että ahistaa,tää ei oo edes todellista enään miten tä mun elämä menee

[mä]

joopa ihan unelma mies muuten mutta nyt on tullut ilmi joku ihme ahdistuneisuushäiriö!! perhana etten halua elää näin! mutta en osais enään ilmankaan häntä elää. oli vaan pakko tulla vähän purkaa! epätodellita tädtä tekee se että aina kun mä kuvittelen että elämässä on onni kääntynyt niin aina tulee jotain!!!

eka tapasin (exäni) lapseni isän,luulin että se oli loppuelämän alku(hyvässä mielessä),sit plussasin ja mies petti ja jätti. enpä siis kyennyt iloitsemaan lapsen syntymästä. sit yksinäisyys. sit uusi parisuhde ja sen myötä TÄÄÄ!!!

mä en ehkä just nyt kestäis enään mitään enempää! tosi kiva ku koko viikonloppu mennyt siinä ku toista ahdistaa ja ahdistaa ja ahdistaa,eikä edes kuulemma ole mitään syytä!! tätäkö mun loppuelämä sit olis. mä inhoan varman epävarmaa elämää. haluaisin ja kuvittelin saavani vakaan parisuhteen ja elämän (joo joo tiedän että elämä ei mee aina niinku suunnittelee/toivoo mut miksi AINA MÄ??)

 

[kangasajuruoho]

Ajatteles toisinpäin.

sähän olet ihan terve?

 

[Dr Vanilja]

No täydellisiä meistä on niin harva. Mut yritä nyt ensin selvitellä miten vakava ongelma tuo on, onko tilapäistä, eka kerta, vai jatkuvampaa, mikä siihen on syynä ja onko mitään hoitoa olemassa.

 

[Maura]

hoijossa asian tiimoilta?

 

[HoitoonVaan]

ahdistuneisuushäiriäänhän pitäisi auttaa terapia+lääkitys. kyllä se elämä siitä!! :hug:

 

[mä]

joo olen mutta mitä hiton tekemistä sillä on sen kanssa etten näköjään voi saada onnellista elämää!! sillein normaalein suruin. aina tällästä tavalla tai toisella. huoh

 

[mie]

kyllä mullakin oli karmee ahdistus kun exästä tein eroa. piti asua saman katon alla ja toinen oli mielessä koko ajan... karmee ahdistus kun toisesta ei päässy eroon ja piti näytellä.

 

[kangasajuruoho]

joo olen mutta mitä hiton tekemistä sillä on sen kanssa etten näköjään voi saada onnellista elämää!! sillein normaalein suruin. aina tällästä tavalla tai toisella. huoh

Älä tee siitä liian suurta.

Jos toinen elää sen kanssa, mikset sinäkin pystyisi?
Sä voit välillä vaikka kävellä ulos.

 

[Maura]

joo olen mutta mitä hiton tekemistä sillä on sen kanssa etten näköjään voi saada onnellista elämää!! sillein normaalein suruin. aina tällästä tavalla tai toisella. huoh

kaik on suhteellista mistää et voi tietee kaikkee mitä muut kantaa itesään

 

[Dr Vanilja]

joo olen mutta mitä hiton tekemistä sillä on sen kanssa etten näköjään voi saada onnellista elämää!! sillein normaalein suruin. aina tällästä tavalla tai toisella. huoh

Kaikille meille on omat surumme annettu.

Mutta älä nyt ala panikoimaan tuosta vaan selvitä mistä siinä on kyse.

Tällaista tämä elämä on, kaikki ei aina mene odotusten mukaan. Mutta olen tietty pahoillani, että tuollainen teillä ilmeni, mutta luultavimmin sen kanssa voi elää ihan hyvinkin.

 

[jalmir harmaana]

Mikset ennemmin olisi toiselle tukena ja yrittäisitte yhdessä saada lääkkeet ja terapian ahdistuneisuuteen.Ei elämä kenenkään kanssa ole aina helppoa eikä aina voi olla mukavaa.

