Eroaminen, mutta suhteen jatkaminen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietintää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No onhan tuo nyt melko hassua :D

Siis että eroaisitte siksi, että voitte mennä myöhemmin uudelleen naimisiin?

Mutta jos asia on miehellekin ok, niin mikäs siinä sitten. Ei se nyt miltään osin kenellekään mitään pahaakaan tee, joten miksi ei?

Tosin ehkä kuitenkin kannattaa sitten ymmärtää, jos ihan jokainen ihminen ei tule niihin teidän häihinne uudelleen vieraaksi. Teitä kun on jo kertaalleen juhlittu.
 
No onhan tuo nyt melko hassua :D

Siis että eroaisitte siksi, että voitte mennä myöhemmin uudelleen naimisiin?

Mutta jos asia on miehellekin ok, niin mikäs siinä sitten. Ei se nyt miltään osin kenellekään mitään pahaakaan tee, joten miksi ei?

Tosin ehkä kuitenkin kannattaa sitten ymmärtää, jos ihan jokainen ihminen ei tule niihin teidän häihinne uudelleen vieraaksi. Teitä kun on jo kertaalleen juhlittu.

Miksi kaikki takertuu tuohon? Mä en halua välttämättä koskaan naimisiin enää, ja jos haluaisin se pitäisi tapahtuu juuri sen takia että HALUAN naimisiin. Eikä meillä ollut isoja häitä, lahjoja, eikä kakkua. Ei kaasoa, polttareita, ei mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102736:
Miksi kaikki takertuu tuohon? Mä en halua välttämättä koskaan naimisiin enää, ja jos haluaisin se pitäisi tapahtuu juuri sen takia että HALUAN naimisiin. Eikä meillä ollut isoja häitä, lahjoja, eikä kakkua. Ei kaasoa, polttareita, ei mitään.

Ekasta viestistäsi taisi saada sen kuvan, että juuri noiden puuttuminen olisi se ongelma. Mutta se siis onkin se, ettet vain halua olla naimisissa. Se muuttaa asiaa jossain määrin, ei ole niin hölmöltä kuulostavaa, tosin voi olla toisesta osapuolesta loukkaavaa, jollei ajattele samoin.
 
Ekasta viestistäsi taisi saada sen kuvan, että juuri noiden puuttuminen olisi se ongelma. Mutta se siis onkin se, ettet vain halua olla naimisissa. Se muuttaa asiaa jossain määrin, ei ole niin hölmöltä kuulostavaa, tosin voi olla toisesta osapuolesta loukkaavaa, jollei ajattele samoin.

Niin tarkoitin siinä alussa, että jos mä joskus haluaisin mennä naimisin, ja olla toisen laillisesti, vaimo jne.. Tehtäisiin me niin kuin me se haluttaisiin, rauhassa ja suunnitellen. Nyt mä en ollut henkisesti edes läsnä valoissa tai muussa. KAtson kuvia enkä muista olleeni siellä. Mä menin lukkoon, enkä edes tunne siitä onnea. Onnea tunnen meidän suhteesta. Onnea on olla perhe ja yhdessä, mutta.. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102756:
Niin tarkoitin siinä alussa, että jos mä joskus haluaisin mennä naimisin, ja olla toisen laillisesti, vaimo jne.. Tehtäisiin me niin kuin me se haluttaisiin, rauhassa ja suunnitellen. Nyt mä en ollut henkisesti edes läsnä valoissa tai muussa. KAtson kuvia enkä muista olleeni siellä. Mä menin lukkoon, enkä edes tunne siitä onnea. Onnea tunnen meidän suhteesta. Onnea on olla perhe ja yhdessä, mutta.. :/
Eihän tuo tietenkään mitenkään kiveen ole kirjoitettu, että naimisissa on pysyttävä, mutta toisaalta sinulla ei ole mitään takeita siitäkään, että mahdollisen eron jälkeen sinusta tuntuisi toisenlaiselta, olisitkin onnellinen siinä parisuhteessa. Ei se ero takaisi mitään, mutta olisihan se ehkä parempi, kuin olla vastentahtoisesti naimisissa... En tiedä.
 
