Ensirakkaudesta 10 vuotta ja vieläkin ajattelen häntä melkein päivittäin

[ap]

Mä oon varmaan jotenkin mielenvikainen. Mulla oli siis sellanen on-off suhde teininä yhden pojan kanssa. Aina se jätti mut ja valehteli kaikenlaista, mutta silti rakastin niin palavasti. Vikan kerran, kun erottiin, niin molemmat alkoivat seurustella. Hänen suhteensa pari vuotta ja minä olen samassa suhteessa edelleen. Kun hän erosi, niin koitti saada minua takaisin pariinkin otteeseen. Nyt emme ole tavanneet yli kahteen vuoteen, mutta silti hän pyörii aina mielessäni...Olenkohan jotenkin sairas? Emme siis eron jälkeen ole tavanneet muta kuin sattumalta. Rakastan miestäni, enkä tosiaan hänestä haluaisi koskaan erota. Lisäksi minua vaivaa se, että hän pyysi minua aikoinaan facebookissa kaveriksi, mutta jokin aika sitten huomasin, etten enää olekaan hänen kaverinsa...

 

[idunnor]

Et sä sairas ole, minusta tuo on luonnollista... Jotkut henkilöt jäävät valitettavasti "kummittelemaan".
Jäikö teillä asioita selvittämättä? Tai tuntuuko susta että jotain on kesken?

 

[V]

pyörii mielessä,ajattelet,mitä ? kaipaatko ko. miestä ?

 

[ap]

Et sä sairas ole, minusta tuo on luonnollista... Jotkut henkilöt jäävät valitettavasti "kummittelemaan".
Jäikö teillä asioita selvittämättä? Tai tuntuuko susta että jotain on kesken?

Jäi aika paljonkin asioita selvittämättä. Haluasin tietää miksi valehteli mulle ja välittikö oikeasti.

 

[hmm]

Jos se oli sen sun "ihonalunen". Meillä kaikilla on.

 

[ap]

pyörii mielessä,ajattelet,mitä ? kaipaatko ko. miestä ?

En mä oikein tiedä mitä ajattelen Lähinnä ehkä sitä, että mitä jos törmäisin häneen näin pitkän ajan jälkeen

 

[ap]

Jos se oli sen sun "ihonalunen". Meillä kaikilla on.

Mikä se on?

 

[ap]

Niin ja sitä olen miettinyt, että voisikohan hänellä olla vieläkin tunteita minua kohtaan, koska poisti minut ystävistään...

 

[nimetön]

Mä ihastun lapsena palavasti naapurinpoikaan, tuosta ajasta nyt yli 16v ja edelleen mietin kyseistä henkilöä ja facebookista katselen minkä näköinen hän on nykyään ja googlella etsin häntä myös. Jotkut vaan jää päähän kummittelemaan, ehkä juuri ensirakkaudet. Vaikka me ei koskaan seurusteltu, niin voi sanoa häntä ensirakkaudekseni sillo ihan ihka ensimmäistä poikaystävääni en mieti juuri koskaan ja rakkaus loppunut täysin.

Ei sitä' vain voi unohtaa, ja onko ajattelemisessa mitään pahaa kun kuitenkin aiot olla miehesi kanssa

 

[***]

Mulla oli ihan sama juttu. Muistelin/haaveilin/unelmoin/kaipasin vielä n. kuukausi sitten "poikaa", johon rakastuin täydestä 16 vuotiaan sydämestäni vuonna 1992. Mutta sitten (kiitos palstan ), tajusin sen, että se on vain haave, joka ei ikinä toteudu. Eli vaikka olosuhteet olisi kaikin puolin otolliset (eli en olisi naimisissa, eikä mulla olisi lapsia), niin koskaan en tämän miehen kanssa edes haluaisi/voisi olla. Ja nyt oon vihodoin, 18 vuoden jälkeen, "vapautunut" tästä miehestä.

 

[nimetön]

Mä ihastun lapsena palavasti naapurinpoikaan, tuosta ajasta nyt yli 16v ja edelleen mietin kyseistä henkilöä ja facebookista katselen minkä näköinen hän on nykyään ja googlella etsin häntä myös. Jotkut vaan jää päähän kummittelemaan, ehkä juuri ensirakkaudet. Vaikka me ei koskaan seurusteltu, niin voi sanoa häntä ensirakkaudekseni sillo ihan ihka ensimmäistä poikaystävääni en mieti juuri koskaan ja rakkaus loppunut täysin.

Ei sitä' vain voi unohtaa, ja onko ajattelemisessa mitään pahaa kun kuitenkin aiot olla miehesi kanssa

sillä* ei sillo

 

[idunnor]

Et sä sairas ole, minusta tuo on luonnollista... Jotkut henkilöt jäävät valitettavasti "kummittelemaan".
Jäikö teillä asioita selvittämättä? Tai tuntuuko susta että jotain on kesken?

Jäi aika paljonkin asioita selvittämättä. Haluasin tietää miksi valehteli mulle ja välittikö oikeasti.

Mä tiedän tuon fiiliksen ja tilanteen. Todella, todella inhottavaa.
Helpottaisi jos asiat saisi selviksi mutta aina sekään ei onnistu, nimim. kokemusta on.

