P
pää hajoaa
Vieras
Mä en enää ymmärrä tätä omaa pientä ihmismieltäni. Mä tein eropäätöksen, ja erosta siis aikaa tuon 8kk. Aika on ilmeisesti kullannut muistot, ja mulla on ikävä ex-miestäni... ikävä sitä kun oltiin perhe!! Olen yrittänyt miettiä päässäni niitä eron syitä, ja muistaa sen olon joka mulla oli erotessani. Mutta en vaan muista... muistan vain hyviä asioita. Erotessamme olin tavannut toisen miehen. Siis aivan keskustelutasolla. Jälkeenpäin kun mietin, hän puhui ja kannusti minua eroon. Olin hieman ihastunut. Nyt mietin että saiko tämä mies puheillaan minut eroamaan, olisinko muuten eronnut. Kaipasin jännitystä. Tämä mies osottautui jälkeenpäin täydeksi naisten hyväksi käyttäjäksi ja narsistiksi. Tällä hetkellä mä seurustelen, myös exäni seurustelee. Tiedostan että olisi pitänyt pysyä yksin, mutta silloin tuntui hyvältä aloittaa uusi suhde. Nyt musta tuntuu että petän tätä nykyistäni koska ajattelen exääni. Tiedän että exäni ajattelee minua. Luonnollisesti kai, koska olimme 9 vuotta yhdessä. Eron syynä oli oikeastaan erkaantuminen, meidän täysin erilaiset luonteemme ym. Pitäisi luottaa siihen, että tein oikean päätöksen... mutta en enää pysty. Näitä samoja oloja on ollut tässä aikaisemminkin, mutta olen ajatellut että tämä kuuluu eron läpi käymiseen. Nyt en enää tiedä sitäkään.
Anteeksi pitkä kirjoitus. Onko täällä muita eronneita? Lukisin mielelläni muiden kokemuksia erosta, varsinkin jos olet itse tehnyt eropäätöksen. Kiitos!
Anteeksi pitkä kirjoitus. Onko täällä muita eronneita? Lukisin mielelläni muiden kokemuksia erosta, varsinkin jos olet itse tehnyt eropäätöksen. Kiitos!