En ymmärrä koiraihmisiä.

[koiria kaksi]

Lähdetään siitä, että mulla on itsellänikin kaksi koiraa. Molemmat pidettyjä kavereita, joilla on oma tehtävänsä seurakoirana ja paimenena. Kummallakin on oma paikka talossa ja esimerkiksi sohville ja sänkyyn ei ole mitään asiaa.
Ihminen on ehdottomasti johtaja ja koiran tehtävä on totella isäntäänsä. Näillä on menty ja hyvin on mennyt.

Mutta sitten nämä koiraihmiset... kuten ystäväni, jolla on koiria useampia ja yksi lapsi. Kaikki vapaa-aika vietetään koirien kanssa metsästämällä tai näyttelyissä juosten. Lapsi laitetaan hoitoon, että päästään itse harrastamaan. Kaikki liikenevä raha laitetaan koiriin ja niitten ruokiin, tarvikkeisiin, leluihin jne. Lomat vietetään aina jossain ulkomaan näyttelyreissuilla ja vähintäänkin koirat on aina lomareissuilla mukana, jolloin kaikki aika menee niitten hyysäämiseen. Lapsi on tuossa perheessä ihan toisarvoinen.
¨
Mistään muusta kaverini ei osaa puhua kuin koirista. Lapsestaan ei juuri juttele, vaan hyvin ylimalkaisesti saattaa välillä viitata että ylipäänsä on äiti. Koirat, koirat, koirat...
Ja tottakai minä olen huono koiranomistaja, kun en omista koko elämääni koirien palvomiseen En kuulema rakasta koiriani ja koirat ovat minulle vain välttämätön paha. Joo, en minä voi sanoa varsinaisesti niitä rakastavani. pidän niistä kyllä, mutta ne eivät koskaan ole tärkeämpiä kuin ihmiset, eikä pidäkään olla.
Koiran pitää saada olla koira ja sillä pitää olla selkeä paikka laumassa ja se ei saa ikinä olla lapsen yläpuolella. Kaverini linkittelee aina niitä "koira puri 5-vuotiasta" uutisia ja AINA vika on hänen mielestään ollut lapsessa, että koira puri. varmaan jos heilläkin lasta koira purisi, tulisi lapselle lähtöpassit...

Koirat on ihan jees, mutta joillain niitten palvonta menee kaiken edelle. Ja hei, jos teilä on koiria niin älkää ihmeessä ottako niitä mukaan kun menette kyläilemään, ellei niitä ole erikseen mukaan pyydetty. Tai jos otatte niin älkää loukkaantuko, jos emäntä käskee koiria pysymään joko pihalla tai autossa kyläilyn ajan.
Ja vielä se, että välilllä voi puhua muistakin aiheista kuin koirista

 

["äiti88"]

Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka ei ymmärrä että "koiraihmiset" ei ole mikään yksi ja sama massa. Tässäkin aloituksessa olisit voinut vaan puhua "tuttavastasi", koska tuo kuvaus ei vastaa mitenkään suurinta osaa koiranomistajista.

 

["123456789"]

Mutta sitten nämä koiraihmiset... kuten ystäväni, jolla on koiria useampia ja yksi lapsi. Kaikki vapaa-aika vietetään koirien kanssa metsästämällä tai näyttelyissä juosten. Lapsi laitetaan hoitoon, että päästään itse harrastamaan. Kaikki liikenevä raha laitetaan koiriin ja niitten ruokiin, tarvikkeisiin, leluihin jne. Lomat vietetään aina jossain ulkomaan näyttelyreissuilla ja vähintäänkin koirat on aina lomareissuilla mukana, jolloin kaikki aika menee niitten hyysäämiseen. Lapsi on tuossa perheessä ihan toisarvoinen.
¨
Mistään muusta kaverini ei osaa puhua kuin koirista. Lapsestaan ei juuri juttele, vaan hyvin ylimalkaisesti saattaa välillä viitata että ylipäänsä on äiti. Koirat, koirat, koirat...

Kuulostaa ihan miedän äipältä. Koskaan ei muksujen kanssa käyty missään, pelkästään näyttelyissä, ja koko elämä pyöri koirien ympärillä. Me lapset oltiin siinä sivussa... Ala-asteikäisenä ja nuorempana olin mukana aina keisarinleikkauksissa (ei nyt pikkulasta kotiinkaan voi jättää) ja valvoin öisin kun pentuja tuli luonnollista tietä.