 

[mä]

joo pitäis auttaa lääkitys&terapia ym mutta kuka sanoo että varmasti auttaa, ja sen että kauanko elämää pitäisi elää näin! ihan tarpeeksi rankkaa jo ton villikon kanssa niin si vieläpitäisi olla koko ajan tukena toisellekkin, perkele(ei ja en siis ole mikään kylmä ihminen) mullakin on rajalliset voimavarat ja tuntuu ettei ne riitä jos lapsen lisäksi mieskin vie niistä ison osan tuntuu etten koskaan saa ajatella ensin vain minua itseäni,pitäis näköjään vaan jaksaa ja jaksaa!

mutta olinpahan väärässä sen suhteen että puoliso helpottaisi elämää,ei helpota jos asiat menee näin!

kiitos haleista! tuntuu että olen umpikujassa(tämän asian takia)

 

[AnnaManna]

siihen on olemassa lääkitys. mullakin ahdistuneisuutta hyvin usein.. mies kuitenkin tukee, eikä vaan valita :/

 

[mä]

niin eihann elämä aina ole helppoa kenenkään kanssa. mutta voiko sitä kutsua elämäksi jos mikään ei ole helppoa??

tuntuu että tuo villikko vie jo kaikki voimavarat ja sit viel pitäis jaksaa olla tukena toiselle koko ajan=(. toisaalta olen vähän vihainenkin koska mulle ei kerrottu tätä heti!! niin että olisin voinut tehdä päätöksiä sen mukaan,kiva saada tietää tässä vaiheessa vasta.

joo kyllä minä ymmärrän jos ihmistä ahdistaa väliaikaisesti esim ero tms asia mutta en sitä että ahdistaa ahdistaa ahdistaa mikään ei auta eikä kuulemma ole mitään mikä sen aiheuttaisi! ja mua itteeni alkaa ahistaa se että mun pitäisi olla koko ajan se joka kestää ja venyy. eikä nniinku normaalissa suhteessa olatis toinen toisen tukena ja kivoja aikojakin eikä tällästä koko ajan. perkle.

-huoh,anteeksi purkautuminen,taidan lähtee juttelee ystävän kanssa.

 

[vitsit]

että ärsyttää kun jotkut ovat tuollaisia kuin ap.
koskaan ei nähdä sitä malkaa omassa silmässä, aina on vika muissa. On opetettu makaamaan per.se homeessa.

Ja mies on pokattu ja heti ensitapaaamisella ensimmäisenä tehty lapsi ja sitten valitetaan kun mies lähtee. Ja sekään ei ole mitenkään omaa vikaa vaan kaikkeen löytyy syy ja selitys oman itsen ulkopuolelta. Koskaan ei katsota peiliin, koko ajan valitetaan, vaikka itse makoillaan per.se homeessa ja eletään leveästi silti, niin lisää pitäisi saada ja muilta.

Hyi olkoon.

 

[huh]

joo olen mutta mitä hiton tekemistä sillä on sen kanssa etten näköjään voi saada onnellista elämää!! sillein normaalein suruin. aina tällästä tavalla tai toisella. huoh

miksi muiden pitäisi tuoda sinulle tarjottimella onnellinen elämä? Mitä sinä olet itse tehnyt muuta kuin makoillut ja haukkunut muita ja odottanut jonkun tuovan sen elämän sinulle.
Sinä olet katsos aikuinen ihminen, joka on itse vastuussa omasta onnestaan ja pitäisi olla vastuussa omasta elannostaan ja lapsestaan ja sinä olet vapaaehtoisesti tehnyt lapsen ja valinnut miehesi.

Sinä haluat miehen joka toisi sinulle helpon elämän ja sinä vain olet. ja haluat ja haluat.
aikuisuutta on että sinä teet kaiken, ihan itse. Menet töihin. Elätät itsesi. Et mieti koko ajan huvituksia ja miten pääset helpolla ja saat muut maksamaa kaiken.
Jos haluat noin elää, siis muiden loisena niin elä tule valittamaan tänne muista. Koska olet itse kaikkea muuta kuin täydellinen.

 

[Milla Makia]

joo olen mutta mitä hiton tekemistä sillä on sen kanssa etten näköjään voi saada onnellista elämää!! sillein normaalein suruin. aina tällästä tavalla tai toisella. huoh

mita on normaalit surut?

 

[mä]

hyvä etten lukenut tätä silloin kun itseäni ahdisti. kun näköjään eräillä on myös vaikeaa kun pitää tulla haukkuu ihmistä jostain mistä ei ole edes aihetta, voisi ihan eka kysyä että miten asiat ovat oikeesti menneet ennenku alkaa minua syyllistää mm. siitä että eläisin muiden loisena. yms. no toivottavasti oma olonne tuosta parantui että pääsitte purkamaan itseänne vinkki:tehkää oma aloitus!

milla makia: siis tarkoitin tässä sitä että jokaisessa ihmissuhteessahan on vaikeutensa,mutta yleensä hetkellisiä ja sellaisia joille voi tehdä jotain. ei sellaista mikä varjostaa joka hetkeä kun koskaan ei voi mitään suunnitella kun joko uhmis kiukkuaa tai mies saa jotain 3vrk ahdistuskohtauksia! jotka voi tulla koska vaan!

