H
herätys
Vieras
jos häntä ei kiinnostaisi samat asiat kuin muita ikäisiään vaan ehkä sellaiset jotka "kuuluvat" muutamaa vuotta vanhemmille?
Etkö hyväksyisi ja rakastaisi lastasi jos hän ei haluaisi viettää teinivuosiaan kaupungilla ryyppäämässä, tai klubeilla bilettämässä?
Etkö hyväksyisi ja rakastaisi lastasi jos hän tykkäisi keskustella itseään "kokeneempien" kanssa eri asioista kuin ikäisensä yleensä?
Todennäköisesti vastaat että tottakai hyväksyisin ja rakastaisin, onhan hän minulle tärkeintä maailmassa.
No, mieti sitten jos sinun rakkaan lapsesi kimppuun hyökkäisi kamala akkalauma syyttäen ja ilkeillen, moralisoiden häntä miten häntä kiinnostaa väärät aiheet.
Tuo kamala "aikuinen" akkalauma yrittäisi "hyvällä" ja pahalla saada mahtumaan rakkaan lapsesi päähän miten hänen kuuluisi olla kiinnostunut joistain muista asioista, ja hakeutua toisenlaiseen seuraan, pois heitä ärsyttämästä.
Lauma lynkkaisi hänet mennen tullen ja palatessa.
Lauma kertoisi hänelle tuhannen kertaa miten on lapsi ja lapsellinen, ja samaan hengenvetoon kieltävät häneltä unelmat, aikuisuuden tavoittelun, kiinnostuksen uusiin ja erilaisiin asioihin, haukkumalla miten hänen ei pidä puhua mistään mistä ei ole kokemusta.
Muistaisivat mainita säännöllisesti miten hänellä täytyy olla päässä vikaa ja pahasti.
SINUN lapsestasi voi tulla tällainen, kasvatit hänet miten tahansa. Mitä sanoisit noille lynkkaajille tuossa tilanteessa?
Katso peiliin ja mieti kuuluisiko sinun kuulla nuo samat sanat nyt joltain ja ehkä miettiä uudelleen asennettasi ja aikuismaisuuttasi?
En odota tähän listaa perään kuka on ja kuka ei sitä ja tätä. Halusin vaan herättää ajatuksen, jos se on mahdollista pienenkin omantunnon rippeellä.
Etkö hyväksyisi ja rakastaisi lastasi jos hän ei haluaisi viettää teinivuosiaan kaupungilla ryyppäämässä, tai klubeilla bilettämässä?
Etkö hyväksyisi ja rakastaisi lastasi jos hän tykkäisi keskustella itseään "kokeneempien" kanssa eri asioista kuin ikäisensä yleensä?
Todennäköisesti vastaat että tottakai hyväksyisin ja rakastaisin, onhan hän minulle tärkeintä maailmassa.
No, mieti sitten jos sinun rakkaan lapsesi kimppuun hyökkäisi kamala akkalauma syyttäen ja ilkeillen, moralisoiden häntä miten häntä kiinnostaa väärät aiheet.
Tuo kamala "aikuinen" akkalauma yrittäisi "hyvällä" ja pahalla saada mahtumaan rakkaan lapsesi päähän miten hänen kuuluisi olla kiinnostunut joistain muista asioista, ja hakeutua toisenlaiseen seuraan, pois heitä ärsyttämästä.
Lauma lynkkaisi hänet mennen tullen ja palatessa.
Lauma kertoisi hänelle tuhannen kertaa miten on lapsi ja lapsellinen, ja samaan hengenvetoon kieltävät häneltä unelmat, aikuisuuden tavoittelun, kiinnostuksen uusiin ja erilaisiin asioihin, haukkumalla miten hänen ei pidä puhua mistään mistä ei ole kokemusta.
Muistaisivat mainita säännöllisesti miten hänellä täytyy olla päässä vikaa ja pahasti.
SINUN lapsestasi voi tulla tällainen, kasvatit hänet miten tahansa. Mitä sanoisit noille lynkkaajille tuossa tilanteessa?
Katso peiliin ja mieti kuuluisiko sinun kuulla nuo samat sanat nyt joltain ja ehkä miettiä uudelleen asennettasi ja aikuismaisuuttasi?
En odota tähän listaa perään kuka on ja kuka ei sitä ja tätä. Halusin vaan herättää ajatuksen, jos se on mahdollista pienenkin omantunnon rippeellä.