Ja täytyy myöntää, että en tiedä miten olisin parempaa lapsuutta voinut elää. Samanlaiseksi koiraihmiseksi olen itsekin hurahtanut, enkä muistele lapsuuttani mitenkään muuten kuin hyvällä

 

[aaappeee]

[QUOTE="äiti88";29290770]Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka ei ymmärrä että "koiraihmiset" ei ole mikään yksi ja sama massa. Tässäkin aloituksessa olisit voinut vaan puhua "tuttavastasi", koska tuo kuvaus ei vastaa mitenkään suurinta osaa koiranomistajista.[/QUOTE]

Tämä koskee kyllä n.98% tämän kaupungin koiraharrastusporukkaan kuuluvia.

 

[Aito ammattivalittaja]

Niin ja sitten ne jättää ne koiriensa paskat lojumaan keskelle katua. Toissapäivänä juuri poljin sarjaan. Arvatkaa oliko hauska pestä kenkä jonka pohja on täynnä ällöttävää paskaa?

 

["123456789"]

Ja hei, jos teilä on koiria niin älkää ihmeessä ottako niitä mukaan kun menette kyläilemään, ellei niitä ole erikseen mukaan pyydetty. Tai jos otatte niin älkää loukkaantuko, jos emäntä käskee koiria pysymään joko pihalla tai autossa kyläilyn ajan.

Hmmm. Niin, ja tämä vielä. Itselläni on lyhytkarvainen kääpiökoira, joka on jo valmiiksi työpäivät yksin kotona. Joten en varmasti jätä sitä kotiin jos menen jonnekin kyläilemään. Puhumattakaan että jättäisin sen paleltumaan autoon.
Mutta onneksi on sellaiset tuttavat jotka tajuavat edes jostain jotain, ja muutenkin tuo elukka on ns. kaikkien suosikki, se kiertää sylistä syliin (myös miehet diggaa), enkä ole koskaan saanut sellaista kuvaa että se ei olisi tervetullut minnekään.

Kerran yks tosi allerginen ihminenkin (koirien syljestä ja kynnenraapaisusta saa jo oireita) ihastui tuohon ja sanoi että hänhän voisi joskus ottaa tuon hoitoon, ei ne oireet nyt niiiiin paljoa haittaa

 

["äiti88"]

Tämä koskee kyllä n.98% tämän kaupungin koiraharrastusporukkaan kuuluvia.

Kaikki koiraihmiset ei kuulu koiraharrastusporukoihin. Älä yleistä. Ihan yhtä lailla on sunkaltaisia koiranomistajia, ja sekin tyyli vituttaa joitakin. "meidän sesse ei koskaan saa laittaa etuvarvastaan sohvan nojalle tai sille tulee tupen rapinat ja meidän sesse ei saa syödä raksuja kuin yhden kerrallaan, jokaiseen luvan erikseen saatuaan.... " ja plaaplaaplaa.

Jokainen pitäköön huolen omista hurteistaan, kunhan pitää. Ja tuskin ne lapsetkaan hunningolla on, tai sit varmaan kandee tehdä ls ilmoitus jos ne ei saa ees koiranruokaa syötäväkseen Ylipäätään en ymmärrä tollasia kaverisuhteita, jos sun on kaveris kanssa niin hankalaa olla, että pitää tännekkin purkautua, niin onpa perin sääli.

 

[Blue]

Ei sinun tarvitsekaan. Munkin mielestä maailmassa on ihmisiä ja ihmistyyppejä joita en ymmärrä.

 

[Minni:)]

[QUOTE="äiti88";29290789]Kaikki koiraihmiset ei kuulu koiraharrastusporukoihin. Älä yleistä. Ihan yhtä lailla on sunkaltaisia koiranomistajia, ja sekin tyyli vituttaa joitakin. "meidän sesse ei koskaan saa laittaa etuvarvastaan sohvan nojalle tai sille tulee tupen rapinat ja meidän sesse ei saa syödä raksuja kuin yhden kerrallaan, jokaiseen luvan erikseen saatuaan.... " ja plaaplaaplaa.