-on totta että itse olen mieheni valinnut mutta jos olisi kertonut tämän aiemmin olisin jättänyt mielummin valitsematta,eli teistä on ihan ok. jättää noiun iso asia kertomatta ja peitellä sitä! no minusta ei! minä en odota että kukaan toisi minulle helppoa elämää,mutta odotin että tällä kertaa minullakin on viimein taspainoinen mies ja tasapainoinen suhde joka antaa voimia, eikä niin että vie loputkin voimavarat!

SIIS KOSKA OLEN ÄITI MINUN PITÄÄ SIETÄÄ JA JAKSAA KAIKKI ILMEISESTI!

mitään en saa itsellenni toivoa ja miestäni saa ahdistaa useita vrk ilman syytä! mutta mua ei saa ahdistaa se että elämäni sai taas tälläsen käänteen! voisiko joku perustella että miksi asia on näin? siksikö koska olen äiti?

 

[kuulepas]

jos et jaksa ja kestä voit sanoa heihei. olette vasta vähän aikaa seurustelleet ja ilmeisesti luulit, että muut ihmiset ovat täydellisiä (mitä itse et laiskana loisena ole).

 

[jenni87]

Tunteekohan mun mieskin noin mua kohtaan, kun minulla on ahdistuneisuushäiriö.

 

[vieras]

Jokaisella meillä on vaivamme, ja tuo ahdistuneisuushäiriö on ihan yleinen sellainen ja sitä voidaan hoitaa.

Olen monien kanssa samaa mieltä, että täydellistä elämää ei voi saada, ja juuri siltä puolisolta eniten turvaa pitää saada.

 

[samperi]

Eikös ahdistuneisuushäiriöön lääkkeet kuitekin ole tehokkaita lääkkeitä..?

Tavallaan samassa veneessä oon ollut, kun ex sairastui skitsofreniaan.
Eikä se sen jälkeen ollut enää se sama mies, johon rakastuin :/

 

[LisaMarie]

joo olen mutta mitä hiton tekemistä sillä on sen kanssa etten näköjään voi saada onnellista elämää!! sillein normaalein suruin. aina tällästä tavalla tai toisella. huoh

Älä tee siitä liian suurta.

Jos toinen elää sen kanssa, mikset sinäkin pystyisi?
Sä voit välillä vaikka kävellä ulos.

Nimenomaan näin!
Mietippä miltä miehestä tuntuu, ei kukaan valitse itselleen pahaa oloa, jos voi sen välttää! Toki on kurjaa katsoa, kun läheinen voi huonosti, mutta kohtuuden rajoissa sinä voit jatkaa omaa elämääsi myös silloin, kun ahdistus pysäyttää miehesi elämän. Toki hän tarvitsee silloin paljon tietoa, että rakastat häntä, mutta sen voit antaa vaikka soittamalla muutaman kerran päivässä omien touhujesi lomasta tai lähettämällä tekstiviestin. Toisen sairautta et voi parantaa, mutta voit oppia elämään sen kanssa ja mä en kyllä ymmärrä, että muutaman päivän ahdistuskohtaus puolisolla silloin tällöin on noin iso juttu Jos muulloin menee hyvin, niin mitä väliä on parilla-kolmella päivällä silloin tällöin??

 

[cothis]

No jos susta ei oo miestä tukemaan asiassa jolle hän ei voi mitään, niin eipä tuota suhdetta ole luotu kestämään. Nyt vois mennä ja katsoa sinne peiliin, jos susta ei tohon ole niin miksi ihmeessä miehes pitäis sua missään tukea??

 

[vieras]

Moni on jo varmaan kirjottanutkin (en jaksa lukee kaikkia, sorry), että tuskinpa kellään ns. täydellistä elämää on. Jotkut vaan osaa ottaa sen rennommin.

Minä ja mun mieheni piti olla täydellinen pari, meillä ja lapsella kaikki hyvin ja sitten sain tietää, että mieheni petti mua kun olin raskaana. Se siitä täydellisyydestä. Kaikesta huolimatta jatkamme elämäämme yhdessä epätäydellisenä parina, koska tiedän, että emme voisi elää ilman toisiamme. Tällaiset vastoinkäymiset ovat pieniä siihen verrattuna, että meillä on vielä pitkä yhteinen taival edessä ja monta hyvää päivää tulossa.

Kaikki tekevät virheitä tahtomattaan ja sairaudelle ei itse voi mitään. Elämä vain on sellaista.