V
vierailija
Vieras
Onko kukaan eronnut hyvästä aviomiehestä ja isästä ilman mitään muuta syytä kuin se, että yhtäkkiä on tajunnut ettei tämä ehkä olekaan elämäni rakkaus?
Rakkautta kyllä on ja lämpimiä tunteita, mutta ei mitään elämää suurempaa. Ennen tiesin, että nyt on vain arki iskenyt ja ajattelin, että niin käy kaikissa suhteissa ajan myötä. Nyt on tullut epäilys, että käykö sittenkään? Vai onko muilla se elämää suuremman rakkauden tunne hautaan asti? Mikään konkreettinen ei ole vialla/muuttunut.
Rakkautta kyllä on ja lämpimiä tunteita, mutta ei mitään elämää suurempaa. Ennen tiesin, että nyt on vain arki iskenyt ja ajattelin, että niin käy kaikissa suhteissa ajan myötä. Nyt on tullut epäilys, että käykö sittenkään? Vai onko muilla se elämää suuremman rakkauden tunne hautaan asti? Mikään konkreettinen ei ole vialla/muuttunut.