Kysy bootyltä täältä palstalta sehän erosi koska avioliitto ahdisti mutta on saman miehen kanssa avoliitossa nykyään.

Niin mä muistelin että joku niin oli tehnyt..

Huoh. Onhan tää hassua ja outoa.. Tyhmä ja idioottimaista, mutta jotkut ahdistuu omistusasunnoista, tai päivätyöstä... Joillekin ei sovi sitoutuminen pitkäaikaiseen projektiin, tai diettiin. Jotkut haluaa olla omia itsejään, eikä vaimoja tai kihlattuja. U know? :)
 
Eihän tuo tietenkään mitenkään kiveen ole kirjoitettu, että naimisissa on pysyttävä, mutta toisaalta sinulla ei ole mitään takeita siitäkään, että mahdollisen eron jälkeen sinusta tuntuisi toisenlaiselta, olisitkin onnellinen siinä parisuhteessa. Ei se ero takaisi mitään, mutta olisihan se ehkä parempi, kuin olla vastentahtoisesti naimisissa... En tiedä.

Mä olen onnellinen. ja ylpeä mun miehestä. mä haluan olla yhdessä ja jakaa elämäni, mutta mä vihaan sitä sanaa "vaimo", tai... argh. Mä haluan vain olla minä ja hän. Mä en halua juhlia hääpäiviä tai :D Mä haluan vain olla yhdessä. Vapaasta tahdosta.
 
Mä kyllä ymmärrän sua ihan hyvin. Voisin itse kokea samalla tavalla. Erotkaa vaan, juhlikaa vaikka sitä sitten romanttisesti kaksin ; ). En minäkään tiedä haluanko naimisiin, mutta en ainakaan haluaisi puolihuolimattomasti naimisiin.

Sama se mitä sukulaiset tai muut ajattelee. Ei se ole niiden avioliitto tai elämä. Eihän asiasta tarvitse edes tehdä suurta numeroa. :) Voihan se olla, että tuollaisessa tilanteessa yhteistuumin eroaminen nimenomaan parantaisi parisuhdetta. Tiedätte ainakin että olette molemmat siinä suhteessa samalla tavalla hulluja. :D
 
Mä kyllä ymmärrän sua ihan hyvin. Voisin itse kokea samalla tavalla. Erotkaa vaan, juhlikaa vaikka sitä sitten romanttisesti kaksin ; ). En minäkään tiedä haluanko naimisiin, mutta en ainakaan haluaisi puolihuolimattomasti naimisiin.

Sama se mitä sukulaiset tai muut ajattelee. Ei se ole niiden avioliitto tai elämä. Eihän asiasta tarvitse edes tehdä suurta numeroa. :) Voihan se olla, että tuollaisessa tilanteessa yhteistuumin eroaminen nimenomaan parantaisi parisuhdetta. Tiedätte ainakin että olette molemmat siinä suhteessa samalla tavalla hulluja. :D

heh kiva kun joku ymmärtää :)

Ja suvusta ei tartte huolehtia.. multa ei ollut häissä ketään, ja miehen äiti ymmärtäisi varmaan oikein hyvin. Kukaan ei edes pystynyt ns. juhlimaan meitä, kun olimme niin uusi pari, että esim tapasin mieheni isän vasta häissä,.... Ei se ole kivaa. Mä haluan että jos me mennään naimisiin joskus uudestaan, siitä oltaisiin onnellisia.. ei epäileviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102781:
Mä olen onnellinen. ja ylpeä mun miehestä. mä haluan olla yhdessä ja jakaa elämäni, mutta mä vihaan sitä sanaa "vaimo", tai... argh. Mä haluan vain olla minä ja hän. Mä en halua juhlia hääpäiviä tai :D Mä haluan vain olla yhdessä. Vapaasta tahdosta.

