En ymmärrä koiraihmisiä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja koiria kaksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="123456789";29290776]Ala-asteikäisenä ja nuorempana olin mukana aina keisarinleikkauksissa (ei nyt pikkulasta kotiinkaan voi jättää) ja valvoin öisin kun pentuja tuli luonnollista tietä. [/QUOTE]

Eli vanhempasi kasvattivat jotain pilallejalostettuja reppanoita, normaali koira ei sektioita kaipaa.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Lumme";29632583]Mihin ap tarvitsee koiria?[/QUOTE]

Toinen koiramme toimii meillä lammaspaimenena ja toinen, äitinsä, toimii enää seurakoirana. Se on hommansa jo tehnyt ja pennulleen opettanut.

Ne saavat laadukasta ruokaa, tarpeeksi rodulleen ominaista tehtävää ja liikuntaa, tarpeeksi lajitoverin ja laumansa seuraa ja ne ovat tyytyväisiä laumassaan ihmisen alapuolella. Niile ei osteta syntymäpäivälahjoja, kakkuja eikä niille varsinkaan järjestetä juhlia, kuten kaverini tekee. Niitä ei paapota ja niitten elämä ei mene kaiken muun edelle.
Ne on koiria.
 
Ei kaikki harrastajatkaan ole sekopäisiä.
Itse olen aktiiviharrastaja, kolme koiraa ja treenaan ja lenkkeilen joka päivä. Paljon ollaan kisareissuilla ja toki koko harrastukseen menee paljon aikaa ja rahaa.
Silti meillä ei koirat tule sänkyyn eikä sohvalle, vieraat tervehditään ja sitten menevät omille paikoilleen nukkumaan. Toisille koiraihmisille kylään menness saatan ottaa omani mukaan, yleensä kuitenkin jätän kotiin jollei olla menossa esim yhdessä treenaamaan. Siitä huolimatta että koirat ovat tärkein ja ainoa harrastukseni, ne eivät ole korvanneet ihmissuhteitani tai muuta. Käyn esim. ulkona ja näen koirattomia kavereita viikottain.
Lasta en tähän komboon silti tekisi, se voisi kärsiä kisareissuista ja siiitä että treenailen ja lenkkeilen joka päivä.
 
Anoppi otti koiran. Vaikak molemmat hänen lapsistaan on erittäin allergisia koiralle, toinen oikein vakavasti.

Miksi ylipäätään otti koiran, vaikka tilanne on tämä?

Minä, miniä, en pidä koirista, vähän pelkäänkin. (Oikein hyvin koulutettua, rentoa koiraa en pelkää, sellaista, joka ei ole kiinnostunut minusta. Mutta niitä pilalle hössötettyjä "ei se mitään tee"-piskejä kyllä. Niitä, jotka tulee vieraan ihmisen päälle, en tiedä aikooko se vain kuolata ja repiä mun vaatteet vaiko vetää saman tien valtimot auki. Pahimmat yhdistälmät on 50+ nainen ja sesse ja 22v bimboblondi ja joku amerikanbuldoggi tai muu jolla on paljon voimaa hyvin pienet aivot. Puhumattakaan miehistä, joilla on kyrvänjatkekoira. )


Niin kyllä, anoppi tuo piskinsä kylään mukanaan. Pihalla se saa olla, vaikka se tuhoaakin mun pihan (kaivaa nurmikot ja kukapenkit, myllää hiekkalaatikon ja ihan hulluna haukkuu kaikille ohikulkeville koirille.
Mutta taloon ei tarvii tulla. No en minäkään paha ole, jos on kamala keli, niin tuulikaappiin saa tulla, mutta on oltava sitten hihnassa.

Kerran lapset jälkikäteen kertoivat, että kun anoppi oli ollut meillä lapsenvahtina, niin koira olikin sisällä - heti kun siismun silmä vältti. Ja mieheni vaan joutui seuraavana päivänä ihmettelemään, että kuinka taas niin saakelisti kutiaa silmät...
 