Jokainen pitäköön huolen omista hurteistaan, kunhan pitää. Ja tuskin ne lapsetkaan hunningolla on, tai sit varmaan kandee tehdä ls ilmoitus jos ne ei saa ees koiranruokaa syötäväkseen Ylipäätään en ymmärrä tollasia kaverisuhteita, jos sun on kaveris kanssa niin hankalaa olla, että pitää tännekkin purkautua, niin onpa perin sääli.[/QUOTE]

Niinpä. Sääntöjä ja tapoja on ihan niin monta kuin on koiraihmistäkin. Muulla ei niin väliä, kunhan koirista pidetään huolta. Mä en ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä aina se oma tapa on paras ja oikea. Vaikka se itsellä toimii, ei se tarkoita et muiden pitäisi toimia just samoin.

 

[mä...]

Voisin kuvitella olevani kuvailemasi koiraihminen sillä erotuksella, etten ramppaa harrastuksissa. Mulle koirat on tärkeämpiä kuin monet ihmiset, oma lapsi on aina oma lapsi eikä sitä tietenkään mikään voita, mutta muiden lapsista en niin piittaa. Ystäväporukkani koostuu pääosin samanhenkisistä, mikä on tietenkin aika luonnollista. Olisi vaikeaa olla ystävä ihmisen kanssa, joka selän takana puhuu paskaa siitä, miten hyvin kohtelen koiriani.

Koirat ovat meille perheenjäseniä ja voisin vastineeksi sanoa, etten ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka ottavat koirat pelkiksi koristeiksi. Leluja löytyy kaupastakin ja niitä ei tarvitse rakastaa.

 

[Viis labbista]

Toisaalta, jokainen tyylillään.

Meillä ei ole vielä lapsia, toiveissa kyllä useampikin ja toivottavasti lähivuosina.

Koiria sen sijaan on viisi, kaikki rodultaan labradorin noutajia. Niiden kanssa harrastan enemmän tai vähemmän; agilityä, tokoa, jälkeä.. joskus käydään huvin vuoksi näyttelyissäkin (siis kotimaan näyttelyissa, ehkä 3-4x vuodessa). Ulkoilen koirian kanssa paljon, joka päivä ainakin kahdesti ja aikaa menee 1-3t / kerta. Voisin sanoa, että meillä varmasti koirat elävät onnellista elämää, saavat riittävästi liikuntaa, hyvää ruokaa ja paljon aivojumppaakin.

Sängyille koirat eivät saa tulla, mutta sohvalle kyllä. Toisaalta, jos meillä on vieraita, koirat pysyvät lattiatasolla, ellei niitä erikseen pyydä sohvalle. Osaavat siis käyttäytyä.

Mulla koirat ovat TODELLA tärkeitä, mutta eivät missään nimessä lapsen edelle mene. Jos vaikka lapsi olisi allerginen, luopuisin tietenkin koirista. Ja tiedän, että jos saadaan lapsi(a), niin koirien kanssa harrastaminen jää paljon vähemmälle. Se on ok. Siksi olenkin ajatellut, että seuraava koira tulee olemaan joku pienei seurakoira, joka ei vaadikaan niin paljoa liikuntaa ja treeniä

 

[ymmärrän]

Ap:n kanssa olen samoilla linjoilla. Meillä myös koira joka on aivan mahtava, mutta siis se on koira. Meillä menee ihmisten tarpeet ohi koiran tarpeiden. Toki sitä on ulkoilutettava säässä kuin säässä vaikka ihmisellä ei tarvetta kyllä silloin ulkoiluun olisikaan. Se ei nuku sohvalla ja se ei pyöri ihmisten jaloissa jotka tulevat meille kylään siis kaikki ei vaan tykkää siitä, mutta toki tulevat silti meille kylään ja me haluamme säilyttää myös sellaisten ihmisten ystävyyden joiden mielestä meidän koira ei ole ah, niin ihana. Meillä on kolme lasta ja niillekin jokaiselle annetaan huomiota tasapuolisesti ja samoin koiralle eli ei se voi olla mikään ykkönen eikä sitä ole otettu lapsen korvikkeeksi.

 

[feger]

Ap:lla itselläänkin kaksi koiraa, joten ap itsekin lukeutuu koiraihmiseksi. Et siis ymmärrä itseäsikään

Mulla ei kaikki vapaa aika mene koiraharrastusten parissa. Itse asiassa harmittelen sitä, että pitäisi ehtiä enemmänkin touhuamaan myös koirien kanssa.

