Erotakko tässä nyt sitten pitää?

[Vauvakuumeinen Hullu]

Yhdessä 14 vuotta. Kaksi lasta. Ikää vähän päälle 30. Naimisiin mennessä sovittiin lapsiluvuksi 3. Toisen lapsen jälkeen asuntoa ostaessa, huonelukua miettittiin niin että se kolmaskin pallero sinne mahtuu. Nyt kun sitten on vauvakuume päällä niin mies ilmoitti ettei siihen suostu, koska ei jaksa. Minä olen pettynyt, vihainen ja katkera. Hän sanoo että jos haluan lisää lapsia pitää minun etsiä uusi mies itselleni. Enhän sitä lasta muiden kanssa halua vaan hänen. En saa puhua vauvakuumeesta enkä siitä kuinka pettynyt olen hänen lupauksensa rikkomiseen. Vauvakuume on pahempi kuin koskaan, leikkipuistossa kuulin vauvan itkua ja tuntui että maito nousee rintoihin (imetyksestä kuitenkin jo 4 vuotta aikaa). Enkä pysty ajattelemaan mitään järkevästi. Enkä mieti mitään salaraskautta, ei huolta. Mies haluaa vasektomian ja minä vauvan. Mitä vittua mä teen?

 

[rauhoitut]

Sinulla on jo kaksi lasta, nauti niistä ja ole onnellinen. Minäkin haaveilen vasta ensimmäisestä vaikka ikääkin on jo lähemmäs 40! Voi olla ettei saada sitä ainuttakaan.=(

 

[----neito----]

Ainoa mitä mulle tulee mieleen, että pystyisitkö puhumaan miehesi ihan järkevästi asiasta? Pyytää miestäsi kertomaan ihan rauhassa mikä on saanut hänet muuttaman mielensä, oliko hän isompaa asuntoa ostaessa vielä sitä mieltä, että kolmas on tervetullut, onko taustalla jotain muuta kuin lapsi, väsyttääkö esim. työasiata vai joku muu mikä ei liity perheeseen?

Sinunkin on varmaan hyvä pohtia miksi toivot kolmatta lasta, pystytkö elämään kahden kanssa vai onko tuska kolmannesta niin suuri, että mies vaihtoon? Pystytkö perustelemaan asian ensin itsellesi ja sitten rauhallisesti ja asiallisesti miehellesi?

Asiallinen ja rauhallinen keskustelu olisi varmasti paikallaan ja sitten sellaisia päätöksiä joiden kanssa kumpikin pystyy elämään. Sinun pitää kuunnella millä miehesi asiat perustelee ja miehesi on kuunneltava sinun kantasi. Kun kunnon keskustelu on pidetty, niin kumpikin tietää paremmin miten toinen asioista ajattelee, pystyykö niihin vaikuttamaan ja kuinka ehdottomia ajatuket ovat.

 

[järki päähän]

Mies tuskin turhan takia sanoo, ettei jaksa. On hyvin mahdollista, että hän on kokenut vauva- ja pikkulapsivaiheen niin rankoiksi, että ihan oikeasti ei jaksa uutta kierrosta.

Kuulostaa jotenkin keskenkasvuiselta, että kun on sovittu jotain joskus aikanaan, niin siitä pidetään kiinni vaikka hampaat irvessä. Olet jo kahden äiti, ihanko tosissaan sinulle on se vuosia sitten päätetty kolmas lapsi niin tärkeä, että sen takia rikkoisit niiltä kahdelta edelliseltä lapselta perheen ympäriltä?
Ja entäs jos sen kolmannenkin jälkeen sinulle tulee vielä noin korventamia vauvakuumeita? Silloin olisi varmaan ihan ookoo livetä "suunnitelmista" ja tehdä neljäs, viides jne...?