 

[vieras]

Jotkut jää ihon alle. Mullakin on sellainen, seurustelin 3,5 vuotta kaukosuhteessa puoliksi suomalaisen pojan kanssa, olin suhteen alkaessa 21- vuotias ja niin R A K A S T U N U T. Emme ole tavanneet eromme jälkeen (v.96) mutta vieläkin muistelen häntä lämmöllä (tosin ero oli tuskaisa ja meni aikaa ennen kuin pääsin hänestä yli että ylipäätään pystyin muistelemaan tuntematta kipua). S-postilla ja nyt FB:ssa olemme kuulumisa vaihtaneet silloin tällöin. Olimme nuoria, mutta liian nuoria emmekä oikeita toisillemme, olossuhteekaan eivät olleet puolellamme. Olemme tahoillamme naimisissa nyt ja ainakin itse onnellinen. Luulen kuitenkin että myös minä jäin tavallaan hänen ihonsa alle ja että hän muistaa minua sellaisena nuoruutensa suurena rakkautena :heart:'

Olen iloinen että on jotain mitä kiikkustuolissa muistella, nuoruuden kesät ja rakkaus... tulipas nostalginen olo...

 

[ap]

Et sä sairas ole, minusta tuo on luonnollista... Jotkut henkilöt jäävät valitettavasti "kummittelemaan".
Jäikö teillä asioita selvittämättä? Tai tuntuuko susta että jotain on kesken?

Jäi aika paljonkin asioita selvittämättä. Haluasin tietää miksi valehteli mulle ja välittikö oikeasti.

Mä tiedän tuon fiiliksen ja tilanteen. Todella, todella inhottavaa.
Helpottaisi jos asiat saisi selviksi mutta aina sekään ei onnistu, nimim. kokemusta on.

En mä voisi ottaa häneen yhteyttä, ensinnäkään en haluaisi tunnustaa hänelle mitään, että ajattelen vieläkin ja toiseksi se loukkaisi miestäni kovasti. Ehkä jos sattuisimme joskus baarissa tapaamaan vähän ottaneena, niin silloin voisin jutella.

 

[idunnor]

Olen iloinen että on jotain mitä kiikkustuolissa muistella, nuoruuden kesät ja rakkaus... tulipas nostalginen olo...

Miten sä olet päässyt tuohon vaiheeseen? Aikako teki tehtävänsä?
Siis että ajattelet asiasta positiivisesti. Mä en osaa omalla kohdallani nähdä tilannetta kuin negatiivisena ja ahdistavana asiana jolle haluan pisteen...

 

[idunnor]

En mä voisi ottaa häneen yhteyttä, ensinnäkään en haluaisi tunnustaa hänelle mitään, että ajattelen vieläkin ja toiseksi se loukkaisi miestäni kovasti. Ehkä jos sattuisimme joskus baarissa tapaamaan vähän ottaneena, niin silloin voisin jutella.

Aivan... Mä yritin yhdessä vaiheessa omalta "kummitukseltani" saada vastauksia kysymyksiin jotka jäivät joskus avoimiksi mutta hän väitti ettei muista mitään eikä tiedä mistä puhun joten se jäi siihen ja nykyään keskitytään välttelemään toisiamme.

 

[ap]

En mä voisi ottaa häneen yhteyttä, ensinnäkään en haluaisi tunnustaa hänelle mitään, että ajattelen vieläkin ja toiseksi se loukkaisi miestäni kovasti. Ehkä jos sattuisimme joskus baarissa tapaamaan vähän ottaneena, niin silloin voisin jutella.

Aivan... Mä yritin yhdessä vaiheessa omalta "kummitukseltani" saada vastauksia kysymyksiin jotka jäivät joskus avoimiksi mutta hän väitti ettei muista mitään eikä tiedä mistä puhun joten se jäi siihen ja nykyään keskitytään välttelemään toisiamme.

No tämä mun exä on ollut pokena aika monessa paikassa ja siksi olen häneen törmännyt vuosien varrella. Erään baari-illan päätteeksi, kun olin lähdössä kotiin, niin hän sanoi ovella, että haluaisi jutella kanssani, että jäisin odottamaan häntä, että baari menee kiinni. En mennyt ja se on jäänyt vaivaamaan, mitä hän olisi sanonut...

 

[vieras]

Olen iloinen että on jotain mitä kiikkustuolissa muistella, nuoruuden kesät ja rakkaus... tulipas nostalginen olo...

Miten sä olet päässyt tuohon vaiheeseen? Aikako teki tehtävänsä?
Siis että ajattelet asiasta positiivisesti. Mä en osaa omalla kohdallani nähdä tilannetta kuin negatiivisena ja ahdistavana asiana jolle haluan pisteen...

Aika teki tehtävänsä ja ikä (olen jo 39 nyt). Mutta mulla menikin pari vuotta erosta toipumiseen (toipumisen aikana kävin läpi liudan miehiä mutten uskaltanut ketään päästää lähelleni, olin aika sekaisin). Sitten aloin päästä yli ja tapasin nykýisen mieheni ja rakastuin uudelleen, ainakin melkein yhtä hurjasti :heart:

Olen muuten hyvä kaveri tuon ihon alle jääneen äidinkin kanssa ja just tavattiin kun hän kävi Suomessa