 

[niiii]

mä en ole kuvailemasi kaltainen koiraharrastaja, mutta mulle koirat ovat perheen jäseniä, ne saavat olla sohvalla kainalossa rapsuteltavana ja pusuteltavana, koirille jutellaan ja niiden tarpeista huolehditaan, en jää koiani hoitoon paikkoihin josta n tiedä mitään, lomareissuja on pakokin sunnitella niin, että ottaa koirat huomioon, joskus menevät luottohoitajalle, joskus tehdään reissu niin että koirat ovat mukana, ja ne o ollut perheellemme niitä parhaita reissuja, kun ei kukaan ole ikävöinyt koiria, un n siin mukaa ovat olleet.

meillä siis kaksi suurikokoista koiraa,.

 

[Hauveliini]

Minulle koirani on kaikki kaikessa enkä luopuisi siitä mistään hinnasta vaikka joku perheejäsen tulisi allergiseksi,,,ennemmin ottaisin lemmikkini ja eroaisin!! Mun lemmikkini saa olla sängyssä ja sohvalla. Nukumme vierekkäin ja huolehdin siitä täydellisesti!!! Meitä on erilaisia koiranomistajia joten turha tulla minun tyylistäni vittuilemaan. Koira on minulle perheenjäsen jota rakastan!!!

 

[viisikymppinen isoäiti]

niin samaa mieltä joka asiassa kuin ap

 

[Valitan ammatikseni]

Koira-ihmiset ovat järjestään täysiä pölvästejä

 

["Vierailija"]

Koiraihmiset ovat ärsyttäviä, todella monessa asiassa. Olen samaa mieltä.

T. Itsekin koirien omistaja

 

["V e e r a"]

Mä en ymmärrä mitään harrastuksia, mitkä venytetään ihan äärimmilleen, jopa fanaattisuuden puolelle. Niin ettei millekään muulle meinaa jäädä tilaa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ja sit on vielä tapauksia, että jos se koira ei pärjääkään siellä näyttelyssä, niin viimeiselle piikille, ja uusi koiruus tilalle. samoin kuin joku metsämies, jos se koira ei tyydytäkkään siellä jahdissa, niin kuula kalloon ja uusi koira, ei toki onneks kaikki toimi näin. mutta tällaisen ihmisen tunnen

 

[kkkkkkkkkkk]

Koira-ihmiset ovat järjestään täysiä pölvästejä

Lapsiperheet ovat pölvästejä kaikki ihan järjestään

 

[Lispetti]

Noh, koiraharrastus vie mukanaan siinä missä mikä tahansa itseään innostava harrastus. Jotkut saattavat vetää harrastuksen vähän överiks.
Onnistumisen tunteet lisäävät intoa, kun voittaa näyttelyitä, niin nälkä sen kun vain kasvaa.

Tärkeintä olis löytää balanssi.

 

[Koiraantunut]

Jännä miten eri merkitys ihmisillä voi olla sanalle "koiraihminen".

Minusta koiraihminen on kuka tahansa joka pitää koirista ja tulee niiden kanssa hyvin toimeen.

Ap:n kuvailema tyyppi olisi mun sanastossani ehkä "koirahullu".

 

[mä...]

ja sit on vielä tapauksia, että jos se koira ei pärjääkään siellä näyttelyssä, niin viimeiselle piikille, ja uusi koiruus tilalle. samoin kuin joku metsämies, jos se koira ei tyydytäkkään siellä jahdissa, niin kuula kalloon ja uusi koira, ei toki onneks kaikki toimi näin. mutta tällaisen ihmisen tunnen

Itse en luokittelisi tällaista kuspäätä koiraihmiseksi. Aito koiraihminen rakastaa koiriaan ilman menestymisvaateita. Meillä kaksi on ns. pikkuvikaisia ja yksi näyttelykoira. Kaikki ovat ihan yhtä rakkaita perheenjäseniä omine juttuineen

 

[Antihyysääjä]

Ihmisen parhaasta ystävästä on tehty kaikella hömpötyksellä jo ihmistä tärkeämpi elukka. On koirahotellia ja koirien aurinkolaseja samaan aikaan kun vanhukset hukkuvat omiin tuotoksiinsa laitoksissa. Koira on ihmisen palvelija eikä toisinpäin. Sieppaa niin @&€&&€:sti kun tulee kadulla joku hurtta-tuulitakkiin puettu hienostopiski ja alkaa rähisemään jälkikasvulle...