkealla esikoisen ulottumattomissa ja toisaalta vauva on sua lähellä esim keittiöhommissa, näkee mitä sinä puuhaat. Olen muös havainnut hyväksi että jos itse kaipaa lepohetkeä niin kannattaa oikasta pitkäkseen lastenhuoneen tai olohuoneen lattialle jolloin on lapsen leikkien vieressä ja voi samalla osallistua ehkä leikkeihin ja ainakin vahtia sitä lattialla olevaa vauvaa.

 

[a p .]

Mll:n sivut on kahlattu moneen kertaan ja sen ohjeet. On otettu mukaan vauvanhoitoon ja kehuttu. Ei auta. Stokken syöttis kaukaloineen on, vauva ei siinä viihdy ja esikoinen saa siinäkin oikein kivasti tökitty toista silmiin ja roikuttua jaloissa, ihan koko ajan saa olla vahdissa ja puuttumassa. Lattialle kun pistän vauvan niin ehkä 5 min kiinnostaa isompaa leikit äidin kanssa ja sit jo ollaan makaamassa vauvan päällä ym kivaa, jos nyt vauvan ylipäätään saa lattialle laskettua ilman että alkaa itkuprotestit.

Mutta kiitos.

 

[a p .]

Tuntuu että isompi ei voi sietää vauvaa silmissään ollenkaan tällä hetkellä. Vaikka vauva nukkuisi ja kaikki huomio olisi isommassa, on silti pakko käydä kiusaa tekemässä. Esim huutamassa vauvan naamaan herää ja samalla tökkästä kädet kovaa vauvan mahaan :/

 

[a p .]

Tuntuu että isompi ei voi sietää vauvaa silmissään ollenkaan tällä hetkellä. Vaikka vauva nukkuisi ja kaikki huomio olisi isommassa, on silti pakko käydä kiusaa tekemässä. Esim huutamassa vauvan naamaan herää ja samalla tökkästä kädet kovaa vauvan mahaan :/

 

[Nooh]

Missä isä, ottaako vastuuta? Saisko neuvolasta apua?

 

["vvvv"]

Kuinka kauan olet yrittänyt? Kannattaa pari, kolme viikkoa ainakin olla systemaattinen uuden "menetelmän" kanssa ennen kuin tulosta alkaa syntyä. Teillä tilanne on päässyt aika pahaksi, joten kannattaa miettiä, mikä siihen johti ja ylläpitääkö sitä jokin.

 

[a p .]

Vauva on nyt 2,5 kuukautta. Mies osallistuu minkä töiltään ehtii. On hänkin aika väsynyt ja voimaton tilanteeseen.

 

["hemuli"]

Kuulostaa tutulta! Meillä poika 3,5 ja tyttö 10 kk. Täysin sama meininki Ollut ja jatkuu vaa, alkaa aikalailla kypsyttämään. Mihinkään ei saa hoitoon yhtäaikaa kun kukaan ei pärjää molempien kanssa Tsemppiä vaan! Sitä odotellessa että tyttö kasvaa ja osaa antaa takasin..

 

["..."]

Täällä myös hyvin saman tapainen tilanne,vaikka lapset hiukan isompia. Isompi on jo viisi ja pienempi vuoden. Mutta tilanne ei ole helpottunut,päinvastoin..

 

["Veera"]

Tuo väkivaltaisuus kuulostaa siltä että ei ole ihan "normaalin rajoissa" enää. Jos siis lapsi ei ollenkaan osoita helliä,tunteita tai empatian merkkejä vauvaa kohtaan. Pitäisköhän teidän sitten ottaa perheneuvolaan yhteyttä.
Karmeita tilanteita, sääliksi käy kaikkia tuossa tilanteessa mutta ennenkaikkea harmittaa se kolmevuotias kun tietää miten karmean paha olo sillä täytyy olla että käyttäytyy noin

 

["hemuli"]

Onkohan tällänen mustasukkaisuus enää edes normaalia? Kellään kokemuksia jälkeenpäin tällaisesta?

