Erosin kirkosta ja nyt kaduttaa

[katuja]

Eli tosiaan homma on niin, että mieheni on eronnut kirkosta jo aikoja sitten ja on hieman painostanut minua siihen myös, en ole ollut tähän suostuvainen. Nyt kun tuli nämä kirkon homokeskustelut ym. niin ajattelin että nyt olisi hyvä "tekosyy" irtisanoa itsensä kirkosta. En siis ole varsinainen uskovainen enkä niinkään käytä kirkon palveluja, mutta jokin kuitenkin asiassa ahdistaa. Olen kuitenkin useasti rukoillut jumalaa ja ajatukseni asiasta on että ehkä jotain kuitenkin jossain on, vaikka ei suoranaisesti jumalaa.
Nyt siis olen tullut katumapäälle ja minusta tuntuu että minua ja perhettäni rankaistaan tästä asiasta jollain tavalla ( läheisen kuolemalla tai lasten sairastumisella tai jotain).
NYt mieheni myös vaatii että lapset eivät saa osallistua koulun uskontotunnille ym. koska me emme kuulu kirkkoon eikä hän haluaa että lapset "hurahtavat" uskontoon ym.
Mitä ihmettä minun pitäisi nyt tehdä?

 

[dechs]

Älä missään nimessä päästä lapsiasi mihinkään muuhun kuin ET-tunneille. Lapset ottavat herkästi vastaan kaiken, joka tulee auktoriteetilta (aikuiselta). Älä myy lapsiasi uskovaisille.

Äläkä tunne katumusta asian takia. Uskonnot ovat aiheuttaneet niin hirvittävää kärsimystä maailmalle, että minä nostan hattua jokaiselle rationalistille joka uskaltaa tulla ulos kaapista ja todeta "ei enää!"

Kuuntele miestäsi. Ainakin tässä asiassa.

 

["vieras"]

Liity kirkkoon jos siltä tuntuu. Mutta lapset joutuvat jokatapauksessa oppimaan eri uskonnoista elämänkatsomuksen tunneilla, eli tuskin voitte millään lailla estää lapsia saamasta tietoa uskonnoista.

 

[ex-pertti]

Pistä ne mukulat lukemaan Mika Waltaria.

 

[hyytikyppynen]

Eiköhän se ole jokaisen oma asia, myös niitten lasten, "hurahtaako" johonki uskoon vai ei. Minun mielestä vanhemmat ei saa painostaa suuntaan eikä toiseen, vaan lapsen mielenkiinnon mukaan valita myös se osallistuuko uskontotunnille vai ei. Ja juu, en oo mikkään uskovainen. Välitilassa, en tiä uskonko vai enkö. Kirkkoon kuulun ja aattelin kuuluakki. Ei tuo nyt niin iso menoerä ole, vaikken itse kirkkoon usko pätkääkään. Mies ei meillä kuulu kirkkoon, lapsi kastettiin silti koska sain siitä jostaki syystä mielenrauhan.

 

[fifiia]

En voi ymmärtää ihmisiä jotka tekevät painostuksesta päätöksiä omaatuntoaan, sydämensä ääntä vastaan. En ymmärrä myöskään heitä jotka tuota painostamista harrastavat. Painostus ja valistus ovat eriasioita.

 

[hee]

Ootteko te olleet koulun uskonnontunneilla??? Ne ei hurauta ketään mihinkään.

 

[dechs]

Eiköhän se ole jokaisen oma asia, myös niitten lasten, "hurahtaako" johonki uskoon vai ei. Minun mielestä vanhemmat ei saa painostaa suuntaan eikä toiseen, vaan lapsen mielenkiinnon mukaan valita myös se osallistuuko uskontotunnille vai ei. Ja juu, en oo mikkään uskovainen. Välitilassa, en tiä uskonko vai enkö. Kirkkoon kuulun ja aattelin kuuluakki. Ei tuo nyt niin iso menoerä ole, vaikken itse kirkkoon usko pätkääkään. Mies ei meillä kuulu kirkkoon, lapsi kastettiin silti koska sain siitä jostaki syystä mielenrauhan.

Vaan kun ei ole. Siis oma asia. Ihmiskunta on yksi, jos siitä poistetaan yksi mieli, se vähenee kokonaisuutena. Kuten sanoit, usko voi tuoda henkilökohtaista mielenrauhaa. Mutta se tapahtuu niin hirvittävällä hinnalla että se on pahimmanlaatuista itsekkyyttä mitä kuvitella saattaa.

 

["vieras"]

Ootteko te olleet koulun uskonnontunneilla??? Ne ei hurauta ketään mihinkään.

Oon kyllä ihan samaa mieltä.
Riskialttiita paikkoja on erilaiset leirit yms. joissa uskontokasvatusta annetaan ihan siinä sivussa huomaamatta.

 

[1sukki]

No liity takaisin jos siltä tuntuu. Minusta koko höpötys homoista ja kirkosta on omituista. Ihan kuin homot olisivat tässä maailmassa maailman tärkein asia. Tai seksihän se näyttää tätä nyky yhteiskuntaa pyörittävän.

Uskonto tunnilla käymällä tuskin kukaan hurahtaa mihinkään. Uskonnon nimissä on tehty ja tehdään pahaa maailmassa, mutta niin muuten uskomattomat vai mitä nimitystä heistä nyt käytettäsiin. Enkä oikein pääse perille miten se pahan tekeminen ja uskontotunnit toisiinsa liittyvät. Ei minulle ainakaan opetettu pahuutta uskontotunneilla, taisipa olla peräti toisinpäin. Elämänkatsomustunneista en tiedä kun en ole sellaisilla koskaan ollut. Mutta et sinä lapsillesi vahinkoa tee, valitset kummin vain. Ne hurahtavat myöhemmin jos hurahtavat. Veikkaisimpa että tod. näk. helpommin hurahtavat jos he eivät käy uskontotunneilla. Eivät välttämättä tähän normaaliin kirkkoon vain johonkin erilaiseen. Näin ainakin minun tuttavapiirissä on käynyt.

Mitä sitten tulee mieheesi niin on kieltämäti omituista että painostaa eroamaan kirkosta. Minulle ei tulisi kyllä pieneen mieleenikään alkaa vaimoani painostamaan vastaavaan. Ihan yhtä vähän kuin että pitää äänestää jotain puoluetta tai olla jostain asiasta samaa mieltä. Olemme monessa asiassa eri mieltä eikä se minua haittaa. Painostus on muuten väkivallan yksi muoto.

 

["vieras"]

Kuule ei sillä rukoilemisella ja jumalaan uskomisella ole mitään tekemistä kirkkoon kuulumisen kanssa. Itse uskon jumalaan ja rukoilenkin melko säännöllisesti, mutta olen ajatellut erota kirkosta lähivuosina, ainakin ennen kun eka lapsi menee kouluun. En pidä koulun uskontotunneista enkä mistään seurakunnan systeemeistä.