Eihän noita mitenkään tarvitse toitottaa maailmalle, noita hääpäiviä ja ihan hyvin voitte sopia, ettette käytä sanoja vaimo tai aviomies. Eroaminen tuollaisista syistä on minusta kyllä lapsellista, mutta eihän se haittaa että ajattelen niin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102736:
Miksi kaikki takertuu tuohon? Mä en halua välttämättä koskaan naimisiin enää, ja jos haluaisin se pitäisi tapahtuu juuri sen takia että HALUAN naimisiin. Eikä meillä ollut isoja häitä, lahjoja, eikä kakkua. Ei kaasoa, polttareita, ei mitään.

No varmaan siksi, kun ekaan viestiisi kirjoitit, että voisitte sitten mennä uudelleen naimisiin. Toki kirjoitit senkin, että näin ei välttämättä tapahtuisi, mutta kyllä sä vissiin niitä uusia häitä kuitenkin pohtinut olet, kun niistä siinä parilla lauseella kuitenkin selvensit.
 
No varmaan siksi, kun ekaan viestiisi kirjoitit, että voisitte sitten mennä uudelleen naimisiin. Toki kirjoitit senkin, että näin ei välttämättä tapahtuisi, mutta kyllä sä vissiin niitä uusia häitä kuitenkin pohtinut olet, kun niistä siinä parilla lauseella kuitenkin selvensit.

Niin, jos mä menisin naimisiin, niin että mä olisin mukana jopa siellä. En ole ajatellut sen enempää. Häät ajatuksena ei saa mua "kihelmöimään".
 
Mä en ymmärrä sitä, että jos naimisiin meno ei kiehdo, niin mitä siitä on haittaakaan. Siis tässä tilanteessa, jossa haluatte olla perheenä yhdessä. Mihin se ero sinut vapauttaa? Nimen voit vaihtaa muutenkin. Mikä sua kahlitsee avioliitossa? Sehän on vain kirjainero avo- tai avio?
 
En tajua sun ongelmaa. Mä olen naimisissa, mutta olen silti mä. Se sama ihminen kuin sinkkunakin. Kuka sua vaimoksi kutsuu, miehesi? Sano sille ettet halua tulla kutsutuksi niin.

Kuka teidät pakotti naimisiin? Onhan tuo melko outoa, että ihminen menee naimisiin vaikkei halua. Varsinkin nykyaikana, kun ei tarvitse pelätä mitään kasvojen menetystä jos ei ole naimisissa ja on raskaana. Aviottomat lapset on arkipäivää nykyään.
 
En tajua sun ongelmaa. Mä olen naimisissa, mutta olen silti mä. Se sama ihminen kuin sinkkunakin. Kuka sua vaimoksi kutsuu, miehesi? Sano sille ettet halua tulla kutsutuksi niin.

Kuka teidät pakotti naimisiin? Onhan tuo melko outoa, että ihminen menee naimisiin vaikkei halua. Varsinkin nykyaikana, kun ei tarvitse pelätä mitään kasvojen menetystä jos ei ole naimisissa ja on raskaana. Aviottomat lapset on arkipäivää nykyään.

Olen minäkin minä edelleen, mutta samalla mä olen rva ... se ja sen.

ME pakotettiin jostain syystä menemään naimisiin! oltiin seurusteltu vain hetken aikaan kun lapsi tuli, ja jostain kumman syystä mentiin heti naimisiin. Ajateltiin jotenkin ns. todistella toisille että me ollaan tosissaan ja näin, vaikka ei meidän olisi tarvinnut! Silloin se tuntui siltä, vaikka mä en ikinä halunnut olla naimisissa kenenkään kanssa. En ikinä. Sitä junaa vain ei voinut pysäyttää enää. Kumpikaan ei ajatellut, oltiin vain niin järkyttyneitä siitä raskaudesta ja kaikesta. Oltiin asuttu vasta viikko yhdessä... Vähän sama kuin ei saisi tehdä suuria päätöksiä kun on eronnut, tai joku on kuollut..
 