 

["hemuli"]

Kyllä meillä esiintyy hellyyttäkin ja aidosti osaa olla huolestunut jos vauva vaikka satuttaa itse itseään. Mutta enimmäkseen tuollasta negatiivistä käytöstä...

 

[Bbbb]

Mää olisin niin julma, että kieltämisen ja varoituksen jälkeen kantaisin aina yksin omaan huoneeseensa leikkimään jos ei osaa olla kiusaamatta vauvaa.
Kielto, viiminen varoitus, ja kolmannesta kerrasta aina armottomasti pois paikalta ja lapsi omaan huoneeseen. Olisin vaikka vauvan kanssa huoneen ulkopuolella, ovi auki, mutta estäisin ettei saa tulla kynnyksen yli.
Ja keskustelun jälkeen, kun on käynyt pyytämässä anteeksi vauvalta, ja lupaisi ettei enää kiusaa, niin saisi tulla koettaa uudestaan leikkimistä yhdessä.
Ja sama, kielto, viiminen varoitus, ja sit taas omaan huoneeseen.
Julmaa, kyllä. Mut kyllä meillä ainakin on niin kovapäinen lapsi.... Samaa periaatetta käytin esim myös keittiön suhteen. Jossei malta olla koskematta hellaan, niin ei saa tulla keittiöön ollenkaan.

 

[Bbbb]

Ja perustelen tuota tilanteesta pois viemistä myös juuri tuolla väkivaltaisuudella, estäisin lasta satuttamasta vauvaa, koska se on myös lapselle huono asia, kyllä hänellekin lopulta tulee paha mieli kun ymmärtää että on satuttanut toista, pahaksi että oppii ja juurruttaa käytökseensä väkivaltaisuutta..

 

[a p .]

Osoittaa vauvaa kohtaan välillä myös helliä tunteita. Jäähyä ollaan myös käytetty, juuri tuota omaan huoneeseen tekniikkaa ja anteeksipyyntöä.

Lohduttavaa kuulla että muillakin! Kauheaa kuitenkin kuulla ettei ole helpottanut vuodessa... Huh :/ ja minä niin toivoin että aika ainakin auttaa...

 

["hemuli"]

Joo meiltä lähtee samantien omaan huoneeseen miettimään ja vasta anteeksipyydettyään pääsee pois. Ei auta. Aina vaan samat touhut. Ja poika kyllä tietää tekevänsä väärin, ei vaan voi hillitä itseään..Vauvasta saakka ollut tosi tulinen ja vaativa lapsi. Alkaa koettelemaan jo äidinrakkautta. Täytyy vaan toivoa että on vielä normaalin rajoissa...

 

[Mariska*]

Meillä 3,5v ja 11kk lapset. Meillä sikäli onnellisesti sujunut, että esikoisen mustasukkaisuus on ilmennyt vain pahantekona eikä kohdistunut vauvaan. Eli silloin kun olin esim. vaihtamassa vaippaa tai imetin, niin esikoinen sotki tai rikkoi usein jotain. Hermoja raastavaa sekin, mut parempi kuin väkivaltaisuus.

Nykyään ovat jo kaverukset ja vanhempi naurattaa vauvaa ym. Toki välillä suuttuu kun vauva sotkee leikkejä.

Kyllä minäkin ottaisin jonkun sortin rangaistukset käyttöön, esim jäähy, kauheaa jos vauva joutuu pelkäämään kotona sisaruksen pahoinpitelyä... toki esikoisen kanssa pitäis myös puhua miksi tekee tuollaista.

Onko kolmevuotiaalla tarpeeksi tekemistä ja mahiksia leikkiä kavereiden kanssa ym että saat vähän taukoa tuosta kierteestä? Meillä 3v on kahdesti viikossa kerhossa ja muutenkin päivittäin mennään puistoon tai perhekerhoon tms missä on leikkikavereita. Kotiin ei voida jäädä tai on pian hermoromahdus lähellä...

