En lukenut kuin ap:n kirjoituksen. Mutta: en usko, että vaikuttaa, itse asiassa katsotaan hyväksi, jos ihminen kokenut jonkinlaisen kriisin, osannut hakea apua, päässyt kriisin yli. Näin tiedetään, että ymmärtää muita kriisissä olevia ja osaa käsitellä asioita ja ottaa apua vastaan. Luulisin, että jos saisivat tietää, että tuon kouluhaaveen takia hylkäät kaiken mahdollisen avun, todennäköisesti olisit aika heikoilla päästä sinne.
Masennusta esiintyy joka alan ihmisillä, lääkäreillä, kätilöillä, mielisairaanhoitajilla, poliitikoilla, psykiatreilla, opettajilla, siivoojilla... Ei sairaus katso ammattikuntaa. Masennus voi tulla jo työelämässä olevallekin, ei se välttämättä hänen työhönsä vaikuta epäedullisella tavalla.
Masennus johtuu siitä, että ihmisen aivoissa sijaitsevan välittäaineen, serotoniinin määrä on vähentynyt masentuneella. Lääkkeet pyrkivät tasapainoittamaan serotoniinin tuotantoa. Saman vaikutuksen antaa suppeammassa mittakaavassa esim. auringonvalo.
Jos on psykologin haastattelu ja testit, kyllä ne ihmisestä näkee, jos on soveltumaton alalle sairauden takia. Esim. skitsofreenikko (huomaa esim. puheesta tämän sairauden), ei näe sairauttaan ja ei tunne tarvetta hakeutua hoitoon, masentunut näkee, mutta kynnys hakeutua hoitoon on korkea. Kyllä ne psykologit on monta masentunutta ihmistä nähnyt ja hoitanut, ei ainakaan siihen kouluun pääsy kaadu.
Mun masennus ei ole ikinä saanut mua tekemään mitään pahaa itselleni tai kellekään muulle. Hoitoalan pääsykokeetkin olen läpäisyt, ja myös haastattelijalla oli masennukseni tiedossa. Sanottakoon vielä että kun mulla on lääkitys päällä, niin kukaan ei takuulla huomaa sairauttani jos en itse siitä mainitse.