[QUOTE="zxc";30102844]Mä en ymmärrä sitä, että jos naimisiin meno ei kiehdo, niin mitä siitä on haittaakaan. Siis tässä tilanteessa, jossa haluatte olla perheenä yhdessä. Mihin se ero sinut vapauttaa? Nimen voit vaihtaa muutenkin. Mikä sua kahlitsee avioliitossa? Sehän on vain kirjainero avo- tai avio?[/QUOTE]

Vapauttaa mut olemasta toisen oma laillisesti. Ei kai muuta. Sormuksiakaan en ole vuosiin pitänyt kädessä, kun ei tunnut hyvältä. Silti joka yö nukun miehen kainalossa enkä ole lähdössä mihinkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102862:
Vapauttaa mut olemasta toisen oma laillisesti. Ei kai muuta. Sormuksiakaan en ole vuosiin pitänyt kädessä, kun ei tunnut hyvältä. Silti joka yö nukun miehen kainalossa enkä ole lähdössä mihinkään.

Ei avioliitto tee sinusta toisen omaa laillisesti, mistä sellaisen ajatuksen olet saanut päähäsi?
 
Et sää oo sen avioliiton myötä yhtään enempää kenenkään oma kuin sen mitä omasta tahdostasi haluat olla. Sinä olet SINÄ ja te olette TE/PARISKUNTA/PERHE what ever. Oikeesti luulen, että sun ongelmasi on jokin muu kuin avioliitto. Yritä löytää ongleman ydin.
 
[QUOTE="zxc";30102882]Et sää oo sen avioliiton myötä yhtään enempää kenenkään oma kuin sen mitä omasta tahdostasi haluat olla. Sinä olet SINÄ ja te olette TE/PARISKUNTA/PERHE what ever. Oikeesti luulen, että sun ongelmasi on jokin muu kuin avioliitto. Yritä löytää ongleman ydin.[/QUOTE]

Mä en halua olla _naimisissa_ se on se ongelma. :D En ole koskaan halunnut vaihtaa sormuksia tai olla mies ja vaimo. En ikinä. Joku siinä raskaudessa sai mut tekemään sen, ja kaduttaa. Onko se niin vaikea ymmärtää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102889:
Mä en halua olla _naimisissa_ se on se ongelma. :D En ole koskaan halunnut vaihtaa sormuksia tai olla mies ja vaimo. En ikinä. Joku siinä raskaudessa sai mut tekemään sen, ja kaduttaa. Onko se niin vaikea ymmärtää?

Minä kyllä pystyn ymmärtämään ihan hyvin, mutten oikeastaan usko, että ongelma on tuo, vaan sinulla on joku muu tunnelukko. Pidän syitäsi tekosyinä, mutta toisaalta, syy kuin syy, eihän siihen ole kenelläkään nokan koputtamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietintää;30102895:
Mut se on mulla tunne. Ei mulle tartte kirjan kanssa selittää mitä avioliitto on. Olen kuitenkin ollut jo 4 vuotta tässä liitossa. Haluan vain parisuhteen, en avioliittoa. En halua olla vaimo, en halua olla laillisesti yhdessä.

Argumentoit koko ajan niin, että sinut on helppo ymmärtää väärin. Ensin puhut uudelleen avioitumisesta, kuin se olisi se juttu, mutta ei olekaan. Ja sitten puhut toisen omana laillisesti olemisesta, muttei sekään nyt ole se homman nimi. En ihmettele, jos et tiedä itsekään tiedä missä mättää tai ymmärrä tunteitasi, kun puhut aidasta, kun tarkoitat seipäitä.
 

Yhteistyössä