 

[a p .]

Meillä myös esikoinen ollut pienestä saakka haastava ja tulinen. Äkkipikainen ja vaativa. Ollut tosi kiinni minussa, ekat liki 3 vuotta nukkui minussa kiinni ja pari kk ennen vauvan syntymää saatiin vasta hänet omaan sänkyyn ilman huutoja.

Käydään perhekerhossa kerran viikossa ja syksyllä aloittaa puistossa. Eipä niitä kavereita oikein ole, kerran pari viikossa on toisten lasten kanssa tekemisissä. Ei ole lähipiirissä muita kuin nämä pari mitä tapaillaan, pihalla ja puistossa harvemmin ketään on. Nyt kesällä ei ole perhekerhoja tms ..

 

[kolmen mutsikka]

Meillä oli kahden vanhimman laspen ikäero 2 vuotta ja pahinta mustasukkaisuutta kesti 5kk. ilmeni juuri niin, että isompi löi ja koetti mulla tavoin vahingoittaa vauvaa. mikään keino ei auttanut, ei huomio, ei rangasitukset eikä kiellot, vaan meni ajan kanssa ohi.pitkiä oli päivät kun ei voinut vessaan edes mennä vaan piti olla koko ajan toinen lapsi mukana... nyt ovat jo 6 ja 8 v ja tappelevat aika tasaveroisina kun molemmat poikin keskimmäisen ja nuorimman ikä ero 3v ja siinä ei ole ollut mustasukkaisuutta, muuta kuin silloin kun nuorin oli 2v ja oli mustis kun veljet sai huomiota. se ilmeni ja ilmenee edelleen kiukutteluna...

 

["hemuli"]

Meillä poika ei ole hoidossa. Olenkin huomannut että mitä enemmän ollaan pois kotoa/tai on muuta touhua niin mukilointia on toki vähemmän. Säännöllisesti käyn pojan kanssa uimassa, urheilukerhossa ja kaupassa ihan kahdestaan. pääsee myös mummulaan kerran viikossa nauttimaan yksin huomiosta ja tykkääkin siitä tosi paljon. Isä töiden takia paljon pois kotoa. Onneksi on mummut olemassa, oltais muuten jo hullujen huoneella koko sakki...
Aloitan työt vuodenvaiheessa joten ei ole järkeä nyt laittaa poikaa hoitoon.

 

[lto]

Lapset jäljittelee aikuista KAIKESSA. Meillä on kolme lasta ja huomaan selvästi, että jos komennan esikoista (5v) kovalla äänellä/ vihaisesti, hän vyöryttää sen keskimmäiselle (3v) ja hän sitten vuorostaan siirtää harminsa vauvaan (8kk). Mun mielestä rauhallisena pysyminen on kaiken a ja o lasten kanssa. Vaikka kuinka vituttaisi, on mun mielestä tosi heikoilla jos käy huutamaan. Itsekin olen siihen kyllä sortunut. Lapsi vaan itsekin oppii huutamaan ja siinähän sitä sit ollaaan.

Millä tavalla vaadit lasta pyytämään anteeksi? Itse olen yrittänyt opettaa empatiaa tosi konkreettisesti. Yritä esimerkiksi näyttää lapselle miten toivoisit hänen pyytävän anteeksi; halaa vauvaa ja pyydä itse isomman puolesta olematta hänelle vihainen. Näytä isommalle aina mallia, miten haluaisit hänen käyttäytyvän ja toimivan. He jäljittelevät kaikkea tekemäämme, sitä ei voi liikaa korostaa. Ja oppivat kaiken todella nopeasti, hyvät sekä huonot tavat toimia. Esim. miten kukkiin tai vauvaan saa koskea. Käytä EI sanaa mahdollisimman vähän. Sen sijaan näytä mallia miten saa!
Se on mun arjen paras motto.

 

[ieraalija]

Pyydä perhetyöntekijä apuun. Soita neuvolaan.