[QUOTE="pieras";29633446]Anoppi otti koiran. Vaikak molemmat hänen lapsistaan on erittäin allergisia koiralle, toinen oikein vakavasti.

Miksi ylipäätään otti koiran, vaikka tilanne on tämä?

Minä, miniä, en pidä koirista, vähän pelkäänkin. (Oikein hyvin koulutettua, rentoa koiraa en pelkää, sellaista, joka ei ole kiinnostunut minusta. Mutta niitä pilalle hössötettyjä "ei se mitään tee"-piskejä kyllä. Niitä, jotka tulee vieraan ihmisen päälle, en tiedä aikooko se vain kuolata ja repiä mun vaatteet vaiko vetää saman tien valtimot auki. Pahimmat yhdistälmät on 50+ nainen ja sesse ja 22v bimboblondi ja joku amerikanbuldoggi tai muu jolla on paljon voimaa hyvin pienet aivot. Puhumattakaan miehistä, joilla on kyrvänjatkekoira. )


Niin kyllä, anoppi tuo piskinsä kylään mukanaan. Pihalla se saa olla, vaikka se tuhoaakin mun pihan (kaivaa nurmikot ja kukapenkit, myllää hiekkalaatikon ja ihan hulluna haukkuu kaikille ohikulkeville koirille.
Mutta taloon ei tarvii tulla. No en minäkään paha ole, jos on kamala keli, niin tuulikaappiin saa tulla, mutta on oltava sitten hihnassa.

Kerran lapset jälkikäteen kertoivat, että kun anoppi oli ollut meillä lapsenvahtina, niin koira olikin sisällä - heti kun siismun silmä vältti. Ja mieheni vaan joutui seuraavana päivänä ihmettelemään, että kuinka taas niin saakelisti kutiaa silmät...[/QUOTE]


Itse jatkan vielä

En siis saata käsittää, että tuodaan toisen ihmisen kotiin koira, varsinkin kysymättä!

Ihan kuin minulla ei olisi määräysvaltaa omassa kodissani.

Jos koiran ottaa, niin silloin luopuu vapaudestaan (esim. jäädä kaupungilel töitten jälkeen tai kylällä illat pitkät). Lapset sentään kehittyy ja kasvaa, koira on yhtä tyhmä koko ikänsä.
 
Toinen koiramme toimii meillä lammaspaimenena ja toinen, äitinsä, toimii enää seurakoirana. Se on hommansa jo tehnyt ja pennulleen opettanut.

Ne saavat laadukasta ruokaa, tarpeeksi rodulleen ominaista tehtävää ja liikuntaa, tarpeeksi lajitoverin ja laumansa seuraa ja ne ovat tyytyväisiä laumassaan ihmisen alapuolella. Niile ei osteta syntymäpäivälahjoja, kakkuja eikä niille varsinkaan järjestetä juhlia, kuten kaverini tekee. Niitä ei paapota ja niitten elämä ei mene kaiken muun edelle.
Ne on koiria.

Onko joku sääntö, ettei koiralle voi ostaa synttärilahjaa tai paapoa sitä? Ei se vielä inhimillistä sitä. Mä tunnen empatiaa kaikkia eläviä kohtaan ja koirat, jotka on mun huollettavia on niistä erityisen tärkeitä. Ne ei tule sohville saati sänkyyn, mutta kyllä niitä halitaan ja rapsutellaan ja ostetaan jopa lahjoja.
En oikein jaksa uskoa että tuttavaperheissäsi lapset jäisi koirien varjoon, mutta jos näin on, ei se ainakaan ole yleistä. Mua ei kiinnosta näyttelyt palaakaan, enkä ravaa harrastuksissa koirien kanssa. koirat on perheenjäseniä ja kulkee mukana, niiden elämä ei mene kaiken edelle, mutta ei se myöskään ole asia, joka jäisi viimeiseksi. Enemmänkin niiden kanssa voisi viettää aikaa. En silti ajattele, että kaikki olisi samanlaisia kuin minä.
 

Yhteistyössä